Miten päätitte mitä lähditte opiskelemaan?

Valitsin alan vahvuuksieni mukaan. Työllisyys on surkea, sitä unohtui ajatella.

Aihepiiri kiinnosti laajalti. Pääsykokeisiin ei tarvinnut lukea yhtään kirjaa, koska kaksipäiväisissä kokeissa katsottiin, oliko taipumuksia vai ei.

Ei kiinnostanut lukio, vaikutti tylsältä, eikä kiinnostanut mikään amiksen ala, kauppis vaikutti mielenkiintoiselta ja halusin kauppaan töihin, eli menin kauppikseen. Olen opiskellut monta muutakin ammattia vielä sen jälkeen ja saattaa olla että ennen eläkeikää opiskelen lisääkin tätä alaa millä nyt olen. 

Olen kahlannut läpi kaupallista alaa, oikiksen pääsykokeissa kävin, harkitsin papiksi opiskelemista, harkitsin politiikan tutkimuksen opiskelua........

Minä olen kiinnostunut kaikesta.

Lopulta vahvin kiinnostus oli sote-alaa kohtaan. Opiskelen hoitajaksi.

Vahvin taka-ajatuss oli työllisyystilanne, toinen kiinnostus ja kolmas aika hyvä mahdollisuus muuttaa ulkomaille tämän ammatin osaajana.. Toisin kuin vaikka suomalaisen juristin tai papin siis teologian maisteri tutkinto taitaa olla pilipali jossain EU:n ulkopuolella.

Valitsin pääaineeksi sen mikä kiinnosti eniten ja keräilin sitten sivuaineeksi niitä muita kiinnostuksenkohteita. Ei välttämättä kaikkein loogisin ja järkevin kokonaisuus, mutta ainakin sain opiskella juuri niitä asioita, jotka itseäni kiinnostivat. Ja olen myös työllistynyt opintojeni jälkeen hyvin. Yhden kesän olin työtön, kun edellinen työ loppui toukokuussa ja seuraava alkoi elokuussa. Valmistuin kahdeksan vuotta sitten. 

Vierailija kirjoitti:

Valitsin pääaineeksi sen mikä kiinnosti eniten ja keräilin sitten sivuaineeksi niitä muita kiinnostuksenkohteita. Ei välttämättä kaikkein loogisin ja järkevin kokonaisuus, mutta ainakin sain opiskella juuri niitä asioita, jotka itseäni kiinnostivat. Ja olen myös työllistynyt opintojeni jälkeen hyvin. Yhden kesän olin työtön, kun edellinen työ loppui toukokuussa ja seuraava alkoi elokuussa. Valmistuin kahdeksan vuotta sitten. 

Tätä minäkin olen ajatellut, pääaineen valinta tuntuu vaan niin vaikealta kun niitä kiinnostuksen kohteita on niin monta.

Ap

Kiinnostuksen ja vahvuuksien mukaan.

Heikkoudet omalta osaltaan rajasivat vaihtoehtoja: olin koulussa huono matemaattisissa aineissa, joten suljin pois pääaineet, joihin sisältyy matemaattisia opintoja, vaikka ala muuten olisi kiinnostanut. Esim. lääketiede ja ravitsemustiede kiinnostivat, mutta ajattelin niiden olevan liian matemaattisia.

Ensin menin kauppikseen, koska koulu sijaitsi poikaystäväni lähellä. Lopulta erottiin, ja päätin sitten lähteä yliopistoon, koska pääsin opiskelemaan matikkaa suoraan papereilla ilman pääsykokeita. Matikka sinänsä ei kiinnostanut yhtään, mutta ajattelin, että jos sieltä löytyis jotain muuta mielenkiintoista myöhemmin. 

Parin vuoden kuluttua sainkin vaihdettua pääaineetta, ja matikka jäi sivuaineeksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitsin pääaineeksi sen mikä kiinnosti eniten ja keräilin sitten sivuaineeksi niitä muita kiinnostuksenkohteita. Ei välttämättä kaikkein loogisin ja järkevin kokonaisuus, mutta ainakin sain opiskella juuri niitä asioita, jotka itseäni kiinnostivat. Ja olen myös työllistynyt opintojeni jälkeen hyvin. Yhden kesän olin työtön, kun edellinen työ loppui toukokuussa ja seuraava alkoi elokuussa. Valmistuin kahdeksan vuotta sitten. 

Tätä minäkin olen ajatellut, pääaineen valinta tuntuu vaan niin vaikealta kun niitä kiinnostuksen kohteita on niin monta.

Ap

Pääaineen valinnassa kannattaa oikeasti miettiä myös sitä tulevaa työllistävyyttä. Jos siis kiinnostuksen kohteet ovat vaikkapa korean kieli ja kemia, kannattaa luonnollisesti valita kemia pääaineeksi, koska Suomessa sillä todennäköisesti työllistyy paremmin kuin korean kielen opinnoilla. 

Minä oli ja olen ollut aina kiinnostunut historiasta ja luin jo lukiossa ollessa vapaa-aikana monenlaisia historian kirjoja yhtä lailla antiikin kreikkalaisista kuin toisesta maailmansodasta. Sitä paitsi minulla oli koulussa historiassa 10 jokaisessa todistuksessa peruskoulun yläasteelta lukion päästötodistukseen asti. Niinpä minä hain ja pääsin opiskemaan yleistä historiaa yliopistoon heti ensimmäisellä kerralla. Luin sittemmin sivuaineina filosofiaa ja kansantaloustiedettä.

Ihmisellä on toki hyvä olla harrastuksia vaikkapa musiikin ja urheilun alalta, mutta ei niistä tarvitse silti ammatillista uraa suunnitella. Monesti hyvä harrastus voi mennä pilalle jos se muuttuu totiseksi työntekoksi eikä rentouttavaksi tapaksi viettää vapaa-aikaa.

Olin about 8-vuotiaasta pitänyt selvänä että minusta tulee "tietokone-ekspertti", koska molemmat vanhempani olivat sellaisia (tarkemmin sanottuna it-päällikkö ja "atk-suunnittelija" eli ohjelmoija). Tältä pohjalta päädyin lukion sijasta (joka olisi sopinut minulle valtavasti paremmin) kaksoistutkintoa suorittamaan: tietokoneastentaja ja ylioppilas. No vuonna -98 tällaisella tutkinnolla ei ollut oikeastaan mitään arvoa, ja sen koin katkerasti päädyttyäni tekuun opiskelemaan; hain pariin kolmeen yliopistoon ja yhteen tekuun ja kappas vaan, sen aikaiset vaatimukset päättivät että tuo poika kuuluu tekuun vaikka se pääsykokeissa saikin täydet pisteet. Sekä opettajat että opiskelijat tekussa tuntuivat pääosin roboteilta eivätkä ihmisiltä.