Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vanhempieni mielestä meillä oli täydellinen lapsuus ja nyt ihmettelevät miten meillä on niin paljon ongelmia
30.07.2019 |
Oli omakotitalo- jossa me lapset emme saaneet näkyä tai kuulua. Oli paljon harrastuksia-joihin meidät raahattiin itku kurkussa. Oli sääntöjä-joissa ei ollut mitään järkeä. Olen syntynyt 1978, pikkusiskoni 1980.
Muistan elävästi sen nälkäkuurin , jolle siskoni joutui 12-vuotiaana isojen rintojensa takia, eli oli äitimme silmissä läski. Koulussa sentään sai ruokaa, mutta kotona tyyliin porkkanaa kun me muut söimme kanaa. Joka päivä punnitus, jumppaamista ja juoksemista pihan ympäri. Livahdin keskellä yötä hakemaan ruokaa jota salakuljetin siskolle vaikka olisin varmaan joutunut yöpuvussa taloa juoksemaan, mikäli olisin kiinni jäänyt.
Selvää sadismiahan tuo oli, paitsi äitimme mielestä "huolehtimista ja kasvatusta."
Nykytilanne? Siskolla on paniikkihäiriö, dissosiaatiohäiriö, bed ( kuin bulimia mutta ei oksentelua). Minulla anoreksia ja vaikea masennus. Meillä molemmilla on arpia käsissä, ja minulla myös reisissä minkä vuoksi en käytä sortseja. Äitini onkin näihin liittyen kehittynyt hupaisan tarina siitä, miten juoksimme lapsina hotellin lasioven läpi. Äiti on saanut hiki päässä keksiä peitetarinoita ja selityksiä mm. sille kesälle jonka olin psyk.nuorten osastolle, lukion kesken jättämiselleni ja siskon julkisilla paikoilla sekoiluille dissosisaation /paniikkihäiriön iskiessä .Siskoni syömishäiriö on myös häpeäpilkku toisin kuin minun, äidistä kun näytin 48 kiloisena todella kauniilta toisin kuin pikkusisko, joka kokonsa puolesta on kauan ollut jo kaikkea muuta kuin "pikku"sisko...
Oma perhe? Siskoni ei halua lapsia, minulla on lievästä cp-vammasta ja dysfasiasta kärsivä poika joka asuu isällään. Koska poika muiden vikojensa lisäksi on tummapaahtoa, häntä ei ole vanhemmilleni olemassa.
Säännöllisesti äiti pitää surkuttelevan puheen jossa ei ymmärrä, miksi me olemme tälläisiä koska meillä oli hyvä lapsuus ja saimme kaiken. Joku päivä räjähdän ja huudan kaiken hänen naamalleen. Että herää vi""u nyt!
Kommentit (24)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otan osaa. Toivottavasti saat joskus puhuttua suusi puhtaaksi. Sukulaisiaan ei voi valita, joten parempi puhua ääneen myös kaikille muille.
Tervetuloa kerhoon, ap. Minulla ja sisaruksillani on vaikka mitä vaikeutta ja diagnoosia, ja jokainen meistä on käynyt läpi pitkät terapiat. Äitimme ihmettelee tätä, meillä on kuulemma ollut hyvä lapsuus. Lapsuus oli hyvä materialistisesti, muuten se oli ihan helvettiä. Äitimme ei halua myöntää tätä edes itselleen, ja saa raivokohtauksen viimeistään siinä vaiheessa, kun yrittää ottaa puheeksi hänen roolinsa perhehelvetin pääarkkitehtina.
Keskity siihen poikaasi ja itsesi kuntouttamiseen. UNOHDA vanhempasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos käy liian rasittavaksi niin katkaise yhteys.
Lapsuutesi on ollut yhtä kidutusta, nyt aikuisena voit valita että ei enään.
Et pahemmin kirjota isästäsi, hyväksyikö täysin äitisi käytöksen?
Saatko terapiaa?
Minä heräsin jo teininä siihen älyttömyyteen. Aloin kapinoida sairasta menoa vastaan ja minähän olen se kaiken pahan alku ja juuri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletpa kiittämätön kakara. Rajat ovat rakkautta, sinulla oli hyvä ja turvallinen lapsuus.
Vierailija kirjoitti:
Oletpa kiittämätön kakara. Rajat ovat rakkautta, sinulla oli hyvä ja turvallinen lapsuus.
Hiljaa trolli! 0/5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos äitisi on järjissään, kerro hänelle. Omani ehti kuolla, ennen kuin ehdin avautua vähättelystä ja oman puolen sukulaisten perseennuolemisesta.
En nyt viitsi aloittaa omasta perheestäni, kun tulee van paha mieli noita miettiessäni. Sanonpahan vaan, että on suorastaan kammottavaa kuinka paljon paskaa voi omalle lapselleen tuottaa, ja kuitata kaiken sanoilla "Me ajateltiin aina vaan sun parasta". Hrrrrr, kylmät väreet tulee jo noista sanoistakin. Itse muutin jo nuorena pois kotoa ja selvisin melko hyvin, sisko kärsii pahoista mt-ongelmista. Vanhempien kanssa näennäisen hyvät välit, kunhan keskustelut pidetään riittävän pinnallisina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi et räjähtäisi jo nyt?
Suututtaa ja surettaa sinun ja siskosi puolesta.
Vierailija kirjoitti:
Keskity siihen poikaasi ja itsesi kuntouttamiseen. UNOHDA vanhempasi.
Ei tuollaista voi niin vain unohtaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskity siihen poikaasi ja itsesi kuntouttamiseen. UNOHDA vanhempasi.
Ei tuollaista voi niin vain unohtaa
Pitää tehdä töitä sen eteen. Ei ollenkaan mahdotonta, mutta erittäin viisasta. Osalle toki helpompaa.
Voimia ap ja siskosi! Meillä ei noin pahoin, mutta kaikki me aikuiset lapset mielenterveyshäiriöisiä ja äiti elää vaaleanpunaisissa pilvilinnoissaan. Hokee myös tuota kuinka kaiken tehneet lasten eteen.
Tekisi mieli myös karjua ja päästää kaikki p...a ulos, mutta äiti tuntuu oikeasti unohtaneen kaiken tekemänsä tai tekemättä jättämisensä. Joku defenssi...?
Se menee niin että jos aikuinen tytär syyttää kaikesta epäonnistumisistaan ja vaikeuksistaan Äitiään niin sitten myös aikanaan hänen omat lapset tekevät sen saman hänelle itselleen. Tuo kierre pitäisi katkaista ja armahtaa itsensä ja äitinsä ja elää tätä päivää. Sitä sanotaan epigeneettiseksi periytymiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskity siihen poikaasi ja itsesi kuntouttamiseen. UNOHDA vanhempasi.
Ei tuollaista voi niin vain unohtaa
Pitää tehdä töitä sen eteen. Ei ollenkaan mahdotonta, mutta erittäin viisasta. Osalle toki helpompaa.
No kuule kokeilepa sinä aktiivisesti unohtaa koko lapsuutesi ja vanhempasi, ihan testinä, ja tule vaikka kuukauden päästä kertomaan miten hyvin olet unohtanut! Teet vaan aktiivisesti töitä! Idiootti.
Vierailija kirjoitti:
Se menee niin että jos aikuinen tytär syyttää kaikesta epäonnistumisistaan ja vaikeuksistaan Äitiään niin sitten myös aikanaan hänen omat lapset tekevät sen saman hänelle itselleen. Tuo kierre pitäisi katkaista ja armahtaa itsensä ja äitinsä ja elää tätä päivää. Sitä sanotaan epigeneettiseksi periytymiseksi.
Epigeneettinen periytyminen on kyllä ihan muuta, esim. geeniä säätelevä proteiini. Puhut opitusta käytösmallista.
Vierailija kirjoitti:
Se menee niin että jos aikuinen tytär syyttää kaikesta epäonnistumisistaan ja vaikeuksistaan Äitiään niin sitten myös aikanaan hänen omat lapset tekevät sen saman hänelle itselleen. Tuo kierre pitäisi katkaista ja armahtaa itsensä ja äitinsä ja elää tätä päivää. Sitä sanotaan epigeneettiseksi periytymiseksi.
Se ero minussa ja äidissäni on, että itse osaan ottaa kritiikin vastaan ja en oleta, että lapset rakastavat minua velvollisuuden tunnosta vain siksi, että olen heidän äitinsä. Joa he eivät jostain syystä halua olla kanssani tekemisissä, en heitä siitä syyllistä.
Nro 16
Alue: Aihe vapaa
Onko äitisi uskovainen?