Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi tunnen enemmän vihaa kuin rakkautta ja kaipuuta kuollutta miestäni kohtaan?
nuorileski
05.08.2019 |
Rakastuimme nuorena ja tunsin heti, että hän on minulle se ainoa oikea. Mies oli aivan yhtä rakastunut minuun. Alkuun suhteemme oli 'teinityylistä' ja hyvin ailahtelevaa. Vasta vuosien kuluttua menimme naimisiin ja saimme lapsia. Liittoomme on mahtunut paljon hyviä hetkiä, suurta rakkautta, tavallista arkea, väsymystä ruuhkavuosien keskellä, riitelyä, omien unelmien toteutumista, pettymyksiä ja ihan kaikkia tunteita. Kuvittelin, että saisimme elää yhdessä vielä harmaahapsisina vanhuksina ja jakaa myös isovanhemmuuden ilot. Valitettavasti toisin kävi.
Mies kuoli vuosi sitten. Mielestäni olen päässyt pahimman surun yli suhteellisen hyvin ja kyennyt jatkamaan elämääni eteenpäin. Olen kuitenkin yhä vihainen miehelle monista asioista. Mieleeni on viime aikoina alkanut nousemaan paljon sellaisia asioita, jotka olivat liitossamme huonosti. En haluaisi jäädä kiinni tällaiseen ajatusmalliin, vaan haluaisin muistaa pelkästään hyvät asiat ja tuntea kaipuuta niitä kohtaan. Toivottavasti tämä on ohimenevää. Onko muilla leskillä kokemusta vastaavasta?
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
En ole menettänyt puolisoa, mutta äidin kuoltua tuli sekin vaihe, että olin pettynyt hänen toimintaansa äitinä ja muistin mutä kaikkea olin jäänyt vaille. Sitten se tasaantui.
Lue surun vaiheista, viha on yksi niistä. Ymmärrät, ettet ole ainut joka käy vastaavien kokemusten läpi. Lämmin halaus.
Koska tuon vaiheen pitäis mennä ohi? Isän kuolemasta tulee 6v ja tuntuu että katkeruus vaan lisääntyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla suunnilleen sama tilanne, miehen kuolemasta 10 kk. Kovin tutulta kuulostaa. Viime aikoina ovat kaikki ikävät asiat nousseet pintaan, sekä mieheen että omaan käytökseeni liittyvät. Surussa on monia vaiheita, uskon että hyvät muistot kuitenkin ovat jossain kohtaa taas päällimmäisenä.
Hyvä tietää, että muilla saman kokeneilla esiintyy vastaavaa. Kaipa tämä sitten on normaalia suruun liittyvää prosessointia.
Olen lukenut suruun liittyvästä vihasta, mutta sitä ei ole teksteissä yksilöity sen tarkemmin. Jätetyksi tulemisen viha on ainoa, mistä yleensä kerrotaan, mutta minun vihani on henkilökohtaisempaa. Välillä ajattelen jopa olevani helpottunut siitä, että mieheni kuoli ja nyt saan alkaa elämään omannäköistä elämää ilman kompromisseja ja riitelyä. Tässäkin ajatuksessa vain suhteessamme olleet negatiiviset asiat ovat päällimmäisenä, vaikka oikeasti meillä oli myös paljon hyvää. Ehkä niiden menettämisen ajatteleminen ja kaipaaminen tekee vielä liian kipeää ja siksi on tämä vihavaihe menossa. ap
Alue: Aihe vapaa
Osuit täsmälleen oikeaan analyysissasi. Olen harmitellut jopa sitä, että aikoinaan valitsin miehen vain tunteideni perusteella, vaikka tarjolla olisi ollut huomattavasti 'parempiakin' vaihtoehtoja, jos olisi käyttänyt parinvalinnassa vähän myös järkeä. Todellakin otin opikseni ja tästä kokemuksesta viisastuneena kriteerini ovat aivan erilaiset uuteen suhteeseen kuin oli aikoinaan. ap