Onko kukaan parisuhteessa, jossa ei ole muuta keskustelua kuin arkisista asioista?
Mieheni väittää, ettei ole koskaan keskustellut niin paljoa kuin minun kanssani. Hänellä on kaksi eksää, ja jälkimmäisen kanssa ei puhuttu muusta kuin tyyliin kaupassakäymisestä. Ei kuulemma edes parisuhteen alussa.
Minusta tämä on outoa. Parisuhdehan rakentuu kommunikaatiolle. Onko teistä myös outoa vai tavallista?
Kommentit (18)
Vierailija kirjoitti:
Vaimo alkaa siivota tai lähtee juoksemaan jos yritän puhua vaikeammasta kuin ostoslistasta. On kasvanut puhumattomassa kodissa.
Miten ihmeessä olette sitten edes päätyneet yhteen?
No kyllä kieltämättä keskustelun aiheet ovat tässä vuosien varrella vähentyneet.... mutta ei se silti haittaa. Tiedän kuitenkin että voin puhua puolisolleni ihan kaikesta jos jaksan ja haluan.
Vierailija kirjoitti:
No kyllä kieltämättä keskustelun aiheet ovat tässä vuosien varrella vähentyneet.... mutta ei se silti haittaa. Tiedän kuitenkin että voin puhua puolisolleni ihan kaikesta jos jaksan ja haluan.
Tietty ne introverteillä vähentyvät, ellei tietoisesti sitä pidetä yllä. Mutta kai tekin nyt alussa puhuitte?
Suhteella ei ole pidemmän päälle tulevaisuutta jos ei puhuta kaikesta avoimesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimo alkaa siivota tai lähtee juoksemaan jos yritän puhua vaikeammasta kuin ostoslistasta. On kasvanut puhumattomassa kodissa.
Miten ihmeessä olette sitten edes päätyneet yhteen?
Valitteliko mies kohtaloaan vaiko vastasiko vain aiheeseen?
Se vähän riippuu haetaanko kaikki elämään sen parisuhteen kautta. Oma suhteeni on lähinnä sellaista kevyttä yhdessäoloa ja keskitytään kaikkeen kivaan. Erilaisiin keskusteluihin sitten on taas erilaisia ystäviä, harrastuksia ja työ on itselläni sellainen, että en oikein kotona jaksaisi käydä mitään maratonkeskusteluja.
Mun yksi ystävä erosi tyttöystävästään aikoinaan juuri sen perusteella, että mitään syvempää keskustelua ei koskaan syntynyt.
Joo mun miehestä ei saa syvällistä keskustelukumppania. Ei nauti juttelusta, hiljaisen puoleinen. Sopii mulle, ei jaksaisi aina keskustellakaan.
Ei se miehestä huonompaa tee, kuuntelee kyllä ja muuten noin loistopakkaus. Syvälliset keskustelut hoidan sitten kavereiden kanssa. Ei sitä voi olettaakaan että saisi kaiken yhdestä ihmisestä.
Kokisin varmaan todella tyhjäksi sellaisen suhteen, jos keskustelunaiheena olisi lähinnä ostoslista.
Ei, en tarkoita sitä, että puhelias ihminen on jotenkin parempi kuin hiljainen. Vaan sitä, että tunneyhteys vaatii puhumista. Ns. Erilleen kasvaminen on juuri sitä, että tätä tunneyhteyttä ei ole vaalittu. Jos tietoisesti haluat syvempää yhteyttä, niin sinun pitää puhua unelmistasi, peloistasi, uskomuksistasi jne.
Puhtaan mieheni kanssa hädin tuskin siitä ostoslistasta. Tuohonkin "keskusteluun" pitää mies pakottaa. Esim. Mä meen huomeena kauppaan. Tarviitko jotain? Mies: ----. Minä: Hei, kuuliksä, tarviiko jotain? Mies: E.
Ei enää keksitä edes mitään puheenaihetta. Tai jos keksitään, niin ollaan asiasta aivan eri mieltä, ja se alkaa ärsyttää minua.
Välillä ajattelin, että ehkä olen vain hiljanen. Mutta sitten tajusin, että voinhan jutella poikanimin kanssa vaikka kuinka kauan. Voidaan välillä olla eri mieltäkin, mutta kumpikaan ei väheksy toisen mielipidettä
Yhdessä miehen kanssa ollaan oltu yli 25 v.
Juu oli sellainen mies. Ei ole enää.
Minun mieheni puheenaiheet:
- uutisotsikot
- urheilutulokset
- ostoslista
Huoh.
Mieheni stressaantuu heti, jos on puhetta syvällisemmistä aiheista. Välttelen nykyään, koska en yksinkertaisesti jaksa hänen jyrkkyyttä.
Kun näen jossain ravintolassa pariskunnan, joka ei vaihda sanaakaan toistensa kanssa koko ruokailun aikana, niin ihmettelen, miksi he ovat yhdessä. Hyvin outoa ja jotenkin ahdistavaakin. Ja näitä on aika paljon.
Oon ollu.Puhuttiin aika perusasioista.Seksi oli kyllä hyvää.Mies ei osannu puhua syvällisiä.Erosimme,koska meillä ei ollu henkistä yhteyttä.
Vaimo alkaa siivota tai lähtee juoksemaan jos yritän puhua vaikeammasta kuin ostoslistasta. On kasvanut puhumattomassa kodissa.