Kalastajan vaimo - ihana tyyppi, mutta miten hän uskaltaa kertoa elämästään niin avoimesti?

Raskaana vai ei?

Voiko pyöristyä noin paljon vain syömällä? Rakastuneena yleensä laihtuu.

Toki setämiespoikkis on myös kerännyt massaa, mutta ei salilla? Näyttää jotenkin hintelälle isimahaiselle miehelle.

Kiva jos ovat onnellisia yhdessä <3

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi jäädä huonoon suhteeseen?

Onko huonon suhteen määritelmä se, että ei ole pitkässä liitossa alati vaalean punaista ilotulitusta. Arjesta tulisi nauttia sen valitun kumppaninsa kanssa, ihan siitä harmaastakin arjesta jota avioliitto suurimmilta osin on. Samat ngelmat tulee vastaan seuraavassakin suhteessa jos kuvittelee, että vaihtamalla paranee.

Säälittävää kaivaa esiin omia, vanhoja aloituksia. Tietää heti kuka asialla. Pohdi nyt pitkään nämä raskausasiat, kuluu aika paremmin. Miten olisi Maisan jutut välillä?

Vierailija kirjoitti:

Säälittävää kaivaa esiin omia, vanhoja aloituksia. Tietää heti kuka asialla. Pohdi nyt pitkään nämä raskausasiat, kuluu aika paremmin. Miten olisi Maisan jutut välillä?

Eipä ole oma aloitus 😁 Kyllä täällä muutkin juttelee kalastajan ex vaimon tilanteesta kuin ap. Maisa- ketjuun en ole osaa ottanut, en ole seurannut koko keissiä.

Vierailija kirjoitti:

Jääköhän tuohon partaan p*illunhaju, kun antaa suus*ksiä?

Sitä voi sitten nuuhkia päivän?

Hyi prkl! Miten jollekin voi tulla tuollainen ees mieleen??

Vierailija kirjoitti:

No kyllähän hajut karvoihin jäävät, mitä sitä kieltämään. Mutta oikeastiko joku näkee noiden puupökkelön kankeiden poseerajien välissä seksuaalista energiaa? Enempi kuvista huokuu joku muu kuin intohimo. Yhtään jos ei taustoja tietäisi voisi kuvissa olla holhooja ja holhottava. Sisko ja veli. Kummallisesti puettu mies vahvistaa vaikutelmaa holhoamisesta.”Kääritään lahkeet ettei likaannu”

Partahan on kasvatettu kalastajan vaimon tuunauksen tuloksena. Karvat peittävät harkimolaisen eli olemattoman leukalinjan.

Jotain todella epsuhtaista tuossa parissa on.

Hyvin kiteytetty, tuo ukko on jotenkin reppana. Vaikka on Johannakin sääliä herättävä huomion keruussaan.

Mietin mistä tämä pariskunta mahtaa kahdenkeskinen puhua?

Mikä heitä voi mahdollisesti yhdistää?

Ainoa yhdistävä mielenkiinnon kohde minkä keksin on molempien syvä rakkaus ”kalastajan vaimoa ” kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Mietin mistä tämä pariskunta mahtaa kahdenkeskinen puhua?

Mikä heitä voi mahdollisesti yhdistää?

Ainoa yhdistävä mielenkiinnon kohde minkä keksin on molempien syvä rakkaus ”kalastajan vaimoa ” kohtaan.

Onhan ne samalla alalla. Ehkä jostain terveysjutuista.

No nyt merirosvo-metsuri onkin eräjorma.

Mielikuvitusta ei ainakaan blogin kirjoittajalta puutu.

Taas puhuu blogissa että tyytyy elämänlaatuun kun onnellisuutta ei tavoita. Surullista.

Selailin Johannan instaa ja vanhimmissa kuvissa oli hänen ja exän yhteiskuva ja sinne Olli on kommentoinut sydämen 22 viikkoa sitten :(

Kävin lukemassa viimeisimmät postaukset ja katsastamassa ikuiset kuvat bloggaajasta edestä ja takaa. Kommenttiboxi on yhtä riitaisa kuin aina ja kuten useimmiten, sieltä Johanna loistaa poissa olollaan. Eiköhän tämä blogi ole jo aikansa elänyt... 

Pari viimeistä postausta pistää ajattelemaan että nytkö vakka kantensa on löytänyt. On niin jäätävää pönötysposeeraamista sekä kalastajan vaimolta että tämän hetkiseltä miesystävältä.

Ei olisi kalastaja koskaan suostunut tuijottamaan kameraan kalastajan vaimon valitsemista vaatteissa, muka huolimattomasti parta ajamatta, lahkeet käärittynä ja kummallinen ,vääristä kohtaa kiristävä, neulomus päällä. Tosimiehen ei tuollaiseen tarvitse ryhtyä.

Käy melkein sääliksi molempia, niin reppana tuo setä joka yrittää miellyttää kalastajan vaimoa on.

Erityisesti ilahduttaa uusimmassa postauksessa lausahdus "mutta yksityishenkilönä täytyy aina ottaa huomioon asianomaiset. Omia ajatuksia voi jakaa, muiden asioita ei."

Erosta, johon liittyy aina kaksi aikuista ja lapset, julkisuudessa yksin kertominen ei ole kovin rakentavaa. Monista asioista julkisesti puhuminen voi helpottaa muidenkin oloa, mutta silloin aiheen on oltava riittävän henkilökohtainen ettei vetäisi julkisuuteen muita.  Eivätkä ne iltapäivälehtien lööpit taida helpottaa koskaan kenenkään oloa, joten puhealustakin on syytä miettiä tarkkaan.

Luen erilaisia blogeja ja blogeja on monenlaisia. Osassa saa kirjoittaa mielipiteensä vapaasti ja moni kommentoija onkin täysin erimieltä ja tuo sen esiin. Lukijana on kuitenkin helpotus luottaa siihen, ettei kommenttiboksissa ala kinastelu, koska voi luottaa blogin kirjoittajan vastaavan jokaiseen kommenttiin rakentavasti, niihin kaikkein haastavimpiinkin. 

Tämä vie varmasti paljon aikaa, mutta tuo vapaudesta huolimatta vastuun tunnetta kommentoijillekin, tietää kirjoittavansa jollekin, joka varmasti lukee ja vastaa. Silloin pelkkä huutelu seinille loppuu. Vastassa on ihminen, joka haluaa kuulla juuri sinun mielipiteesi ja myös vastata juuri sinulle.

Mutta eihän se kerto mitään omista asioista! Lehtiinkin kertoi enemmän exänsä asioista.

Vierailija kirjoitti:

Mutta eihän se kerto mitään omista asioista! Lehtiinkin kertoi enemmän exänsä asioista.

Näinhän on ikävä kyllä tapahtunut ja sitä on moni kritisoinut. Mutta positiivista oli, että jatkossa luvataan kertoa vain omista asioita: "mutta yksityishenkilönä täytyy aina ottaa huomioon asianomaiset. Omia ajatuksia voi jakaa, muiden asioita ei."  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta eihän se kerto mitään omista asioista! Lehtiinkin kertoi enemmän exänsä asioista.

Näinhän on ikävä kyllä tapahtunut ja sitä on moni kritisoinut. Mutta positiivista oli, että jatkossa luvataan kertoa vain omista asioita: "mutta yksityishenkilönä täytyy aina ottaa huomioon asianomaiset. Omia ajatuksia voi jakaa, muiden asioita ei."  

 

....mutta eipä nuo taida hirveästi ketään kiinnostaa. Ei blogi koskaan ajatuksien takia ole kiinnostanut, joskus oli sieviä kuvia ja siinä myytiin yliromanttista unelmaa ihanasta perheestä kauniissa pikkukylässä. Kun tuo unelma kosahti kasaan ei nuo nykykuvat, eksän parjaus ja omat kuvat jaksa innostaa. Tulin katsomaan ketjusta joko on lopettanut koko bloginsa, varmaan nin käy pian.

Kannattaisi tosiaan siirtää blogin kuvitus enemmän maisemiin, kauhean pitkään ei rupsahtanut bloggaaja hyvin syöneen setämiehen kanssa kerää katsojia.

Nythän on jälleen otettu alakouluikäisiä lapsia kuviin, seikka mikä arveluttaa. Eikö lapset saisi olla rauhassa äidin blogista. Tunnistettavat lasten kuvat ovat nou nou.

Mutta kuinka kauan blogin sisältö jaksaa kiinnostaa. Kovin on eron jälkeen aihepiirit ja blogi kutistunut. Kalastajako toi sisällön blogiin? Yllättävää.

Minustakin tuntuu, ettei näiden kahden välillä ole KUVIEN PERUSTEELLA vetovoimaa, sähköä tai edes erityisemmin lämpöä. Totuushan voi olla toinen. Ehkä mies jännittää kameraa, ei se poseeraus kaikilta tule niin luonnostaan.

Itse luin KV:a vuosia, kunnes silloin erosekoilun ja merirosvohehkutuksen aikoihin lopetin. Blogi muuttui jotenkin erilaiseksi, ja bloggaaja alkoi näyttää silmissäni huonolta, kun jakoi kaikki kipeät asiat kaikille. Selvästi hänellä näyttää nyt menevän paremmin, mutta valitettavasti en saa enää samanlaista iloa bloginsa lukemisesta, joten se on jäänyt vähälle.

Johannalle ja perheelleen toivon silti kaikkea hyvää. Blogista pitää monet, joten toivottavasti J jatkaa bloggaamista omaksi ja myös heidän ilokseen.