Kokemuksia työhöntulotarkastus + mielenterveysongelmat

Opettajan työ ei ole erityistä sairastumisen vaaraa aiheuttavaa työtä ja silloin terveystarkastukset eivät ole pakollisia. Paitsi jos olet teknisen työn opettaja (melualtistus). Tästä syystä pääset todennäköisesti vai työterveyshoitajan tarkastukseen. Työterveyshoitaja tai - lääkäri antaa sopivuuslausunnon työhön. Aika vaikea sanoa mikä olisi sen tyylinen vaiva ettei sopisi opettajan työhön. No, ehkä jos selkä on kroonisesti niin paskana etei pysty seisomaan tai istumaan ja on liikunnanopettaja. Esitietokaavake auttaa hoitajaa, niin tarvi kysyä kaikkea ja toimii muistilappuna. Varmaan kolmannes ei sitä täytä tai unohtaa täytettynä autoon, tms.

Miksi haluat jankuttaa? Käytä nainen omia aivojasi.

Masennusta on varmasti liudalla oppilaitakin, joten ymmärrät heitä paremmin. 

Onnea uuteen työhön! :)

up

Vierailija kirjoitti:

Tämä kiinnostaa minuakin.

Olen sairastanut koko ikäni, minulla on persoonallisuushäiriö ja kakkostyypin bipo.

Oikea lääkekombo löytyi ja terapioista oli apua, ja opiskelen nyt opettajaksi. Syön lääkkeeni ja kaikki sujuu ihan hyvin.

Ehkä tuollaiset pari masennusjaksoa uskaltaisin olla kertomatta, mutta entäs tällaiset ”kroonisemmat” mielenterveydenhäiriöt? Jättäisittekö nekin kertomatta?

Luulet, että kukaan ei huomaa mitään. Tosiasiassa voi olla, että työelämässä terveytesi puutteet tulevat esille ja työkaverit huomaavat toimintakyvyssäsi olevan suuria rajoitteita. Opiskelu on sen verran joustavaa, että pärjäät siinä varmasti ihan hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä kiinnostaa minuakin.

Olen sairastanut koko ikäni, minulla on persoonallisuushäiriö ja kakkostyypin bipo.

Oikea lääkekombo löytyi ja terapioista oli apua, ja opiskelen nyt opettajaksi. Syön lääkkeeni ja kaikki sujuu ihan hyvin.

Ehkä tuollaiset pari masennusjaksoa uskaltaisin olla kertomatta, mutta entäs tällaiset ”kroonisemmat” mielenterveydenhäiriöt? Jättäisittekö nekin kertomatta?

Luulet, että kukaan ei huomaa mitään. Tosiasiassa voi olla, että työelämässä terveytesi puutteet tulevat esille ja työkaverit huomaavat toimintakyvyssäsi olevan suuria rajoitteita. Opiskelu on sen verran joustavaa, että pärjäät siinä varmasti ihan hyvin.

Olipas ilkeä kommentti.

Hei please - kuka yllättyy, jos opettajalla vippaa päästä?

Ikävä ketju lukea näin työterveyslääkärinä. On ihan työntekijän oma etu että tarkastuksessa kertoo kaikki vaivat. Harva sairaus tekee ihmistä sopimattomaksi työssään ja varsinainen sopivuuslausunto pitäisikin kirjoittaa vain niille, joiden työ on erityistä sairastumisen vaaraa aiheuttava. Virkaan valitessa työntekijän pitää myös toimittaa todistus terveydestään.

Todistusta kirjoittaessa mietitään, onko jotain vakavia terveysongelmia, jotka voisivat olla esteenä työssä toimimiselle tai paheneeko sairaus työstä johtuen. Mikään vanha masennus ei ole este opettajan työhön, ei nykyinenkään jos toimintakyky on riittävä.

Kertomisella autat vain itseäsi, koska silloin sinun ei tarvitse a) enää stressata asiasta kuten nyt teet ja b) jos joskus huomaat että masennus meinaa uusia niin sinun on ehkä helpompi hakea ajoissa apua työterveyshuollosta.

Todistukseen ei myöskään tule mitään diagnoosiluetteloa, ainoastaan merkintä onko sopiva vai ei (tai rajoituksin sopiva).

Työterveyshuolto ei myöskään koskaan anna MITÄÄN terveystietoja työnantajalle ilman työntekijän lupaa, sairastodistusten diagnoosinumeroita lukuunottamatta (eikä nekään oikeastaan kuulu kuin palkanlaskennalle).

Sanoisin ap:lle että kerro rohkeasti asia niin kuin se on, työterveyshuolto on olemassa vain ja ainoastaan siksi että pidettäisiin työntekijät mahdollisimman terveinä töissä :)

T. Työterveyslääkäri

Missä psyykkinen terveys loppuu ja mistä psyykkinen sairaus alkaa. Kuka vetää rajan. Mun mielestä ns normaali ihminen on monasti sairas. Naisilla on yleensä ns huono psykologinen silmä, heitä on äärettömän helppo huijata. Ovat riemuissaan, olen löytänyt elämäni miehen. Kohta se on sairas narsisti. Isäni korosti aina tätä psykologista silmää, meillä perheessä on kaikilla se psykologinen silmä. Kaiken lisäksi siskoni on psykologi ja haastattelee ja testaa uusia työtekijöitä. Kysyin näetkö piankin henkilön soveliaisuuden. Joskus menee pari sekuntia, mutta on myös pari hutia tullut. Hän näkee läpi, eikä siinä mitään, kaikki me heikkoja ollaan loppupeleissä. Mutta yleensä naiset ovat heikkoja tunnistamaan ihmisen. Sanon vielä että armeijan kapiaiset ovat kaikista parhaita psykologeja. Tuhansia ja tuhansia jamppoja nähneet, siinä oppii.

Tämä tuli mieleen miehenä, kun luin kommentteja. Älkää suuttuko, pyrkimykseni on aina totuuteen.

Miksi ei voisi kertoa ? Työterveys voi antaa jatkolähetteitä lisätutkimuksiin yms. Itselläni työhöntulotarkastus vasta tulossa ja ajattelin pyytää lähetettä neurologisiin tutkimuksiin kun epäilen et mulla on diagnosoimaton adhd. Jos joku on sitä mieltä etten ole työkykyinen sen vuoksi, kun olen onnistuneesti tehnyt työni jo yli vuoden, niin kumma homma. Itse suhtaudun työterveyteen niin että ne on siellä mua auttaakseen ja kyllä lääkäreilläkin etiikka on. Toisaalta jos sais tämmösen takia potkut niin ei muuta kun eroraha käteen kun uhkaisin kyllä oikeustoimilla siinä vaiheessa.. sit vois keksiä jotain muuta työtä.

Vierailija kirjoitti:

Ikävä ketju lukea näin työterveyslääkärinä. On ihan työntekijän oma etu että tarkastuksessa kertoo kaikki vaivat. Harva sairaus tekee ihmistä sopimattomaksi työssään ja varsinainen sopivuuslausunto pitäisikin kirjoittaa vain niille, joiden työ on erityistä sairastumisen vaaraa aiheuttava. Virkaan valitessa työntekijän pitää myös toimittaa todistus terveydestään.

Todistusta kirjoittaessa mietitään, onko jotain vakavia terveysongelmia, jotka voisivat olla esteenä työssä toimimiselle tai paheneeko sairaus työstä johtuen. Mikään vanha masennus ei ole este opettajan työhön, ei nykyinenkään jos toimintakyky on riittävä.

Kertomisella autat vain itseäsi, koska silloin sinun ei tarvitse a) enää stressata asiasta kuten nyt teet ja b) jos joskus huomaat että masennus meinaa uusia niin sinun on ehkä helpompi hakea ajoissa apua työterveyshuollosta.

Todistukseen ei myöskään tule mitään diagnoosiluetteloa, ainoastaan merkintä onko sopiva vai ei (tai rajoituksin sopiva).

Työterveyshuolto ei myöskään koskaan anna MITÄÄN terveystietoja työnantajalle ilman työntekijän lupaa, sairastodistusten diagnoosinumeroita lukuunottamatta (eikä nekään oikeastaan kuulu kuin palkanlaskennalle).

Sanoisin ap:lle että kerro rohkeasti asia niin kuin se on, työterveyshuolto on olemassa vain ja ainoastaan siksi että pidettäisiin työntekijät mahdollisimman terveinä töissä :)

T. Työterveyslääkäri

Kokemuksena sanon ettei työterveyttä kannata käyttää. Laitosmeininkiä, epäpätevyyttä, huonoa käytöstä. Vain välttämätön. Kannattaa satsata laatuun, jos tarvitsee enemmän terveyspalveluja. Olen sairaanhoitaja, alalla ollut yli 20 vuotta. En edusta työnantajaa ikinä, edustan vain itseäni.

Mutta tehkää niinkuin lääkäri teille sanoo ja perustelee, se varmaan sopii massaihmisille. Eivät ansaitse parempaa.

Vierailija kirjoitti:

Ikävä ketju lukea näin työterveyslääkärinä. On ihan työntekijän oma etu että tarkastuksessa kertoo kaikki vaivat. Harva sairaus tekee ihmistä sopimattomaksi työssään ja varsinainen sopivuuslausunto pitäisikin kirjoittaa vain niille, joiden työ on erityistä sairastumisen vaaraa aiheuttava. Virkaan valitessa työntekijän pitää myös toimittaa todistus terveydestään.

Todistusta kirjoittaessa mietitään, onko jotain vakavia terveysongelmia, jotka voisivat olla esteenä työssä toimimiselle tai paheneeko sairaus työstä johtuen. Mikään vanha masennus ei ole este opettajan työhön, ei nykyinenkään jos toimintakyky on riittävä.

Kertomisella autat vain itseäsi, koska silloin sinun ei tarvitse a) enää stressata asiasta kuten nyt teet ja b) jos joskus huomaat että masennus meinaa uusia niin sinun on ehkä helpompi hakea ajoissa apua työterveyshuollosta.

Todistukseen ei myöskään tule mitään diagnoosiluetteloa, ainoastaan merkintä onko sopiva vai ei (tai rajoituksin sopiva).

Työterveyshuolto ei myöskään koskaan anna MITÄÄN terveystietoja työnantajalle ilman työntekijän lupaa, sairastodistusten diagnoosinumeroita lukuunottamatta (eikä nekään oikeastaan kuulu kuin palkanlaskennalle).

Sanoisin ap:lle että kerro rohkeasti asia niin kuin se on, työterveyshuolto on olemassa vain ja ainoastaan siksi että pidettäisiin työntekijät mahdollisimman terveinä töissä :)

T. Työterveyslääkäri

Kiitos vastauksesta!

Ap

Työterveyshuollolla on vaitiolovelvollisuus. Ei vaikuta mitenkään työnsaantiisi.

Edellä ollut työterveyslääkärin kirjoitus oli hyvä, mutta lisäisin vielä yhden näkökulman. Ymmärrän että töihin on kiva päästä, etenkin jos on ollut työttömänä, ja voi tuntua että mikä tahansa kelpaa. Mutta oikeasti ei kannattaisi yrittää keinolla millä hyvänsä hakeutua mihin tahansa työhön, vaan sellaiseen työhön joka sopii itselle, jossa pärjää ja jossa viihtyy. Terveydellinen soveltuvuus on yksi osa tätä asiaa. Jos lääkäri määrittelee, että en ole tiettyyn työhön terveyteni puolesta soveltuva, niin eikö ole hyvä, että asia tulee esiin jo siinä vaiheessa? Eikä joskus myöhemmin, kun työ on ehtinyt aiheuttaa ne terveysongelmat? Ja jos on päätynyt sellaiselle alalle, jossa mikään työ ei sovi itselle, niin lienee aika vaihtaa alaa. Ei mulla ole mitään intressiä päätyä työhön, jossa voin huonosti enkä jaksa. Ei myöskään työhön, joka vaatisi ominaisuuksia joita minulla ei ole, tai työyhteisöön, jossa persoonani ja kommunikaatiotyylini aiheuttaa jatkuvaa hankausta muiden kanssa. Siksi rehellisyys työnhaussa on omankin edun mukaista. Sillä en tarkoita inhorealistista rehellisyyttä, vaan toki työhaastattelussa valitaan mitä painotetaan ja otetaan esiin asiat tietyltä kannalta, mutta valehtelemisella ei hyvää lopputulosta kovin todennäköisesti tule. Plus sitten saa aina olla pelko p*rseessä kiinni jäämisestä.

Vierailija kirjoitti:

Edellä ollut työterveyslääkärin kirjoitus oli hyvä, mutta lisäisin vielä yhden näkökulman. Ymmärrän että töihin on kiva päästä, etenkin jos on ollut työttömänä, ja voi tuntua että mikä tahansa kelpaa. Mutta oikeasti ei kannattaisi yrittää keinolla millä hyvänsä hakeutua mihin tahansa työhön, vaan sellaiseen työhön joka sopii itselle, jossa pärjää ja jossa viihtyy. Terveydellinen soveltuvuus on yksi osa tätä asiaa. Jos lääkäri määrittelee, että en ole tiettyyn työhön terveyteni puolesta soveltuva, niin eikö ole hyvä, että asia tulee esiin jo siinä vaiheessa? Eikä joskus myöhemmin, kun työ on ehtinyt aiheuttaa ne terveysongelmat? Ja jos on päätynyt sellaiselle alalle, jossa mikään työ ei sovi itselle, niin lienee aika vaihtaa alaa. Ei mulla ole mitään intressiä päätyä työhön, jossa voin huonosti enkä jaksa. Ei myöskään työhön, joka vaatisi ominaisuuksia joita minulla ei ole, tai työyhteisöön, jossa persoonani ja kommunikaatiotyylini aiheuttaa jatkuvaa hankausta muiden kanssa. Siksi rehellisyys työnhaussa on omankin edun mukaista. Sillä en tarkoita inhorealistista rehellisyyttä, vaan toki työhaastattelussa valitaan mitä painotetaan ja otetaan esiin asiat tietyltä kannalta, mutta valehtelemisella ei hyvää lopputulosta kovin todennäköisesti tule. Plus sitten saa aina olla pelko p*rseessä kiinni jäämisestä.

Jos minä olisin aikoinaan kertonut, mitä diagnooseja minusta annettu en olisi iki päivänä työllistynyt. Epävakaa persoonallisuus, jossa sekaisin psykopaattista ja narsistista häiriötä. Päihderiippuvuus, opioidiriippuvuus, jatkuva sekakäyttö. Aaltoileva masennus. Ym.ym. Mutta minäpä tein täyden työuran ja olen nyt eläkkeellä. Kerroin olevani täysin terve ja näytänkin hyvältä. Olen harrastanut liikuntaa ikäni, lisäksi potentoin euforisten lääkkeiden vaikutusta liikunnan avulla. Ja lääkkeet antoivat voimaa kunnon treeniin.

Ei välttämättä helppoa, mutta sain alun alkaen huonot kortit.

Minulla on se suomalainen sisu, tai siis oli. Nyt olen melkein puhdas ja oloni on ihan kiva. Eläke hyvä, tein huumepäissäni järkyttävästi duunia, mutta ei mitään virheitä. Käytin siis näitä aineita, että ylipäänsä voin elää ja käydä töissä. Tuttu psykiatri ollut rinnalla koko ajan, tai sanotaan kirjoitti tarvitsemiani lääkkeitä. Kirjoittaa yhä. Olisko joku ottanut mut alun alkaen töihin? Te tiedätte vaan sen mitä teille on opetettu tai mitä itse olette kokeneet. Minä tiedän enemmän ja lanttu leikkaa kuin partaveitsi, sanoivat a-klinikalla taannoin.

Vierailija kirjoitti:

Edellä ollut työterveyslääkärin kirjoitus oli hyvä, mutta lisäisin vielä yhden näkökulman. Ymmärrän että töihin on kiva päästä, etenkin jos on ollut työttömänä, ja voi tuntua että mikä tahansa kelpaa. Mutta oikeasti ei kannattaisi yrittää keinolla millä hyvänsä hakeutua mihin tahansa työhön, vaan sellaiseen työhön joka sopii itselle, jossa pärjää ja jossa viihtyy. Terveydellinen soveltuvuus on yksi osa tätä asiaa. Jos lääkäri määrittelee, että en ole tiettyyn työhön terveyteni puolesta soveltuva, niin eikö ole hyvä, että asia tulee esiin jo siinä vaiheessa? Eikä joskus myöhemmin, kun työ on ehtinyt aiheuttaa ne terveysongelmat? Ja jos on päätynyt sellaiselle alalle, jossa mikään työ ei sovi itselle, niin lienee aika vaihtaa alaa. Ei mulla ole mitään intressiä päätyä työhön, jossa voin huonosti enkä jaksa. Ei myöskään työhön, joka vaatisi ominaisuuksia joita minulla ei ole, tai työyhteisöön, jossa persoonani ja kommunikaatiotyylini aiheuttaa jatkuvaa hankausta muiden kanssa. Siksi rehellisyys työnhaussa on omankin edun mukaista. Sillä en tarkoita inhorealistista rehellisyyttä, vaan toki työhaastattelussa valitaan mitä painotetaan ja otetaan esiin asiat tietyltä kannalta, mutta valehtelemisella ei hyvää lopputulosta kovin todennäköisesti tule. Plus sitten saa aina olla pelko p*rseessä kiinni jäämisestä.

Tääkin on totta. Mutta aina työ ei liity siihen masennukseen mitenkään, vaan voi olla jopa voimavara.

Minulla on ollut masennusjaksoja ja otan nappeja jo kahdeksatta vuotta. Työterveydessä asioidessa en ole maininnut koskaan sanallakaan asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edellä ollut työterveyslääkärin kirjoitus oli hyvä, mutta lisäisin vielä yhden näkökulman. Ymmärrän että töihin on kiva päästä, etenkin jos on ollut työttömänä, ja voi tuntua että mikä tahansa kelpaa. Mutta oikeasti ei kannattaisi yrittää keinolla millä hyvänsä hakeutua mihin tahansa työhön, vaan sellaiseen työhön joka sopii itselle, jossa pärjää ja jossa viihtyy. Terveydellinen soveltuvuus on yksi osa tätä asiaa. Jos lääkäri määrittelee, että en ole tiettyyn työhön terveyteni puolesta soveltuva, niin eikö ole hyvä, että asia tulee esiin jo siinä vaiheessa? Eikä joskus myöhemmin, kun työ on ehtinyt aiheuttaa ne terveysongelmat? Ja jos on päätynyt sellaiselle alalle, jossa mikään työ ei sovi itselle, niin lienee aika vaihtaa alaa. Ei mulla ole mitään intressiä päätyä työhön, jossa voin huonosti enkä jaksa. Ei myöskään työhön, joka vaatisi ominaisuuksia joita minulla ei ole, tai työyhteisöön, jossa persoonani ja kommunikaatiotyylini aiheuttaa jatkuvaa hankausta muiden kanssa. Siksi rehellisyys työnhaussa on omankin edun mukaista. Sillä en tarkoita inhorealistista rehellisyyttä, vaan toki työhaastattelussa valitaan mitä painotetaan ja otetaan esiin asiat tietyltä kannalta, mutta valehtelemisella ei hyvää lopputulosta kovin todennäköisesti tule. Plus sitten saa aina olla pelko p*rseessä kiinni jäämisestä.

Jos minä olisin aikoinaan kertonut, mitä diagnooseja minusta annettu en olisi iki päivänä työllistynyt. Epävakaa persoonallisuus, jossa sekaisin psykopaattista ja narsistista häiriötä. Päihderiippuvuus, opioidiriippuvuus, jatkuva sekakäyttö. Aaltoileva masennus. Ym.ym. Mutta minäpä tein täyden työuran ja olen nyt eläkkeellä. Kerroin olevani täysin terve ja näytänkin hyvältä. Olen harrastanut liikuntaa ikäni, lisäksi potentoin euforisten lääkkeiden vaikutusta liikunnan avulla. Ja lääkkeet antoivat voimaa kunnon treeniin.

Ei välttämättä helppoa, mutta sain alun alkaen huonot kortit.

Minulla on se suomalainen sisu, tai siis oli. Nyt olen melkein puhdas ja oloni on ihan kiva. Eläke hyvä, tein huumepäissäni järkyttävästi duunia, mutta ei mitään virheitä. Käytin siis näitä aineita, että ylipäänsä voin elää ja käydä töissä. Tuttu psykiatri ollut rinnalla koko ajan, tai sanotaan kirjoitti tarvitsemiani lääkkeitä. Kirjoittaa yhä. Olisko joku ottanut mut alun alkaen töihin? Te tiedätte vaan sen mitä teille on opetettu tai mitä itse olette kokeneet. Minä tiedän enemmän ja lanttu leikkaa kuin partaveitsi, sanoivat a-klinikalla taannoin.

No teksti luistaa hyvin. Sulla on ollut kunnon jenkkimeininki, kamaa naamaan vaan. Hyvä että olet selvinnyt hengissä. Marginaalista.

up

Vierailija kirjoitti:

Työterveyshuollolla on vaitiolovelvollisuus. Ei vaikuta mitenkään työnsaantiisi.

Niin on, mutta voivat silti ryksätä lappuun että "ei soveltuva työhön" ja se oli siinä sitten se.