Kalastajan vaimo - ihana tyyppi, mutta miten hän uskaltaa kertoa elämästään niin avoimesti?

Vierailija kirjoitti:

Mä en kyllä ymmärrä mitä tylsää porukka Olavissa näkee...? Mun mielestä ihan mukavan ja kiltinnäköinen mies joka ilmeisesti pitää patikoinnista ja on vielä lastenlääkärikin. Kyllä mulle, 37-vuotiaalle ensihoitajalle myös kelpaisi. :)

Mutta vaihtaisitko? Jos sulla sattuu nyt jo olemaan joku siedettävä mies.

Miksei sen vanhemmat postaukset enää näy?! Tietääkö joku? Jää pyörimään niihin retkikuviin vaan.

Reteä tuuletus jälleen. Eipä tuollaisia tuuletuksia blogissa nähty silloin kun oli kalastajan vaimo. Mutta toisaalta nyt ei tainnut olla pyllistyskuvaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en kyllä ymmärrä mitä tylsää porukka Olavissa näkee...? Mun mielestä ihan mukavan ja kiltinnäköinen mies joka ilmeisesti pitää patikoinnista ja on vielä lastenlääkärikin. Kyllä mulle, 37-vuotiaalle ensihoitajalle myös kelpaisi. :)

Mutta vaihtaisitko? Jos sulla sattuu nyt jo olemaan joku siedettävä mies.

Ulkonäön mukaanko te puolison valitsette? Eikö muuta tarvita? Kv:n uusi kumppani on ihan ok näköinen, mutta sehän on joka tapauksessa vain pintaa. Ei olla teinejä enää. Ei ole enää julisteilla seinällä ja haaveita poikabändin söpöimmästä tai elokuvatähdistä. Nyt ollaan aikuisia ihmisiä. Jos joku jää sinne julistevaiheeseen, en ihmettele kommentteja täällä, muuten kyllä.

Mielenkiintoinen tuo ajatus puolison valinnasta.

Varsinkin jos puolisoa on valikoimassa jo naimisissa oleva ihminen.

Aikuinen. Suorastaan keski-ikäinen. Korkeintaan henkisesti teini aloittaa uuden suhteen naimisissa ollessaan.

Ja kyllähän tämä maailma on ulkonäkökeskeinen. Myös blogien kiiltokuvamaailma.

Melkoisen tuunauksen kävi setämies läpi ennen blogiin pääsyä. Kasvatettiin naaman peitteeksi karvaa, hankittiin uudet rillit, päivitettiin vaatekaappia. Ja silti saa olla pinkit lasit jotta löytää merirosvoa ja metsuria peruspertistä. Mutta hei, ei perusperteissä ole mitään vikaa.

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti talon laajennus jää tekemättä. Tuntuu että laajennus on enemmän yli-innokkaan sedän reviirinmerkkausta kuin bloggaajan oma tahto.

Eikös se ollut tämä sydänkurkkumies joka halusi suhteen julkiseksi ennen bloggaajaa, naimisissa olevaa naista. Nyt haluaa viedä naiselta viimeisen itsenäisyyden rippeen rakennuttamalla jonkun modernin huutomerkin jotta koko kylä muistaa miten hän vei kalastajalta vaimon ja rikkoi ydinperheen treffailemalla naimisissa olevaa naista.

Epämiellyttävää.

Suhdehan tuli julkiseksi uuden miehen facebook-sivulta, kun tämä oli jakanut pusukuvan profiilikuvakseen siinä vaiheessa, kun kv itse oli vielä kovin vaitonainen asian suhteen ja täällä palstallakin vasta spekuloitiin asioita.. Uuden miehen instassahan on kuvia pelkästään johannasta. Vaikuttaa fanaattiselta. Pelottavaa ja ahdistavaa...

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen tuo ajatus puolison valinnasta.

Varsinkin jos puolisoa on valikoimassa jo naimisissa oleva ihminen.

Aikuinen. Suorastaan keski-ikäinen. Korkeintaan henkisesti teini aloittaa uuden suhteen naimisissa ollessaan.

Ja kyllähän tämä maailma on ulkonäkökeskeinen. Myös blogien kiiltokuvamaailma.

Melkoisen tuunauksen kävi setämies läpi ennen blogiin pääsyä. Kasvatettiin naaman peitteeksi karvaa, hankittiin uudet rillit, päivitettiin vaatekaappia. Ja silti saa olla pinkit lasit jotta löytää merirosvoa ja metsuria peruspertistä. Mutta hei, ei perusperteissä ole mitään vikaa.

Setämieshän hinkui blogiin kuukausia ennen kuin lopulta sinne pääsi, sitä ennen johanna ei jakanut hänestä yhtään kuvaa. Siinä välissä hänelle ehdittiin kasvattaa parta, ja hankkia uutta vaatetta (kaupallinen yhteistyö) ja neuloa pari kotikutoista neuletta "merirosvolookin" viimeistelemiseksi. Jos täällä joku on ulkonäkökeskeinen, se on kyllä johanna itse.

Jospa se oli ihan "setämies" itse, joka halusi päivittää habitustaan nuorempaan puolisoon ja tämän blogiin sopivaksi.

Vierailija kirjoitti:

Jospa se oli ihan "setämies" itse, joka halusi päivittää habitustaan nuorempaan puolisoon ja tämän blogiin sopivaksi.

No tämä olisi vielä omituisempaa.

^ Niinpä. Arveliko Uulaav, ettei olisi kelvannut kalastajan vaimolle sellaisenaan? No, oikeassahan hän oli. Keski-ikäinen parraton tavis ei kelvannut blogiin esiteltäväksi, pienen pintaremontin jälkeen blogissa ei pitkään aikaan muuta nähtykään kuin uusi paranneltu Uulaav 2.0.

Bloggaajan pitäisi kuivata koko syksyn valuneet kyyneleet, niistää nenä, halata lapsiaan ja kysyä itseltään mitä haluaa loppuelämältään.

Haluaako hän että hänen nykyiseen kotikylään, hänen kotiin muuttaa mies jonka kanssa seurustellessaan hänen on blogin mukaan vuodattanut enemmän kyyneliä kuin koskaan, kärsii surumielisyydestä ja on joutunut tyytymään onnellisuuden sijaan vain hyvään elämänlaatuun.

Mitä sitten kun eteen astuu Onni? Miten ikinä pääsee eroon takiaistarrateippisuhteestaan jos päästää merkkarimetsurin huseeraamaan raksamiehenä nurkkiinsa? Mielummin pieni mökki ja itsenäisyys kuin sadat turhat neliöt ja sydämen kylmyys.

Blogia on jotenkin kurjaa lukea nykyään, niin paljon ikävää, surua, kaipausta ja ahdistusta ei pitäisi kenenkään elämään kuulua. Eihän?

Miksi luette? Itse lopetin siinä vaiheessa, kun tekstissä kerrottiin kaikkien olevan kauniita omana itsenään, mutta blogin kuvissa hampaat oli valkaistu, hiukset kuvankäsitelty kiiltäviksi, iho tasaiseksi ja hehkeäksi ja jalat pitkiksi. Jokainen voi valita mitä arvostaa ja mihin käyttää aikaansa.

Vierailija kirjoitti:

Blogin sisältö on ihan lässähtänyt. Ennen oli kivoja diy-juttuja, ystäviä, ruokaa ja ulkoilua. Nykyään uikutusta siitä miten on niin haikeaa ja toisaalta niin ihanaa. Neuleet on supertylsiä ”riddareita” tai pieleen mitoitettuja kohoneuleita. Joka kerta blogia selatessani odotan, että tuleeko se pehvakuva, kertaakaan ei ole tarvinnut pettyä 😀

Asun Norjassa ja olen tilannut 20 vuotta eri käsityälehtiä. Suurin osa ohjeista on löytynyt lehdistä. Alaosa neuleeseen on otettu yhdestä ohjeesta ja yliosa toisesta. Sama juttu kuvioiden kanssa. Tämä varmaan selittää pieleen mitoituksen.

Vierailija kirjoitti:

Bloggaajan pitäisi kuivata koko syksyn valuneet kyyneleet, niistää nenä, halata lapsiaan ja kysyä itseltään mitä haluaa loppuelämältään.

Haluaako hän että hänen nykyiseen kotikylään, hänen kotiin muuttaa mies jonka kanssa seurustellessaan hänen on blogin mukaan vuodattanut enemmän kyyneliä kuin koskaan, kärsii surumielisyydestä ja on joutunut tyytymään onnellisuuden sijaan vain hyvään elämänlaatuun.

Mitä sitten kun eteen astuu Onni? Miten ikinä pääsee eroon takiaistarrateippisuhteestaan jos päästää merkkarimetsurin huseeraamaan raksamiehenä nurkkiinsa? Mielummin pieni mökki ja itsenäisyys kuin sadat turhat neliöt ja sydämen kylmyys.

Blogia on jotenkin kurjaa lukea nykyään, niin paljon ikävää, surua, kaipausta ja ahdistusta ei pitäisi kenenkään elämään kuulua. Eihän?

Ja hän vielä erikseen pyrki antamaan aikaa rakastumiselle. Kuvaava ilmaus.

Vierailija kirjoitti:

Ikävää, että ne meni eroamaan. Olisivat vaan sinnitelleet yhdessä. Monet sinnittelee.

Ei se aina vaihtamalla parane.

Mutta ihana sisustus sillä on nytkin. Niitä kuvia on kiva katsella (ja ottaa mallia).

Blogin nimi kyllä pitäsi vaihtaa.

Vinkkinä, järjestäis nimikilpailun lukijoille.

Minä olen jo kauan sitten ehdottanut blogin nimeksi "Pöydän kulmalla", mutta ehkä se ei enää laajennuksen jälkeen ole sopiva ;D

Uudessa miehessä on kaikesta kiltteyshöpinästä huolimatta jotain pelottavaa.

Vaikuttaa jotenkin pakkomielteiseltä tyttistään kohtaan.,

Ei ole ihan normaalia kutsua somessa tyttöystäväänsä ”kalastajan vaimoksi”. Miksei kutsu Jossuksi. Tai täyttää someaan tyttiksen kuvilla. Tai antaa lyhyen (? tai mistä me tiedetään kauanko se on kestänyt) seurustelun jälkeen haastatteluja lehtiin.

Joka tapauksessa, ei ole kovin kilttiä käydä treffeillä naimisissa olevan perheenäidin kanssa.

Eikä se ole erityisen kilttiä siltä naiseltakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Bloggaajan pitäisi kuivata koko syksyn valuneet kyyneleet, niistää nenä, halata lapsiaan ja kysyä itseltään mitä haluaa loppuelämältään.

Haluaako hän että hänen nykyiseen kotikylään, hänen kotiin muuttaa mies jonka kanssa seurustellessaan hänen on blogin mukaan vuodattanut enemmän kyyneliä kuin koskaan, kärsii surumielisyydestä ja on joutunut tyytymään onnellisuuden sijaan vain hyvään elämänlaatuun.

Mitä sitten kun eteen astuu Onni? Miten ikinä pääsee eroon takiaistarrateippisuhteestaan jos päästää merkkarimetsurin huseeraamaan raksamiehenä nurkkiinsa? Mielummin pieni mökki ja itsenäisyys kuin sadat turhat neliöt ja sydämen kylmyys.

Blogia on jotenkin kurjaa lukea nykyään, niin paljon ikävää, surua, kaipausta ja ahdistusta ei pitäisi kenenkään elämään kuulua. Eihän?

Ja hän vielä erikseen pyrki antamaan aikaa rakastumiselle. Kuvaava ilmaus.

Niinpä. Eikö J juuri onnen takia jättänyt miehensä? Siksi että mahassa on perhosia, ja siksi kun onnellisuus on kaikki kaikessa, kerran täällä vaan eletään, elämä on just nyt niin onnellista ja hyvää, kun on merkkaripoikkis joka halaa koko yön ja osallistuu kaikkeen tekemiseen ja leikkaa sydänkurkkuja leivälle?

Nytkö sitten ei olekaan onnellinen, pelkästään tyytyväinen tasaiseen elämänlaatuun? Voi morjes mitä soopaa, sanon minä.

On se hankalaa kun pitää elää tuommosta puolijulkista elämää. Vaikka Norjassa asti mutta kuitenkin.

Antais nyt sen talon olla ja elelis vaan kaikessa rauhassa vähän aikaa ja kattois sitten, että vieläkö toi uus mies innostaa. Jos se vaikka haluisikin palata yhteen sen kalastajan kanssa takaisin vielä.

Vierailija kirjoitti:

Bloggaajan pitäisi kuivata koko syksyn valuneet kyyneleet, niistää nenä, halata lapsiaan ja kysyä itseltään mitä haluaa loppuelämältään.

Haluaako hän että hänen nykyiseen kotikylään, hänen kotiin muuttaa mies jonka kanssa seurustellessaan hänen on blogin mukaan vuodattanut enemmän kyyneliä kuin koskaan, kärsii surumielisyydestä ja on joutunut tyytymään onnellisuuden sijaan vain hyvään elämänlaatuun.

Mitä sitten kun eteen astuu Onni? Miten ikinä pääsee eroon takiaistarrateippisuhteestaan jos päästää merkkarimetsurin huseeraamaan raksamiehenä nurkkiinsa? Mielummin pieni mökki ja itsenäisyys kuin sadat turhat neliöt ja sydämen kylmyys.

Blogia on jotenkin kurjaa lukea nykyään, niin paljon ikävää, surua, kaipausta ja ahdistusta ei pitäisi kenenkään elämään kuulua. Eihän?

Johannahan jätti lastensa isää ja aviomiestään edeltävänkin miehensä lennosta, kun kohtasi A:n Kanarialla tms. Ja nyt jätti A:n lennosta tutustuttuaan paremmin tähän nykyiseen. Kuinka kauan tosiaan menee, että tämä O on historiaa? Ja mikä tärkeämpää: kuinka tuosta fanittavasta takiaisesta pääsee eroon siististi? Jos mies on valmis julistamaan rakkauttaan somessa julkisesti siinä vaiheessa, kun toinen vielä tekee eroa, niin luoja tietää mitä hän on valmis tekemään tultuaan petetyksi ja surulliseksi yllättävän eron myötä..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Bloggaajan pitäisi kuivata koko syksyn valuneet kyyneleet, niistää nenä, halata lapsiaan ja kysyä itseltään mitä haluaa loppuelämältään.

Haluaako hän että hänen nykyiseen kotikylään, hänen kotiin muuttaa mies jonka kanssa seurustellessaan hänen on blogin mukaan vuodattanut enemmän kyyneliä kuin koskaan, kärsii surumielisyydestä ja on joutunut tyytymään onnellisuuden sijaan vain hyvään elämänlaatuun.

Mitä sitten kun eteen astuu Onni? Miten ikinä pääsee eroon takiaistarrateippisuhteestaan jos päästää merkkarimetsurin huseeraamaan raksamiehenä nurkkiinsa? Mielummin pieni mökki ja itsenäisyys kuin sadat turhat neliöt ja sydämen kylmyys.

Blogia on jotenkin kurjaa lukea nykyään, niin paljon ikävää, surua, kaipausta ja ahdistusta ei pitäisi kenenkään elämään kuulua. Eihän?

Johannahan jätti lastensa isää ja aviomiestään edeltävänkin miehensä lennosta, kun kohtasi A:n Kanarialla tms. Ja nyt jätti A:n lennosta tutustuttuaan paremmin tähän nykyiseen. Kuinka kauan tosiaan menee, että tämä O on historiaa? Ja mikä tärkeämpää: kuinka tuosta fanittavasta takiaisesta pääsee eroon siististi? Jos mies on valmis julistamaan rakkauttaan somessa julkisesti siinä vaiheessa, kun toinen vielä tekee eroa, niin luoja tietää mitä hän on valmis tekemään tultuaan petetyksi ja surulliseksi yllättävän eron myötä..

Onko sillä ollut jo joku mies ennen sitä kalastajaa? Oliko ihan naimisissakin? Miten tiedät?