Et osta lapsellesi asuntoa - olet itsekäs?

Kyllä yhteiskunta on tuhon tiellä kun lasta pitää paapoa pitkälle aikuisuuteen asti... Eihän se lapsi opi ottamaan vastuuta mistään jos vanhemmat tarjoaa kaiken! Tiedän yhden kovapalkkaisen lakimiehen joka on asunut yli 30 vuotta äitinsä ostamassa asunnossa ilmaiseksi, ei maksa edes vastiketta... Ja mammanpoikuus kyllä näkyy töykeässä käytöksessä ja alaisten tylyttämisessä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi nyt nuoret. Olen tehnyt lähes 30 v töitä ja kerännyt ihan kohtuullisen sijoitussalkun. Pystyn nyt hieman alle 50v elämään pääomatuloilla. En leveästi, mutta mukavasti. Olen kasvattanut kolme lasta, ja autellut heitä oman elämän alkuun sen verran, mitä olen helposti voinut.

Mutta nyt haluan elää, ja käyttää rahaa ja aikaa itseeni. Jos olisin asuntoja nuorille ostanut, olisin tiukassa velkaloukussa hamaan ikuisuuteen. Tai joutuisin jatkamaan töissä, joita en vaan enää jaksa. Anteeksi itsekkyyteni.

Niinpä. Siskoni tytär on nyt 19-vuotias ja etsii itselleen asuntoa. Sisko ja miehensä ovat varakkaita ja elävät pääosin pääomatuloilla. No, tämä tytär oli jostain saanut päähänsä, että koska vanhemmilla on rahaa, tottakai he sponsoroivat hänelle halvan asunnon.

Nuorelle ihmiselle voi olla vaikeaa käsittää, että suunnilleen puoli miljoonaa tarvitsee omaisuutta, että yksi ihminen elää sen tuotoilla peruselämää ilman ihmeellistä luksusta. Kahdelle sitten se miljoona, suurinpiirtein. Nyt hän vihaisena tilittää siitä, kun vanhemmilla on miljoonaomaisuus, eivätkä käytä sitä hänen asuntoonsa.

Yleensä ihmiset eivät sijoita miljoonaomaisuutta vain "yhteen koriin", joten miksi ei osta lapsen käyttöön asuntoa, sijoitushan se on sekin. Ainakin meillä yksiöt Helsingin keskustassa tuottavat ihan mukavasti verrattuna osakkeisiin ja asunnon voi myydä lapselle verotusarvolla, jolloin lapsi saa verovapaana lahjana useamman kymppitonnin.

No tuottavathan ne ehkä, jos ne on ostettu joskus kauan sitten. Nykyhinnoilla en hirveästi hurraisi.

Ja edelleen, jos omaisuudesta on tarkoitus saada jatkuvaa tuloa sen verran, että sillä elää, ei voi vuokrata lapselleen alle markkinahinnan. Kyllä minusta jokaisella on oikeus halutessaan nauttia omaisuutensa tuotoista, vaikka sitten vähentämällä työntekoa tai lopettamalla työt reilusti ennen eläkeikää.

Ilman muuta noin voi tehdä, ei sitä kukaan kiellä. Jossain on joku toinen, joka on ostanut sen opiskelijan vuokraaman kämpän ja elää opiskelijan ja Kelan maksamilla rahoilla ihan mukavasti. Jossain se 19v asuu joka tapauksessa, joten miksipä minä en kiinteistösijoittajana ottaisi häneltä 800 e/kk, jos se vanhempien mielestä on epämukava ajatus.

Millä tavalla se auttaa sitä 19v vaikka asunto olisi vanhemmilta vuokrattu, jos vuokra on markkinahintainen? Hän ei saa omaisuutta itselleen eikä voi säästää sen enempää kuin jonkun muun vuokralaisena. Ja vanhemmille se sijoitus voi olla, riippuen hinnoista/lainasta jne, heikompi kuin joku muu.

No näin juuri. Jos ei vanhemmalla ole rahaa kuin roskaa, ei kannata tehdä heikosti tuottavia sijoituksia. Mieluummin sijoittaa korkealla tuotolla ja auttaa lastaan muuten. Ja eniten sitä lasta auttaa, jos hänelle karttuu omaisuutta, vaikka hitaastikin. Jos ajatuksena on myydä asunto alihintaan lapselle (verotus arvolla), sekin voi kaatua ihan sijaintiin, kun lapsen opiskelut ja työt vievät muualle.

Mietin tässä yks päivä että lapsihan ei saa päättää syntyykö tänne vai ei.. niin eikös silloin, koska lapsi on vanhempansa itsekäs päätös, vanhemman tulisi loppuelämänsä tehdä kaikkensa lapsensa eteen. Missä kohtaa se on reilua, että tehdään lapsi koska lapsi olis kiva, ja kun lapsi täyttää 18 tai 20 tai mitä ikinä, se potkastaan maailmaan et onnea vaan? Lapsen hankkiminen ei oikeastaan eroa juurikaan kesäkissan ottamisesta, paitsi että kesäkissan ottaminen ja ulospotkaiseminen kun se ei enää ole kiva on kiellettyä.

Ja ei, en aio hankkia omia lapsia.