Lue keskustelun säännöt.
Mikä vaivaa ? Palstadiagnoosi
30.07.2019 |
Antakaa minulle joku diagnoosi.
Jokin on pahasti vialla mutta en tiedä mikä.
Viime aikoina on tuntunut etten jaksa elää. Siis en jaksa. Kyse on jaksamisesta.
Tuntuu että puoliso ei ymmärrä ja jotenkin onnistun aina sanomaan väärät asiat. On kuin puhuisimme eri kieltä puolison kanssa. Sanon jotain ja hänen vastaus on.. en osaa kuvailla. Sellainen että minulle tulee olo että olen aivan raivon partaalla. Voimaton kun ei ymmärretä.
Kaiken kaikkiaan ihan helvetin voimaton olo. Ei tunnu että olen masentunut.. tuntuu että olen pikemminkin nujerrettu ja lannistunut. Mutta mistä?
Minulla on ihan hyvä työ. Kumppani kohtelee hyvin mutta olen huomannut että tunnen että elän hänen tahtonsa mukaan. Voiko toisen ihmisen tahdon mukaan eläminen aiheuttaa tällaisia tunteita?
Puolisoni on todella ihana.. mutta olen niin väsynyt siihen että kun sanon mielipiteeni johonkin asiaan, siitä seuraa konflikti. Ei heti mutta konfliktiin keskustelu päättyy. Oli asia mikä tahansa. Useimmiten tuntuu että minä olen se vaikeasti ymmärrettävä osapuoli.
Olen koittanut keksiä tapoja jaksaa arjessa paremmin.. puoliso ehdotti aivan päinvastaisia kun kerroin hänelle ideoistani. Hän kyllä tukee minua.. mutta ahdistaa niin helvetisti kun tunnen niin usein että teen väärin. En ole varma tunnenko vain niin vai sanooko puoliso jotain mistä se olo tulee. Puoliso sanoo kyllä että ei halua minulle mitään pahaa jne ja puhuu aina ettei ole sanonut minulle mitään sen suuntaista. Minä vain tulkitsen väärin.
Olenkohan vaan uupunut vai mikä mulla on. On ollut ajatuksia että häviäisinpä vaan, etten olisi koskaan syntynyt. Myös negatiivisia sättiviä ajatuksia itseä ja muita kohtaan on mulla paljon, toistuvasti viime aikoina. Nukun aika huonosti. En saa töitä tehtyä vaa en vaan tee kuin ehkä puolet projekteista päivän aikana. Olen valehdellut töihin myös olevani sairas ja makasin vaan kotona ja söin herkkuja päivän.
Ensi viikolla on aika verikokeisiin ettei siellä ole mitään häikkää.
Kommentit (6)
Käy narsistien uhrien tuki ry nettisivuilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menkää pariterapiaan tai parisuhdekurssille.
Diagnoosi: Sinulla on väärä ja kontrolloiva kumppani. Eroa. Ja kyllä se vaikuttaa tunteisiisi. Luonteet eivät ehkä vain sovi yhteen. Et voi elää muiden tahdon ja elämän mukaan, vaan sinulla pitäisi olla oma elämä +tahto. Älä jää riitelemään tai alistumaan tuohon suhteeseen, hän ei muutu todennäköisesti.
Ihan hyvä että mahdollisia fyysisiä syitä tutkitaan verikokein, niin kannattaa aina tehdä jos itsestä tuntuu, että jotain voisi olla pielessä, mutta kyllä tuo minustakin kuulostaa parisuhdeongelmalta. Ei mikään ihme, jos olo tuntuu huonolta ja voimattomalta, jos ymmärrys kumppanin kanssa on lähes olematon.
Jos tuntuu, että yhteistä kieltä ei ole, pariterapia saattaisi olla hyvä idea.
Uskotko, kun puolisosi sanoo, että hän ei halua sinulle pahaa ja että hän tukee sinua? Uskotko että hän on vilpitön?
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Faith kirjoitti:
Ihan hyvä että mahdollisia fyysisiä syitä tutkitaan verikokein, niin kannattaa aina tehdä jos itsestä tuntuu, että jotain voisi olla pielessä, mutta kyllä tuo minustakin kuulostaa parisuhdeongelmalta. Ei mikään ihme, jos olo tuntuu huonolta ja voimattomalta, jos ymmärrys kumppanin kanssa on lähes olematon.
Jos tuntuu, että yhteistä kieltä ei ole, pariterapia saattaisi olla hyvä idea.
Uskotko, kun puolisosi sanoo, että hän ei halua sinulle pahaa ja että hän tukee sinua? Uskotko että hän on vilpitön?
En usko että hän on vilpitön, mutta hän väittää että olen vainoharhainen. Kun ei hän ole koskaan sanonut ettei tue tms. Jotenkin vaan raskasta. Ajattelen, jos se vika on minussa. Puolison kanssa välillä keskustelemme todella paljon ja on yhteys ja samat ajatukset. Mutta pikemminkin jos on mitään konkreettista meidän elämäämme liittyvää - siinä se paikka on jossa koen että minulla ei ole sanomista. Sitten puoliso sanoo ettei hän estä minua tekemästä yhtään mitään voin tehdä mitä haluan. Sekin on tavallaan totta. Mutta sitä lausetta seuraa kuitenkin joku toinen lause josta tulee olo että kaikki on hyvin ”kunhan et toimi näin”. Esimerkiksi oli puhe että tarvitsen omaa aikaa ja puoliso sanoi ota niin paljon kuin haluat hän ei estä hänkin nauttii yksin olosta. Seuraava lause; ” ei minua se loukkaa, ihmettelisin kuitenkin jos alat joka viikonloppu baarissa juosta” ( en ole ihminen joka tekisi niin edes,mutta tämmöinen outo ehto seurasi). Tai hän painottaa kuinka minun ei tarvitse siivota jos olen kiireinen, vaikka haluan siivota ja hoitaa kotitöitä myös . Painottaa ettei tarvitse mutta sitten käydään keskustelu kuinka hän ei suinkaan ajattele että minua ei kiinnosta tai että olen laiska, kuinka asia on todella ok jos en halua tehdä kotitöitä. Kun kyse ei ole ettenkö halua vaan nyt on töissä tilanne etten ns normaaliaikaan ehdi vaan joutuisin tekemään kotityöt illalla (itse riidan aihe ei ole kotityöt).
Rasittaa.
Ja joku päivä koitin ehdottaa siivousaikataulua kun stressasin milloin siivoamme kun vieraita oli tulossa, puoliso otti sen kritiikkinä ja käyttäytyy silloin todella tylysti. Ei keskustele tai kuuntele ja jos yritän puhua, saattaa huutaa, tiuskii ainakin. Minä sitten loukkaannun ja lähden pois. Jos minulla on jokin asia joka vaivaa puoliso ottaa sen kritiikkinä. Kun ehdotan että tehdään jotain yhdessä, epäilee että olen tylsistynyt häneen.
Epäilen että vika voi olla myös minussa, koska minun on vaikea luottaa ihmisiin. Voi olla että tosiaan kuvittelen vain kaiken tämän ja puoliso hermostuu välillä koska epävarmuuteni on rasittavaa.
Koitan ottaa omaa aikaa ja tilaa nyt. Olen vaan niin helvetin väsynyt. Ap.
Up