Muita yläasteen opeja, jotka eivät ole mitenkään tykättyjä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mitähän haittaa siitä on, että kaikki saavat musiikista tai muusta taideaineesta kympin? Muutenkin on todella typerää ja vanhanaikaista, että taideaineet ylipäänsä arvostellaan numeraalisesti. Peruskoulussa näiden oppiaineiden kohdalla pitäisi riittää, että osoittaa aktivisuutta ja yrittämistä. Kukaan ei voi sille mitään, jos ei ole sävelkorvaa tai ei osaa kutoa kaunista ja tasaista jälkeä. 

No entä jos ei ole matikkapäätä tai kielikorvaa? Kymppi vaan kaikille silti?

Arvosteluun on olemassa ohjeet, joita tulee noudattaa.

Ei kai missää ole arvostelua? Eikä ketään arvioida ominaisuuksien mukaan.

Kyllä kaikki oppii neulomaan tasaista, kun vaan harjoittelee ja jos ei ole sitä estävää vammaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos taideaineita ei saa arvostella, niin sitten niistä pitää poistaa numeroarvostelu ja merkitä todistukseen vain "osallistunut". Mihin se sitten kelpaisi niillä, jotka haluaisivat taidealalle?

riittääkö osallistumisee se että istuu tunnilla vai tekeekö hyvin/ yrittää parhaansa työt ja on kiinostunut

Vierailija kirjoitti:

Ei yläasteen open pidä pyrkiä oppilaiden suosioon.

Itse olen sellainen että varmasti kaikki ei tykkää, koska minun tunneilla on aika selvät sävelet enkä ala pomppimaan oppilaiden letkujen mukaan enkä mielistele ketään kehujen toivossa. Jotkut oppilaat silti tykkää, ja joskus aika yllättäen niistä hankalimmista voikin löytyä suurimmat tykkääjät.

Sellainen reilu, rehellinen ja oikeudenmukainen linja on paras. Sen takana voi aina seistä.

Kyllä aikoinaan juurikin tuollaisista opettajista (reilu, rehellinen ja oikeudenmukainen) tykättiin ainakin meidän koulussa oppilaiden keskuudessa :).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos taideaineita ei saa arvostella, niin sitten niistä pitää poistaa numeroarvostelu ja merkitä todistukseen vain "osallistunut". Mihin se sitten kelpaisi niillä, jotka haluaisivat taidealalle?

riittääkö osallistumisee se että istuu tunnilla vai tekeekö hyvin/ yrittää parhaansa työt ja on kiinostunut

Totta kai.

Numeroarviointi on aika perseestä. Kun saa jatkuvasti vaikka kutosen jostain matematiikasta, luulee helposti lopun ikäänsä olevansa siinä huono, eikä edes halua enää kehittää itseään koko asiassa. Itselleni kävi näin englannin kanssa. Sain aina numeroksi seiskaa tai kutosta ja luulin olevani huono englannissa, mutta niin vain ymmärrän nyt aikuisena englantia oikein hyvin. Innostus iski vasta, kun tosiaan huomasinkin pärjääväni englannin kanssa ja nyt luen mielelläni englanniksi.

Olen varma, että jotkut oppilaista pitävät sinustakin. Teinit nyt vain eivät sellaisia juttuja välttämättä ääneen sano varsinkaan, jos porukassa pitää olla samaa mieltä muiden kanssa. Ja vaativaa opea osataan ehkä arvostaa vasta myöhemmin, kun on enemmän elämänkokemusta.

Minä tykkäsin yläasteella monesta sellaisesta opesta, joista ei yleisesti pidetty. Eikä ne olleet mitenkään erityisen karismaattisia tai huumorintajuisiakaan. Olivat kuitenkin aidosti sitä mitä olivat ja tuntuivat olevan itse innostuneita opettamastaan aineesta ja kiinnostuneita myös tällaisen ujomman oppilaan ajatuksista. Teeskentelystä tai omahyväisyydestä en pitänyt. Kaikenlainen oppilaiden nöyryyttäminen ja nauraminen yhdessä kiusaajien kanssa kiusatuille olivat huonoimpien opettajien lempipuuhaa. Jos et tätä tee, voit olla ihan rauhallisin mielin.

Vierailija kirjoitti:

Numeroarviointi on aika perseestä. Kun saa jatkuvasti vaikka kutosen jostain matematiikasta, luulee helposti lopun ikäänsä olevansa siinä huono, eikä edes halua enää kehittää itseään koko asiassa. Itselleni kävi näin englannin kanssa. Sain aina numeroksi seiskaa tai kutosta ja luulin olevani huono englannissa, mutta niin vain ymmärrän nyt aikuisena englantia oikein hyvin. Innostus iski vasta, kun tosiaan huomasinkin pärjääväni englannin kanssa ja nyt luen mielelläni englanniksi.

Niinhän se on, mutta mikä on vaihtoehto? Että olet käynyt vähintään puolella tunneista - sama se mitä olet niillä tehnyt?

Jollain pitää jatkoon pyrkiä.

Yläkoululaisten suosikkiopettajat ovat lähes poikkeuksetta liian lepsuja arvostelun suhteen tai eivät vaadi työskentelyä tunnilla. Tällaisen opettajan tilanne on kuitenkin hankala, sillä jos hän alkaakin vaatimaan enemmän oppilailta, niin hän saa äkkiä paljon vihamiehiä.

Vierailija kirjoitti:

Numeroarviointi on aika perseestä. Kun saa jatkuvasti vaikka kutosen jostain matematiikasta, luulee helposti lopun ikäänsä olevansa siinä huono, eikä edes halua enää kehittää itseään koko asiassa. Itselleni kävi näin englannin kanssa. Sain aina numeroksi seiskaa tai kutosta ja luulin olevani huono englannissa, mutta niin vain ymmärrän nyt aikuisena englantia oikein hyvin. Innostus iski vasta, kun tosiaan huomasinkin pärjääväni englannin kanssa ja nyt luen mielelläni englanniksi.

Numeroarviointi on ihan ok, mutta sun tulkinta on aivan järjetön. Et ole hyvä jossain niin sen takia et halua kehittyä? Mikä ihmeen järki siinäkin on

Eivät pidettynä oleminen ja vaativuus opettajana mitenkään sulje toisiaan pois. Olen usein saanut palautetta, että olen vaativa, ja toki tiedän itsekin, että minulta ei arvosanoja ilmaiseksi saa. Toisaalta tiedän kyllä, että minua pidetään myös kivana, reiluna ja hauskana. Tyylini on vähän kuin Tuntemattoman Koskelalla: asialliset hommat hoidetaan, mutta muuten ollaan kuin Ellun kanat.

Mutta pidetyksi tuleminen ei saa olla tavoitteena. Se on seuraus siitä, että ajattelee asioita myös oppilaiden näkökulmasta ja kohtelee heitä kuin ihmisiä. Huumoria pitää olla ja pitää osata nauraa myös itselleen.

Auktoriteetti on luottamussuhde, ei sitä että opettajaa inhotaan ja pelätään. Uskon, että paras auktoriteetti on niillä opettajilla, jotka uskaltavat olla ihmisiä ja omia itsejään. Kun luottamus on syntynyt, ei järjestystä tarvitse hakea äkseeramalla ja olemalla naama nutturalla.

Vierailija kirjoitti:

Yläkoululaisten suosikkiopettajat ovat lähes poikkeuksetta liian lepsuja arvostelun suhteen tai eivät vaadi työskentelyä tunnilla. Tällaisen opettajan tilanne on kuitenkin hankala, sillä jos hän alkaakin vaatimaan enemmän oppilailta, niin hän saa äkkiä paljon vihamiehiä.

Tämä ei pidä paikkaansa. Oppilaat eivät ole idiootteja.

T. Yläkoulussa opena 20 vuotta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Numeroarviointi on aika perseestä. Kun saa jatkuvasti vaikka kutosen jostain matematiikasta, luulee helposti lopun ikäänsä olevansa siinä huono, eikä edes halua enää kehittää itseään koko asiassa. Itselleni kävi näin englannin kanssa. Sain aina numeroksi seiskaa tai kutosta ja luulin olevani huono englannissa, mutta niin vain ymmärrän nyt aikuisena englantia oikein hyvin. Innostus iski vasta, kun tosiaan huomasinkin pärjääväni englannin kanssa ja nyt luen mielelläni englanniksi.

Numeroarviointi on ihan ok, mutta sun tulkinta on aivan järjetön. Et ole hyvä jossain niin sen takia et halua kehittyä? Mikä ihmeen järki siinäkin on

Onko se sinusta kannustavaa, jos jatkuvasti arvioidaan huonoksi jossain?

Minä pidin yläasteella sellaisista opettajista, jotka saivat mölyävät häiriköt kuriin ja tunnit olivat rauhallisia. Niitä opettajia ei kyllä sitten montaa löytynytkään, ainoastaan pari tomeraa keski-ikäistä naista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Numeroarviointi on aika perseestä. Kun saa jatkuvasti vaikka kutosen jostain matematiikasta, luulee helposti lopun ikäänsä olevansa siinä huono, eikä edes halua enää kehittää itseään koko asiassa. Itselleni kävi näin englannin kanssa. Sain aina numeroksi seiskaa tai kutosta ja luulin olevani huono englannissa, mutta niin vain ymmärrän nyt aikuisena englantia oikein hyvin. Innostus iski vasta, kun tosiaan huomasinkin pärjääväni englannin kanssa ja nyt luen mielelläni englanniksi.

Numeroarviointi on ihan ok, mutta sun tulkinta on aivan järjetön. Et ole hyvä jossain niin sen takia et halua kehittyä? Mikä ihmeen järki siinäkin on

Onko se sinusta kannustavaa, jos jatkuvasti arvioidaan huonoksi jossain?

On se. Jos se huonous johtuu siitä, ettei ole lainkaan harjoitellut. Miksi silloin pitäisi onnettomia suorituksia kehua?

Vain harjoittelemalla ja tekemällä voi tulla hyväksi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Numeroarviointi on aika perseestä. Kun saa jatkuvasti vaikka kutosen jostain matematiikasta, luulee helposti lopun ikäänsä olevansa siinä huono, eikä edes halua enää kehittää itseään koko asiassa. Itselleni kävi näin englannin kanssa. Sain aina numeroksi seiskaa tai kutosta ja luulin olevani huono englannissa, mutta niin vain ymmärrän nyt aikuisena englantia oikein hyvin. Innostus iski vasta, kun tosiaan huomasinkin pärjääväni englannin kanssa ja nyt luen mielelläni englanniksi.

Numeroarviointi on ihan ok, mutta sun tulkinta on aivan järjetön. Et ole hyvä jossain niin sen takia et halua kehittyä? Mikä ihmeen järki siinäkin on

Onko se sinusta kannustavaa, jos jatkuvasti arvioidaan huonoksi jossain?

No se kertoo vain siitä, että en ole ollut tarpeeksi ahkera tai että opiskelustrategiat ovat pielessä. Yritän selvittää missä vika on ja kehittyä paremmaksi. Sitä se on kaikessa muussakin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Numeroarviointi on aika perseestä. Kun saa jatkuvasti vaikka kutosen jostain matematiikasta, luulee helposti lopun ikäänsä olevansa siinä huono, eikä edes halua enää kehittää itseään koko asiassa. Itselleni kävi näin englannin kanssa. Sain aina numeroksi seiskaa tai kutosta ja luulin olevani huono englannissa, mutta niin vain ymmärrän nyt aikuisena englantia oikein hyvin. Innostus iski vasta, kun tosiaan huomasinkin pärjääväni englannin kanssa ja nyt luen mielelläni englanniksi.

Numeroarviointi on ihan ok, mutta sun tulkinta on aivan järjetön. Et ole hyvä jossain niin sen takia et halua kehittyä? Mikä ihmeen järki siinäkin on

Onko se sinusta kannustavaa, jos jatkuvasti arvioidaan huonoksi jossain?

On se. Jos se huonous johtuu siitä, ettei ole lainkaan harjoitellut. Miksi silloin pitäisi onnettomia suorituksia kehua?

Vain harjoittelemalla ja tekemällä voi tulla hyväksi!

Ei kaikilta löydy kiinnostusta tuossa iässä harjoitella ja tehdä joka aineen eteen töitä. Aikuisena monen asenne oppimiseen voisi olla ihan eri, mutta ehkä sittenkään ei enää huvita, kun on tottunut olemaan huono jossain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Numeroarviointi on aika perseestä. Kun saa jatkuvasti vaikka kutosen jostain matematiikasta, luulee helposti lopun ikäänsä olevansa siinä huono, eikä edes halua enää kehittää itseään koko asiassa. Itselleni kävi näin englannin kanssa. Sain aina numeroksi seiskaa tai kutosta ja luulin olevani huono englannissa, mutta niin vain ymmärrän nyt aikuisena englantia oikein hyvin. Innostus iski vasta, kun tosiaan huomasinkin pärjääväni englannin kanssa ja nyt luen mielelläni englanniksi.

Numeroarviointi on ihan ok, mutta sun tulkinta on aivan järjetön. Et ole hyvä jossain niin sen takia et halua kehittyä? Mikä ihmeen järki siinäkin on

Onko se sinusta kannustavaa, jos jatkuvasti arvioidaan huonoksi jossain?

No se kertoo vain siitä, että en ole ollut tarpeeksi ahkera tai että opiskelustrategiat ovat pielessä. Yritän selvittää missä vika on ja kehittyä paremmaksi. Sitä se on kaikessa muussakin

Näinkö ajattelee joku alkoholistiperheen 15v. teinikin?

Lasten keskuudessa tykättyjä ovat he, jotka katsovat kaikkea sormien lävitse. Jos annat käyttää kännyä tunnilla, etkä viitsi puuttua välitunnilla tupakointiin, niin olet tykätty. Mutta se kun ei ole se työnkuva. Duunia tämä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Numeroarviointi on aika perseestä. Kun saa jatkuvasti vaikka kutosen jostain matematiikasta, luulee helposti lopun ikäänsä olevansa siinä huono, eikä edes halua enää kehittää itseään koko asiassa. Itselleni kävi näin englannin kanssa. Sain aina numeroksi seiskaa tai kutosta ja luulin olevani huono englannissa, mutta niin vain ymmärrän nyt aikuisena englantia oikein hyvin. Innostus iski vasta, kun tosiaan huomasinkin pärjääväni englannin kanssa ja nyt luen mielelläni englanniksi.

Numeroarviointi on ihan ok, mutta sun tulkinta on aivan järjetön. Et ole hyvä jossain niin sen takia et halua kehittyä? Mikä ihmeen järki siinäkin on

Onko se sinusta kannustavaa, jos jatkuvasti arvioidaan huonoksi jossain?

No se kertoo vain siitä, että en ole ollut tarpeeksi ahkera tai että opiskelustrategiat ovat pielessä. Yritän selvittää missä vika on ja kehittyä paremmaksi. Sitä se on kaikessa muussakin

Näinkö ajattelee joku alkoholistiperheen 15v. teinikin?

En tiedä, mutta ehkä arviointia ei pidä suunnitella alkoholistien mukaan