Kukaan ei kirjoita syrjäytyneen blogia

Aloitus kertoo aika paljon ihmisistä, joita ilmiö koskettaa: edes sitä blogia ei voi kirjoittaa itse vaan jonkun muun pitäisi sekin tehdä.

Ei niitä varmaan jaksa kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

Aloitus kertoo aika paljon ihmisistä, joita ilmiö koskettaa: edes sitä blogia ei voi kirjoittaa itse vaan jonkun muun pitäisi sekin tehdä.

Mielelläni kirjoittaisin blogia mutta mies ei sitä halua. Hän ei halua että kerron sairauksistani tai siitä etten ole pystynyt opiskelemaan. Hänestä kaikki pitää feikata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitus kertoo aika paljon ihmisistä, joita ilmiö koskettaa: edes sitä blogia ei voi kirjoittaa itse vaan jonkun muun pitäisi sekin tehdä.

Mielelläni kirjoittaisin blogia mutta mies ei sitä halua. Hän ei halua että kerron sairauksistani tai siitä etten ole pystynyt opiskelemaan. Hänestä kaikki pitää feikata.

Sinä kerrot kaiken täällä, joten tämä on sun blogi. Joka päivä samaa pskaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitus kertoo aika paljon ihmisistä, joita ilmiö koskettaa: edes sitä blogia ei voi kirjoittaa itse vaan jonkun muun pitäisi sekin tehdä.

Mielelläni kirjoittaisin blogia mutta mies ei sitä halua. Hän ei halua että kerron sairauksistani tai siitä etten ole pystynyt opiskelemaan. Hänestä kaikki pitää feikata.

Miten mies ihan oikeasti estää? Ala kirjoittamaan blogia, kun mies on poissa kotoa. Mutta tee se niin, että teitä ei voi tunnistaa. Koska sinun tulee kunnioittaa miehen toivetta, ettei tutut tunnista teitä blogista.

Olisipa tosiaan hyvä jos joku kirjoittaisi! Mutta olisikohan siksi, että moni oikeasti syrjäytynyt ajattelee, ettei heillä ole mitään kiinnostavaa sanottavaa, koska elämä on ehkä käytännön tasolla aika rutiininomaista ja tylsää? Kuitenkin varmaan moniakin voisi kiinnostaa tällaisen ihmisen tunnot, että miltä sellainen syrjäytynyt elämä tuntuu päivästä toiseen.

Voithan katsoa Mr. Beania

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitus kertoo aika paljon ihmisistä, joita ilmiö koskettaa: edes sitä blogia ei voi kirjoittaa itse vaan jonkun muun pitäisi sekin tehdä.

Mielelläni kirjoittaisin blogia mutta mies ei sitä halua. Hän ei halua että kerron sairauksistani tai siitä etten ole pystynyt opiskelemaan. Hänestä kaikki pitää feikata.

Ei sun ole pakko sitä blogia omalla nimellä kirjoittaa. Voit käyttää nimimerkkiä josta sinua ei tunnista, ja mahdollisesti vääristellä jotain tietoja hieman niin, ettei sinua tunnista. 

Itse jossain vaiheessa kirjoitin alani työelämän raadolliseen todellisuuteen liittyvää blogia, ja en toki voinut kirjoittaa niin että minut tunnistaa, koska se olisi tiennyt minulle potkuja. Mutta silti bloggaaminen onnistui ihan hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Olisipa tosiaan hyvä jos joku kirjoittaisi! Mutta olisikohan siksi, että moni oikeasti syrjäytynyt ajattelee, ettei heillä ole mitään kiinnostavaa sanottavaa, koska elämä on ehkä käytännön tasolla aika rutiininomaista ja tylsää? Kuitenkin varmaan moniakin voisi kiinnostaa tällaisen ihmisen tunnot, että miltä sellainen syrjäytynyt elämä tuntuu päivästä toiseen.

Ainakin se olisi erilainen kuin nuo jotka esittelee itseään tai tavaroitaan blogeissaan tai kehuskelee töillään.

Vierailija kirjoitti:

Aloitus kertoo aika paljon ihmisistä, joita ilmiö koskettaa: edes sitä blogia ei voi kirjoittaa itse vaan jonkun muun pitäisi sekin tehdä.

Oletko koskaan kuullut masennuksesta? Syrjäytyminen on aina vakava asia.

Mitä kertomista siinä olisi? Päivästä toiseen samaa paskaa.

Ei ne sitten kauaa olisi syrjäytyneitä kun mainostuloja ja tavaroita tulisi ovista ja ikkunoista.

Minä kirjoitan Työpaikattoman blogia. En tosin koe olevani syrjäytynyt, mutta työelämästä syrjäytetty olen.

Vierailija kirjoitti:

Mitä kertomista siinä olisi? Päivästä toiseen samaa paskaa.

Suurimmassa osassa on samaa paskaa päivästä toiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitus kertoo aika paljon ihmisistä, joita ilmiö koskettaa: edes sitä blogia ei voi kirjoittaa itse vaan jonkun muun pitäisi sekin tehdä.

Oletko koskaan kuullut masennuksesta? Syrjäytyminen on aina vakava asia.

En mä koe olevani masentunut mutta mä koen että elämäni on hyvin erilaista kuin muiden elämä.

Itse en kirjoita blogia vaan kirjaa siitä, kun olin työtön ja ryyppäsin päivittäin. Tosin oikeastaan toivon, ettei sitä koskaan julkaista :D

Kuka sitä blogia lukisi?

Vierailija kirjoitti:

Kuka sitä blogia lukisi?

Varmasti aika moni. Suomessa on huomattava määrä syrjäytyneitä, vaikkei narsistinen eliitti sitä sisäistäkään. Susanna Kosken opeilla ja metodeilla ajatellen heitä ei tietenkään ole lainkaan. Olemassakaan.

Vierailija kirjoitti:

Kuka sitä blogia lukisi?

Ehkä joku uteliaisuudesta tai sellainen joka on kyllästynyt tavallisiin blogeihin tai joku joka saisi voimaa siitä että jollakin menisi vielä huonommin.

Silloinhan ei oikeastaan enää ole syrjäytynyt, jos kirjoittaa julkisesti luettavaa blogia.