Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
11v poika, koiran kuolema ja isän asenne "miehet eivät itke" poika alkanut häiriköidä suremisen sijaan
05.08.2019 |
Koira ollut pojan rinnalla koko hänen elämänsä. Nyt jouduttiin hiljattain lopettamaan vanhuuden sairauksien takia.
Isä on pojalle jyrkkä. Itkemisestä ja "vinkumisesta" on antanut arestia ja puhelinkieltoa. Nyt poika on alkanut käyttäytyä huonosti suremisen sijaan. Tänään viimeksi heitti aamiaisella lautasen seinään kun hoputin kouluun. Pelkään että koulussa tämä vielä korostuu ja hänestä tulee kiusaaja.
Lomallakin kiusasi pienempiä poikia heittelemällä hiekkaa päälle, varasti yhden pojan kengät, lällätteli ja haukkui. Tämä käytös alkoi koiran kuoleman jälkeen. Olen yrittänyt kahden kesken sanoa että kyllä saa surra ja ikävöidä, mutta saan vaan kiroilut päälleni. Isän asenne ei tuosta muutu, mutta miten varmistan ettei pojasta kasva kiusaajaa?
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
Mies on oikeassa. Itkupillejä on Suomessa jo ihan riittävästi!
Koira on vain koira, ja sitä paitsi kuolema on luonnollista. Mitä itkemistä siinä on?
Ollaan luisumassa siihen että koirat on kohta tärkeämpiä kuin ihmiset ja hyvä vaan että joku pitää vähän rotia tähän elukoiden inhimillistämiseen.
Kuoleminen on luonnollista, mutta niin on myös suru ja ikävä. Luonnollistenkin asioiden on luonnollista herättää tunteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asutteko eteläisellä pallonpuoliskolla? Muualla lomaillaan vielä.
Niin onko tunnevammainen mies esimerkiksi oman kasvatuksensa tuote? Vai voisko sitä omaa toimintaa muuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Niin onko tunnevammainen mies esimerkiksi oman kasvatuksensa tuote? Vai voisko sitä omaa toimintaa muuttaa.
Mies on ihan "perussuomalainen" jäyhä vaikkemme Suomessa ole viimeiseen kahdeksaan vuoteen asuneet. Samanlaisen kasvatuksen saanut ja sai aina remmistä lapsena jos itki. Koiran lopetustilanteessa puhkesi kuitenkin itkuun mutta yritti naamioida sen yskimiseksi.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin onko tunnevammainen mies esimerkiksi oman kasvatuksensa tuote? Vai voisko sitä omaa toimintaa muuttaa.
Mies on ihan "perussuomalainen" jäyhä vaikkemme Suomessa ole viimeiseen kahdeksaan vuoteen asuneet. Samanlaisen kasvatuksen saanut ja sai aina remmistä lapsena jos itki. Koiran lopetustilanteessa puhkesi kuitenkin itkuun mutta yritti naamioida sen yskimiseksi.
ap
Tarkoitin yleisellä tasolla "kaikkia tunnevammaisia miehiä", että johtuuko se sitten kasvatuksesta.
Itse olen nainen ja lapsena on (negatiivisten) tunteiden näyttämisestä "rangaistu" vanhempien reaktioilla. Opin lapsesta asti rationalisoimaan asioita, muistan kun myöhemmin luin jotain kouluainetta, olin analysoinut siihen asioita vailla omakohtaista kokemusta ja opettaja oli siihen kirjoittanut no että "miltä SINUSTA tuntui/miten koet?" Se kun on ollut toissijaista niin en osannut ajatella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saa surra mutta surra hänen pitäisi tavalla jonka sinä hyväksyt tai määrität? Suremista ei voi olla kiukuttelu vaan se pitää ilmaista itkemällä?
Tuo on yksi pahimmista asioista, joita (poika)lapselle voi tehdä, että kieltää häntä itkemästä tai muuten näyttämästä tunteitaan. Minut on kasvatettu juuri tuolla "isot pojat eivät itke"-asenteella ja se on yksi syy sille, että minulla on nykyään aika hemmetin paha olla henkisesti, koska en pysty näyttämään tunteitani avoimesti tai puhumaan niistä vaan yritän kätkeä ne sisääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies38v kirjoitti:
Tuo on yksi pahimmista asioista, joita (poika)lapselle voi tehdä, että kieltää häntä itkemästä tai muuten näyttämästä tunteitaan. Minut on kasvatettu juuri tuolla "isot pojat eivät itke"-asenteella ja se on yksi syy sille, että minulla on nykyään aika hemmetin paha olla henkisesti, koska en pysty näyttämään tunteitani avoimesti tai puhumaan niistä vaan yritän kätkeä ne sisääni.
Olet nyt aikuinen ja sinulla on lupa näyttää tunteesi ja puhua niistä avoimesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa mieltä isän kanssa ettei 11v poika enää tarvi itkeä kuin vauva. Mutta pitäisi myös auttaa käsittelemään tunteita eikä pelkästään kieltää itkua. Opettaa että kuolemia tapahtuu ja se tulee jokaiselle vastaan. Olemaan iloinen siitä ajasta jonka sai viettää koiran kanssa. Opettaa että sodassa kavereita kuolee päivittäin ja silti miehet jatkoi taistelua, esim suomalaiset toisessa maailmansodassa. Ajatelkaa jos 1900 luvun alussa olisi silloiset pienet pojat opetettu itkemään aina kun tulee pieni menetys.
Vierailija kirjoitti:
Mies38v kirjoitti:
Tuo on yksi pahimmista asioista, joita (poika)lapselle voi tehdä, että kieltää häntä itkemästä tai muuten näyttämästä tunteitaan. Minut on kasvatettu juuri tuolla "isot pojat eivät itke"-asenteella ja se on yksi syy sille, että minulla on nykyään aika hemmetin paha olla henkisesti, koska en pysty näyttämään tunteitani avoimesti tai puhumaan niistä vaan yritän kätkeä ne sisääni.
Olet nyt aikuinen ja sinulla on lupa näyttää tunteesi ja puhua niistä avoimesti.
En ole Mies 38, mutta sitten, kun sieltä alkaa kerralla murtua 30 vuotta padotut tunnepadot, niin ollaan herkästi määräämässä lääkettä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veljeni on tuollainen. Nyt ollessaan 58v, kun isä on äskettäin kuollut, tekee pahaa katsoa, kun padot saavat viimein luvan lähteä purkautumaan. Ne yritetään saada edes jotenkin hallintaan vihaamalla kaikkea, etenkin äitiäni 82v ja siskoani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies38v kirjoitti:
Tuo on yksi pahimmista asioista, joita (poika)lapselle voi tehdä, että kieltää häntä itkemästä tai muuten näyttämästä tunteitaan. Minut on kasvatettu juuri tuolla "isot pojat eivät itke"-asenteella ja se on yksi syy sille, että minulla on nykyään aika hemmetin paha olla henkisesti, koska en pysty näyttämään tunteitani avoimesti tai puhumaan niistä vaan yritän kätkeä ne sisääni.
Olet nyt aikuinen ja sinulla on lupa näyttää tunteesi ja puhua niistä avoimesti.
En ole Mies 38, mutta sitten, kun sieltä alkaa kerralla murtua 30 vuotta padotut tunnepadot, niin ollaan herkästi määräämässä lääkettä
Älä murra kerralla. Lue tunteiden säätelystä jne. teoriatietoa ja päästele tapaus kerrallaan niin, että kuitenkin voit luottaa siihen, että saat koottua tilanteen. Jos puhutaan terapiasta niin terapiassa saa kyllä itkeä, mutta räyhätä e saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ahaa. Oli provo tai ei, niin aivan, tästäkö pojilla niin yleinen häiriökäyttäytyminen johtuu? Normaaleja tunteita ei saa näyttää, niitä ei osata käsitellä ja sitten se purkautuu näin? Eli toksinen maskuliinisuus on mm. tätä.
Ehkä tämä on ollut teille muille selvää, mutta itse olen lapseton, veljetön ikisinkku ja tämä on itselleni aika kaukainen aihe.
Älkää antako idiootti-isien pilata poikianne!
Eiköhän ne yh-äidit pilaa moninkertaisen määrän poikalapsia nykyisessä yhteiskunnassa.
Hienoa että sait purkaa miesvihaasi.
Mies terapiaan, ei ole tervettä rangaista itkemisestä tai "vinkumisesta"(hyi, mikä sana). Vai haluatko että pojastasi tulee samalainen tunnevammainen kus*pää kuin miehesi? Mitä muuten itse teet lapsesi tunnekasvatuksen eteen? Kai kerrot pojalle että itkeminen on sallittua ja että pojan isä elää jossain viime vuosisadalla vai oletko sitä naistyyppiä joka on niin rähmällään "perheenpään" edessä ettet viitsi tehdä mitään poikasi tukemiseksi?
Vierailija kirjoitti:
Veljeni on tuollainen. Nyt ollessaan 58v, kun isä on äskettäin kuollut, tekee pahaa katsoa, kun padot saavat viimein luvan lähteä purkautumaan. Ne yritetään saada edes jotenkin hallintaan vihaamalla kaikkea, etenkin äitiäni 82v ja siskoani.
Tämän takia kouluissa pitäisi opettaa tunteiden säätelyä. Moni ihminen luulee, että viha ja raivo on jotenkin normaali tunteiden käsittelyväylä. Sehän ei ole vaan asiat pitää kanavoida tunteiden tiedostamisen ja järjen kautta.
Kai olet sanonut joka kerta heti miehellesi vastaan, kun on nuo "miehet ei itke"-juttunsa aloittanut etkä vain myöhemmin kahden kesken lapselle?
Oli provo tai ei, niin tuollaiseen asenteeseen törmää vieläkin. Hyvä että edes toinen vanhempi kyseenalaistaa sen. Valitettavasti pojalle varmaan isän suhtautumisella on enemmän painoarvoa. Olisi hyvä jos perheen lähipiiristä löytyisi sellainenkin mies (isoisä, setä, perheystävä tms.), jolla ei ole tuollaisia jähmeitä asenteita.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies38v kirjoitti:
Tuo on yksi pahimmista asioista, joita (poika)lapselle voi tehdä, että kieltää häntä itkemästä tai muuten näyttämästä tunteitaan. Minut on kasvatettu juuri tuolla "isot pojat eivät itke"-asenteella ja se on yksi syy sille, että minulla on nykyään aika hemmetin paha olla henkisesti, koska en pysty näyttämään tunteitani avoimesti tai puhumaan niistä vaan yritän kätkeä ne sisääni.
Olet nyt aikuinen ja sinulla on lupa näyttää tunteesi ja puhua niistä avoimesti.
En ole Mies 38, mutta sitten, kun sieltä alkaa kerralla murtua 30 vuotta padotut tunnepadot, niin ollaan herkästi määräämässä lääkettä
Älä murra kerralla. Lue tunteiden säätelystä jne. teoriatietoa ja päästele tapaus kerrallaan niin, että kuitenkin voit luottaa siihen, että saat koottua tilanteen. Jos puhutaan terapiasta niin terapiassa saa kyllä itkeä, mutta räyhätä e saa.
Minäpä tuun kertomaan sinulle, kun kävelet Mannerheimintietä ripulitaudissa ja vatsa täynnä kaasua, että älä pieraise kerralla, vaan vähitellen..
Alue: Aihe vapaa
Luulenpa, että useimmat meistä tuntevat tuollaisia tunnevammaisia miehiä. Ellet sinä tunne, sinulla on ollut tuuria tai olet itse tuollainen.