Yksinäinen parisuhteessa

Oletko puhunut asiasta miehelle?

Itse en pystyisi elämään tuollaisessa suhteessa. Tuo on lisäksi huono kasvuympäristö lapsille.

Jos saisin loistavaa seksiä tarpeeksi, se riittäisi mulle.

Puhua voi kenen kanssa tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Oletko puhunut asiasta miehelle?

Itse en pystyisi elämään tuollaisessa suhteessa. Tuo on lisäksi huono kasvuympäristö lapsille.

Olen puhunut, monta kertaa. Mutta miehen taitaa olla yhtä helppo muuttua rupattelijaksi kuin minun erakoksi. Olimme yhdessä 10 vuotta ennen lapsia, mutta rehellisesti, en yhtään muista miten silloin meni... ehkä minä vain puhuin ja luulin että toinen kuuntelee? Tai ehkä mies jaksoi kuunnella ja vastata kun lapset eivät vieneet kaikkea sosiaalista energiaa? Voiko siis olla, että lasten kasvettua hän ehkä jaksaisi jutustella minunkin kanssa, en tiedä.

Seksi on kyllä oikeasti hyvää, mutta silloin jos tuntuu että välillämme on seinä, tulee kynnys antautua siihenkään hommaan. Se kynnys kyllä yleensä ylitetään.

Ap.

Vierailija kirjoitti:

Jos saisin loistavaa seksiä tarpeeksi, se riittäisi mulle.

Puhua voi kenen kanssa tahansa.

Mutta se kuka tahansa olisi kiva olla saatavilla silloin kun on tarve jutella. Vuorovaikutuksen kuuluu punoutua ihan kaikkeen arkeen, seksintarve tulee kuitenkin hoidettua rajatummin (esim. kun lapset nukkuu eikä siinä päivällispöydässä aterian aikana). Ehkä ap:n pitäisi asua ystävän kanssa ja käydä panemassa (ex)miestään tämän kämpällä?

Minkä takia pitäisi olla kokoajan puhumassa. Minä olen tuollainen, en kestä sitä että nainen on koko ajan karttamassa mitä minin tavaroita hän saa konmarittaa, tai sitten mitä tahtoisin että hän tekee vuorollaan ruoaksi, kun ei koskaan tee sitä mitä toivon. Kysyy varmaankin siksi että tietää mitä ei ainakaan tee. Sitten lomasuunnitelmat, aikataulut ym. Ei tarvitse suunnitella. Yhteinen ilta, niin pahoitetaan mieli kun en ole suunnitellut mitään jännää. Sitten ihmetellään kun en aina ole suunapäänä vastaamassa sillä samalla sekunnilla. Tästä tietysti johtopäätelmä että en rakasta ja sitten en lohduta ja sitten oken sika. Kysy vaikka joskus asioista mikä minua kiinnostaa, tehdäön vaikka niitä joskus, ilman että naama on väärinpäin. Ehkä sitten olis mukavampi keskustella niistä konmarituksistakin.

Onhan teillä sentään jotain kivaa tekemistä, kun seksiä. Meillä ei edes sitäkään.

Vierailija kirjoitti:

Minkä takia pitäisi olla kokoajan puhumassa. Minä olen tuollainen, en kestä sitä että nainen on koko ajan karttamassa mitä minin tavaroita hän saa konmarittaa, tai sitten mitä tahtoisin että hän tekee vuorollaan ruoaksi, kun ei koskaan tee sitä mitä toivon. Kysyy varmaankin siksi että tietää mitä ei ainakaan tee. Sitten lomasuunnitelmat, aikataulut ym. Ei tarvitse suunnitella. Yhteinen ilta, niin pahoitetaan mieli kun en ole suunnitellut mitään jännää. Sitten ihmetellään kun en aina ole suunapäänä vastaamassa sillä samalla sekunnilla. Tästä tietysti johtopäätelmä että en rakasta ja sitten en lohduta ja sitten oken sika. Kysy vaikka joskus asioista mikä minua kiinnostaa, tehdäön vaikka niitä joskus, ilman että naama on väärinpäin. Ehkä sitten olis mukavampi keskustella niistä konmarituksistakin.

Ehkä jos puolison seura kiinnostaa yhtä paljon kuin eteisen säilytysjakkaran, voi olla parempi asua sen säilytysjakkaran kanssa?

En ymmärrä miksi pitää roikkua huonossa suhteessa/liitossa ja valittaa ja vinkua ?! Ei meillä ole kuin tämä yksi elämä täällä. Jos ei inspaa suhde enää, niin kattilat jakoon! Jos ei halua tai pysty erota, suu suppuun ja ei passaa valittaa ! 

Vierailija kirjoitti:

Minkä takia pitäisi olla kokoajan puhumassa. Minä olen tuollainen, en kestä sitä että nainen on koko ajan karttamassa mitä minin tavaroita hän saa konmarittaa, tai sitten mitä tahtoisin että hän tekee vuorollaan ruoaksi, kun ei koskaan tee sitä mitä toivon. Kysyy varmaankin siksi että tietää mitä ei ainakaan tee. Sitten lomasuunnitelmat, aikataulut ym. Ei tarvitse suunnitella. Yhteinen ilta, niin pahoitetaan mieli kun en ole suunnitellut mitään jännää. Sitten ihmetellään kun en aina ole suunapäänä vastaamassa sillä samalla sekunnilla. Tästä tietysti johtopäätelmä että en rakasta ja sitten en lohduta ja sitten oken sika. Kysy vaikka joskus asioista mikä minua kiinnostaa, tehdäön vaikka niitä joskus, ilman että naama on väärinpäin. Ehkä sitten olis mukavampi keskustella niistä konmarituksistakin.

Ei tartte koko ajan puhua eikä olla mielipidettä konmarituksesta, mutta jos voidaan viettää kokonainen lauantai samassa asunnossa ilman että katseet kertaakaan kohtaa tai sanottaisiin yhtään turhaa sanaa, niin on se vähän kalsaa. Jos en hypi naamalle niin ainoa hetki jolloin mies kiinnittää minuun huomiota oma-aloitteisesti on se kun hän sanoo "hyvää yötä". En nyt tähän laskenut niitä "vaipat on loppu" ja "tuotko ketsupin".

Ap.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miksi pitää roikkua huonossa suhteessa/liitossa ja valittaa ja vinkua ?! Ei meillä ole kuin tämä yksi elämä täällä. Jos ei inspaa suhde enää, niin kattilat jakoon! Jos ei halua tai pysty erota, suu suppuun ja ei passaa valittaa ! 

Moni meistä aikuisista _miettii_ ensin hetken, ja näkee ihmissuhdeasioissa useammankin puolen. Mutta ehkä sinusta kaikki muu keskustelu, tunteiden tuuletus ja ajatusten järjestely ääneen suhteessa ja sen ulkopuolella on turhaa, ja vasta "haluan eron" on sanomisen arvoista?

Ap:lla taitaa olla vielä aika pienet lapset, onko mies uupunut? Silloin on helppo käpertyä itseensä.

Kuulostaa kauhealta. Itse puhun melko paljon mieheni kanssa sen lisäksi että seksikin on hyvää. Nyt kun ollaan oltu jo pitkään yhdessä, meistä on tullut myös hyviä ystäviä. On todella ihanaa tehdä asioita yhdessä ja meillä on myös hauskaa. En tiennyt että parisuhde voi olla nain hyvä ja näin pitkän ajan kuluttua.

Jos teille syystä tai toisesta käy niin että seksi loppuu (ikääntyminen, sairaus jne. ), olette kuin kansi täysin vierasta ihmistä. Tuota ei voi kutsua edes rakkaussuhteeksi.

Up