Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kertokaa elämästä "helpon" kumppanin kanssa????
29.07.2019 |
Toivoisin elävästä elämästä esimerkkejä, millaista elämä on ns. helpon kumppanin kanssa?
Siis, joka on aikuinen myös henkisesti, tekee oman osuutensa kotona sekä suhteessa?
Ei petä, toimi selän takana eikä tee muutakaan tyhmää - voit luottaa kaikessa häneen!
Kiitos :)
Kommentit (46)
Minun puolisoni on sellainen kuin kuvaat. Mutta ei se ole koko totuus. Hän on myös erittäin itsepäinen, varsin erikoinen ja hieman neuroottinen. Monesti saan laskea sataan, ellen tuhanteen ja sietää ja joustaa.
En usko, että vain helppoja kumppaneita onkaan. Aina on jotain.
Arvostan kyllä suuresti miehen vastuullisuutta ja oma-aloitteisuutta ja luotettavuutta. Toisaalta pidän niitä varmaan itsestään selvyytenäkin, ainakin siinä mielessä, että tuskinpa tämän jälkeen jaksaisi olla suhteessa jonkun perässä vedettävän valehtelijan kanssa. Sehän olisi kammottavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on helppo kumppani. Tämä näkyy arjessa siten että hommat tulevat hoidetuksi, ei tarvitse itse kantaa koko muistitaakkaa ja yhdessäolo on mutkatonta ja hauskaa.
Konkreettisina esimerkkeinä; mietin että hitsi, pitäisi pyykätä - kun tulen kotiin, mies on laittanut jo koneen pyörimään. Suihkusaippua on loppumassa - asia on jo huomattu ja laitettu kauppalistalle. Juhlapäivät eivät tule yllätyksenä vaan kaikki on hoidettu etukäteen. Säästöt hoidetaan säntillisesti eikä tarvitse pelätä onko mies juonut/pelannut/ostanut jotain kallista selän takana. Mies kertoo menoistaan (kuten itsekin) eikä mieleenkään tulisi että hän olisi menoillaan jossain muualla. Mies ei kännää, tupakoi, valehtele tai kuolaa muita naisia. Tämmöisessä suhteessa eläminen on 10 kertaa helpompaa kuin sinkkuna, puhumattakaan jos vertaa ADD-eksään!
En vaihtaisi pois, ja tästä syystä parisuhteeseen panostaminen on helppoa :) ihana tarjota rakastamalleen ihmiselle kaikkea kaunista (ruokaa, elämyksiä, läheisytttä, yllätyksiä...) kun itsekin saa niin paljon takaisia.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on helppo kumppani. Tämä näkyy arjessa siten että hommat tulevat hoidetuksi, ei tarvitse itse kantaa koko muistitaakkaa ja yhdessäolo on mutkatonta ja hauskaa.
Konkreettisina esimerkkeinä; mietin että hitsi, pitäisi pyykätä - kun tulen kotiin, mies on laittanut jo koneen pyörimään. Suihkusaippua on loppumassa - asia on jo huomattu ja laitettu kauppalistalle. Juhlapäivät eivät tule yllätyksenä vaan kaikki on hoidettu etukäteen. Säästöt hoidetaan säntillisesti eikä tarvitse pelätä onko mies juonut/pelannut/ostanut jotain kallista selän takana. Mies kertoo menoistaan (kuten itsekin) eikä mieleenkään tulisi että hän olisi menoillaan jossain muualla. Mies ei kännää, tupakoi, valehtele tai kuolaa muita naisia. Tämmöisessä suhteessa eläminen on 10 kertaa helpompaa kuin sinkkuna, puhumattakaan jos vertaa ADD-eksään!
En vaihtaisi pois, ja tästä syystä parisuhteeseen panostaminen on helppoa :) ihana tarjota rakastamalleen ihmiselle kaikkea kaunista (ruokaa, elämyksiä, läheisytttä, yllätyksiä...) kun itsekin saa niin paljon takaisia.
Minun kumppanini on juuri kuvaamasi kaltainen: huolehtivainen ja vastuuntuntoinen. Silti hän sairastui addiktioon. Nämä eivät ole toisensa pois sulkevia asioita.
1 ja 3 sen jo sanoivatkin... <3
Mulla on siis helppo kumppani, mutta ma en itse ehka aina ole yhta helppo. Yritan tosin olla parempi versio itsestani, ja niin kiitollinen miehelle etta han jaksaa satunnaisia tuittuilujani (jotka tosin ovat vahenemaan pain, kiitos hanen :))
Vierailija kirjoitti:
Minun puolisoni on sellainen kuin kuvaat. Mutta ei se ole koko totuus. Hän on myös erittäin itsepäinen, varsin erikoinen ja hieman neuroottinen. Monesti saan laskea sataan, ellen tuhanteen ja sietää ja joustaa.
En usko, että vain helppoja kumppaneita onkaan. Aina on jotain.
Arvostan kyllä suuresti miehen vastuullisuutta ja oma-aloitteisuutta ja luotettavuutta. Toisaalta pidän niitä varmaan itsestään selvyytenäkin, ainakin siinä mielessä, että tuskinpa tämän jälkeen jaksaisi olla suhteessa jonkun perässä vedettävän valehtelijan kanssa. Sehän olisi kammottavaa.
Sama juttu. Puolisoni on "helppo" ja ainakin kolme hänet tuntevaa ihmistä on sanonut, että olen saanut tosi hyvän miehen. Hyvä hän onkin; huolehtivainen, luotettava, uskollinen, kiltti, tasa-arvoinen, avulias, ystävällinen, keskustelutaitoinen, älykäs, fiksu... Mutta hänellä on myös omituiset piirteensä. Hän hamstraa, hänellä on jossain määrin autistisia taipumuksia takertua yksityiskohtiin, hän ei kykene puhumaan tunteista eikä taida niitä edes tunnistaa (aleksitymia?) vaan sen sijaan hän haluaisi puhua parisuhteeseen liittyvistä asioista pitkien filosofisten keskustelujen ja mindmappien avulla. Lisäksi hän on hyvin verkkainen kaikessa tekemisessään, minä olen esimerkiksi aina syönyt aamiaisen jo ennen kuin hän on päässyt Hesarin pääkirjoitusta pitemmälle. Siis eräänlainen hajamielinen professori.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä helpon kumppanin kanssa sujuu mutkattomasti. On sujunut jo yli 30 vuotta. Arvomaailma molemmilla sama. Ei mitään suurempia ristiriitoja asioissa. Molemmilla mahdollisuus omaan mielipiteeseen, toinen ei yritä muuttaa liikaa toista oman mielipiteensä suuntaan. Kotityöt tehdään hyväksi havaitulla töiden jaolla, ja toista autetaan jos tarvitsee. Molemmat saavat mennä omiin harrastuksiin ja muihin vapaa-ajan menoihin ilman turhia mustasukkaisuus tai muita kitinöitä. Yhteisiäkin juttuja on riittävästi. Arvostamme toisiamme ja rakkaus on säilynyt, tosin muuttanut muotoaan sitten nuoruusvuosien. Läheisyyttä löytyy arjenkin keskellä, halaillaan. Seksiä on harvemmin kuin nuorena mutta tarpeeksi nyt kun molemmilla kaikenlaista kehollista krempaakin jo tullut. En vaihtais, haluan vanheta yhdessä. Sanoisin että yhteinen arvopohja on kaikkein tärkein, siitä nousee arjen helppous. Tietty luonteenpiirteidenkin täytyy jotenkin sopia yhteen, meillä vilkas ja rauhallinen kombinaatio, täydennämme toisiamme sopivasti.
Me ollaan molemmat helppoja. Olemme tavanneet 45-vuotiaina, eli elämänkokemus on tehnyt meistä helpot. Ajattelemme molemmat, että toinen saa olla juuri sellainen kuin on. Hyväksymme toisemme ilman vaatimuksia. Emme siis vaadi toisiltamme mitään. Tämä on tietty helppoa, kun arvomme ovat samanlaiset, niin toinen toimii jo automaattisesti siten kuin tahdomme.
Nuorena ja nuoruuden liitoissa asiat olivat toisin. Minä olin kontrollifriikki ja mies sanoo olleensa ehdoton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mitäköhän. Mies ottaa huomioon minun ja lasten hyvinvoinnin ja mukavuuden kaikessa mitä tekee. Kannustaa minua käymään kaverien kanssa ulkona ja harrastamassa, ja varmistaa että mulla on siihen konkreettinen tilaisuus. Kyllä hänkin siis käy, mutta tasapuolisesti. Leikkii lasten kanssa ja vie heitä hauskoihin paikkoihin. Jos olen tyytymätön johonkin niin kuuntelee kritiikkini suuttumatta ja lupaa yrittää muuttaa toimintaansa siinä asiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eihän sellasta ookkaan!
Jos sinä olet vaikea ihminen, niin ei silloin olekaan. Älä tee yleistyksiä, kun et todellakaan tiedä mitä muissa parisuhteissa tapahtuu.
Parasta on, ettei mies vonkaa.
Meillä on hyvä seksielämä, molemmin puolin tehdään aloitteita ja pidetään toista hyvänä. Mutta se on reilua ja aloitteesta voi kieltäytyä.
Vonkaamisella tarkoitan sitä, ettei tökitä takapuoleen, kun on juuri nukahtamassa ja esileikkinä "anna ny".
Esileikkikin alkaa jo aamukahvista.
Niin ja ollaan vähän viidenkympin molemmin puolin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on helppo suhde. Vaikeinta on kuunnella, kun muilla on suhteissaan vaikeaa, tekis mieli ravistella niitä että muitakin vaihtoehtoja on, kuin ikuiset tuliset riidat ja jatkuva paha mieli.
Annetaan toistemme olla ja mennä. Muistetaan toisillemme annetut lupaukset. Autetaan toista ja käytetään hyväksi vahvuuksiamme ja ymmärretään toisen heikkouksia. Halitaan ja pusitaan päivittäin.
Käytännössä: jos on sovittu jotain yhteistä, niin siitä pidetään kiinni. Jos ei ole sovittu, on vapaa suunnittelemaan itse oman ajankäyttönsä, sitten vain ilmoitetaan toiselle mitä on suunnitellut. Kummallakin kuitenkin prioriteettina viettää aikaa toisen kanssa, koska viihdytään yhdessä, rauhassa kotona tai sitten jossain muualla jotain muuta touhuten.
Kotitöitä tehdään yhdessä tai erikseen. Voin laittaa ruokaa kun pääsen aiemmin töistä, tai sitten voin mennä päikkäreille jos väsyttää ja mies laittaa töistä tultuaan. Pääsen sitten heräiltyäni valmiiseen pöytään. Voin laittaa pyykkikoneen illalla pyörimään ja mies ripustaa sen jälkeen, kun olen jo mennyt nukkumaan. Eikä ole väliä onko koneessa vain mun vaatteita, jotka oli pakko pestä vielä sinä päivänä, vai molempien kuteita. Tai sitten pyöritän ja ripustan koneellisen sillä välin, kun mies tekee pitkää päivää töissä tai on kaljalla kavereidensa kanssa.
Viestitellään pitkin päivää, tai vähintään pistetaan söpöilyhymiöitä jos ei ole mitään asiaa.
Mies istuu pihatuolissa pitämässä mulle seuraa ja selaa kännykkää samalla, kun mä möyrin kukkamaassa. Auttaa, kun pyydän. Mä askartelen vieressä samalla, kun se katsoo urheilua telkkarista.
Ei tarvitse riidellä, ei nähdä vaivaa, ei olla pahoilla mielin, kun ollaan tässä omasta tahdosta. Ollaan vain, koska halutaan olla ja tykätään olla toistemme kanssa. Mekin tavattiin vasta kolmekymppisinä, niin oltiin jo ehditty harjoitella miten suhteessa ei kannata käyttäytyä.
Ehkä tää toimii, koska meillä ei ole lapsia.
Puolisoni on tasapainoinen ja aikuismainen.
Huomioimme toisiamme arjessa enkä minä ole yksin mikään taloudenhoitaja. Puolisokin osaa käydä kaupassa ja ostaa maitoa tai saippuaa oma-aloitteisesti. Hän osaa puhua ja ymmärtää tunteitaan ja on keskustelutaitoinen. Osaamme sanoa mieltä painavat asiat ja pyytää anteeksi. Ei ole mitään viikkokausien mykkäkouluja tai vetäytymistä kuoreensa. Kummallakin on omia harrastuksia, mutta teemme myös yhdessä. Puolisoni ei juo alkoholia tai vedä kännejä ja elämäntavat ovat terveelliset.
Luotamme toisiimme ja mustasukkaisuusdraamoihin ei ole aihetta. Kumpikaan ei kontrolloi toista ja määräile. Kotona on rento ilmapiiri, enkä saa hysteeristä kohtausta sohvapöydälle unohtuneesta lautasesta.
Haleja ja pusuja on päivittäin ja sohvalla voi istua sylikkäin. Seksielämä on kunnossa ja molempia osapuolia tyydyttävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on helppo suhde. Vaikeinta on kuunnella, kun muilla on suhteissaan vaikeaa, tekis mieli ravistella niitä että muitakin vaihtoehtoja on, kuin ikuiset tuliset riidat ja jatkuva paha mieli.
Annetaan toistemme olla ja mennä. Muistetaan toisillemme annetut lupaukset. Autetaan toista ja käytetään hyväksi vahvuuksiamme ja ymmärretään toisen heikkouksia. Halitaan ja pusitaan päivittäin.
Käytännössä: jos on sovittu jotain yhteistä, niin siitä pidetään kiinni. Jos ei ole sovittu, on vapaa suunnittelemaan itse oman ajankäyttönsä, sitten vain ilmoitetaan toiselle mitä on suunnitellut. Kummallakin kuitenkin prioriteettina viettää aikaa toisen kanssa, koska viihdytään yhdessä, rauhassa kotona tai sitten jossain muualla jotain muuta touhuten.
Kotitöitä tehdään yhdessä tai erikseen. Voin laittaa ruokaa kun pääsen aiemmin töistä, tai sitten voin mennä päikkäreille jos väsyttää ja mies laittaa töistä tultuaan. Pääsen sitten heräiltyäni valmiiseen pöytään. Voin laittaa pyykkikoneen illalla pyörimään ja mies ripustaa sen jälkeen, kun olen jo mennyt nukkumaan. Eikä ole väliä onko koneessa vain mun vaatteita, jotka oli pakko pestä vielä sinä päivänä, vai molempien kuteita. Tai sitten pyöritän ja ripustan koneellisen sillä välin, kun mies tekee pitkää päivää töissä tai on kaljalla kavereidensa kanssa.
Viestitellään pitkin päivää, tai vähintään pistetaan söpöilyhymiöitä jos ei ole mitään asiaa.
Mies istuu pihatuolissa pitämässä mulle seuraa ja selaa kännykkää samalla, kun mä möyrin kukkamaassa. Auttaa, kun pyydän. Mä askartelen vieressä samalla, kun se katsoo urheilua telkkarista.
Ei tarvitse riidellä, ei nähdä vaivaa, ei olla pahoilla mielin, kun ollaan tässä omasta tahdosta. Ollaan vain, koska halutaan olla ja tykätään olla toistemme kanssa. Mekin tavattiin vasta kolmekymppisinä, niin oltiin jo ehditty harjoitella miten suhteessa ei kannata käyttäytyä.
Ehkä tää toimii, koska meillä ei ole lapsia.
Taa on mun mielesta tosi sopoa. Meilla menee samoin, eli mies saattaa tulla ihan vaan seuraksi jos vaikka lammitan saunaa tai mina kellin hanen sylissaan luurit korvilla aanikirjaa kuunnellen, kun han katsoo jalkapalloa. Kukkamaassa moyritaan molemmat. :)
Mutta siis, se halu olla toisen lahella, olla lasna toiselle, on aika ihanaa. <3
Ma muuten herasin viime yona siihen etta mies kokeili mun otsaa ja mittasi mun pulssia. Mainitsin illalla etta on vahan semmoinen olo etta olen tulossa kipeaksi, niin se kai oli sitten siita huolehtinut ja tarkkaili vointia yolla. <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun puolisoni on sellainen kuin kuvaat. Mutta ei se ole koko totuus. Hän on myös erittäin itsepäinen, varsin erikoinen ja hieman neuroottinen. Monesti saan laskea sataan, ellen tuhanteen ja sietää ja joustaa.
En usko, että vain helppoja kumppaneita onkaan. Aina on jotain.
Arvostan kyllä suuresti miehen vastuullisuutta ja oma-aloitteisuutta ja luotettavuutta. Toisaalta pidän niitä varmaan itsestään selvyytenäkin, ainakin siinä mielessä, että tuskinpa tämän jälkeen jaksaisi olla suhteessa jonkun perässä vedettävän valehtelijan kanssa. Sehän olisi kammottavaa.
Sama juttu. Puolisoni on "helppo" ja ainakin kolme hänet tuntevaa ihmistä on sanonut, että olen saanut tosi hyvän miehen. Hyvä hän onkin; huolehtivainen, luotettava, uskollinen, kiltti, tasa-arvoinen, avulias, ystävällinen, keskustelutaitoinen, älykäs, fiksu... Mutta hänellä on myös omituiset piirteensä. Hän hamstraa, hänellä on jossain määrin autistisia taipumuksia takertua yksityiskohtiin, hän ei kykene puhumaan tunteista eikä taida niitä edes tunnistaa (aleksitymia?) vaan sen sijaan hän haluaisi puhua parisuhteeseen liittyvistä asioista pitkien filosofisten keskustelujen ja mindmappien avulla. Lisäksi hän on hyvin verkkainen kaikessa tekemisessään, minä olen esimerkiksi aina syönyt aamiaisen jo ennen kuin hän on päässyt Hesarin pääkirjoitusta pitemmälle. Siis eräänlainen hajamielinen professori.
Ehkä olet valinnut vääränlaisen kumppanin, jos nuo asiat tekee hänestä mielestäsi vaikean tai omituisen. Itse viihtyisin tuollaisen (samankaltaisen) ihmisen kanssa varmaan mainiosti, tosin arjen sujuminen voisi joskus olla vähän hankalaa, mutta se ei ole prioriteetti no. 1.
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on helppo suhde. Vaikeinta on kuunnella, kun muilla on suhteissaan vaikeaa, tekis mieli ravistella niitä että muitakin vaihtoehtoja on, kuin ikuiset tuliset riidat ja jatkuva paha mieli.
Annetaan toistemme olla ja mennä. Muistetaan toisillemme annetut lupaukset. Autetaan toista ja käytetään hyväksi vahvuuksiamme ja ymmärretään toisen heikkouksia. Halitaan ja pusitaan päivittäin.
Käytännössä: jos on sovittu jotain yhteistä, niin siitä pidetään kiinni. Jos ei ole sovittu, on vapaa suunnittelemaan itse oman ajankäyttönsä, sitten vain ilmoitetaan toiselle mitä on suunnitellut. Kummallakin kuitenkin prioriteettina viettää aikaa toisen kanssa, koska viihdytään yhdessä, rauhassa kotona tai sitten jossain muualla jotain muuta touhuten.
Kotitöitä tehdään yhdessä tai erikseen. Voin laittaa ruokaa kun pääsen aiemmin töistä, tai sitten voin mennä päikkäreille jos väsyttää ja mies laittaa töistä tultuaan. Pääsen sitten heräiltyäni valmiiseen pöytään. Voin laittaa pyykkikoneen illalla pyörimään ja mies ripustaa sen jälkeen, kun olen jo mennyt nukkumaan. Eikä ole väliä onko koneessa vain mun vaatteita, jotka oli pakko pestä vielä sinä päivänä, vai molempien kuteita. Tai sitten pyöritän ja ripustan koneellisen sillä välin, kun mies tekee pitkää päivää töissä tai on kaljalla kavereidensa kanssa.
Viestitellään pitkin päivää, tai vähintään pistetaan söpöilyhymiöitä jos ei ole mitään asiaa.
Mies istuu pihatuolissa pitämässä mulle seuraa ja selaa kännykkää samalla, kun mä möyrin kukkamaassa. Auttaa, kun pyydän. Mä askartelen vieressä samalla, kun se katsoo urheilua telkkarista.
Ei tarvitse riidellä, ei nähdä vaivaa, ei olla pahoilla mielin, kun ollaan tässä omasta tahdosta. Ollaan vain, koska halutaan olla ja tykätään olla toistemme kanssa. Mekin tavattiin vasta kolmekymppisinä, niin oltiin jo ehditty harjoitella miten suhteessa ei kannata käyttäytyä.
Ehkä tää toimii, koska meillä ei ole lapsia.
Taa on mun mielesta tosi sopoa. Meilla menee samoin, eli mies saattaa tulla ihan vaan seuraksi jos vaikka lammitan saunaa tai mina kellin hanen sylissaan luurit korvilla aanikirjaa kuunnellen, kun han katsoo jalkapalloa. Kukkamaassa moyritaan molemmat. :)
Mutta siis, se halu olla toisen lahella, olla lasna toiselle, on aika ihanaa. <3
Ma muuten herasin viime yona siihen etta mies kokeili mun otsaa ja mittasi mun pulssia. Mainitsin illalla etta on vahan semmoinen olo etta olen tulossa kipeaksi, niin se kai oli sitten siita huolehtinut ja tarkkaili vointia yolla. <3
Imelää.
Helppoa voi olla pari kolme vuotta, sitten se on elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän sellasta ookkaan!
Jos sinä olet vaikea ihminen, niin ei silloin olekaan. Älä tee yleistyksiä, kun et todellakaan tiedä mitä muissa parisuhteissa tapahtuu.
Onneksi en tiedä. Ja en ole ollenkaan "vaikea" ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän sellasta ookkaan!
Jos sinä olet vaikea ihminen, niin ei silloin olekaan. Älä tee yleistyksiä, kun et todellakaan tiedä mitä muissa parisuhteissa tapahtuu.
Onneksi en tiedä. Ja en ole ollenkaan "vaikea" ihminen.
Miten niin onneksi? Jos sinä et halua ns. helppoa suhdetta, niin onko se sinulta pois, jos jollain sellainen on?
Alue: Aihe vapaa
Ollaan läsnä arjessa, autetaan toisiamme. Harrastetaan yhdessä. Tehdään pikkupalveluksia ( tuodaan kahvi sänkyyn yms.) . Halitellaan ja pusutellaan päivittäin, seksiä myös monta kertaa viikossa. Joka päivä sanotaan ”Minä rakastan sinua”. Vaikka jostain asioista olemme eri mieltä, niin ei riidellä vaan keskustellaan. Pyydetään anteeksi, jos mieli on pahoittunut ja sanotaan kiitos. Näin meillä sujuu arki helposti:)