Lue keskustelun säännöt.
Kuinka paljon olet muuttanut itseäsi kelvataksesi ihmisille?
29.07.2019 |
Opiskelut, asuinpaikan, työn ja kumpanin olen valinnut niin että kelpaisin edes läheisille. Seuraavaksi pitäisi kai feikata äidin rooli, useampaan kertaan. Olen kuin kultin vanki.
Kommentit (23)
Mä oon aina ollut sama v-mäinen tyyppi..ja silti mulla on ihana mies, kivat työkaverit ja suvun kanssakin menee hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi valitset elää feikkielämää?
En halua elää elämääni yksin.
No en tietenkään yhtään. Joskus kyllä on pakko olla ystävällinen jollekin epämiellyttävälle ihmiselle. Esim. kun vuokranantaja tulee kylään, niin ei uskalla sanoa, että painu nyt... siitä. Voisi jäädä vuokrasopimus lyhyeksi, jos sanoisin mitä ajattelen.
Vierailija kirjoitti:
Mä oon aina ollut sama v-mäinen tyyppi..ja silti mulla on ihana mies, kivat työkaverit ja suvun kanssakin menee hyvin.
Miksi olet v-mäinen ihanalle miehellesi ja muille? Juuri tuollaisia ihmisiä pelätään työpaikalla ja teeskennellään että hyvin menee.
Ehkä opiskeluissa hieman.. tunsin että pakko opiskella jotain kun en oo vielä päässyt sinne minne haluan. Ehkä kanssa myös keskustellessa muiden kanssa en oo täysin oma itseni koska tunnen että kaikkia mun ajatuksia jne. ei hyväksyttäisi eli pitää vähän sensuroida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kasvata itsetuntoasi. Kukaan ei voi miellyttää kaikkia ihmisiä. Tiedätkö varmasti, mitä muut ajattelevat sinusta selän takana? Terve itsensä rakastaminen, itseensä tutustuminen ja itsensä kehittäminen on mielestäni elämän tärkeimpiä asioita. Jos rakastaa ja hyväksyy itsensä niin sitten voi rakastaa aidosti toisiakin.
Olen 45 vuotias ja mielestäni minun ei ole tarvinnut näytellä koskaan mitään muuta kuin olen. Elämä on mukavaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä vanhemmaksi tulen sen vähemmän välitän muista ihmisistä.
En vihaa heitä enkä ihmiskuntaa mutta minua ei vain kiinnosta kauheasti olla kenenkään kanssa suoranaisessa tekemisessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon aina ollut sama v-mäinen tyyppi..ja silti mulla on ihana mies, kivat työkaverit ja suvun kanssakin menee hyvin.
Miksi olet v-mäinen ihanalle miehellesi ja muille? Juuri tuollaisia ihmisiä pelätään työpaikalla ja teeskennellään että hyvin menee.
;D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaiken mahdollisen. Sitten sairastuin vaikeaan masennukseen ja parantuessani hiljakseen minusta tuli se mulkero, joka tekee mitä huvittaa ja näyttää siltä miltä haluaa ja opiskelee mitä tahtoo vaikka muut sanois mitä. Olen onnellisessa parisuhteessa, teen unelmatyötäni, omaan juuri sen kokoisen perheen kuin halusin, ei voi valittaa.
Vierailija kirjoitti:
Mä oon aina ollut sama v-mäinen tyyppi..ja silti mulla on ihana mies, kivat työkaverit ja suvun kanssakin menee hyvin.
Et ole oikeasti veemäinen. Vai haukutko jatkuvasti läheisiäsi esim lehmiksi, kusimulkuiksi tms, lainaat heiltä rahaa etkä maksa takaisin, petät lupaukset jne? Olet luultavasti läheisillesi tosi kiva ja ihana. Jos olisit veemäinen, ei he pitäisi sinusta. Älä siis narraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi valitset elää feikkielämää?
En halua elää elämääni yksin.
Ehkä se ei ole ainoa vaihtoehto.
En yhtään. Monet ovat vuosien aikana yrittäneet iskeä minut johonkin muottiin.. eivät ole onnistuneet. Outo suku itsellä kyllä, perheenkin olen perustanut väärin kun en omista mitään eli perintöä ei lapsille jää. Olen vasta 31 niin kyllähän tässä nyt ehtii esim. talon ostaa jos perintö nyt on niin tärkeää :D pääsin myös unelmieni kouluun ja sekin oli toisen puolen suvulle häpeällistä (eläintenhoitaja). Sillä kun ei voi tienata ja kuka nyt "haisevia elukoita" haluaa hoitaa?
Jos olisin muuttanut itseäni suvun (lähinnä isäni puolen) takia olisin todella onneton. Rakastamani mies olisi joutunut lähtemään. Lapsia ei olisi koska perintö lässytykset ja myös tuo unelma eläintenhoidosta olisi murskaantunut.
Älkää muuttako itseänne muiden takia! Rakenna omannäköinen elämäsi perheesi kanssa. Kunnioitusta ja käytöstapoja toki täytyy olla mutta pointtini tuli varmaan selväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhden kerran. Muutuin miellyttäjäksi ensimmäisessä avioliitossa. Avioero oli kova kolaus, kun suorittamiseni (joka taholla täydellisenä vaimona) ei estänyt miestä rakastumasta toiseen. Siihen loppu itseni muuttaminen.
Nykyään olen täysin omaitseni. Enkä elä yksin. Olen uudessa avioliitossa.
En muuta itseäni kelvatakseni muille. Olen vain opetellut kelpaamaan itselleni.
Enpä juurikaan. Tiedän aika tarkalleen sen millainen luonne olen pohjimmiltani, ja sitä en ala muuttamaan kenenkään muun ihmisen vuoksi. En ole sen jälkeen enää oma itseni, ja minusta se on muiden huijaamista ja itsensä kiusaamista jos alan olemaan tai elämään kuin joku muu. Ja miten kauan esimerkiksi sellainen parisuhde sitten kestäisi joka perustuu sille, että olenkin joku muu? Omana itsenäni en ehkä sitten kelpaa muille ihmisille, mutta ainakin olen rehellinen itselleni, ja olen ja elän omaa elämääni. Ei kaikkia voi muutenkaan miellyttää vaikka muuttaisi itseään miten paljon tahansa. Pääasia kai on se, että pärjää itsensä kanssa, ja luulisin että on kivempi sitten kelvatakin ihan omana itsenään jos joskus sattuu kelpaamaan. Ja jos ei kelpaakaan, niin ainakin on suhteellisen hyvä olla oman elämänsä kanssa. Itsensä kanssahan sitä on kuitenkin tässä elämässä pääasiassa pärjättävä, ei niinkään muiden.
Terveisin Naispelko26
Olen aina ollut huono feikkaamaan. Kuitenkaan en ole joutunut olemaan yksin. Olen vetänyt sitten puoleeni ihmisiä, jotka pitävät aidosta minusta. Ei olisi edes energiaa ylläpitää toksisia ja feikkeja ihmissuhteita. Kaikkia ei voi mielyttää, vaikka olisit millainen. Jotain ärsyttää vahvat persoonat, toisia taas harmaan hiirulaiset. Tärkeintä on olla rehellinen itselleen.
Miksi valitset elää feikkielämää?