En jaksa enää! Miksi paino ei tipu?!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Unohda karppaus, vhh ynnä muut. Laske vain viikon kaloritarpeesi. Osta kotiin vain sen verran ruokaa. Viikon aikana ei saa ostaa mitään lisää. Jos söit kaiken jo kahdessa päivässä, niin sit loput viisi päivää ilman ruokaa.

En ymmärrä tätä "kerran viikossa kauppaan" -elämää. Onko kiva syödä viikon verran nuutuneita kasviksia ja lahonneita hedelmiä? Liha ja kalakin alkaa haiskahtaa ja leipä homehtua. Miksi syödä vanhaa ruokaa kun voi hakea päivittäin tuoretta kaupasta?

Niinpä. Sen viikottaisen ruokalistan voi suunnitella halutessaan silti sunnuntaina kerralla, ja päättää että mitään mitä listalla ei ole, ei syödä. Käydä sitten ostamassa niihin ruokiin tarpeita siten kun tykkää, vaikka pari-kolme kertaa viikossa. Ei ostoksilla käyhti ole ongelma, kunhan päättää että ostaa vain ne mitä oikeisiin ruokiin tarvitaan ja että ei todellakaan napsita vähän sitä ja tätä herkkua siihen sivuun.

Vierailija kirjoitti:

Voi teitä pläskejä. Syökää vähemmän. Ihan reilusti vähemmän siis. Höpöhöpö mitkää säästöliekit. 130 kilosen on varaa kyllä olla nälissään. Tekee hyvää. Ota ananasmehupaastoa pari viikkoa.

Varsin moni pläski on kokeillut noita nälissäänolokuureja. On vedetty Nutrilettiä tai Cambridgea viikkoja, kaalisoppadieettiä ja ties mitä. Hyvin harvalle noista on tainnut pysyvää ratkaisua löytyä. 

Karppaus on kai kaikkien tutkimusten mukaan tehokkain tapa laihtua. Ongelmana siinä on se laihdutetun painon ylläpito. Karppaus nimenomaan perustuu siihen että energia saadaan pääosin rasvasta.

Vierailija kirjoitti:

Voi teitä pläskejä. Syökää vähemmän. Ihan reilusti vähemmän siis. Höpöhöpö mitkää säästöliekit. 130 kilosen on varaa kyllä olla nälissään. Tekee hyvää. Ota ananasmehupaastoa pari viikkoa.

Tavallaan olet oikeassakin, mutta käytännössä se ei ole niin helppoa. Kun itse vielä olin läski, katselin joskus unelmoiden esm. Alastomat selviytyjät -ohjelmaa telkkarista. Että kunpa jonnekin tuommoiseen pääsisi, niin pakkolaihtuisi kun ei olisi mitä syödä. Siellähän 21 päivässä ihmiset laihtui jopa yli 20 kiloa usein. Ajattelin aina että pärjäisin erinomaisesti, kun olisi ainakin vararavintoa tarpeeksi :D 

Ongelma on, että yleensä tavis ei pääse mihinkään alastomiin selviytyjiin tai fat campille jossa ei vaan saa sitä ruokaa, ei kerta kaikkiaan saa vaikka miten hinkuisi. Tavis voi himon iskiessä kipittää lähikauppaan ja ostaa herkkuja, eli tarvii melkoisesti tahdonvoimaa. Kova pitkittynyt nälkä on omiaan murtamaan tahdonvoiman vähitellen, kun kerran ruokaa on helposti saatavilla.

Vierailija kirjoitti:

Karppaus on kai kaikkien tutkimusten mukaan tehokkain tapa laihtua. Ongelmana siinä on se laihdutetun painon ylläpito. Karppaus nimenomaan perustuu siihen että energia saadaan pääosin rasvasta.

Karppaus on tehokkain ensimmäisten kuukausien aikana. Puolen vuoden kohdalla keskimääräisessä pudotetussa kilomäärässä ei ole enää ollut eroa esim. vanhanaikaiseen kalorinlaskentaan- ja rajoitukseen verrattuna. Lisäksi karpanneissa tutkimusryhmissä on yleensä huomattavasti enemmän keskeyttäneitä kuin muissa, moni kokee sen vaikeaksi ylläpitää arjessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teorioita ja dieettejä on monia, mutta ongelmaksi tulee se että keho luontaisesti vastustaa laihtumista. Ja pyrkii lihottamaan ihmistä mieluummin. Laihdutus on aina taistelua omaa kehoaan vastaan ja varma tapa laihtua on vain olla lähes syömättä... Mikä taas on terveyden kannalta tosi vaarallista, sekoittaa elimistön aineenvsihdunnsn sit lopullisesti kun se luulee että nyt tuli katovuosi ja nälkäkausi...

Tähän ongelmaan yksi monella toimiva tapa on pätkäpaastot, esim. 5:2. Kautta ihmisen historian on ollut tavallista, että joka päivä esim. metsästäjä-keräilijä ei saa saalista. Silloin on närsitty jotain vähäkalorista ehkä keräilemällä saatua kasviravintoa vaan. Sitten taas kun on saatu saaliseläin tai löydetty jotain luonnossa harvinaista runsaskalorista muuta ravintoa esim. pesällinen linnunmunia tai hunajaa sisältävä ampiaispesä, on vedetty ruokaa reilusti. Evoluution aikana elimistö on kehittynyt niin, että tämä satunnainen vähän ravinnon päivien ilmeneminen ei vielä laukaise nälänhätä-hälytystä, jos useimpina päivinä ei ole kalorivajetta.

5:2 dieetti simuloi tällaista. Kahtena päivänä viikossa on 500 kcal päivä, ja nämä päivät ei saa koskaan olla peräkkäiset, koska muuten nälkähälytys jo laukeaa. Muuten syödään kuten ennenkin, ei miinuskaloreita. Viikon energiansaanti kuitenkin vähenee selvästi noiden kahden "paastopäivän" takia. Itselläni tämä oli ainoa pysyvä keino laihtua, koska tosiaan kaikilla muilla tapaa pidemmän päälle miinuskaloreilla olo teki voimakkaan nälän joka lopulta sai sortumaan ahmimiseen. Jopa dieetit joissa miinuskalorit oli aika pienet, jossain 3-6 viikon kohdalla alkoi aina vaan nälättää, särkeä päätä, heikottaa tms. 

No onhan tuokin vähän harhaanjohtavaa, kun niinä muina päivinä pitää kuitenkin syödä "normaalisti" ja sekään ei ole kovin yksiselitteistä. En ole tuollaista pidempään kokeillut, mutta jos olen yhtäkkiä päivän syömättä, todellakin syön sitten enemmän sitä ennen ja sen jälkeen. Eli hyöty ahmimisen välttämisestä menee kyllä ihan yhtä lailla hukkaan kuin päivittäisilläkin miinuskaloreilla.

Normaalisti tarkoittaa kuten ennenkin, ellei sitten ole ollut voimakkaasti koko ajan lihomassa entisillä ruoka- ja juomatavoilla. Siinä tapauksessa voi olla ettei 2 paastopäivää riitä kompensoimaan muina päivinä syötyjä liikakaloreita, ja pitäisi tehdä muutoksia myös muihin päiviin.

Kun itse aloitin, painoin 106 kiloa ja söin ns. pelkkää paskaa. Työpaikkaruokalassa söin oikeaa ruokaa, mutta muuten meni lihapiirakoita, karjalanpiirakoita, karkkia, energiajuomaa, mikroeinestä, pizzaa ja hampurilaista. Paino oli näillä elintavoilla vakiintunut. Kun aloitin pätkäpaaston, jatkoin tuon paskan syömistä muuten paitsi paastopäivinä. Paino alkoi laskea 0,5 kg viikossa. Sitten vasta pidemmän ajan päästä aloin vähä vähältä parantaa syömispäivien elintapoja, koska paino ei enää tahtonut jostain 90 kilosta alaspäin muuten laskea. Nyt painan 60 kg mikä on minulle tässä iässä (45) ihan ok, enkä vieläkään ole terveysfriikki joka syö pelkästään terveellistä. Enää en laihduta mutta pidän 1 kerta / vko edelleen paastopäivän koska siitä tulee mulle hyvä olo, ja toisaalta, sallii sitten vähän enemmän herkkukaloreita viikkoon.

Tuota on itse asiassa tutkittu paljon että aiheuttaako 5:2 paasto lisääntynyttä syömistä muina kuin paastopäivinä. Yllättävää kyllä: ei. Joillekin hyvin harvoille kyllä, mutta toisaalta toisille vähenee ja terveellistyy se seuraavien päivien syöminen, joten kokonaisuudessaan tutkittavien joukossa seuraavana päivänä syödyt kalorit ei lisäänny paastopäivistä. 

Aiheesta on katsottavissa lääkäri Michael Mosleyn dokumentti jos kiinnostaa, täällä kerrotaan tutkimustuloksista veriarvoihin, nälkään jne https://www.bbc.co.uk/programmes/b01lxyzc .

Niin tuossa ensimmäisessä lauseessahan kaikki menee jo pieleen. Jos on tarve laihduttaa, olet ylipainoinen ja todennäköisesti se aiempi ruokavalio on sen aiheuttanut. Eli ei voi syödä entiseen malliin vaan kuitenkin niiden paastopäivien lisäksi pitää opetella syömään kevyemmin muinakin päivinä. On älyllisesti epärehellistä väittää että pelkkä paasto riittää ja muina päivinä saa syödä huolettomasti mitä vaan. Tähän samaan perustuu moni pikadieetti. "Laihdu jopa 20 kiloa kuukaudessa näiden pillerien / tämän treeniohjelman avulla." Sitten jossain pienellä lukee "huom, sinun tulee kuurin ajan noudattaa kevyttä ruokavaliota".

Ei vaan idea on juurikin, että dieetti on helppo, koska ei lähdetä kunnianhimoisesti, ja usein tuhoon tuomitusti, muuttamaan kaikkea kerralla. Jos syöt joka päivä lihavana 3000 kcal, mutta jatkossa syötkin kahtena päivänä viikossa vain 500 kcal mutta kuten ennenkin, niin tuleehan siihen kalorivajetta entiseen syömiseen nähden 5000 kcal per viikko, mikä vastaa 750 gramman laihtumista viikossa.  

Ihan varmasti ihanne olisi syödä joka ikinen päivä terveellisesti, ja minäkin yritin lukemattomat kerrat sitä, mutta sisu loppui aina ja päädyin ahmimaan. Liikaa muutoksia kerralla, liikaa kieltäymystä siitä mitä itse pidin herkullisena ja mukavana, liikaa vaivaa terveysruokien laittamisesta jne. Minulle siis ratkaisu oli, että alkuun laitoinkin kevyemmäksi vain ne 2 päivää viikosta, muuten kuten ennenkin.

Toki, jos laihtuu 106 kilosta 60 kiloon kuten minä olen tehnyt, on matkan varrella tarvinnut tehdä myös muihin kuin paastopäiviin muutoksia. Mutta niitä voi tehdä hitaasti kuukausien ja vuosien varrella, sitä mukaa kun entiset tavat on hyvin sisäistetty eikä ne tunnu hankalilta. Jostain syystä ihmisten onnistumista halutaan vaikeuttaa sillä, että väitetään että pitäisi heti kerrasta pyrkiä vaikka mistä roskaruokavaliosta lähes täydelliseen terveysruokavalioon, ja sitten ihmetellään, miten ihmiset repsahtaa eikä onnistu...

No eihän sen muutenkaan tarvitse olla tuhoon tuomittu ja kaikkea ei tarvitse muuttaa kerralla vaan riittää esim kun ensin jättää kahvipullan tai iltanapostelut ja siiderit pois jne. Pointtini on nyt se, että tuo paasto yksinään ei riitä vaan joka tapauksessa niitä normipäivienkin tottumuksia pitää muuttaa.

On tietysti makuasia mikä kellekin on helpointa ja sellaista, mistä ei todennäköisesti repsahtele. Itselleni juuri tuollaiset "suklaa pois" tai "olut pois" oli ihan mahdottomia, sisu loppui aina ja repsahdin. Tuntui että elämästäni on viety minulle tärkeitä nautintoja ja mieli kapinoi. Sitten jos ne onkin pois vain 2 päivää viikossa, itselleni oli paljon helpompaa.

Jollekin muulle tosiaan varmasti on helpompaa tasaisesti vähentää kaloreita sieltä täältä, kuten se "Ranskattaret eivät liho" dieetti kehotti. Jos on kuitenkin ruokahalunsa lukuisilla dieeteillä jo sotkenut ahmatti kuten itse olin niin nuo sinänsä järkevät hommat voi toimia huonosti ja tarvitaan jotain äärimmäisempää, joka toisilla on karppaus, toisilla 5:2 paasto jne.

Onpas tätä nyt vaikeaa selittää. Ei tämä minunkaan tapani ole mitään ehdottomasti kieltänyt vaan kysymys on siitä, että sen jokapäiväisen kahvipullan sijaan se syödäänkin vain kerran tai kaksi kertaa viikossa tai että opetellaan pois iltanaposteltavista ja jälkiruoista pelkän tavan vuoksi. Jouduthan sinä niinä paastopäivinäkin niistä kieltäytymään, ei tämä ole yhtään sen kummempaa. Olen syönyt tänä aikana monta kertaa pizzaa ja jopa mäkkärissä ja 4 kk:n aikana on lähtenyt yli 10 kiloa. Kaikki pelkästään ruokarytmiä ja annoskokoja muuttamalla ja välipalojen pois jättämisellä.

No sä vaan tykkäät syödä. Mä ite laihdutin silleen kauan sitten, et söin aamulla yhden kananmunan ja päivällä kaks perunaa. Ja sit ku se paino putoo niihin normaalilukemiin, ni jatkat vaan silleen. Mä teen fyysistä duunii enkä oikeesti tarvi ton enempää safkaa.

Eli jos tykkäät syödä, niin syö, mutta noi 2000 kcal päivätarpeet on ihan huuhaata. Mulle riittää lapiohommissa 500/pvä.

Vierailija kirjoitti:

Karppaus on kai kaikkien tutkimusten mukaan tehokkain tapa laihtua. Ongelmana siinä on se laihdutetun painon ylläpito. Karppaus nimenomaan perustuu siihen että energia saadaan pääosin rasvasta.

Miten niin se on ongelma?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Karppaus on kai kaikkien tutkimusten mukaan tehokkain tapa laihtua. Ongelmana siinä on se laihdutetun painon ylläpito. Karppaus nimenomaan perustuu siihen että energia saadaan pääosin rasvasta.

Karppaus on tehokkain ensimmäisten kuukausien aikana. Puolen vuoden kohdalla keskimääräisessä pudotetussa kilomäärässä ei ole enää ollut eroa esim. vanhanaikaiseen kalorinlaskentaan- ja rajoitukseen verrattuna. Lisäksi karpanneissa tutkimusryhmissä on yleensä huomattavasti enemmän keskeyttäneitä kuin muissa, moni kokee sen vaikeaksi ylläpitää arjessa.

Tottahan se on vaikeaa, jos sen tekee vaikeaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teorioita ja dieettejä on monia, mutta ongelmaksi tulee se että keho luontaisesti vastustaa laihtumista. Ja pyrkii lihottamaan ihmistä mieluummin. Laihdutus on aina taistelua omaa kehoaan vastaan ja varma tapa laihtua on vain olla lähes syömättä... Mikä taas on terveyden kannalta tosi vaarallista, sekoittaa elimistön aineenvsihdunnsn sit lopullisesti kun se luulee että nyt tuli katovuosi ja nälkäkausi...

Tähän ongelmaan yksi monella toimiva tapa on pätkäpaastot, esim. 5:2. Kautta ihmisen historian on ollut tavallista, että joka päivä esim. metsästäjä-keräilijä ei saa saalista. Silloin on närsitty jotain vähäkalorista ehkä keräilemällä saatua kasviravintoa vaan. Sitten taas kun on saatu saaliseläin tai löydetty jotain luonnossa harvinaista runsaskalorista muuta ravintoa esim. pesällinen linnunmunia tai hunajaa sisältävä ampiaispesä, on vedetty ruokaa reilusti. Evoluution aikana elimistö on kehittynyt niin, että tämä satunnainen vähän ravinnon päivien ilmeneminen ei vielä laukaise nälänhätä-hälytystä, jos useimpina päivinä ei ole kalorivajetta.

5:2 dieetti simuloi tällaista. Kahtena päivänä viikossa on 500 kcal päivä, ja nämä päivät ei saa koskaan olla peräkkäiset, koska muuten nälkähälytys jo laukeaa. Muuten syödään kuten ennenkin, ei miinuskaloreita. Viikon energiansaanti kuitenkin vähenee selvästi noiden kahden "paastopäivän" takia. Itselläni tämä oli ainoa pysyvä keino laihtua, koska tosiaan kaikilla muilla tapaa pidemmän päälle miinuskaloreilla olo teki voimakkaan nälän joka lopulta sai sortumaan ahmimiseen. Jopa dieetit joissa miinuskalorit oli aika pienet, jossain 3-6 viikon kohdalla alkoi aina vaan nälättää, särkeä päätä, heikottaa tms. 

No onhan tuokin vähän harhaanjohtavaa, kun niinä muina päivinä pitää kuitenkin syödä "normaalisti" ja sekään ei ole kovin yksiselitteistä. En ole tuollaista pidempään kokeillut, mutta jos olen yhtäkkiä päivän syömättä, todellakin syön sitten enemmän sitä ennen ja sen jälkeen. Eli hyöty ahmimisen välttämisestä menee kyllä ihan yhtä lailla hukkaan kuin päivittäisilläkin miinuskaloreilla.

Normaalisti tarkoittaa kuten ennenkin, ellei sitten ole ollut voimakkaasti koko ajan lihomassa entisillä ruoka- ja juomatavoilla. Siinä tapauksessa voi olla ettei 2 paastopäivää riitä kompensoimaan muina päivinä syötyjä liikakaloreita, ja pitäisi tehdä muutoksia myös muihin päiviin.

Kun itse aloitin, painoin 106 kiloa ja söin ns. pelkkää paskaa. Työpaikkaruokalassa söin oikeaa ruokaa, mutta muuten meni lihapiirakoita, karjalanpiirakoita, karkkia, energiajuomaa, mikroeinestä, pizzaa ja hampurilaista. Paino oli näillä elintavoilla vakiintunut. Kun aloitin pätkäpaaston, jatkoin tuon paskan syömistä muuten paitsi paastopäivinä. Paino alkoi laskea 0,5 kg viikossa. Sitten vasta pidemmän ajan päästä aloin vähä vähältä parantaa syömispäivien elintapoja, koska paino ei enää tahtonut jostain 90 kilosta alaspäin muuten laskea. Nyt painan 60 kg mikä on minulle tässä iässä (45) ihan ok, enkä vieläkään ole terveysfriikki joka syö pelkästään terveellistä. Enää en laihduta mutta pidän 1 kerta / vko edelleen paastopäivän koska siitä tulee mulle hyvä olo, ja toisaalta, sallii sitten vähän enemmän herkkukaloreita viikkoon.

Tuota on itse asiassa tutkittu paljon että aiheuttaako 5:2 paasto lisääntynyttä syömistä muina kuin paastopäivinä. Yllättävää kyllä: ei. Joillekin hyvin harvoille kyllä, mutta toisaalta toisille vähenee ja terveellistyy se seuraavien päivien syöminen, joten kokonaisuudessaan tutkittavien joukossa seuraavana päivänä syödyt kalorit ei lisäänny paastopäivistä. 

Aiheesta on katsottavissa lääkäri Michael Mosleyn dokumentti jos kiinnostaa, täällä kerrotaan tutkimustuloksista veriarvoihin, nälkään jne https://www.bbc.co.uk/programmes/b01lxyzc .

Niin tuossa ensimmäisessä lauseessahan kaikki menee jo pieleen. Jos on tarve laihduttaa, olet ylipainoinen ja todennäköisesti se aiempi ruokavalio on sen aiheuttanut. Eli ei voi syödä entiseen malliin vaan kuitenkin niiden paastopäivien lisäksi pitää opetella syömään kevyemmin muinakin päivinä. On älyllisesti epärehellistä väittää että pelkkä paasto riittää ja muina päivinä saa syödä huolettomasti mitä vaan. Tähän samaan perustuu moni pikadieetti. "Laihdu jopa 20 kiloa kuukaudessa näiden pillerien / tämän treeniohjelman avulla." Sitten jossain pienellä lukee "huom, sinun tulee kuurin ajan noudattaa kevyttä ruokavaliota".

Ei vaan idea on juurikin, että dieetti on helppo, koska ei lähdetä kunnianhimoisesti, ja usein tuhoon tuomitusti, muuttamaan kaikkea kerralla. Jos syöt joka päivä lihavana 3000 kcal, mutta jatkossa syötkin kahtena päivänä viikossa vain 500 kcal mutta kuten ennenkin, niin tuleehan siihen kalorivajetta entiseen syömiseen nähden 5000 kcal per viikko, mikä vastaa 750 gramman laihtumista viikossa.  

Ihan varmasti ihanne olisi syödä joka ikinen päivä terveellisesti, ja minäkin yritin lukemattomat kerrat sitä, mutta sisu loppui aina ja päädyin ahmimaan. Liikaa muutoksia kerralla, liikaa kieltäymystä siitä mitä itse pidin herkullisena ja mukavana, liikaa vaivaa terveysruokien laittamisesta jne. Minulle siis ratkaisu oli, että alkuun laitoinkin kevyemmäksi vain ne 2 päivää viikosta, muuten kuten ennenkin.

Toki, jos laihtuu 106 kilosta 60 kiloon kuten minä olen tehnyt, on matkan varrella tarvinnut tehdä myös muihin kuin paastopäiviin muutoksia. Mutta niitä voi tehdä hitaasti kuukausien ja vuosien varrella, sitä mukaa kun entiset tavat on hyvin sisäistetty eikä ne tunnu hankalilta. Jostain syystä ihmisten onnistumista halutaan vaikeuttaa sillä, että väitetään että pitäisi heti kerrasta pyrkiä vaikka mistä roskaruokavaliosta lähes täydelliseen terveysruokavalioon, ja sitten ihmetellään, miten ihmiset repsahtaa eikä onnistu...

No eihän sen muutenkaan tarvitse olla tuhoon tuomittu ja kaikkea ei tarvitse muuttaa kerralla vaan riittää esim kun ensin jättää kahvipullan tai iltanapostelut ja siiderit pois jne. Pointtini on nyt se, että tuo paasto yksinään ei riitä vaan joka tapauksessa niitä normipäivienkin tottumuksia pitää muuttaa.

On tietysti makuasia mikä kellekin on helpointa ja sellaista, mistä ei todennäköisesti repsahtele. Itselleni juuri tuollaiset "suklaa pois" tai "olut pois" oli ihan mahdottomia, sisu loppui aina ja repsahdin. Tuntui että elämästäni on viety minulle tärkeitä nautintoja ja mieli kapinoi. Sitten jos ne onkin pois vain 2 päivää viikossa, itselleni oli paljon helpompaa.

Jollekin muulle tosiaan varmasti on helpompaa tasaisesti vähentää kaloreita sieltä täältä, kuten se "Ranskattaret eivät liho" dieetti kehotti. Jos on kuitenkin ruokahalunsa lukuisilla dieeteillä jo sotkenut ahmatti kuten itse olin niin nuo sinänsä järkevät hommat voi toimia huonosti ja tarvitaan jotain äärimmäisempää, joka toisilla on karppaus, toisilla 5:2 paasto jne.

Onpas tätä nyt vaikeaa selittää. Ei tämä minunkaan tapani ole mitään ehdottomasti kieltänyt vaan kysymys on siitä, että sen jokapäiväisen kahvipullan sijaan se syödäänkin vain kerran tai kaksi kertaa viikossa tai että opetellaan pois iltanaposteltavista ja jälkiruoista pelkän tavan vuoksi. Jouduthan sinä niinä paastopäivinäkin niistä kieltäytymään, ei tämä ole yhtään sen kummempaa. Olen syönyt tänä aikana monta kertaa pizzaa ja jopa mäkkärissä ja 4 kk:n aikana on lähtenyt yli 10 kiloa. Kaikki pelkästään ruokarytmiä ja annoskokoja muuttamalla ja välipalojen pois jättämisellä.

Jotain tuollaista itsekin yritin monta kertaa, mutta en onnistunut kovinkaan hyvin. Oli jotenkin liian rentoa että olisin ottanut tosissani. Saatoin tehdä yksi viikko vaikka päätöksen, että ensi viikolla vain kaksi kertaa pikaruokapaikassa syömässä, tai että makeita herkkuja max 3 päivänä. Mutta ei se montaa viikkoa koskaan pysynyt, vähän tuli kiirettä töissä tai jotain niin sitten taas huomasin että mihin ne mun päätökset katosi, en ole niitä viikkoihin noudattanut ja lihon taas. Se oli mun psyykelle jotenkin liian helppoa, joten siitä tuli vaikeaa. Jotenkin tuo IF paastoamisen on/off oli mulle paljon helpompi, se ehdoton sääntö että maanantai ja torstai on paastopäiviä, ja että siitä selviää kun tietää että muina päivinä saa syödä vapaasit kuten ennen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Karppaus on kai kaikkien tutkimusten mukaan tehokkain tapa laihtua. Ongelmana siinä on se laihdutetun painon ylläpito. Karppaus nimenomaan perustuu siihen että energia saadaan pääosin rasvasta.

Miten niin se on ongelma?

Noissa tutkimuksissa ongelma on ollut se, että ihmiset ei jaksa keskimäärin kovin kauaa karpata. Se ruokavalio keskeytetään huomattavasti yleisemmin kuin monet tutkimuksissa vertaillut muut. Sitten tietysti jos lopettaa karppaamisen ja palaa entisiin syömätapoihin, lihoo takaisin. 

Täällä tietysti kirjoittelee karppauksen puolesta niitä, joille se on toiminut elämään ja arkeen pysyväksi elämäntavaksi. Ei näillä mitään ongelmia ole painon pois pysymisessä. Mutta vaikka mitä sanottaisiin niin tutkimukset osoittaa että aika moni ei halua noudattaa vähähiilarista loppuelämäänsä, tai niistäkin jotka haluaisivat, niin jossain vaiheessa toteavat että liian hankalaa, ei jaksa. Asia olisi helpompi jos maailma ympärillä karppaisi, mutta jos vähän väliä on tilanteissa joissa syödään hiilariruokaa, leivoksia, jne. niin kyllä se vähän hankalaa on esim. edustuspäivällisillä änkyröidä että emäntä tässä nyt ei voi syödä sitä sun tätä jne.

Suosittelen paastoa. Siis ihan oikeaa mehupaastoa. Onhan toi ny jotenkin säälittävää jos tuosta läskimäärästä ei hemmetin nopeasti ala kilot karisemaan.

Laihdutus on matikkaa ja itsekuria.

Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen paastoa. Siis ihan oikeaa mehupaastoa. Onhan toi ny jotenkin säälittävää jos tuosta läskimäärästä ei hemmetin nopeasti ala kilot karisemaan.

Laihdutus on matikkaa ja itsekuria.

Tsemppiä!

Mehupaasto ei kyllä laihdutuskeinona oikein toimi, koska sitä voi noudattaa noin viikon, maksimissaan ehkä 2. Siinä ajassa ei oikeasti lihavan ylipaino merkittävästi vähene, ja sen jälkeen on taas edessä se sama ongelma, että miten syödä jotta laihtuisi lisää.

Mehupaaston sijaan, jos on oikeasti lääketieteellinen pakko saada paino äkkiä alas, VLCD-kuurit on vaihtoehto. Toisin kuin paastomehuissa, niissä litkuissa on sentään lisättynä kaikki kehon välttämättä tarvitsemat makro- ja mikroravinteet, niin että niillä voi olla pitkäänkin ilman ravitsemuspuutoksia. VLCD:t löytyy jopa Käypä Hoito -suosituksista. Mutta käytännössä niistäkin monen kokemus on, että paino kyllä lähtee, mutta kuurin jälkeen vähitellen vanhat elämäntavat hiipii takaisin ja sitten on yhtä lihava kuin ennenkin. Jollekin noista puhkeaa jopa ahmimishäiriö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Karppaus on kai kaikkien tutkimusten mukaan tehokkain tapa laihtua. Ongelmana siinä on se laihdutetun painon ylläpito. Karppaus nimenomaan perustuu siihen että energia saadaan pääosin rasvasta.

Miten niin se on ongelma?

Noissa tutkimuksissa ongelma on ollut se, että ihmiset ei jaksa keskimäärin kovin kauaa karpata. Se ruokavalio keskeytetään huomattavasti yleisemmin kuin monet tutkimuksissa vertaillut muut. Sitten tietysti jos lopettaa karppaamisen ja palaa entisiin syömätapoihin, lihoo takaisin. 

Täällä tietysti kirjoittelee karppauksen puolesta niitä, joille se on toiminut elämään ja arkeen pysyväksi elämäntavaksi. Ei näillä mitään ongelmia ole painon pois pysymisessä. Mutta vaikka mitä sanottaisiin niin tutkimukset osoittaa että aika moni ei halua noudattaa vähähiilarista loppuelämäänsä, tai niistäkin jotka haluaisivat, niin jossain vaiheessa toteavat että liian hankalaa, ei jaksa. Asia olisi helpompi jos maailma ympärillä karppaisi, mutta jos vähän väliä on tilanteissa joissa syödään hiilariruokaa, leivoksia, jne. niin kyllä se vähän hankalaa on esim. edustuspäivällisillä änkyröidä että emäntä tässä nyt ei voi syödä sitä sun tätä jne.

Tuo kyllä koskee ihan muitakin ruokavalioita, jos niitä noudatetaan vain laihdutuksen ajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Karppaus on kai kaikkien tutkimusten mukaan tehokkain tapa laihtua. Ongelmana siinä on se laihdutetun painon ylläpito. Karppaus nimenomaan perustuu siihen että energia saadaan pääosin rasvasta.

Miten niin se on ongelma?

Noissa tutkimuksissa ongelma on ollut se, että ihmiset ei jaksa keskimäärin kovin kauaa karpata. Se ruokavalio keskeytetään huomattavasti yleisemmin kuin monet tutkimuksissa vertaillut muut. Sitten tietysti jos lopettaa karppaamisen ja palaa entisiin syömätapoihin, lihoo takaisin. 

Täällä tietysti kirjoittelee karppauksen puolesta niitä, joille se on toiminut elämään ja arkeen pysyväksi elämäntavaksi. Ei näillä mitään ongelmia ole painon pois pysymisessä. Mutta vaikka mitä sanottaisiin niin tutkimukset osoittaa että aika moni ei halua noudattaa vähähiilarista loppuelämäänsä, tai niistäkin jotka haluaisivat, niin jossain vaiheessa toteavat että liian hankalaa, ei jaksa. Asia olisi helpompi jos maailma ympärillä karppaisi, mutta jos vähän väliä on tilanteissa joissa syödään hiilariruokaa, leivoksia, jne. niin kyllä se vähän hankalaa on esim. edustuspäivällisillä änkyröidä että emäntä tässä nyt ei voi syödä sitä sun tätä jne.

Ei se ruokavalion vika ole, jos "tarvitsee änkyröidä"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen paastoa. Siis ihan oikeaa mehupaastoa. Onhan toi ny jotenkin säälittävää jos tuosta läskimäärästä ei hemmetin nopeasti ala kilot karisemaan.

Laihdutus on matikkaa ja itsekuria.

Tsemppiä!

Mehupaasto ei kyllä laihdutuskeinona oikein toimi, koska sitä voi noudattaa noin viikon, maksimissaan ehkä 2. Siinä ajassa ei oikeasti lihavan ylipaino merkittävästi vähene, ja sen jälkeen on taas edessä se sama ongelma, että miten syödä jotta laihtuisi lisää.

Mehupaaston sijaan, jos on oikeasti lääketieteellinen pakko saada paino äkkiä alas, VLCD-kuurit on vaihtoehto. Toisin kuin paastomehuissa, niissä litkuissa on sentään lisättynä kaikki kehon välttämättä tarvitsemat makro- ja mikroravinteet, niin että niillä voi olla pitkäänkin ilman ravitsemuspuutoksia. VLCD:t löytyy jopa Käypä Hoito -suosituksista. Mutta käytännössä niistäkin monen kokemus on, että paino kyllä lähtee, mutta kuurin jälkeen vähitellen vanhat elämäntavat hiipii takaisin ja sitten on yhtä lihava kuin ennenkin. Jollekin noista puhkeaa jopa ahmimishäiriö.

Se, että nuo litkut löytyy käypähoidoista, ei tee niistä elimistölle yhtään parempia. Oletko koskaan lukenut sitä ainesosaluetteloa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teorioita ja dieettejä on monia, mutta ongelmaksi tulee se että keho luontaisesti vastustaa laihtumista. Ja pyrkii lihottamaan ihmistä mieluummin. Laihdutus on aina taistelua omaa kehoaan vastaan ja varma tapa laihtua on vain olla lähes syömättä... Mikä taas on terveyden kannalta tosi vaarallista, sekoittaa elimistön aineenvsihdunnsn sit lopullisesti kun se luulee että nyt tuli katovuosi ja nälkäkausi...

Tähän ongelmaan yksi monella toimiva tapa on pätkäpaastot, esim. 5:2. Kautta ihmisen historian on ollut tavallista, että joka päivä esim. metsästäjä-keräilijä ei saa saalista. Silloin on närsitty jotain vähäkalorista ehkä keräilemällä saatua kasviravintoa vaan. Sitten taas kun on saatu saaliseläin tai löydetty jotain luonnossa harvinaista runsaskalorista muuta ravintoa esim. pesällinen linnunmunia tai hunajaa sisältävä ampiaispesä, on vedetty ruokaa reilusti. Evoluution aikana elimistö on kehittynyt niin, että tämä satunnainen vähän ravinnon päivien ilmeneminen ei vielä laukaise nälänhätä-hälytystä, jos useimpina päivinä ei ole kalorivajetta.

5:2 dieetti simuloi tällaista. Kahtena päivänä viikossa on 500 kcal päivä, ja nämä päivät ei saa koskaan olla peräkkäiset, koska muuten nälkähälytys jo laukeaa. Muuten syödään kuten ennenkin, ei miinuskaloreita. Viikon energiansaanti kuitenkin vähenee selvästi noiden kahden "paastopäivän" takia. Itselläni tämä oli ainoa pysyvä keino laihtua, koska tosiaan kaikilla muilla tapaa pidemmän päälle miinuskaloreilla olo teki voimakkaan nälän joka lopulta sai sortumaan ahmimiseen. Jopa dieetit joissa miinuskalorit oli aika pienet, jossain 3-6 viikon kohdalla alkoi aina vaan nälättää, särkeä päätä, heikottaa tms. 

No onhan tuokin vähän harhaanjohtavaa, kun niinä muina päivinä pitää kuitenkin syödä "normaalisti" ja sekään ei ole kovin yksiselitteistä. En ole tuollaista pidempään kokeillut, mutta jos olen yhtäkkiä päivän syömättä, todellakin syön sitten enemmän sitä ennen ja sen jälkeen. Eli hyöty ahmimisen välttämisestä menee kyllä ihan yhtä lailla hukkaan kuin päivittäisilläkin miinuskaloreilla.

Normaalisti tarkoittaa kuten ennenkin, ellei sitten ole ollut voimakkaasti koko ajan lihomassa entisillä ruoka- ja juomatavoilla. Siinä tapauksessa voi olla ettei 2 paastopäivää riitä kompensoimaan muina päivinä syötyjä liikakaloreita, ja pitäisi tehdä muutoksia myös muihin päiviin.

Kun itse aloitin, painoin 106 kiloa ja söin ns. pelkkää paskaa. Työpaikkaruokalassa söin oikeaa ruokaa, mutta muuten meni lihapiirakoita, karjalanpiirakoita, karkkia, energiajuomaa, mikroeinestä, pizzaa ja hampurilaista. Paino oli näillä elintavoilla vakiintunut. Kun aloitin pätkäpaaston, jatkoin tuon paskan syömistä muuten paitsi paastopäivinä. Paino alkoi laskea 0,5 kg viikossa. Sitten vasta pidemmän ajan päästä aloin vähä vähältä parantaa syömispäivien elintapoja, koska paino ei enää tahtonut jostain 90 kilosta alaspäin muuten laskea. Nyt painan 60 kg mikä on minulle tässä iässä (45) ihan ok, enkä vieläkään ole terveysfriikki joka syö pelkästään terveellistä. Enää en laihduta mutta pidän 1 kerta / vko edelleen paastopäivän koska siitä tulee mulle hyvä olo, ja toisaalta, sallii sitten vähän enemmän herkkukaloreita viikkoon.

Tuota on itse asiassa tutkittu paljon että aiheuttaako 5:2 paasto lisääntynyttä syömistä muina kuin paastopäivinä. Yllättävää kyllä: ei. Joillekin hyvin harvoille kyllä, mutta toisaalta toisille vähenee ja terveellistyy se seuraavien päivien syöminen, joten kokonaisuudessaan tutkittavien joukossa seuraavana päivänä syödyt kalorit ei lisäänny paastopäivistä. 

Aiheesta on katsottavissa lääkäri Michael Mosleyn dokumentti jos kiinnostaa, täällä kerrotaan tutkimustuloksista veriarvoihin, nälkään jne https://www.bbc.co.uk/programmes/b01lxyzc .

Niin tuossa ensimmäisessä lauseessahan kaikki menee jo pieleen. Jos on tarve laihduttaa, olet ylipainoinen ja todennäköisesti se aiempi ruokavalio on sen aiheuttanut. Eli ei voi syödä entiseen malliin vaan kuitenkin niiden paastopäivien lisäksi pitää opetella syömään kevyemmin muinakin päivinä. On älyllisesti epärehellistä väittää että pelkkä paasto riittää ja muina päivinä saa syödä huolettomasti mitä vaan. Tähän samaan perustuu moni pikadieetti. "Laihdu jopa 20 kiloa kuukaudessa näiden pillerien / tämän treeniohjelman avulla." Sitten jossain pienellä lukee "huom, sinun tulee kuurin ajan noudattaa kevyttä ruokavaliota".

Ei vaan idea on juurikin, että dieetti on helppo, koska ei lähdetä kunnianhimoisesti, ja usein tuhoon tuomitusti, muuttamaan kaikkea kerralla. Jos syöt joka päivä lihavana 3000 kcal, mutta jatkossa syötkin kahtena päivänä viikossa vain 500 kcal mutta kuten ennenkin, niin tuleehan siihen kalorivajetta entiseen syömiseen nähden 5000 kcal per viikko, mikä vastaa 750 gramman laihtumista viikossa.  

Ihan varmasti ihanne olisi syödä joka ikinen päivä terveellisesti, ja minäkin yritin lukemattomat kerrat sitä, mutta sisu loppui aina ja päädyin ahmimaan. Liikaa muutoksia kerralla, liikaa kieltäymystä siitä mitä itse pidin herkullisena ja mukavana, liikaa vaivaa terveysruokien laittamisesta jne. Minulle siis ratkaisu oli, että alkuun laitoinkin kevyemmäksi vain ne 2 päivää viikosta, muuten kuten ennenkin.

Toki, jos laihtuu 106 kilosta 60 kiloon kuten minä olen tehnyt, on matkan varrella tarvinnut tehdä myös muihin kuin paastopäiviin muutoksia. Mutta niitä voi tehdä hitaasti kuukausien ja vuosien varrella, sitä mukaa kun entiset tavat on hyvin sisäistetty eikä ne tunnu hankalilta. Jostain syystä ihmisten onnistumista halutaan vaikeuttaa sillä, että väitetään että pitäisi heti kerrasta pyrkiä vaikka mistä roskaruokavaliosta lähes täydelliseen terveysruokavalioon, ja sitten ihmetellään, miten ihmiset repsahtaa eikä onnistu...

No eihän sen muutenkaan tarvitse olla tuhoon tuomittu ja kaikkea ei tarvitse muuttaa kerralla vaan riittää esim kun ensin jättää kahvipullan tai iltanapostelut ja siiderit pois jne. Pointtini on nyt se, että tuo paasto yksinään ei riitä vaan joka tapauksessa niitä normipäivienkin tottumuksia pitää muuttaa.

On tietysti makuasia mikä kellekin on helpointa ja sellaista, mistä ei todennäköisesti repsahtele. Itselleni juuri tuollaiset "suklaa pois" tai "olut pois" oli ihan mahdottomia, sisu loppui aina ja repsahdin. Tuntui että elämästäni on viety minulle tärkeitä nautintoja ja mieli kapinoi. Sitten jos ne onkin pois vain 2 päivää viikossa, itselleni oli paljon helpompaa.

Jollekin muulle tosiaan varmasti on helpompaa tasaisesti vähentää kaloreita sieltä täältä, kuten se "Ranskattaret eivät liho" dieetti kehotti. Jos on kuitenkin ruokahalunsa lukuisilla dieeteillä jo sotkenut ahmatti kuten itse olin niin nuo sinänsä järkevät hommat voi toimia huonosti ja tarvitaan jotain äärimmäisempää, joka toisilla on karppaus, toisilla 5:2 paasto jne.

Onpas tätä nyt vaikeaa selittää. Ei tämä minunkaan tapani ole mitään ehdottomasti kieltänyt vaan kysymys on siitä, että sen jokapäiväisen kahvipullan sijaan se syödäänkin vain kerran tai kaksi kertaa viikossa tai että opetellaan pois iltanaposteltavista ja jälkiruoista pelkän tavan vuoksi. Jouduthan sinä niinä paastopäivinäkin niistä kieltäytymään, ei tämä ole yhtään sen kummempaa. Olen syönyt tänä aikana monta kertaa pizzaa ja jopa mäkkärissä ja 4 kk:n aikana on lähtenyt yli 10 kiloa. Kaikki pelkästään ruokarytmiä ja annoskokoja muuttamalla ja välipalojen pois jättämisellä.

Jotain tuollaista itsekin yritin monta kertaa, mutta en onnistunut kovinkaan hyvin. Oli jotenkin liian rentoa että olisin ottanut tosissani. Saatoin tehdä yksi viikko vaikka päätöksen, että ensi viikolla vain kaksi kertaa pikaruokapaikassa syömässä, tai että makeita herkkuja max 3 päivänä. Mutta ei se montaa viikkoa koskaan pysynyt, vähän tuli kiirettä töissä tai jotain niin sitten taas huomasin että mihin ne mun päätökset katosi, en ole niitä viikkoihin noudattanut ja lihon taas. Se oli mun psyykelle jotenkin liian helppoa, joten siitä tuli vaikeaa. Jotenkin tuo IF paastoamisen on/off oli mulle paljon helpompi, se ehdoton sääntö että maanantai ja torstai on paastopäiviä, ja että siitä selviää kun tietää että muina päivinä saa syödä vapaasit kuten ennen.

Niin, mikä sitten kullekin on vaikeaa, nämähän ovat mystisiä juttuja. Minun päähäni ei nyt vain millään mahdu, miksi on mahdotonta pysyä päätöksessä niiden pienten päivittäisten muutosten kohdalla esim työkiireiden tms takia, mutta sitten ne työkiireet tai mieliteot eivät millään tavalla estä niitä kurinalaisia paastopäiviä. Omalla kohdallani on helpompi tehdä se valinta, että nyt jätän yhden pullan syömättä ja parin tunnin päästä saan taas syödä jotain, kuin jos joutuisin sen saman päivän aikana joka aterian kohdalla huomaamaan, että pirkules, huomenna vasta saan seuraavan kerran syödä. Kyllä minulle sortumisvaara olisi tuossa paljon suurempi ja illalla sitten mättäisin ihan kunnolla ja paasto vain ketuttaisi. 

Vierailija kirjoitti:

Mikä peruste tuolle 160g rasvaa on? Eikö se rasva pitäisi olla sen tavoitepainon mukaan, ei senhetkisen painon?

Tuosta Ap:n ruokavaliosta tulee yhteensä n.1850 kaloria päivässä, eli kyllä kalorimäärissä pitäisi laihtua. Rasva määrä varmaan laskettu, niin, että kun proteiinin tarve ja hiilarit on kasassa, niin loput tulee rasvasta, kun pidetään noin 500 kalorin vajetta päällä.

Googlaa intermittent fasting. Minulla on pudonnut paino ko. menetelmällä 6 kg reilussa kahdessa kuukaudessa.

Aluksihan paino aina karpatessa putoaa kovaa, kun hiilarien sitoma vesi poistuu kehosta hiilareista luovuttaessa. Sen jälkeen painonputoamisen vauhti hidastuu huomattavasti. Jos laskin oikein, niin 500 kalorin vajeella rasvaa periaatteessa palaisi viikossa alle 400 gramman painonpudotuksen verran. Eli se ei näy välttämättä kun paino muutenkin heittelee päivästä toiseen mm. nesteen ja suoliston sisällön mukaan. Kun liikut, niin toki luultavasti pitäisi pudota enemmän. Ei sitä pudotusta vaan heti huomaa pelkällä vaa-alla.

Itse vetäisin ehkä vähän enemmän proteiineja, jos liikun enemmän, ei kuitenkaan yli 100 grammaa, ja hieman vähemmän sitten rasvaa. Kyllä se siitä, kunhan sitoutuu pitkäksi aikaa elämäntyyliin, eikä liikaa tuijota vaakaa.