Lue keskustelun säännöt.
Kuinka usein mietit kuolemaa ja pelkäät sitä?
Kommentit (16)
En pelkää kuolemaa. Enemmän minua pelottaa, jos joutuisin niin huonoon kuntoon, että olisin toisten armoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pelkää. Mitä pelättävää minulla kristittynä olisi?
Mietin kuolemaa mutta en pelkää. Viime aikoina olen miettinyt usein. Elämässä on asiat ihan hyvin mutta tuntuu vaan että en jaksa! Elämä on niin kauhean raskasta. Ihan peruselämä on raskasta. Täällä on kuitenkin pakko olla.. ja esittää viihtyvänsä että läheiset ja ystävät on onnellisia. Minulla on ihana kumppani ja ok työ jne. En vaan jaksaisi mitään tätä. Jos voisi painaa jotain katoamisnappia, että katoan ilman että läheisille aiheutuu tuskaa ihan mielellään katoaisin. Siis niin että en olisi ikinä syntynytkään, jos sen saisi päättää niin nyt varmaan päättäisin. En vaan jaksa... tuntuu että elämässä ei ole järkeä oikeasti yhtään. Mikä järki tässä kaikessa on.. ei mikään. Mutta täällä on vaan eleltävä. Näin hyvän aforismin vähän aikaa sitten: ”you didnt get this far to only get this far”. Sen avulla eteenpäin. Katsotaan nyt loppuun asti sitten. Mutta en jaksa oikeasti. Jos tulisi vaikka joku panttivankitilanne missä joku meinaisi kuolla olisin ensimmäisenä tarjoutumassa tilalle.
Joka päivä mietin, mutta en pelkää. Tahtoisin kyllä elää vielä kauan. Koen olevani henkinen ihminen, enkä kovin kiinni materiassa, statuksessa tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän sitä miettii. En sikäli pelkää, että tulin uskoon aiemmin. Ennen sitä pelkäsin kovasti kadotukseen joutumista.
En usko eläväni kovin vanhaksi, huonot elämäntavat.
En mieti enkä varsinkaan pelkää.
En ole vielä koskaan elämäni aikana pelännyt kuolemaa, tai kokenut kuolemaa yleisesti mitenkään pelottavana tai ahdistavana asiana.
N26
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän väliä mietin. Tänään aamulla viimeksi. Toivoisin, että kuolisin. En pelkää kuolemaa, ajattelen sen olevan helpotus.
Ja kaikki asiat ihan hyvin, mutta elämä vaan tuntuu merkityksettömältä.
En mieti omaa kuolemaani melkein koskaan enkä pelkää sitä.
"Filosofisesti", yleisellä tasolla olen ajatellut kuolemaa, etsinyt siitä tietoa (sekä lääketieteellistä että vainajan läheisten ja hoitajien kokemustietoa) ja katsonut elokuvia ja dokumentteja, jotka käsittelevät kuolemaa.
Kuoleman ajatukseen ja kuvastoon liittyy joitain pelottavia ja ahdistavia elementtejä. Pelottavia elementtejä siihen tuo mm. se, että se on niin vaiettu asia, vaikka se on luonnollinen ja koskettaa meitä kaikkia. Ihmiset eivät mielellään puhu kuolemasta. Ruumiin kuoleman rumuus (se hajoamisprosessi) ilman muuta tuo siihen niitä ahdistavia, pelottavia elementtejä.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuolema sinänsä ei pelota. Tympäisee kuitenkin ajatella, että kuollessa luultavasti päästän alleni yms kivaa. Olen siisti ihminen ja ärsyttää ajatus tästä. Saati jos kuolen vaikka kotiin eikä kuolemaani heti havaita (asun yksin) vaan minut löydetään vasta puoliksi märäntyneenä hajun perusteella. Ei kiva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin ja välillä pelkään ja välillä en. Olen työssä jossa joutuu kohtaamaan kuolemaa ja tänään jouduin käymään ruumishuoneella. Selvisin, mutta yritän välttää...
Vierailija kirjoitti:
En pelkää. Mitä pelättävää minulla kristittynä olisi?
painukaa kristityt....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vähän väliä mietin. Tänään aamulla viimeksi. Toivoisin, että kuolisin. En pelkää kuolemaa, ajattelen sen olevan helpotus.
Ja kaikki asiat ihan hyvin, mutta elämä vaan tuntuu merkityksettömältä.
Yritä haastaa itseäsi. Jos kaikki hyvin niin tylsäähän se on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pelkää. Mitä pelättävää minulla kristittynä olisi?
painukaa kristityt....
Tuo on vihapuhetta. Ei kukaan yritä käännyttää sinua.
En mieti enkä pelkää. Mitä pelättävää kuolemisessa muka olisi?
t. Ateisti