Et osta lapsellesi asuntoa - olet itsekäs?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaa kyllä melkoisen eron, miten meitä 90-luvun alussa ja sitä ennen syntyneitä on kasvatettu kun vertaa nuorempiin. Karkkipäivä oli kerran viikossa ja kalliimpia leluja sai vain joululahjaksi. Ei meidän vanhemmat antaneet meille mitään valmiiksi kun muutimme omillemme. Ok itse sain mummon perintöastiaston mukaani rähjäiseen vuokrayksiöön. Meidät on opetettu pärjäämään itse ja omasta mielestäni se on oikein. Kyllä vanhempien pitää saada se oma elämä vihdoin takaisin, kun lapset lentävät pesästä. 

Nykylapsia ja -nuoria hemmotellaan vaikka velkarahalla. On älypuhelimet, tabletit, merkkivaatteet ja kalliit harrastukset ja karkkia saa syödä niin paljon kuin sielu sietää. Sitten viisikymppisenä pitäisi vielä ottaa vielä lisää lainaa ja ostaa lapselle asunto... Voi hyvä luoja... 

Olen syntynyt 1979 ja kun lähdin opiskelemaan, vanhempani ostivat minulle yksiön. Samalla tavalla isälleni oli ostettu asunto joskus 60-luvulla, joten ei tuo nyt mitenkään tuore ilmiö ole. Erona on vain se, että nyt asunnon voi ostaa olemattomalla lainankorolla, kun vielä 80-luvulla asuntolainan korko% oli 15 pinnassa. Oma esikoinen on nyt 14v ja hänelle tullaan asunto ostamaan. Tai oikeastaan käyttöönsä eli sijoitukseksi.

Usko tai älä, pärjätä voi silloinkin, kun vanhemmat vähän tasoittavat tietä.

Ei ehkä tuore ilmiö, mutta mahdollista onnekkaalle marginaaliryhmälle. Tiedän yhden tyypin joka osti asunnon 4-vuotiaalle lapselleen Oulusta, jotta saa asua opintojen aikaan siinä ilmaiseksi. No, tytär lähti Australiaan... 

Jos ahkeruus ja työnteko on onnekkuutta, niin enpä ihmettele, että meillä niin moni elää kädestä suuhun. Tunnen tuosta marginaaliryhmästä parisenkymmentä jäsentä, enemmän tuntuu olevan sääntö kuin poikkeus asunnon hankkiminen lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi nyt nuoret. Olen tehnyt lähes 30 v töitä ja kerännyt ihan kohtuullisen sijoitussalkun. Pystyn nyt hieman alle 50v elämään pääomatuloilla. En leveästi, mutta mukavasti. Olen kasvattanut kolme lasta, ja autellut heitä oman elämän alkuun sen verran, mitä olen helposti voinut.

Mutta nyt haluan elää, ja käyttää rahaa ja aikaa itseeni. Jos olisin asuntoja nuorille ostanut, olisin tiukassa velkaloukussa hamaan ikuisuuteen. Tai joutuisin jatkamaan töissä, joita en vaan enää jaksa. Anteeksi itsekkyyteni.

Niinpä. Siskoni tytär on nyt 19-vuotias ja etsii itselleen asuntoa. Sisko ja miehensä ovat varakkaita ja elävät pääosin pääomatuloilla. No, tämä tytär oli jostain saanut päähänsä, että koska vanhemmilla on rahaa, tottakai he sponsoroivat hänelle halvan asunnon.

Nuorelle ihmiselle voi olla vaikeaa käsittää, että suunnilleen puoli miljoonaa tarvitsee omaisuutta, että yksi ihminen elää sen tuotoilla peruselämää ilman ihmeellistä luksusta. Kahdelle sitten se miljoona, suurinpiirtein. Nyt hän vihaisena tilittää siitä, kun vanhemmilla on miljoonaomaisuus, eivätkä käytä sitä hänen asuntoonsa.

Mieluummin lapselle osakkeita sen verran mitä verovapaasti voi lahjoittaa. Asunto on iso ja epävarma sijoitus, usein heikolla tuotolla. Lisäksi se voi olla opiskelevalle nuorelle epäkäytännöllinen, tulee muuttoja opintojen ja työn ja rakkauden perässä. Suomalaiset muutenkin sitovat rahaansa ihan liikaa asuntoihin. Melkoinen riski.

Vierailija kirjoitti:

Mieluummin lapselle osakkeita sen verran mitä verovapaasti voi lahjoittaa. Asunto on iso ja epävarma sijoitus, usein heikolla tuotolla. Lisäksi se voi olla opiskelevalle nuorelle epäkäytännöllinen, tulee muuttoja opintojen ja työn ja rakkauden perässä. Suomalaiset muutenkin sitovat rahaansa ihan liikaa asuntoihin. Melkoinen riski.

Näin minäkin sen ajattelen. Lapsille on sijoitettu pienestä saakka. Sijoitukset ovat osinkoina tuottaneet kivasti täysi-ikään mennessä ja osingot toki on lasten puolesta sijoitettu taas. Kun haluaa pois kotoa, voi valita lähteekö vuokralle vai maksaako tuosta asunnon omavastuuosuuden. Nuorena voi olla fiksua olla ensin vuokralla, ei ole niin seiniin sidottu, jos elämä vie muualle. Asunnon myynnissä on aina omat kommelluksensa kuitenkin.

Asunnon ostamalla nuoren varallisuus ei kartu ollenkaan (ainakaan verotta), toisin kuin osakkeilla. Voihan sitä asuntokin pala kerrallaan tietysti lahjoittaa jos haluaa, mutta nuo yhteisomistiskuviotkin ovat aina vähän sellaisia, että voivat haitata nuoren itsenäistymistä, jos kokee olevansa sidottu siihen lahjakämppään.

Vierailija kirjoitti:

Ei sillä ole mitään väliä vaikka nappaakin 30% tuloista. Siitä helposti saa silti 2000e+ lisätuloja vuodessa.

Nimenomaan. Lisäksi vuokratulot tulevat vanhemmille eikä jollekkin tuntemattomalle jolta lapsi joutuisi joka tapauksessa kämpän vuokraamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi nyt nuoret. Olen tehnyt lähes 30 v töitä ja kerännyt ihan kohtuullisen sijoitussalkun. Pystyn nyt hieman alle 50v elämään pääomatuloilla. En leveästi, mutta mukavasti. Olen kasvattanut kolme lasta, ja autellut heitä oman elämän alkuun sen verran, mitä olen helposti voinut.

Mutta nyt haluan elää, ja käyttää rahaa ja aikaa itseeni. Jos olisin asuntoja nuorille ostanut, olisin tiukassa velkaloukussa hamaan ikuisuuteen. Tai joutuisin jatkamaan töissä, joita en vaan enää jaksa. Anteeksi itsekkyyteni.

Niinpä. Siskoni tytär on nyt 19-vuotias ja etsii itselleen asuntoa. Sisko ja miehensä ovat varakkaita ja elävät pääosin pääomatuloilla. No, tämä tytär oli jostain saanut päähänsä, että koska vanhemmilla on rahaa, tottakai he sponsoroivat hänelle halvan asunnon.

Nuorelle ihmiselle voi olla vaikeaa käsittää, että suunnilleen puoli miljoonaa tarvitsee omaisuutta, että yksi ihminen elää sen tuotoilla peruselämää ilman ihmeellistä luksusta. Kahdelle sitten se miljoona, suurinpiirtein. Nyt hän vihaisena tilittää siitä, kun vanhemmilla on miljoonaomaisuus, eivätkä käytä sitä hänen asuntoonsa.

Yleensä ihmiset eivät sijoita miljoonaomaisuutta vain "yhteen koriin", joten miksi ei osta lapsen käyttöön asuntoa, sijoitushan se on sekin. Ainakin meillä yksiöt Helsingin keskustassa tuottavat ihan mukavasti verrattuna osakkeisiin ja asunnon voi myydä lapselle verotusarvolla, jolloin lapsi saa verovapaana lahjana useamman kymppitonnin.

Vierailija kirjoitti:

Mieluummin lapselle osakkeita sen verran mitä verovapaasti voi lahjoittaa. Asunto on iso ja epävarma sijoitus, usein heikolla tuotolla. Lisäksi se voi olla opiskelevalle nuorelle epäkäytännöllinen, tulee muuttoja opintojen ja työn ja rakkauden perässä. Suomalaiset muutenkin sitovat rahaansa ihan liikaa asuntoihin. Melkoinen riski.

Suomalaisen pitää kuitenkin asua jossain, joten joku sen riskin ottaa, miksi ei omat vanhemmat? Enkä tunne ketään, joka harmittelisi, että yksiö Töölössä on ollut hurjan huono sijoitus.

Ei nuorten itsenäistymistä ole väärin tukea, mutta ihmettelen kuinka ihmiset tosiaan haluavat sitoa rahojaan asuntoihin. Asuntosijoittaminen nykyhinnoilla ei juurikaan tuota ja on vaivalloista, ellei löydä hyviä vuokralaisia (mikä ei tosiaan ole itsestäänselvyys). Oma asunto on järkevä olla, jos elämä on suhteellisen vakiintunutta tietylle seudulle, mutta muutoin jos ylimääräistä on, en todellakaan suosittele sen sitomista asuntoihin.

Omat lapset ovat vielä pieniä eikä meillä nyt juurikaan jää ylimääräistä, kun asuntolainaa maksetaan ja osa tuloista menee omaan osakesalkkuun. Mutta jos jossain vaiheessa talous kohenee, sijoitamme heille rahastoihin tai osakkeisiin. Aikaisemmin minulla oli sijoitusasunto velkarahalla, mutta totesin että tuotto on minimaalista, kun väkisinkin tuli tyhjiä kuukausia, pientä remonttia jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi nyt nuoret. Olen tehnyt lähes 30 v töitä ja kerännyt ihan kohtuullisen sijoitussalkun. Pystyn nyt hieman alle 50v elämään pääomatuloilla. En leveästi, mutta mukavasti. Olen kasvattanut kolme lasta, ja autellut heitä oman elämän alkuun sen verran, mitä olen helposti voinut.

Mutta nyt haluan elää, ja käyttää rahaa ja aikaa itseeni. Jos olisin asuntoja nuorille ostanut, olisin tiukassa velkaloukussa hamaan ikuisuuteen. Tai joutuisin jatkamaan töissä, joita en vaan enää jaksa. Anteeksi itsekkyyteni.

Niinpä. Siskoni tytär on nyt 19-vuotias ja etsii itselleen asuntoa. Sisko ja miehensä ovat varakkaita ja elävät pääosin pääomatuloilla. No, tämä tytär oli jostain saanut päähänsä, että koska vanhemmilla on rahaa, tottakai he sponsoroivat hänelle halvan asunnon.

Nuorelle ihmiselle voi olla vaikeaa käsittää, että suunnilleen puoli miljoonaa tarvitsee omaisuutta, että yksi ihminen elää sen tuotoilla peruselämää ilman ihmeellistä luksusta. Kahdelle sitten se miljoona, suurinpiirtein. Nyt hän vihaisena tilittää siitä, kun vanhemmilla on miljoonaomaisuus, eivätkä käytä sitä hänen asuntoonsa.

Yleensä ihmiset eivät sijoita miljoonaomaisuutta vain "yhteen koriin", joten miksi ei osta lapsen käyttöön asuntoa, sijoitushan se on sekin. Ainakin meillä yksiöt Helsingin keskustassa tuottavat ihan mukavasti verrattuna osakkeisiin ja asunnon voi myydä lapselle verotusarvolla, jolloin lapsi saa verovapaana lahjana useamman kymppitonnin.

No tuottavathan ne ehkä, jos ne on ostettu joskus kauan sitten. Nykyhinnoilla en hirveästi hurraisi.

Ja edelleen, jos omaisuudesta on tarkoitus saada jatkuvaa tuloa sen verran, että sillä elää, ei voi vuokrata lapselleen alle markkinahinnan. Kyllä minusta jokaisella on oikeus halutessaan nauttia omaisuutensa tuotoista, vaikka sitten vähentämällä työntekoa tai lopettamalla työt reilusti ennen eläkeikää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieluummin lapselle osakkeita sen verran mitä verovapaasti voi lahjoittaa. Asunto on iso ja epävarma sijoitus, usein heikolla tuotolla. Lisäksi se voi olla opiskelevalle nuorelle epäkäytännöllinen, tulee muuttoja opintojen ja työn ja rakkauden perässä. Suomalaiset muutenkin sitovat rahaansa ihan liikaa asuntoihin. Melkoinen riski.

Suomalaisen pitää kuitenkin asua jossain, joten joku sen riskin ottaa, miksi ei omat vanhemmat? Enkä tunne ketään, joka harmittelisi, että yksiö Töölössä on ollut hurjan huono sijoitus.

Minusta jokainen kantaa asumisen riskinsä itse. Ei se sulje pois sitä, etteikö nuorta voisi auttaa muuten, jos haluaa. Mutta ei vaan ole vanhemmalle järkevää sitoa isoa osaa omaisuudestaan omaan asuntoonsa ja toista isoa summaa nuoren aikuisen, tai jos lapsia on monta, nuorten aikuisten asuntoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi nyt nuoret. Olen tehnyt lähes 30 v töitä ja kerännyt ihan kohtuullisen sijoitussalkun. Pystyn nyt hieman alle 50v elämään pääomatuloilla. En leveästi, mutta mukavasti. Olen kasvattanut kolme lasta, ja autellut heitä oman elämän alkuun sen verran, mitä olen helposti voinut.

Mutta nyt haluan elää, ja käyttää rahaa ja aikaa itseeni. Jos olisin asuntoja nuorille ostanut, olisin tiukassa velkaloukussa hamaan ikuisuuteen. Tai joutuisin jatkamaan töissä, joita en vaan enää jaksa. Anteeksi itsekkyyteni.

Niinpä. Siskoni tytär on nyt 19-vuotias ja etsii itselleen asuntoa. Sisko ja miehensä ovat varakkaita ja elävät pääosin pääomatuloilla. No, tämä tytär oli jostain saanut päähänsä, että koska vanhemmilla on rahaa, tottakai he sponsoroivat hänelle halvan asunnon.

Nuorelle ihmiselle voi olla vaikeaa käsittää, että suunnilleen puoli miljoonaa tarvitsee omaisuutta, että yksi ihminen elää sen tuotoilla peruselämää ilman ihmeellistä luksusta. Kahdelle sitten se miljoona, suurinpiirtein. Nyt hän vihaisena tilittää siitä, kun vanhemmilla on miljoonaomaisuus, eivätkä käytä sitä hänen asuntoonsa.

Yleensä ihmiset eivät sijoita miljoonaomaisuutta vain "yhteen koriin", joten miksi ei osta lapsen käyttöön asuntoa, sijoitushan se on sekin. Ainakin meillä yksiöt Helsingin keskustassa tuottavat ihan mukavasti verrattuna osakkeisiin ja asunnon voi myydä lapselle verotusarvolla, jolloin lapsi saa verovapaana lahjana useamman kymppitonnin.

Ai? Meillä on hieman alle miljoona osakkeissa eikä todellakaan ole mitään halua sijoittaa osaa niistä asuntoihin. Osakkeet on hajautettu kyllä toimialoille ja eri maanosiin.

Omassa asunnossa on myös jonkin verran rahaa kiinni. Velkaakin siitä kyllä on, mieluummin sijoitamme kuin lyhennämme olemattomalla korolla olevaa lainaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi nyt nuoret. Olen tehnyt lähes 30 v töitä ja kerännyt ihan kohtuullisen sijoitussalkun. Pystyn nyt hieman alle 50v elämään pääomatuloilla. En leveästi, mutta mukavasti. Olen kasvattanut kolme lasta, ja autellut heitä oman elämän alkuun sen verran, mitä olen helposti voinut.

Mutta nyt haluan elää, ja käyttää rahaa ja aikaa itseeni. Jos olisin asuntoja nuorille ostanut, olisin tiukassa velkaloukussa hamaan ikuisuuteen. Tai joutuisin jatkamaan töissä, joita en vaan enää jaksa. Anteeksi itsekkyyteni.

Niinpä. Siskoni tytär on nyt 19-vuotias ja etsii itselleen asuntoa. Sisko ja miehensä ovat varakkaita ja elävät pääosin pääomatuloilla. No, tämä tytär oli jostain saanut päähänsä, että koska vanhemmilla on rahaa, tottakai he sponsoroivat hänelle halvan asunnon.

Nuorelle ihmiselle voi olla vaikeaa käsittää, että suunnilleen puoli miljoonaa tarvitsee omaisuutta, että yksi ihminen elää sen tuotoilla peruselämää ilman ihmeellistä luksusta. Kahdelle sitten se miljoona, suurinpiirtein. Nyt hän vihaisena tilittää siitä, kun vanhemmilla on miljoonaomaisuus, eivätkä käytä sitä hänen asuntoonsa.

Yleensä ihmiset eivät sijoita miljoonaomaisuutta vain "yhteen koriin", joten miksi ei osta lapsen käyttöön asuntoa, sijoitushan se on sekin. Ainakin meillä yksiöt Helsingin keskustassa tuottavat ihan mukavasti verrattuna osakkeisiin ja asunnon voi myydä lapselle verotusarvolla, jolloin lapsi saa verovapaana lahjana useamman kymppitonnin.

No tuottavathan ne ehkä, jos ne on ostettu joskus kauan sitten. Nykyhinnoilla en hirveästi hurraisi.

Ja edelleen, jos omaisuudesta on tarkoitus saada jatkuvaa tuloa sen verran, että sillä elää, ei voi vuokrata lapselleen alle markkinahinnan. Kyllä minusta jokaisella on oikeus halutessaan nauttia omaisuutensa tuotoista, vaikka sitten vähentämällä työntekoa tai lopettamalla työt reilusti ennen eläkeikää.

Ilman muuta noin voi tehdä, ei sitä kukaan kiellä. Jossain on joku toinen, joka on ostanut sen opiskelijan vuokraaman kämpän ja elää opiskelijan ja Kelan maksamilla rahoilla ihan mukavasti. Jossain se 19v asuu joka tapauksessa, joten miksipä minä en kiinteistösijoittajana ottaisi häneltä 800 e/kk, jos se vanhempien mielestä on epämukava ajatus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi nyt nuoret. Olen tehnyt lähes 30 v töitä ja kerännyt ihan kohtuullisen sijoitussalkun. Pystyn nyt hieman alle 50v elämään pääomatuloilla. En leveästi, mutta mukavasti. Olen kasvattanut kolme lasta, ja autellut heitä oman elämän alkuun sen verran, mitä olen helposti voinut.

Mutta nyt haluan elää, ja käyttää rahaa ja aikaa itseeni. Jos olisin asuntoja nuorille ostanut, olisin tiukassa velkaloukussa hamaan ikuisuuteen. Tai joutuisin jatkamaan töissä, joita en vaan enää jaksa. Anteeksi itsekkyyteni.

Niinpä. Siskoni tytär on nyt 19-vuotias ja etsii itselleen asuntoa. Sisko ja miehensä ovat varakkaita ja elävät pääosin pääomatuloilla. No, tämä tytär oli jostain saanut päähänsä, että koska vanhemmilla on rahaa, tottakai he sponsoroivat hänelle halvan asunnon.

Nuorelle ihmiselle voi olla vaikeaa käsittää, että suunnilleen puoli miljoonaa tarvitsee omaisuutta, että yksi ihminen elää sen tuotoilla peruselämää ilman ihmeellistä luksusta. Kahdelle sitten se miljoona, suurinpiirtein. Nyt hän vihaisena tilittää siitä, kun vanhemmilla on miljoonaomaisuus, eivätkä käytä sitä hänen asuntoonsa.

Yleensä ihmiset eivät sijoita miljoonaomaisuutta vain "yhteen koriin", joten miksi ei osta lapsen käyttöön asuntoa, sijoitushan se on sekin. Ainakin meillä yksiöt Helsingin keskustassa tuottavat ihan mukavasti verrattuna osakkeisiin ja asunnon voi myydä lapselle verotusarvolla, jolloin lapsi saa verovapaana lahjana useamman kymppitonnin.

Ai? Meillä on hieman alle miljoona osakkeissa eikä todellakaan ole mitään halua sijoittaa osaa niistä asuntoihin. Osakkeet on hajautettu kyllä toimialoille ja eri maanosiin.

Omassa asunnossa on myös jonkin verran rahaa kiinni. Velkaakin siitä kyllä on, mieluummin sijoitamme kuin lyhennämme olemattomalla korolla olevaa lainaa.

Minä omistan pörssiosakkeiden lisäksi metsää, asunto-osakkeita ja asuinkiinteistöjä. Muutamassa hallissakin olen osaomistajana. Sinä et halua sijoittaa asuntoihin, mikä on varmasti sinulle oikea ratkaisu. Minä pidän tätä kätevänä tapana siirtää lapsille omaisuuttani maksamatta veroja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi nyt nuoret. Olen tehnyt lähes 30 v töitä ja kerännyt ihan kohtuullisen sijoitussalkun. Pystyn nyt hieman alle 50v elämään pääomatuloilla. En leveästi, mutta mukavasti. Olen kasvattanut kolme lasta, ja autellut heitä oman elämän alkuun sen verran, mitä olen helposti voinut.

Mutta nyt haluan elää, ja käyttää rahaa ja aikaa itseeni. Jos olisin asuntoja nuorille ostanut, olisin tiukassa velkaloukussa hamaan ikuisuuteen. Tai joutuisin jatkamaan töissä, joita en vaan enää jaksa. Anteeksi itsekkyyteni.

Niinpä. Siskoni tytär on nyt 19-vuotias ja etsii itselleen asuntoa. Sisko ja miehensä ovat varakkaita ja elävät pääosin pääomatuloilla. No, tämä tytär oli jostain saanut päähänsä, että koska vanhemmilla on rahaa, tottakai he sponsoroivat hänelle halvan asunnon.

Nuorelle ihmiselle voi olla vaikeaa käsittää, että suunnilleen puoli miljoonaa tarvitsee omaisuutta, että yksi ihminen elää sen tuotoilla peruselämää ilman ihmeellistä luksusta. Kahdelle sitten se miljoona, suurinpiirtein. Nyt hän vihaisena tilittää siitä, kun vanhemmilla on miljoonaomaisuus, eivätkä käytä sitä hänen asuntoonsa.

Aika outoa, että omalle lapselle ei ole opetettu rahankäyttöä, jos tällä ei ole tuossa iässä 25 000 e:n omaisuutta.

Palstan miljonäärisijoittajat on taas heränneet palstailemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi nyt nuoret. Olen tehnyt lähes 30 v töitä ja kerännyt ihan kohtuullisen sijoitussalkun. Pystyn nyt hieman alle 50v elämään pääomatuloilla. En leveästi, mutta mukavasti. Olen kasvattanut kolme lasta, ja autellut heitä oman elämän alkuun sen verran, mitä olen helposti voinut.

Mutta nyt haluan elää, ja käyttää rahaa ja aikaa itseeni. Jos olisin asuntoja nuorille ostanut, olisin tiukassa velkaloukussa hamaan ikuisuuteen. Tai joutuisin jatkamaan töissä, joita en vaan enää jaksa. Anteeksi itsekkyyteni.

Niinpä. Siskoni tytär on nyt 19-vuotias ja etsii itselleen asuntoa. Sisko ja miehensä ovat varakkaita ja elävät pääosin pääomatuloilla. No, tämä tytär oli jostain saanut päähänsä, että koska vanhemmilla on rahaa, tottakai he sponsoroivat hänelle halvan asunnon.

Nuorelle ihmiselle voi olla vaikeaa käsittää, että suunnilleen puoli miljoonaa tarvitsee omaisuutta, että yksi ihminen elää sen tuotoilla peruselämää ilman ihmeellistä luksusta. Kahdelle sitten se miljoona, suurinpiirtein. Nyt hän vihaisena tilittää siitä, kun vanhemmilla on miljoonaomaisuus, eivätkä käytä sitä hänen asuntoonsa.

Yleensä ihmiset eivät sijoita miljoonaomaisuutta vain "yhteen koriin", joten miksi ei osta lapsen käyttöön asuntoa, sijoitushan se on sekin. Ainakin meillä yksiöt Helsingin keskustassa tuottavat ihan mukavasti verrattuna osakkeisiin ja asunnon voi myydä lapselle verotusarvolla, jolloin lapsi saa verovapaana lahjana useamman kymppitonnin.

No tuottavathan ne ehkä, jos ne on ostettu joskus kauan sitten. Nykyhinnoilla en hirveästi hurraisi.

Ja edelleen, jos omaisuudesta on tarkoitus saada jatkuvaa tuloa sen verran, että sillä elää, ei voi vuokrata lapselleen alle markkinahinnan. Kyllä minusta jokaisella on oikeus halutessaan nauttia omaisuutensa tuotoista, vaikka sitten vähentämällä työntekoa tai lopettamalla työt reilusti ennen eläkeikää.

Ilman muuta noin voi tehdä, ei sitä kukaan kiellä. Jossain on joku toinen, joka on ostanut sen opiskelijan vuokraaman kämpän ja elää opiskelijan ja Kelan maksamilla rahoilla ihan mukavasti. Jossain se 19v asuu joka tapauksessa, joten miksipä minä en kiinteistösijoittajana ottaisi häneltä 800 e/kk, jos se vanhempien mielestä on epämukava ajatus.

Ja siitä 800e maksat yhtiövastikkeen noin 150, mahdollisen rahoitusvastikkeen tyyliin 300-500 ja lopusta nappaa verottaja osansa. Sitten vielä yrität lyhentää lainaa siitä mahdollisesti. Olipas hyvä sijoitus, jos kämpässä on kiinni esim 150t tai 200t tai jotain. Lisäksi tyhjät kuukaudet, remontit, mahdolliset vuokralaisen tuhot... Summat suuntaa antavia, enhän minä tiedä millainen asunto on kyseessä. Jos kyseessä on kauan sitten ostettu asunto, tuotto on luonnollisesti parempi, kun ostohinta on ollut edullisempi, vaan tällä hetkellä ei halpoja asuntoja hyvillä alueilla ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi nyt nuoret. Olen tehnyt lähes 30 v töitä ja kerännyt ihan kohtuullisen sijoitussalkun. Pystyn nyt hieman alle 50v elämään pääomatuloilla. En leveästi, mutta mukavasti. Olen kasvattanut kolme lasta, ja autellut heitä oman elämän alkuun sen verran, mitä olen helposti voinut.

Mutta nyt haluan elää, ja käyttää rahaa ja aikaa itseeni. Jos olisin asuntoja nuorille ostanut, olisin tiukassa velkaloukussa hamaan ikuisuuteen. Tai joutuisin jatkamaan töissä, joita en vaan enää jaksa. Anteeksi itsekkyyteni.

Niinpä. Siskoni tytär on nyt 19-vuotias ja etsii itselleen asuntoa. Sisko ja miehensä ovat varakkaita ja elävät pääosin pääomatuloilla. No, tämä tytär oli jostain saanut päähänsä, että koska vanhemmilla on rahaa, tottakai he sponsoroivat hänelle halvan asunnon.

Nuorelle ihmiselle voi olla vaikeaa käsittää, että suunnilleen puoli miljoonaa tarvitsee omaisuutta, että yksi ihminen elää sen tuotoilla peruselämää ilman ihmeellistä luksusta. Kahdelle sitten se miljoona, suurinpiirtein. Nyt hän vihaisena tilittää siitä, kun vanhemmilla on miljoonaomaisuus, eivätkä käytä sitä hänen asuntoonsa.

Yleensä ihmiset eivät sijoita miljoonaomaisuutta vain "yhteen koriin", joten miksi ei osta lapsen käyttöön asuntoa, sijoitushan se on sekin. Ainakin meillä yksiöt Helsingin keskustassa tuottavat ihan mukavasti verrattuna osakkeisiin ja asunnon voi myydä lapselle verotusarvolla, jolloin lapsi saa verovapaana lahjana useamman kymppitonnin.

No tuottavathan ne ehkä, jos ne on ostettu joskus kauan sitten. Nykyhinnoilla en hirveästi hurraisi.

Ja edelleen, jos omaisuudesta on tarkoitus saada jatkuvaa tuloa sen verran, että sillä elää, ei voi vuokrata lapselleen alle markkinahinnan. Kyllä minusta jokaisella on oikeus halutessaan nauttia omaisuutensa tuotoista, vaikka sitten vähentämällä työntekoa tai lopettamalla työt reilusti ennen eläkeikää.

Ilman muuta noin voi tehdä, ei sitä kukaan kiellä. Jossain on joku toinen, joka on ostanut sen opiskelijan vuokraaman kämpän ja elää opiskelijan ja Kelan maksamilla rahoilla ihan mukavasti. Jossain se 19v asuu joka tapauksessa, joten miksipä minä en kiinteistösijoittajana ottaisi häneltä 800 e/kk, jos se vanhempien mielestä on epämukava ajatus.

Millä tavalla se auttaa sitä 19v vaikka asunto olisi vanhemmilta vuokrattu, jos vuokra on markkinahintainen? Hän ei saa omaisuutta itselleen eikä voi säästää sen enempää kuin jonkun muun vuokralaisena. Ja vanhemmille se sijoitus voi olla, riippuen hinnoista/lainasta jne, heikompi kuin joku muu.

Vierailija kirjoitti:

Palstan miljonäärisijoittajat on taas heränneet palstailemaan.

Veikkaanpa, että ymmärtävät perusmatikkaa ja elävät suht säästeliäästi.

Toiset ne tykkää shoppailla rahansa. 

Jokainen tyylillään, kunhan ei ole häijy...

Ostettiin meidän kolmelle lapselle kaksiot sieltä minne lähtivät opiskelemaan. Siis heille lahjaksi, maksavat vain vastikkeen ja saavat tulevaisuudessa itse vuokrata tai myydä ne. Mun mielestä ehkä tärkein rakkaudenosoitus mitä vanhempi voi antaa, tuolla lapsi pääsee vaurastumaan. En ymmärrä miten muka ihmisillä ei ole rahaa tähän. Ei mekään mitään suurituloisia olla.

Vierailija kirjoitti:

ei kaikkea pidä tehdä valmiiksi lapsille. siinä tekee karhunpalveluksen lapselle jos kaikki tulee kuin manulle illallinen, eivät opi ottamaan vastuuta elämästään. tietysti pitää neuvoa, tukea ja auttaa toimimaan itse.

En tiedä mistä tällainen ajatus tulee. Minulle äiti osti ensimmäisen asunnon, mutta olen kyllä aina tehnyt töitä ja sittemmin maksanut omankin asunnon. Nyt voi onneksi laittaa oman opiskelijan asumaan siihen alunperin itselleni ostettuun kämppään.