Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Ahdistaako/ahdistiko sinua omien vanhempien vanheneminen?

Vierailija
30.07.2019 |

Viikonloppuna oli isäni 80v -synttärit ja en saanut kiinni muiden juhlatuulesta. Vanhempani pärjäävät vielä kotona mutta autella heitä pitää ja pakostakin tulee mieleen mitä jos toinen kaatuu tai tulee sairaaksi eikä tänhetkinen apu riitä. Tai kuolee mutta sitä en tahdo ajatella! Miten sinut olette/olitte omien vanhempienne "kuihtumisen" kanssa?

Kommentit (45)

Vierailija
41/45 |
09.11.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Ei. Äiti oli varmaan 40, kun alkoi valittaa kuinka kuolee ihan kohta. Nyt on pian 80, porskuttaa vaikka 40 vuotta on ollut ihan kohta kuolemassa. 

 

Hah, nämä ihmiset. Appiukko piehtaroi aikoinaa  itsesäälissä. Aina puhui kuinka ei kannata sitä tai tätä kun hän kohta kuolee. Oli kuulemma aina puhunut vaimolleen kuinka hän (appi) tulee kuolemaan ensin. No, appiukko eli lähes 100-vuotiaaksi ja anoppi kuoli melko nuorena, 

Vierailija
42/45 |
09.11.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kun oikein mietin niin kaikki tuttavieni isät ovat kuolleet siinä 50-60 vuoden nurkilla. Oma isä elää vielä yli 80 v ja ollut ikänsä monisairas. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
43/45 |
09.11.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Alzheimer potilas on.

Minun toisella vanhemmista Alzheimer, ei ahdista.

Vierailija
44/45 |
09.11.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Äidin kyllä. Sillä tulee olemaan työn ja tuskan takana saada laitokseen kun ei enään itse omillan pärjää. Kaikilla hänen puolen suvun naisilla on todettu jossain kohtsa Alzheimer ja alkavan merkit on näkyvissä/kuultavissa hänessäkin jo selvästi. Joten kieltämättä tuleva hoitopaikka vääntäminen ahdistaa. Päivän selvää on että joutuu olla sydän syrjällään ennen kuin siellä suomessa hänelle jonkun paikan saa kun sellainen tarvitaan. Sen verran olen uutisia seurannut että tiedostan tämän vaikken siellä asukkaan.

Väkivaltaista, muiden kärsimyksestä nauttivaa sadistista ja henkisesti sairasta Isääni sit taas vihasin koko elämäni ylikaiken (ja tunne oli molemmin puolinen) joten kun ukko otti ja kuoli 74 vuotiaana niin olin hemmetin iloinen. Hänen hoidostaan, vanhenemisesta ja muusta en stressannut pätkääkään, mulle aivan sama olisiko vaikka ottanut ja kadonnut tai kuollut johonkin kadulle. Ei olisi liikuttanut mihinkään suuntaan. 

Vierailija
45/45 |
09.11.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Välillä ja surettaa. Eivät ole enää samoja ihmisiä ja asioita ei pysty samalla tavalla tekemään yhdessä. Eivät jaksa enää samalla tavalla kuin ennen ja tullut sairauksia.Vaikka se on luonnollista, asia kuitenkin surettaa. Olen yrittänyt käsitellä asiaa luonnollisena kierto kulkuna mikä tapahtuu ahdisti asia tai ei. Kaikki vanhenee. Läheiset, minä itse, ystävät, muut ihmiset, eläimet, puut, talot, koneet, maapallo kaikki. Se on vain asia mikä tapahtuu. Kaikki alkaa ja päättyy aikanaan.  

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kaksi kahdeksan viisi