Vain toinen lapsi saa harrastaa?

Vierailija kirjoitti:

Vastaan, koska samaistun vanhempaan tyttöösi runsaasti.

Olen siis itsekin teini-iässä harrastanut pikkusisareni kanssa ratsastusta. Sisko on rämäpää, minä tykkään rauhallisemmasta menosta ja olen muutenkin passiivisempi ja alistuvampi tapaus, aina siis menty systerin pillin mukana, mikä on katkeroittanut minua.

Tyttäresi selvästi kokee jo syyllisyyttä siitä, että ei koe pystyvänsä harrastaa tuolla vanhalla tallilla. Siksi tarjoutuu maksamaan kirjansa, ikään kuin korvatakseen ne kyydit sinne uuteen paikkaan. Tuntuu hirveältä jo valmiiksi, jos oma nuorempi sisar on pystyvämpi jossakin asiassa, jossa itsekin haluaisi pärjätä. Tallin vaihto olisi paras ratkaisu hälle - saa itseluottamuksensa hevosten kanssa takaisin, ehkäpä jossain vaiheessa myös alkaa halajata takaisin vanhalle tallille, kun tietynlainen mörkö siitä paikasta häipyy. Toisaalta taas oppii vastuuta omista rahoistaan ja tiedostaa, että asioiden eteen pitää tehdä uhrauksia.

Pääseekö talleille, edes melko lähistölle, julkisilla? Molemmat voisivat kerta viikkoon kulkea julkisilla, silloin sinun tarvitsisi kuskata vain sama määrä kuin nykyään.

Asumme maaseudulla josta ei kulje kuin pari bussia päivässä, ja vaikka kulkisikin enemmän niin sinne tallille mihin vanhempi tyttö haluaa ei mene ollenkaan julkisia...

Kiitos kuitenkin ihanasta viestistä, tämä auttoi minuakin ymmärtämään paremmin tuota tyttöä

Minulla on 3 teini-ikäistä lasta. Jäin miettimään sitä kun ap mainitsi että nuorempi lapsi on väkivaltainen. Miten väkivaltaisuus ilmenee? Tulee mieleen että vanhemman lapsen oireilu liittyy tavalla tai toisella siihen. Vanhemmat tarvitsevat tukea, muuten nuoremman lapsen väkivaltaisuus alkaa vääristämään koko perheen dynamiikkaa. Kannustan aptå ottamaan yhteyttä esim seurakunnan perheneuvontaan tai vastaavaan.

Ongelmallisesti käyttäytyvät hevoset ovat vaarallisia. Vaikea ymmärtää että niin moni vanhempi luottaa touhuihin talleilla, eikä käy alkuun ja myöhemminkin aika ajoin katsomassa millaista siellä omien lasten talleilla on.

Vanhemman perustehtävä on huolehtia lapsen turvallisuudesta ja kasvusta. Vaikka monessa harrastuksessa voi olla hankalia tilanteita, niin tallimaailma voi olla aika karu ympäristö.

Meillä 14v ratsastusta harrastava nuori, joka ei myöskään pidä potkivista ja purevista hevosista. Mutta onneksi hänen ei tarvitse niitä käsitelläkään (joitakin luimivia hapannaamoja joskus, mutta kun ovat tuttuja, niin tietää miten niiden kanssa toimitaan). Ymmärrän siis hyvin vanhempaa tyttöäsi, on varmaan enemmän meidän tytön oloinen (varovainenkin) tallilla.

Silti meillä tytölle ratsastus on tärkein harrastus, mitä ei missään nimessä halua lopettaa. On tavoitteellinen ratsastaja ja eläinlähtöinen, miettii enemmän miten joku asia ratkaistaan muilla keinoin, kuin hevosta pakottamalla (tallikin missä käy ei ole perinteinen ratsastuskoulu, vaan hevosetkin saattavat olla alkuun vielä vähän raakileita).

Lisäksi meillä tytöllä on tärkeä että tallilla on hyvä henki. Siellä ei aseteta muita eriarvoiseen asemaan ja muita autetaan. Omistaja ja opettaja ovat mukavia, sekä hevoset eivät ole vaarallisia. Tottakai tallilla toiset ovat enemmän kavereita keskenään, mutta kaikki mahtuvat mukaan. Tällöin tallilla on kiva käydä.

Täytyy myöntää, että jokusen tallin olen työn kanssa aikojen saatossa käynyt katsastamassa. Kyllä niistä huomaa aika nopeastikin minkälainen paikka ja hevoset ovat. Eli, jos vanhempi haluaa päästä kärryille lapsensa hevosharrastuksesta, niin kannattaa käydä jokunen kerta katsomassa, että saa jotain käsitystä touhuista.

Ap:llekin ehdotan, että selvität tilanteen ihan itsekin havainnoimalla. Näin ymmärrät ehkä paremmin tyttöjäsi ja pystyt miettimään oikeudenmukaisen ratkaisun teidän tilanteeseen.