Lue keskustelun säännöt.
Lapsuuden sukumökki vaakalaudalla, mitä tekisitte tässä tilanteessa?
02.08.2019 |
Antakaapa fiksuja vinkkejä, miten suhtautuisitte seuraavanlaiseen tilanteeseen. Eli meidän suvussa on isovanhempieni aikanaan 60-luvulla hankkima upea metsäinen rantatontti, jonka kaikki rakennukset pystyyn lahonneita. Tällä hetkellä sen omistavat puoliksi äitini ja enoni, jolla ei ole omia lapsia. Äidilläni on 3 lasta, minä ja 2 veljeä. Minä olen meistä kolmesta ainoa, jolla on omaa perhettä.
Suvussa on aina puhuttu, että on kiva, kun on tällainen kesänviettopaikka, jonne kaikki voivat tulla uimaan ja saunomaan, ja ehkä jonain päivänä, kun perinnönjako selvä, mietitään uutta päärakennusta tms.
Viime vuosina vanhempi veljeni on kuitenkin ryhtynyt toimiin mökkitontin suhteen. Ensin hän sai puhuttua lapsettoman, omaperäisen enoni tekemään testamentin omasta tontinpuolikkaastaan itselleen. Minä ja pikkuveli emme pitäneet tästä, mutta mikäs siinä, eno tekee omallaan mitä haluaa.
Äitini teki puolestaan omasta puolikkaastaan testamentin meille nuoremmille puoliksi, sillä idealla, että kaikilla on sitten aikanaan jonkinlainen oikeus kesäpaikkaan.
Nyt veljelläni on kuitenkin uusi vaimo, ja pariskunta tahtoisi rakentaa mökkitontille uuden, pramean omakotitalon. Isoveljeni tahtoisi ostaa äitini puolikkaan edullisesti, rakentaa talon ja elää tontilla vakituisesti. Eli äidin testamentti jäisi käytännössä merkityksettömäksi, jos kaupat tehtäisiin äitini vielä eläessä pikkusummalla. Äitini on kiltti ihminen, joka toivoisi vain, että hänen lapsensa olisivat sovussa keskenään ja aistin, että lujatahtoisen veljeni ehdotus houkuttelee, koska "nuori perhe kaipaa uutta kotia".
Omat tunteeni ovat ristiriitaiset.
Yhtäältä lapsuuden kesäpaikka tärkeä ja muistorikas, paikkaan panostamalla siitä voisi saada upean ja hiukan mielisin kunnollista kesäpaikkaa omallekin perheelleni. Mietin myös sitä, että itse olen oman kotini hankkinut isolla lainalla, eikä minun ja mieheni perustaessa perhettä äiti ollut lainkaan huolissaan pärjäämisestämme tai asunnostamme - ja minusta oli itsestään selvää, että jokainen hankkii kotinsa itse, kesäpaikka on yhteinen. Isoveljeni suhtautuu kuitenkin asiaan toisin, näkee tässä hienon tilaisuuden hyödyntää vanhaa paikkaa.
Toisaalta en tahtoisi tyhmää ja turhaa riitaa perheen sisällä. Eli annanko vain mökin mennä vai ryhdynkö tosissaan taistelemaan? Mitä te tekisitte?
Kommentit (136)
Anna mennä, ei noilla mökeillä ole oikein mitään arvoa tai edes niin että jaksaa käydä ja ylläpitää joten vain tosi hyvä juttu jos jotain irtoaa. Kannusta äitiä vaikka ostamaan rahoilla jotain kone osakkeita että ois jotain perintöä ja siihen asti äidille hieman passiivista tuloa muutaman kymmenen jauhelihapaketin verran vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet tunteellisesti kiinni kesäpaikassa, mutta mitään järkeä ei ole lähteä taistelemaan. Haluaisitko itse oikeasti alkaa kunnostella niitä rakennuksia ja pitää mökkiä yhdessä? Sulla on nyt oma perhe, voitte hankkia ihanan, oman kesäpaikan ja kutsua sinne veljesi tulevaa perhettä ja muuta perhettä kylään sekä kyläillä veljesi mökillä,kun nyt pysytte sovussa. Näin varmistuu tuleville sukupolville ihanat kesämuistot. Teidän lapsille teidän uusi paikka on se, johon ne kesän muistot sitten liittyy. Ei kannata antaa nostalgialle liikaa jalansijaa.
Mut markkinahinta pitää ottaa. Ei mitään ihme alennettuja hintoja. Ottakoot veli vaikka lainaa, sitä saa halvalla.
Haluaisitko oikeasti jakaa kesämökin tuollaisen ihmisen kanssa? Se ei tule olemaan kuin yhtä riitelyä ja kyräilyä. Hirveä työ ensin kunnostaa koko paikka ja mökki vaatii aika paljon kunnossapitoa ja työtä ihan joka vuosi jos ei halua että se lahoaa sitten taas heti kasaan.
Minä ainakin olisin tyytyväinen että pääsee eroon koko jutusta. Mutta ehkä kannattaa puhua äidille että myy ihan kunnon hintaan sen osansa, ei sitä pikkurahalla tarvi antaa. Jos kerran veljesi yhtäältä painostaa äitiä, niin ei minusta ole mitenkään törkeää jos sinäkin puhut hänelle asiasta. Lopullisen päätöksen toki tekee äiti itse kun hänen omaisuudestaan on kyse. Mutta eikö se siitä mene lahjaveroakin jos räikeään alihintaan myy?
Vierailija kirjoitti:
Tontilla saa olla tasan yksi iso asuinrakennus, sitä ei voi jakaa, useampaa ei voi tehdä. Veljen mielestä kaava ei ole ongelma, koska "eihän näitä kukaan kyttäile". Hmm?
Ap
No kyllä ne kyttäilee, mutta se on silloin veljesi ongelma eikä sinun vai mitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öööö... isoveljenihän tässä ryhtyi toimiin eli puhui perinnön enolta itselleen ennen tämän kuolemaa ja painostaa äitiä myymään hyötyäkseen itse. Ja vastaajan mielestä MINÄ olen perinnönkyttääjä, what?
Ap
Siksi, että isoveljesi on tekemässä ihan normaaleja kauppoja elossa olevien ihmisten kanssa. Ostamassa itselleen talonpaikkaa. Jos se omistajille sopii, niin sitten he myyvät. Miksi muiden pitäisi puuttua tähän, sellaisten jotka ei toistaiseksi omista yhtään mitään koko talosta, vaan kaikki mahdolliset vaatimukset perustuu siihen, että tulee omistamaan sitten kunhan siitä yksi kuolee?
Äidin siskon lapsista oli useampi kiinnostunut samasta suvun oletetusta perintötontista. Kun sekä äidin sisko että hänen miehensä olivat kuolleet ilmeni, että tontti oli ajat sitten siirretty yhden sisaruksen lapselle eli ns. suosikki lapsenlapselle... välit meni ko. perheeseen.
Perintöasioissa olisi suotavaa olla tasapuolinen, reilu eikä seläntakana kähmiä itselleen osia. Kyseinen suosikki lapsenlapsi rekensi tontille talon, mutta ei siinä pitkään asustellut eron tultua.
Kerrotte nuoremman veljesi kanssa äidillenne, enollenne ja isoveljellenne omat kantanne, eli että haluatte paikan pysyvän jatkossakin yhteisenä kesänviettopaikkana, ei kenenkään omana kotina.
Äitinne ja enonne sitten tekevät päätöksen myyvätkö tontin omakotitalokäyttöön vai jättävätkö kesämökkikäyttöön. Jos myyvät niin huolehditte että kauppahinnat on asianmukaiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos, hyviä neuvoja ja kallistivat kyllä vaakaa luopumisen puoleen. Erityisesti tykkäsin tuosta "riipaise kännit ja osta oma mökki toisaalta" -jutusta! :)
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tontilla saa olla tasan yksi iso asuinrakennus, sitä ei voi jakaa, useampaa ei voi tehdä. Veljen mielestä kaava ei ole ongelma, koska "eihän näitä kukaan kyttäile". Hmm?
Ap
Tietenkin kyttäilee. Talolle pitää hakea rakennuslupa.
Järvenranta asettaa omat vaatimuksensa jäteveden käsittelylle.
Veljesi taitaa olla hieman kokematon näissä rakennusasiossa tai sitten vain puhdas idiootti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos, hyviä neuvoja ja kallistivat kyllä vaakaa luopumisen puoleen. Erityisesti tykkäsin tuosta "riipaise kännit ja osta oma mökki toisaalta" -jutusta! :)
Ap
Älkää suoraan luopuko. Kertokaa kantanne ja antakaa vanhemman polven päättää. Ei jää sitten mietityttämään, että olisiko pitänyt kuitenkin...
Ei se veli nyt ihan mahdottoman edullisesti sitä tonttia voi äidiltäsi ostaa. Vähintään 75% markkinahinnasta on maksettava tai tulee lahjaverot päälle. Tai no onhan se edullista tuokin toki jos jopa neljänneksen alle markkinahinnalla saa, mutta ei nyt kuitenkaan ihan millään nimellisellä maksulla voi noita kauppoja tehdä.
Ja toisekseen kyllä sillä kaavalla on väliä ja kyllä ne kyttäilee. Ehkä veljellä nyt vähän pää pilvissä joten kannattaisi vähän herätellä todellisuuteen jo ihan omaksi parhaakseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinka paljon tontilla on rakennusoikeutta? Onko siihen mahdollista rakentaa useampaa mökkiä? Onko se kaavoitettu vapaa-ajan asumiseen?
Mikäli päädyt luopumaan osuudestasi, teetä hinta-arvio ammattilaisella, sinun ei tarvitse myydä osuuttasi pilkkahintaan vaan käypään arvoon.
Ap ei omista mitään.
Vielä siis - veljenikään ei omista tontista mitään vielä, mutta on enon tulevasta perinnöstä niin varma että silti tahtoo rakentaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tontti on myytävä markkinahinnalla tai kyseessä on perintöveron kiertäminen, joka on rikos.
Otatte kiinteistövälittäjän arvioimaan paikan todellisen arvon jonka veljenne saa maksaa äidillenne. Se on järkevää ja reilua.
Sinulla ei asian suhteen ole mitään tekemistä joten sinun tilanteessasi odottaisin päätöstä siitä mitä äitisi tekee myykö hän tontin vaiko jättää myymättä.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos, hyviä neuvoja ja kallistivat kyllä vaakaa luopumisen puoleen. Erityisesti tykkäsin tuosta "riipaise kännit ja osta oma mökki toisaalta" -jutusta! :)
Ap
Lapsuuden mökeissä on se hyvä puoli, että ne hyvät muistot kyllä säilyy. Paljon mukavampaa on hommata oman perheen kanssa se oma mesta, ihan oma, ei suvun yhteinen. Skumppalasi korkealle, ja uutta aloittamaan. Muutaman kyyneleen voi aina tirauttaa :)
Veljelle vaimoineen mukavaa, jos saavat mieleisen tontin ja sinne talon, sulle oma mesta vielä mukavampaa. Ainoa mutta tässä on se toinen veljesi, mitä mieltä hän on?
Vierailija kirjoitti:
Eli te ehkä joskus mahdollisesti voisitte harkita josko jossain vaiheessa saattaisitte laittaa paikat kuntoon, kunhan ehtii, että sitten ehkä joskus olisi varmaan kiva aina välillä kesäisin käydä, kun taas tämä pahantahtoinen ja itsekäs veli ottaisi tontin oikeasti käyttöön?
Pointti tässä onkin että ahne ja itara isoveli haluaa paikan itselleen ja mieluiten ilmaiseksi.. Joillakin on outo käsitys kun luulevat olevansa toisia tärkeämpiä.. Maksakoon kunnon hinnan tontista eikä olettaisi saavansa kaikkea puoli ilmaiseksi.. Uskomatonta röyhkeyttä mutta jotkut ei kaihda mitään kun on rahasta kyse
Ap haluaa perheen yhteisen kesäpaikan. Ap on myös ainoa perheellinen. Hittoako ne veljet mökillä tekisi, mutta arvatenkin kuluihin pitäisi osallistua.
Tontilla saa olla tasan yksi iso asuinrakennus, sitä ei voi jakaa, useampaa ei voi tehdä. Veljen mielestä kaava ei ole ongelma, koska "eihän näitä kukaan kyttäile". Hmm?
Ap