Mies haluaa että kuittaan luottokorttilaskun opintolainallani

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet päätynyt tilanteeseen, että mies elättää sinua? Hyvin epätasaiset tulot tekevät aina hallaa parisuhteelle.

Miten joku saa aloituksesta väännettyä, että mies elättää ap:ta?

Miten se voisi olla. Ilman tuloja kesä. Ja talvellakin minimissä.

Niin, ja ap kertoo miten vaikeaa hänen on selvitä opintotuella kuluistaan. Eli mies ei elätä vaan vaatii ap:ta maksamaan tiloihinsa nähden kohtuuttoman suuren osuuden perheen menoista. Se ei ole mitään elättämistä, että maksaa hieman enemmän mutta silti niin vähän että toinen joutuu laskemaan mistä saa rahaa bussilippuun tai ruokaan.

Mitä ihmettä sä yrität miestäsi syyttää yhteenmuutosta? Oikeesti. Ovatko naiset noin raukkamaisia, etteivät kykene kantamaan vastuuta edes omista valinnoistaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet päätynyt tilanteeseen, että mies elättää sinua? Hyvin epätasaiset tulot tekevät aina hallaa parisuhteelle.

Miten joku saa aloituksesta väännettyä, että mies elättää ap:ta?

Miten se voisi olla. Ilman tuloja kesä. Ja talvellakin minimissä.

Niin, ja ap kertoo miten vaikeaa hänen on selvitä opintotuella kuluistaan. Eli mies ei elätä vaan vaatii ap:ta maksamaan tiloihinsa nähden kohtuuttoman suuren osuuden perheen menoista. Se ei ole mitään elättämistä, että maksaa hieman enemmän mutta silti niin vähän että toinen joutuu laskemaan mistä saa rahaa bussilippuun tai ruokaan.

Ja sä uskot.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä sä yrität miestäsi syyttää yhteenmuutosta? Oikeesti. Ovatko naiset noin raukkamaisia, etteivät kykene kantamaan vastuuta edes omista valinnoistaan?

Mutta eihän sitä silloin voinut vielä tietää, että on k-pään kanssa muuttamassa yhteen... päättihän tuo lisääntyäkin idarin kanssa.

Jotkut naisista tuntuu olevan täysin puolustuskyvyttömiä reppanoita. :(

Jos mies ei tajua tilanteen epäreiluutta, ota ero. Tunnistin tarinastasi oman parisuhteeni lasten isään. Olimme lähes 15 vuotta yhdessä. Äitiyslomia ja hoitovapaita lukuunottamatta, olen ollut vakituisessa hoitajan työssä ja palkkani on mennyt perheen eteen. Itselleni en ostanut kuin tarpeellisen. En todellakaan shoppaillut mitään ihmeellistä kosmetiikkaa tai merkkilaukkuja ja kampaajallakin kävin vain kaksi kertaa vuodessa. Mies eteni urallaan ja luonnollisesti tienasi enemmän. Lasten syntymän jälkeen tasavertaisesta parisuhteesta tuli kivikautinen irvikuva. Jo hoitovapaalla huomasin, että mies kuvitteli kotihoidon tuen venyvän vaikka mihin. Vaatteet ja tarvikkeet ostin kirppareilta halvalla, kun ei budjetti riittänyt uusiin vaatteisiin. Ruoka oli halpaa ja itsetehtyä. Mies söi lounaspöydissä joka työpäivä, itse lämmittelin edellispäivän ruokia. Toivoin joskus mieheltä, että toisi kotiin tullessaan jotain noutoruokaa, ei käynyt. Mies toivoi, että hoidan lapsiamme pitkään kotona, mutta palasin töihin esikoisen ollessa alle 2-vuotias ja toisen lapsen hoitovapaalta palasin tämän ollessa 2,5-vuotias. En kestänyt olla kauempaa, koska mies vihjaili koko ajan miten on rahasta niin tiukkaa. Kuitenkin miehellä oli varaa maksaa harrastuksensa ja merkkivaatteet. Arjen kulut menivät pääasiassa minun rahoistani. Palatessani töihin, mies alkoi valittamaan, kun en tienannut tarpeeksi. En kuitenkaan olisi saanut olla viikonloppuja ja pyhiä töissä, koska hän ei haluaisi olla koko päivää yksin lasten kanssa.

Halusin parempipalkkaiseen työhön ja hain opiskelemaan. Opiskelupaikka oli viimeinen naula parisuhteemme arkkuun. Melko nopeasti mies teki selväksi, että opiskelemani ala oli paskaa ja rahasta jäkätys lisääntyi entisestään. Olin kuulema loinen. Mies ei ollut edes pariksi vuodeksi valmis laskemaan sentilläkään elintasoaan. Valmistumisen jälkeen nettopalkkani nousee useilla satasilla ja uramahdollisuudet paranevat merkittävästi. Ilmeisesti miehen mielestä entinen palkkani ja ikävät työajat olivat kuitenkin riittäviä, vaikka niistä valitti koko ajan.

Ostimme muuten myös äityislomani aikana talon. Olimme puhuneet jo raskausaikana, että tarvitsemme isomman asunnon. Minulle olisi kelvannut kerrostalo, mutta mies ehdottomasti halusi omakotitalon. Jo tuolloin tein hyvin selväksi ettei minun tuloni tulisi riittämään miehen haluamaan elintasoon, sillän hän olisi halunnut tietenkin kaikki kulut puoliksi. 

Mies ei tähän päivään mennessä ole ymmärtänyt miten paljon lasten tarvikkeet maksavat. Nyt eron jälkeen olemme vääntäneet elatusmaksuista. 300 euroa kahdesta lapsesta on exän mielestä ryöstöä. Kuulema lapsilisän pitäisi riittää, varsinkin, kun saan yh-korotuksen. No tämä on minun oppirahani parisuhteista. Jos ikinä erehdyn parisuhteeseen, aion kaiken pistää sentilleen puoliksi. Lisäksi aion ennen suhteen vakavoitumista selvittää jollain tavalla, että miehen palkka on kutakuinkin samaa luokkaa omani kanssa ettei vahingossakaan tule tilannetta, että minua syytettäisiin loiseksi. En voi uskoa, että tuhlasin parhaat nuoruusvuoteni tuollaisessa suhteessa!

Taloudellista väkivaltaa. Suosittelen jättämään miehen, kukaan normaali ja rakastava puoliso ei käyttäydy noin. Älä tuhlaa ainokaista elämääsi kurjan puolison kanssa.