Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pettäjät solmivat keskenään jo harkinta-aikana julkisen suhteen - minkälaisia kokemuksia tästä? Tuleeko kestämään?
01.08.2019 |
Lyhyesti sanottuna naimisissa olevat mies ja nainen pettivät keskenään ja pitivät salasuhdetta yllä puolisen vuotta. Asia tuli julki molemmille puolisoille ja molemmat pariskunnat päättivät erota, koska pettäjät jatkoivat salasuhdetta.
Ex salasuhdelaiset jatkavat nyt suhdetta, kun molemmilla on avioerojen harkinta-aika päällä. Nainen on miestä yli 10 vuotta nuorempi lapseton ja miehellä muutama lapsi entisestä liitostaan, joiden hoitoon osallistuu.
Minkälaisia kokemuksia teillä on tämän tyyppisistä suhteista? Tuleeko todennäköisesti kestämään loppuiän vai onko suurentunut riski, että asiat menevätkin pieleen?
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pettäjät ovat sellaista ihmissaastaa, että heille en soisi minkäänlaista onnea. Ikävä kyllä aina löytyy joku jolle pettäminen on ok.
Et soisi virheen tehneelle ihmiselle mahdollisuutta onneen? Oletko itse elänyt täysin virheetöntä elämää, jossa et kadu mitään? Ei puolisoaan pettänyt ihminenkään välttämättä ajattele pettämisen olevan ok. Tekojaan voi hävetä ja katua ja niistä voi oppia. Koskee niin pettämistä kuin muitakin virheitä.
En, jos se "virhe" on tahallista toisen ihmisen satuttamista. Pettäminen ei ole vahinko, vaan aina tietoinen valinta. Siksi se ei ole anteeksi annettavaa yhtään enempää kuin vaikkapa toisen lyöminen tai muukaan väkivalta. Niin ja kyllä, jos virhe=toisten tietoinen satuttaminen, olen elänyt täysin virheetöntä elämää. Enkä myöskään keksi mitään, mitä katuisin elämässäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pettäjät ovat sellaista ihmissaastaa, että heille en soisi minkäänlaista onnea. Ikävä kyllä aina löytyy joku jolle pettäminen on ok.
Et soisi virheen tehneelle ihmiselle mahdollisuutta onneen? Oletko itse elänyt täysin virheetöntä elämää, jossa et kadu mitään? Ei puolisoaan pettänyt ihminenkään välttämättä ajattele pettämisen olevan ok. Tekojaan voi hävetä ja katua ja niistä voi oppia. Koskee niin pettämistä kuin muitakin virheitä.
En, jos se "virhe" on tahallista toisen ihmisen satuttamista. Pettäminen ei ole vahinko, vaan aina tietoinen valinta. Siksi se ei ole anteeksi annettavaa yhtään enempää kuin vaikkapa toisen lyöminen tai muukaan väkivalta. Niin ja kyllä, jos virhe=toisten tietoinen satuttaminen, olen elänyt täysin virheetöntä elämää. Enkä myöskään keksi mitään, mitä katuisin elämässäni.
Olisipa elämä niin mustavalkoista kuin ajattelet. Mutta pettämisen(kään) syynä harvoin on halu satuttaa toista osapuolta. Kyllä siinä pääsyynä on jokin aivan muu kuin toisen satuttamisen tavoittelu. Se, että toista osapuolta sattuu, on tietysti pettämisessä väistämätöntä ja pettäjä kyllä useimmiten tiedostaa satuttavansa. Yleensä kuitenkin pettämään ajautuessaan ei ihminen ajattele selkeästi tai järjellä eikä edes tule miettineeksi, mitä toiselle tekee. Ikävä kyllä. Itse ainakin olin sellaisessa mielentilassa, etten toiminut millään elämäni osa-alueella fiksusti, järkevästi tai aikuismaisesti. Toimin täysin tunteideni varassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pettäjät ovat sellaista ihmissaastaa, että heille en soisi minkäänlaista onnea. Ikävä kyllä aina löytyy joku jolle pettäminen on ok.
Et soisi virheen tehneelle ihmiselle mahdollisuutta onneen? Oletko itse elänyt täysin virheetöntä elämää, jossa et kadu mitään? Ei puolisoaan pettänyt ihminenkään välttämättä ajattele pettämisen olevan ok. Tekojaan voi hävetä ja katua ja niistä voi oppia. Koskee niin pettämistä kuin muitakin virheitä.
En, jos se "virhe" on tahallista toisen ihmisen satuttamista. Pettäminen ei ole vahinko, vaan aina tietoinen valinta. Siksi se ei ole anteeksi annettavaa yhtään enempää kuin vaikkapa toisen lyöminen tai muukaan väkivalta. Niin ja kyllä, jos virhe=toisten tietoinen satuttaminen, olen elänyt täysin virheetöntä elämää. Enkä myöskään keksi mitään, mitä katuisin elämässäni.
Olisipa elämä niin mustavalkoista kuin ajattelet. Mutta pettämisen(kään) syynä harvoin on halu satuttaa toista osapuolta. Kyllä siinä pääsyynä on jokin aivan muu kuin toisen satuttamisen tavoittelu. Se, että toista osapuolta sattuu, on tietysti pettämisessä väistämätöntä ja pettäjä kyllä useimmiten tiedostaa satuttavansa. Yleensä kuitenkin pettämään ajautuessaan ei ihminen ajattele selkeästi tai järjellä eikä edes tule miettineeksi, mitä toiselle tekee. Ikävä kyllä. Itse ainakin olin sellaisessa mielentilassa, etten toiminut millään elämäni osa-alueella fiksusti, järkevästi tai aikuismaisesti. Toimin täysin tunteideni varassa.
Eli sinusta on ihan ok vaikka lyödä nyrkillä päin näköä, jos siltä tuntuu. Turha sitä on tunnehöyryissään miettiä, mitä teko toiselle aiheuttaa, niinkö? Huomaa kyllä, että olet pettäjä. Heillä näitä selityksiä aina löytyy vaikka muille jakaa. Ja ikinä ei ole itsessä vika, vaan aina asiat vain tapahtui. Hupsis vaan tunteet työnsivät peniksen vieraan naisen sisään ja hupsis vaan tunteet antoivat sen peniksen tunkeutua. Ihan täysin tahdottomasti kaikki tapahtui. Tietysti tuollainen pitää antaa anteeksi, koska virheitä sattuu ja silleen. Eihän kukaan nyt toisia tahallaan satuta jne. Tätä paskaa on kuultu niin paljon, että ei oikein enää uppoa.
Samaan aikaan ei voi rakentaa ja purkaa.
Mikä pettämisellä alkaa, se pettämiseen päättyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pettäjät ovat sellaista ihmissaastaa, että heille en soisi minkäänlaista onnea. Ikävä kyllä aina löytyy joku jolle pettäminen on ok.
Et soisi virheen tehneelle ihmiselle mahdollisuutta onneen? Oletko itse elänyt täysin virheetöntä elämää, jossa et kadu mitään? Ei puolisoaan pettänyt ihminenkään välttämättä ajattele pettämisen olevan ok. Tekojaan voi hävetä ja katua ja niistä voi oppia. Koskee niin pettämistä kuin muitakin virheitä.
En, jos se "virhe" on tahallista toisen ihmisen satuttamista. Pettäminen ei ole vahinko, vaan aina tietoinen valinta. Siksi se ei ole anteeksi annettavaa yhtään enempää kuin vaikkapa toisen lyöminen tai muukaan väkivalta. Niin ja kyllä, jos virhe=toisten tietoinen satuttaminen, olen elänyt täysin virheetöntä elämää. Enkä myöskään keksi mitään, mitä katuisin elämässäni.
Olisipa elämä niin mustavalkoista kuin ajattelet. Mutta pettämisen(kään) syynä harvoin on halu satuttaa toista osapuolta. Kyllä siinä pääsyynä on jokin aivan muu kuin toisen satuttamisen tavoittelu. Se, että toista osapuolta sattuu, on tietysti pettämisessä väistämätöntä ja pettäjä kyllä useimmiten tiedostaa satuttavansa. Yleensä kuitenkin pettämään ajautuessaan ei ihminen ajattele selkeästi tai järjellä eikä edes tule miettineeksi, mitä toiselle tekee. Ikävä kyllä. Itse ainakin olin sellaisessa mielentilassa, etten toiminut millään elämäni osa-alueella fiksusti, järkevästi tai aikuismaisesti. Toimin täysin tunteideni varassa.
Ihmisen, joka ei kykene ajattelemaan tekojensa seurauksia, pitää olla holhouksen alaisena. On vaarallista sekä henkilölle itselleen että muille, jos ei ole minkäänlaista impulssikontrollia, vaan toimii täysin tunteiden vietävänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pettäjät ovat sellaista ihmissaastaa, että heille en soisi minkäänlaista onnea. Ikävä kyllä aina löytyy joku jolle pettäminen on ok.
Et soisi virheen tehneelle ihmiselle mahdollisuutta onneen? Oletko itse elänyt täysin virheetöntä elämää, jossa et kadu mitään? Ei puolisoaan pettänyt ihminenkään välttämättä ajattele pettämisen olevan ok. Tekojaan voi hävetä ja katua ja niistä voi oppia. Koskee niin pettämistä kuin muitakin virheitä.
En, jos se "virhe" on tahallista toisen ihmisen satuttamista. Pettäminen ei ole vahinko, vaan aina tietoinen valinta. Siksi se ei ole anteeksi annettavaa yhtään enempää kuin vaikkapa toisen lyöminen tai muukaan väkivalta. Niin ja kyllä, jos virhe=toisten tietoinen satuttaminen, olen elänyt täysin virheetöntä elämää. Enkä myöskään keksi mitään, mitä katuisin elämässäni.
Olisipa elämä niin mustavalkoista kuin ajattelet. Mutta pettämisen(kään) syynä harvoin on halu satuttaa toista osapuolta. Kyllä siinä pääsyynä on jokin aivan muu kuin toisen satuttamisen tavoittelu. Se, että toista osapuolta sattuu, on tietysti pettämisessä väistämätöntä ja pettäjä kyllä useimmiten tiedostaa satuttavansa. Yleensä kuitenkin pettämään ajautuessaan ei ihminen ajattele selkeästi tai järjellä eikä edes tule miettineeksi, mitä toiselle tekee. Ikävä kyllä. Itse ainakin olin sellaisessa mielentilassa, etten toiminut millään elämäni osa-alueella fiksusti, järkevästi tai aikuismaisesti. Toimin täysin tunteideni varassa.
Ihmisen, joka ei kykene ajattelemaan tekojensa seurauksia, pitää olla holhouksen alaisena. On vaarallista sekä henkilölle itselleen että muille, jos ei ole minkäänlaista impulssikontrollia, vaan toimii täysin tunteiden vietävänä.
Juuri sanottiin, että se ei ole mustavalkoista. Ja sitten väänsit asian mustavalkosieksi. Ei, vaihtoehdot eivät ole täydellisen tunnekylmä rationaalinen harkinta versus totaalinen impulssikontrollin puute. Juuri sitä tuo edellinen koetti avata sulle. Sivusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pettäjät ovat sellaista ihmissaastaa, että heille en soisi minkäänlaista onnea. Ikävä kyllä aina löytyy joku jolle pettäminen on ok.
Et soisi virheen tehneelle ihmiselle mahdollisuutta onneen? Oletko itse elänyt täysin virheetöntä elämää, jossa et kadu mitään? Ei puolisoaan pettänyt ihminenkään välttämättä ajattele pettämisen olevan ok. Tekojaan voi hävetä ja katua ja niistä voi oppia. Koskee niin pettämistä kuin muitakin virheitä.
En, jos se "virhe" on tahallista toisen ihmisen satuttamista. Pettäminen ei ole vahinko, vaan aina tietoinen valinta. Siksi se ei ole anteeksi annettavaa yhtään enempää kuin vaikkapa toisen lyöminen tai muukaan väkivalta. Niin ja kyllä, jos virhe=toisten tietoinen satuttaminen, olen elänyt täysin virheetöntä elämää. Enkä myöskään keksi mitään, mitä katuisin elämässäni.
Olisipa elämä niin mustavalkoista kuin ajattelet. Mutta pettämisen(kään) syynä harvoin on halu satuttaa toista osapuolta. Kyllä siinä pääsyynä on jokin aivan muu kuin toisen satuttamisen tavoittelu. Se, että toista osapuolta sattuu, on tietysti pettämisessä väistämätöntä ja pettäjä kyllä useimmiten tiedostaa satuttavansa. Yleensä kuitenkin pettämään ajautuessaan ei ihminen ajattele selkeästi tai järjellä eikä edes tule miettineeksi, mitä toiselle tekee. Ikävä kyllä. Itse ainakin olin sellaisessa mielentilassa, etten toiminut millään elämäni osa-alueella fiksusti, järkevästi tai aikuismaisesti. Toimin täysin tunteideni varassa.
Eli sinusta on ihan ok vaikka lyödä nyrkillä päin näköä, jos siltä tuntuu. Turha sitä on tunnehöyryissään miettiä, mitä teko toiselle aiheuttaa, niinkö? Huomaa kyllä, että olet pettäjä. Heillä näitä selityksiä aina löytyy vaikka muille jakaa. Ja ikinä ei ole itsessä vika, vaan aina asiat vain tapahtui. Hupsis vaan tunteet työnsivät peniksen vieraan naisen sisään ja hupsis vaan tunteet antoivat sen peniksen tunkeutua. Ihan täysin tahdottomasti kaikki tapahtui. Tietysti tuollainen pitää antaa anteeksi, koska virheitä sattuu ja silleen. Eihän kukaan nyt toisia tahallaan satuta jne. Tätä paskaa on kuultu niin paljon, että ei oikein enää uppoa.
¨
Taas näitä kaltevan pinnan "kaikki on siis täysin ok"-hypermoralisaattoreita.
Juuri kukaan normaali ihminen, joka pettää, tuskin on sitä mieltä että pettäminen on täysin ok. Saati että sen perusteella myös väkivalta olisi. Tuollainen kärjistäminen on asiatonta ja hyödytöntä.
Kyse on siitä, että ihmiset eivät ole täydellisiä ja virheettömiä, tekevät ajattelemattomuuksissaan ikäviäkin asioita, ja että teoille on usein monenlaisia ja vaikeaselkoisia taustoja ja syitä. Se, että ikäviä tapahtuu, ei tarkoita, että "kaikki olisi ihan ok ja lyödäkin saa". Et kykene rakentavaan keskusteluun, hyväksy ihmisen erehtyväisyyttä, etkä luultavasti koe minkäänlaista empatiaa. Tuota paskaa on kuultu niin paljon, että se ei uppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen sitä mieltä, että pettämisellä alkanut suhde on aika riskialtis.... JOS osataan korjata ne virheet mitkä johti pettämiseen, suuri mahdollisuus kestävään suhteeseen on olemassa. Mutta jos, miten täälläkin kerrottiin, että miten vaan tunteet veivät ja ajauduttiin(!) suhteeseen...niin onhan se aika kornia sitten selittää, että "kyllä minä uudessa suhteessa pystyn olemaan selkärankainen..."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pettäjät ovat sellaista ihmissaastaa, että heille en soisi minkäänlaista onnea. Ikävä kyllä aina löytyy joku jolle pettäminen on ok.
Et soisi virheen tehneelle ihmiselle mahdollisuutta onneen? Oletko itse elänyt täysin virheetöntä elämää, jossa et kadu mitään? Ei puolisoaan pettänyt ihminenkään välttämättä ajattele pettämisen olevan ok. Tekojaan voi hävetä ja katua ja niistä voi oppia. Koskee niin pettämistä kuin muitakin virheitä.
En, jos se "virhe" on tahallista toisen ihmisen satuttamista. Pettäminen ei ole vahinko, vaan aina tietoinen valinta. Siksi se ei ole anteeksi annettavaa yhtään enempää kuin vaikkapa toisen lyöminen tai muukaan väkivalta. Niin ja kyllä, jos virhe=toisten tietoinen satuttaminen, olen elänyt täysin virheetöntä elämää. Enkä myöskään keksi mitään, mitä katuisin elämässäni.
Olisipa elämä niin mustavalkoista kuin ajattelet. Mutta pettämisen(kään) syynä harvoin on halu satuttaa toista osapuolta. Kyllä siinä pääsyynä on jokin aivan muu kuin toisen satuttamisen tavoittelu. Se, että toista osapuolta sattuu, on tietysti pettämisessä väistämätöntä ja pettäjä kyllä useimmiten tiedostaa satuttavansa. Yleensä kuitenkin pettämään ajautuessaan ei ihminen ajattele selkeästi tai järjellä eikä edes tule miettineeksi, mitä toiselle tekee. Ikävä kyllä. Itse ainakin olin sellaisessa mielentilassa, etten toiminut millään elämäni osa-alueella fiksusti, järkevästi tai aikuismaisesti. Toimin täysin tunteideni varassa.
Ihmisen, joka ei kykene ajattelemaan tekojensa seurauksia, pitää olla holhouksen alaisena. On vaarallista sekä henkilölle itselleen että muille, jos ei ole minkäänlaista impulssikontrollia, vaan toimii täysin tunteiden vietävänä.
Juuri sanottiin, että se ei ole mustavalkoista. Ja sitten väänsit asian mustavalkosieksi. Ei, vaihtoehdot eivät ole täydellisen tunnekylmä rationaalinen harkinta versus totaalinen impulssikontrollin puute. Juuri sitä tuo edellinen koetti avata sulle. Sivusta.
Kyllä se vaan on hyvin mustavalkoista, vaikka te pettäjät yritättekin aina puhua mustan valkoiseksi ja valkoisen punaiseksi jne. Oikeastihan asia on niinkin yksinkertainen, että pettäminen on väärin ja satuttaa petettyä. Ja pettäminen on AINA tietoinen teko. Penis ei hyppää kenenkään vaginaan vahingossa. On aina tietoinen valinta tuupata se sinne. Ja r'iskauksia lukuun ottamatta, aina myös tietoinen valinta päästää se sinne. Se asia ei puhumalla muuksi muutu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pettäjät ovat sellaista ihmissaastaa, että heille en soisi minkäänlaista onnea. Ikävä kyllä aina löytyy joku jolle pettäminen on ok.
Sanot näin ja tuomitsee, kunnes sattuu omalle kohdalle.
Tämä on minusta kyllä joka kerta yhtä lapsellinen kommentti. Minäkin olen joskus pettänyt, mutta ymmärrän silti etteivät kaikki ihmiset petä. Se ei ole mikään vahinko joka vaan tapahtuu, se on aina tietoinen valinta. Minä petin koska minä olin teininä itsekäs mulkku. Ei siihen mitään muuta syytä ole. Ennen kuin hyväksyy tämän ja kantaa oman vastuunsa, ei voi ikinä luvata kenellekään uskollisuutta, vaan niitä pettämisiä vaan hupsista sattuu ja tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pettäjät ovat sellaista ihmissaastaa, että heille en soisi minkäänlaista onnea. Ikävä kyllä aina löytyy joku jolle pettäminen on ok.
Et soisi virheen tehneelle ihmiselle mahdollisuutta onneen? Oletko itse elänyt täysin virheetöntä elämää, jossa et kadu mitään? Ei puolisoaan pettänyt ihminenkään välttämättä ajattele pettämisen olevan ok. Tekojaan voi hävetä ja katua ja niistä voi oppia. Koskee niin pettämistä kuin muitakin virheitä.
En, jos se "virhe" on tahallista toisen ihmisen satuttamista. Pettäminen ei ole vahinko, vaan aina tietoinen valinta. Siksi se ei ole anteeksi annettavaa yhtään enempää kuin vaikkapa toisen lyöminen tai muukaan väkivalta. Niin ja kyllä, jos virhe=toisten tietoinen satuttaminen, olen elänyt täysin virheetöntä elämää. Enkä myöskään keksi mitään, mitä katuisin elämässäni.
Olisipa elämä niin mustavalkoista kuin ajattelet. Mutta pettämisen(kään) syynä harvoin on halu satuttaa toista osapuolta. Kyllä siinä pääsyynä on jokin aivan muu kuin toisen satuttamisen tavoittelu. Se, että toista osapuolta sattuu, on tietysti pettämisessä väistämätöntä ja pettäjä kyllä useimmiten tiedostaa satuttavansa. Yleensä kuitenkin pettämään ajautuessaan ei ihminen ajattele selkeästi tai järjellä eikä edes tule miettineeksi, mitä toiselle tekee. Ikävä kyllä. Itse ainakin olin sellaisessa mielentilassa, etten toiminut millään elämäni osa-alueella fiksusti, järkevästi tai aikuismaisesti. Toimin täysin tunteideni varassa.
Eli sinusta on ihan ok vaikka lyödä nyrkillä päin näköä, jos siltä tuntuu. Turha sitä on tunnehöyryissään miettiä, mitä teko toiselle aiheuttaa, niinkö? Huomaa kyllä, että olet pettäjä. Heillä näitä selityksiä aina löytyy vaikka muille jakaa. Ja ikinä ei ole itsessä vika, vaan aina asiat vain tapahtui. Hupsis vaan tunteet työnsivät peniksen vieraan naisen sisään ja hupsis vaan tunteet antoivat sen peniksen tunkeutua. Ihan täysin tahdottomasti kaikki tapahtui. Tietysti tuollainen pitää antaa anteeksi, koska virheitä sattuu ja silleen. Eihän kukaan nyt toisia tahallaan satuta jne. Tätä paskaa on kuultu niin paljon, että ei oikein enää uppoa.
¨
Taas näitä kaltevan pinnan "kaikki on siis täysin ok"-hypermoralisaattoreita.
Juuri kukaan normaali ihminen, joka pettää, tuskin on sitä mieltä että pettäminen on täysin ok. Saati että sen perusteella myös väkivalta olisi. Tuollainen kärjistäminen on asiatonta ja hyödytöntä.
Kyse on siitä, että ihmiset eivät ole täydellisiä ja virheettömiä, tekevät ajattelemattomuuksissaan ikäviäkin asioita, ja että teoille on usein monenlaisia ja vaikeaselkoisia taustoja ja syitä. Se, että ikäviä tapahtuu, ei tarkoita, että "kaikki olisi ihan ok ja lyödäkin saa". Et kykene rakentavaan keskusteluun, hyväksy ihmisen erehtyväisyyttä, etkä luultavasti koe minkäänlaista empatiaa. Tuota paskaa on kuultu niin paljon, että se ei uppoa.
Miksi pitäisi kokea empatiaa sellaista kohtaan, joka tietoisesti valitsee teon, joka satuttaa toista ihmistä? En minä fyysistä väkivaltaa käyttäneitäkään sympatiseeraa. Miksi henkistä väkivaltaa käyttäneitä pitäisi?
Alue: Aihe vapaa
Nuo mainitut olosuhteet eivät juuri auta ennustamaan suhteen kestoa, siihen vaikuttaa niin monta erillistä tekijää kuten kaikkiin suhteisiin ylipäänsäkin.