Minkä ikäiselle lapselle oma pankkikortti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Peruskoulun jälkeen. Käteisenä on helpompi seurata kuluja. Pahimassa teini-iässä voi tili mennä helposti tyhjäksi kun ei koko aikaa konkreettisesti näe paljon sitä rahaa on.

Pankista saa kyllä ihan verkkopankkitunnukset, joilla tiliä voi seurata. Saa jopa ihan kännykkään käyvän pinkoodin, jolla näkee reaaliaikaisen saldon.

Jos ei tähän pysty, ei tietenkään pankkikorttiakaan kannata antaa, heikkolahjaisen kanssa toki käteisenkin kanssa pitää olla varovainen.

10-vuotiaana on osannut meillä lapset toimia pankkikortin kanssa.

Itse olen huomannut lapseni kortillisista kavereista, että heillä ei ole samanlaista ymmärrystä rahasta kuin ei kortittomilla. Siis eivät ymmärrä onko heillä paljon vai vähän rahaa, onko joku tuote kallis vai halpa jne. Rahaa on todella tärkeä osata käsitellä oikein ja ennenkaikkea ymmärtää taloutta. Korttia osaa vinguttaa kuka vaan.

Mun lapseni on nimenomaan kortin myötä oppinut noita asioita paremmin kuin ilman korttia. Iso syy siihen on sekä se, että lapsi lähetetään nykyään useammin kauppaan itsekseen ja toinen on se, että sekä hän itse että me vanhemmat näemme ostohistorian aloista, joten on helppo käydä keskustelua siitä, mihin rahaa on käytetty.

Lapsi siis osaa seurata saldoaan ( ja tekeekin sitä, koska hänellä ei ole määrättömästi rahaa käytössään). Ei kortin "vinguttaminen" pitäisi minkään ikäiselle tarkoittaa sitä, että ei ole kartalla rahoistaan.

T. Se 9-vuotiaan äiti

Meillä saivat 11 vuotiaana, kun lähti englantiin reissuun kaveriperheen mukana.

Rahaa on se Mikä on (vähän) ja saldoa pitää seurata. Opettavaista.

Ajatusmaailma ettei rahan arvoa ymmärrä jos ei käteistä rahaa on todella kaukana nykyisen nuorison maailmasta. Heillehän käteinen alkaa olla se täysin käsittämätön väline johon ainoa tutustuminen oli silloin kun sai viikkorahan kouraan. Viimeistään kolmasluokkalaiselle kortti käyttöön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Peruskoulun jälkeen. Käteisenä on helpompi seurata kuluja. Pahimassa teini-iässä voi tili mennä helposti tyhjäksi kun ei koko aikaa konkreettisesti näe paljon sitä rahaa on.

Pankista saa kyllä ihan verkkopankkitunnukset, joilla tiliä voi seurata. Saa jopa ihan kännykkään käyvän pinkoodin, jolla näkee reaaliaikaisen saldon.

Jos ei tähän pysty, ei tietenkään pankkikorttiakaan kannata antaa, heikkolahjaisen kanssa toki käteisenkin kanssa pitää olla varovainen.

10-vuotiaana on osannut meillä lapset toimia pankkikortin kanssa.

Itse olen huomannut lapseni kortillisista kavereista, että heillä ei ole samanlaista ymmärrystä rahasta kuin ei kortittomilla. Siis eivät ymmärrä onko heillä paljon vai vähän rahaa, onko joku tuote kallis vai halpa jne. Rahaa on todella tärkeä osata käsitellä oikein ja ennenkaikkea ymmärtää taloutta. Korttia osaa vinguttaa kuka vaan.

Tosi hyvin tiedät lapsesi kavereiden raha-asiat. Erikoista.

No, ainakin omalla 11-vuotiaallani saldo kännykässä on ihan sama asia kuin jotkut kolikot kädessä. Tämä vaihe oli ehkä joskus päiväkodissa, kun oli sitö mieltä että sai enemmän rahaa kuin sisko, joka sain 50 sn kolikon ja itse sai 2 x 20 snt ja yhden 10 snt. kolikot. Normaalisti lapsi oppii matematiikkaa jo ekalta luokalta.

Pikemminkin meillä päinvastoin, saldosta menee vain se mitä ostat, kukkaroon ei jää pyörimään kolikoita. Pysyy helposti päässä paljonko oikeasti on rahaa kun se on kortilla yhtenä numerona eikä sälänä lompakossa. 

Kätevää myös siksi, että lapsen tilille saa siirrettyä rahaa puolessa minuutissa, jos vaikka on menossa kavereiden kanssa leffaan tai syömään. Itseltäni on aikaan koulussa varastettu lompakko ja 150 mk rahaa siinä, enkä tykkää pitää lapsella käteistä rahaa koulussa. Samoin olen kerran löytänyt 50 e setelin koulun ulkopuoleta- Vein  sen kansliaan, jossa rehelisyyttäni ihmeteltiin. Illalla sain tekstiviestin kännykkään huojentuneelta äidiltä. lapselle oli annettu raha erään asian maksuun ja se oli pudonnut kukkarosta polulle. Minä olin rehellinen, moni muu ei ole. Kortilla ei olisi epärehellinen tehnyt mitään, lähimaksua ei meillä ole lapsilla ollut käytössä.

14 vuotiaana

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitte ku on 18v nii saa kortin ja kaikki lapsilisät mitä tilille on säästetty.

Johan se 15 vuotiaana pystyy itse hakemaan kortin.

Omilleen saa muuttaa jos yrittää rahoja hussuttaa ennen aikojaan.

11v. Alkoi sillon kulkea bussilla harrastukseen 20km päähän. Kortilla miniminä taksirahat kotiin.

Ihan hyvin tuo on ymmärtänyt rahan määrät luurin näytöltä ja osaa hahmottaa onko jokin kallis vai ei.

.

Kallis/halpa vertailuja ollaan tehty jo vuosia ja asia havannollistui meikkiostoksilla...halpa ripasri oli lähinnä käyttökelvoton eli aina ei kannata sitä halvinta ostaa.

DB:sta "MunRahat" ja kortti käyttöön 8v:nä

Mä sain itse 13 vuotiaana kortin ja mulle tuli sinne lapsi lisät ja mummon antama satanen kuussa ja sillä siis ostin myös itelle kaikki ulkovaatteetkin jne ja mulla taisi olla se kuinka monella eurolla saa ostaa asioita päivässä niin 300€ ja verkko ostoksissa 300€ ja käteistä sai nostaa päivässä 100€. Oon aika pienestä asti ymmärtänyt rahan arvon koska iskä on opettanut ku sitä on kiinnostanut sijottaminen ja raha asiat paljonko teidän lapsilla on ollut nuo rahat paljonko saa nostaa jne.

Silloin kun alkaa itsenäisesti käydä kaupassa iästä riippumatta 7-18 vuotta. Jokainen lapsi on yksilö eikä massan mukana

Vierailija kirjoitti:

Minä hankin aikoinaan ihan itse, vasta 20 vuotiaana. Pokkuroin viimeiseen asti sitä vastaan.

Mitä se tähän aiheeseen liittyy?

Isälläni ei ole vieläkään, hän on 81...

No viimeistään teini-iässä. Miksei aiemminkin, en näe estettä. Toki vanhempi silti seuraa lapsen rahankäyttöä ja puuttuu asiaan jos menee älyttömyyksiin. Ja eihän nyt kannata sellaiselle tilille korttia antaa jossa on mitään isoja summia, ne lapsen säästötilit voi olla erikseen jos sellainen on.

10-vuotiaana. Ja hän todellakin seuraa saldoaan ja samoin minä näen omasta verkkopankistani, missä hän on korttiaan käyttänyt. Tähän siirryttiin, koska meillä vanhemmillakaan on harvoin käteistä ja tuli tilanne, että lapselle olisi pitänyt muutama hilu antaa. Ja välillä hänellä itsellään pyöri kolikkoja tai muutama pieni seteli repun pohjalla, huoneen lattialla tai milloin missäkin. Ei hyvä.

Kun hän on aikuinen, käteistä on tuskin lainkaan enää käytössä. Hyvä siis opetella rahan käyttöä kortilla.

Mä en vielä saanu mut äiti sano et kesän aikana saan oon siis 12

10v kun harrastus edellytti kulkemista bussilla kaupunkiin.

Bussikortti ja muutama varakolikko kortin toimimattomuuteen toki erikseen, mutta pankkikortilla pääsee vaikka taksilla kotiin.

Meillä on nyt harkinnassa kortin hankkiminen 17 vuotiaalle. Ei ole tarvinnut aikaisemmin mutta nyt kun kortti ja oma auto niin pitää hommata kortti tankkaamista varten.

Saivat yhtä aikaa, toinen oli 12 ja toinen 10. Korttitileillä ei ole valtavia summia, säästötilit on erikseen. Kumpikaan ei ole missään kohtaa ollut holtiton rahan-/kortinkäyttäjä, ja toki tietävät että sen käyttöä seurataan ja siitä keskustellaan. Ennen kortteja saivat käteistä, mutta sama ongelma kuin jollain toisella tässä ketjussa: ei mulla kovin usein ole käteistä, aina joutui säätämään asian kanssa kun piti käydä nostamassa, rikkomassa jne. Kortit lapsilla helpotti myös mun elämää.

Itse sain pankkikortin 6-luokalla, silloin oli ensimmäinen koulun järjestämä luokkaretki jota varten sitten hankittiin visa electron raha-asioiden helpottamiseksi. Vanhemmat siirti tietyn luvatun pikku summan tilille, jonka sai sitten käyttää reissussa tuliaisiin ja herkkuihin. Siinä oli hyvä hetki opetella rahan käyttöä, kun sitä ei konkreettisesti nähnyt.

Itse sain kortin 11-vuotiaana, mutta muistelisin ettei sillä 90-luvulla pystynyt kuin asioimaan automaatilla. Nostin käteistä käyttööni ja maksoin laskuja kortilla, kunnes myöhemmin kortti vaihtui Visa Electroniin, jolla tuli maksettua myös ostokset.

Teini-ikäinen siskoni sai debit-korttinsa 12-vuotiaana. Isämme ei antanut hänen ottaa korttiinsa lähimaksuominaisuutta, jotta jokaisella käyttökerralla joutuisi muistamaan oman PIN-koodinsa.