Lue keskustelun säännöt.
Kuinkahan suhteen käy tulevaisuudessa näillä spekseillä..
28.07.2019 |
Ollaan oltu miehen kanssa yhdessä 20 vuotta, lapset teini-iässä. Ensimmäiset 10-15-vuotta oli kovin mutkatonta sovittaa yhteen elämänhaaveita; piti hommata koulutusta ja työtä, talo ja lapsia, sitten selvitä lasten pikkulapsi-ajoista ja sairastelukierteistä. Meillä oli aika selvä yhteinen visio asioista.
Nyt lapset on isompi, taloudellinen tilanne parempi ja mahdollisuuksia enemmän. Ollaan viime vuosina vähän matkusteltu. Minä olen nauttinut siitä valtavasti ja lapset myös. Tehty vähän remppaa. Ostettu sijoitusasunto. Minä olen ollut aloitteellinen kaikissa näissä asioissa, mies on niinhin myöntynyt ikään kuin mielikseni.
Nyt kun ehdotin, että varattaisiin ensi talvelle matkaa ja annettaisiin yhden lapsen haaveen mukainen reissu, mies parahti, "eikö voisi olla kerrankin vaan normaalia!" Puhuin siis seuraavasta talvesta, jolloin edellisestä lomasta olisi ehtintyt olla vuosi.
Minä olen ajatellut, että reissut on tämän vaiheen "normaalia". Sitten kun aloin pohtimaan, niin tajusin ettei mies ole tehnyt minkään asian suhteen yhtään aloitetta yhteisissä asioissamme pian kymmeneen vuoteen. Hänen tavoitteensa on (ilmeisesti, joudun arvailemaan) vain pitää kiinni siitä mitä on ja elellä vaan. Kysyinkin, mitä toiveita hänellä olisi perheemme, kotimme, lastemme, parisuhteemme yms suhteen, hän vain ärsyyntyi ja totesi että ei ole mitään, eikä ryhdy väkisin keksimään.
Mulla on paljon toiveita. Matkustamisen lisäksi haluaisin vielä lisäkouluttautua, perustaa oman yrityksen, ryhtyä sijoittamaan suunnitelmallisemmin... Olemme olleet ihan teineistä yhdessä ja nyt vasta neljäkymppisiä. Joskus kun lapset olivat pieniä, niin miehen kanssa lohdutettiin itseämme sillä, että ollaan vielä tosi nuoria, kun lapset menee opiskelemaan ja ehditään tehdä vaikka mitä yhdessä.
Mutta mitäs me nyt sitten tehtäisiin? Mies ei halua tehdä mitään. Paitsi leikata nurmikkoa ja syödä makaronilaatikkoa. Kaikki asiat, joista haaveilen, voi periaatteessa toteuttaa yksin, tai ystävieni kanssa... Mutta mikä parisuhde se sellainen on, että mitkään haaveet ei ole yhteisiä. Tai ehkä enemmänkin haittaa se, että miehellä ei ole edes omia haaveita, yhteisistä puhumattakaan. Sekin mulle kelpaisi, että meillä olisi erilliset haaveet, joissa voimme toisiamme tukea. Mutta kelpaako sellainen tulevaisuus, jossa minä toteutan omia haaveitani ja mies jässähtää samaan pisteeseen vuosikausiksi tai on perässä vedettävänä meidän koko loppuelämä.
Kokemuksia ja näkökulmia otan vastaan.
Kommentit (17)
Niin, miehen pitäisi maksaa sinun oikkusi? Perusta ihmeessä se yritys ja ala elättämään miestäsi.
Mieshän on tehnyt niin jo vuosia toisinpäin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies ei kuulosta rakastuneelta tai kiinnostuneelta. Ehkä pitkän ajan kuluminen aiheutti sen että suhde lopahti (kohtasitte hyvin nuorina), työ vei hänet(?), pettymys johonkin, erilaiset luonteet tai tuli joku muu kiinnostus? Mitä jos eroatte ja toteutatte unelmat erikseen? Ehkä mies kaipaa vain omaa elämää, eikä jaksa muiden tulevia suunnitelmia. Yleensä lasten reissut voi olla enemmän yhden vanhemman asia kuin kahden.
Vierailija kirjoitti:
Niin, miehen pitäisi maksaa sinun oikkusi? Perusta ihmeessä se yritys ja ala elättämään miestäsi.
Mieshän on tehnyt niin jo vuosia toisinpäin
Ehkä tähän ei kuuluisi vastata, mutta meidän kahdestakymmenestä vuodesta
- 7 vuotta ollaan oltu tasaisen persaukisia opiskelijoita
- 5 vuoden ajan miehellä oli minua parempi palkka
- viimeiset 8 vuotta mulla on ollut parempi palkka
t. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, miehen pitäisi maksaa sinun oikkusi? Perusta ihmeessä se yritys ja ala elättämään miestäsi.
Mieshän on tehnyt niin jo vuosia toisinpäin
Ehkä tähän ei kuuluisi vastata, mutta meidän kahdestakymmenestä vuodesta
- 7 vuotta ollaan oltu tasaisen persaukisia opiskelijoita
- 5 vuoden ajan miehellä oli minua parempi palkka
- viimeiset 8 vuotta mulla on ollut parempi palkka
t. ap
Ainahan palstamammoilla on miestään parempi palkka.
Ja seuraavassa ketjussa itketään naisten huonoista palkoista.
Montako vuotta makasit kotona lasten varjolla?
Vierailija kirjoitti:
Mies ei kuulosta rakastuneelta tai kiinnostuneelta. Ehkä pitkän ajan kuluminen aiheutti sen että suhde lopahti (kohtasitte hyvin nuorina), työ vei hänet(?), pettymys johonkin, erilaiset luonteet tai tuli joku muu kiinnostus? Mitä jos eroatte ja toteutatte unelmat erikseen? Ehkä mies kaipaa vain omaa elämää, eikä jaksa muiden tulevia suunnitelmia. Yleensä lasten reissut voi olla enemmän yhden vanhemman asia kuin kahden.
Ihan mahdollisia asioita. En minäkään tykkäisi siitä, että joutuisin jatkuvasti toteuttamaan toisen visiota ja suunnitelmia. Sen sijaan musta olisi kiva vastavuoroisesti olla tukemassa ja osallistumassa miehen haaveisiin ja suunnitelmiin. Mutta niitä ei ole. Ei ole ollut pitkään aikaan. Sepä tässä taitaakin eniten ahdistaa.
t.ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko kysynyt onko mies onnellinen kanssasi? Haluaisiko erota? Toisenlaisen tulevaisuuden? Minä ahdistuisin myös kumppanin jatkuvista tavoitteista ja haaveista, siitä ettei voi vain olla. Se olisi ahdistavuuden lisäksi väsyttävää.
Minusta tuo ei olisi kovin kummoinen ongelma. Monessa suhteessa kumppani ei suhtaudu toisen haaveisiin välinpitämättömästi vaan vastustaa ja estää niiden toteuttamisen.
Me teemme joskus asioita toistemme mieliksi. Joskus toinen tekee niitä itsekseen ja joskus haave on yhteinen. Ei näistä asioista saada draamaa aikaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin, miehen pitäisi maksaa sinun oikkusi? Perusta ihmeessä se yritys ja ala elättämään miestäsi.
Mieshän on tehnyt niin jo vuosia toisinpäin
Jep.
Mies on varmaan henkisesti ja miksei fyysisestikin loppu kun on käynyt töissä jotta perheellä on makkaraa leivän päällä ja sitten auttanut vielä lasten hoitamisessa ja kasvattamisessa. Mutta vaimolle ei mikään tunnu riittävän, aina löytyy jotain uutta projektia, matkustamista jos ei muuta.
Olen ollut tuossa ap:n miehen tilanteessa. Mitä jos ottaisitte nyt pari vuotta ihan iisisti, että matkustelut ja uudet projektit pois. Mies voi saada tarmonsa takaisin kun ei ole kiristävää henkistä suorituspakkoa joka vuodelle. Sitten jos mies ei hengähdystauonkaan jälkeen innostu, niin voitte sopia viettävänne osan lomasta erillään. Lusikoita tuskin kannattaa tuon takia laittaa jakoon.
Kuka idiootti enää nykyään matkustelee? Niin noloa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ei kuulosta rakastuneelta tai kiinnostuneelta. Ehkä pitkän ajan kuluminen aiheutti sen että suhde lopahti (kohtasitte hyvin nuorina), työ vei hänet(?), pettymys johonkin, erilaiset luonteet tai tuli joku muu kiinnostus? Mitä jos eroatte ja toteutatte unelmat erikseen? Ehkä mies kaipaa vain omaa elämää, eikä jaksa muiden tulevia suunnitelmia. Yleensä lasten reissut voi olla enemmän yhden vanhemman asia kuin kahden.
Ihan mahdollisia asioita. En minäkään tykkäisi siitä, että joutuisin jatkuvasti toteuttamaan toisen visiota ja suunnitelmia. Sen sijaan musta olisi kiva vastavuoroisesti olla tukemassa ja osallistumassa miehen haaveisiin ja suunnitelmiin. Mutta niitä ei ole. Ei ole ollut pitkään aikaan. Sepä tässä taitaakin eniten ahdistaa.
t.ap
Mutta ap, jos miehesi on tilanteeseen eli omaan tilaansa tyytyväinen, ongelma on vain sinulla. Toki miehesi on ukottunut aika nuorena. :D
Toisaalta, lähisuvussa on pariskunta, jossa kumpikin on "kotihiiri". Eivät matkustele ja harrastukset ovat hyvin maanläheisiä, eli kesällä vähän kävelyä ja hiihtoa talvisin ihan siinä kotinurkilla. Lapsenlapset ovat heille tärkeintä. Ovat ihan tyytyväisiä elämäänsä, vaikka olisi varaa vaikka mihin.
Vierailija kirjoitti:
Oletko kysynyt onko mies onnellinen kanssasi? Haluaisiko erota? Toisenlaisen tulevaisuuden? Minä ahdistuisin myös kumppanin jatkuvista tavoitteista ja haaveista, siitä ettei voi vain olla. Se olisi ahdistavuuden lisäksi väsyttävää.
Luulen, että mieheni olisi paljon onnellisempi sinun kaltaisen naisen kanssa, kuin mun.
Se, mitä mies on ajatuksistaan ilmaissut on siis se, että kaikki tehdyt asiat on ok, päätökset on olleet hyviä. Asiat on tosi hyvin, niin hyvin ettei mitään lisää tarvita. Ainoa epäkohta on, että keksin lisää reissuja. Ei haittaa, että itse teen sitä tai tätä, mutta mies ei halua osallistua. Siihen, miksi mies ei ole tehnyt mitään aloitetta perheemme asioissa melkein kymmeneen vuoteen, ei tullut mitään vastausta. "Eikä tässä ole monenmoista ollut!?
Mua huolestuttaa miehen puolesta, sillä tämä ei ole ohimenevä vaihe,vaan selvästi hänen normaali olotilansa. Toisaalta mies ei näytä tosiaankaan kärsivän muusta kuin pyynnöistäni osallistua perheen yhteisiin juttuihin. Minulle kiinnostuksen puute näyttäytyy välinpitämättömyytenä. Saatan elää vielä 50 vuotta, kuten mieskin. Haluaisin, että sinä aikana tapahtuisi jotain, myös meille pariskuntana.
Tuntuu, että olisi hullua erota tämän vuoksi. Yhtä hullulta tuntuisi elää toiset kymmenen vuotta tällä tavalla.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, miehen pitäisi maksaa sinun oikkusi? Perusta ihmeessä se yritys ja ala elättämään miestäsi.
Mieshän on tehnyt niin jo vuosia toisinpäin
Ehkä tähän ei kuuluisi vastata, mutta meidän kahdestakymmenestä vuodesta
- 7 vuotta ollaan oltu tasaisen persaukisia opiskelijoita
- 5 vuoden ajan miehellä oli minua parempi palkka
- viimeiset 8 vuotta mulla on ollut parempi palkka
t. ap
Ainahan palstamammoilla on miestään parempi palkka.
Ja seuraavassa ketjussa itketään naisten huonoista palkoista.
Montako vuotta makasit kotona lasten varjolla?
Osaatko muuta kuin sotkea selviä asioita ja rakennella olkiukkoja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ei kuulosta rakastuneelta tai kiinnostuneelta. Ehkä pitkän ajan kuluminen aiheutti sen että suhde lopahti (kohtasitte hyvin nuorina), työ vei hänet(?), pettymys johonkin, erilaiset luonteet tai tuli joku muu kiinnostus? Mitä jos eroatte ja toteutatte unelmat erikseen? Ehkä mies kaipaa vain omaa elämää, eikä jaksa muiden tulevia suunnitelmia. Yleensä lasten reissut voi olla enemmän yhden vanhemman asia kuin kahden.
Ihan mahdollisia asioita. En minäkään tykkäisi siitä, että joutuisin jatkuvasti toteuttamaan toisen visiota ja suunnitelmia. Sen sijaan musta olisi kiva vastavuoroisesti olla tukemassa ja osallistumassa miehen haaveisiin ja suunnitelmiin. Mutta niitä ei ole. Ei ole ollut pitkään aikaan. Sepä tässä taitaakin eniten ahdistaa.
t.ap
Mutta ap, jos miehesi on tilanteeseen eli omaan tilaansa tyytyväinen, ongelma on vain sinulla. Toki miehesi on ukottunut aika nuorena. :D
Toisaalta, lähisuvussa on pariskunta, jossa kumpikin on "kotihiiri". Eivät matkustele ja harrastukset ovat hyvin maanläheisiä, eli kesällä vähän kävelyä ja hiihtoa talvisin ihan siinä kotinurkilla. Lapsenlapset ovat heille tärkeintä. Ovat ihan tyytyväisiä elämäänsä, vaikka olisi varaa vaikka mihin.
Olet täysin oikeassa, ongelma on minun. Ongelma on miehen vain silloin, kun pyydän miestä osallistumaan. Mäkin tunnen pariskuntia, jotka elävät hyvin pienimuotoista elämää; puutarhanhoito, sukulointi ja uusi leivontaresepti on heille vuoden kohokohta. Mukavia, tyytyväisen oloisia ihmisiä kaikki (meitä 20v vanhempia kylläkin) En vain halua itse elää siten. Toisaalta, jos toivon mieheltä perheen yhteistä matkaa kerran vuoteen, jää kotoiseen villasukkaelämään aikaa n 50vko/vuosi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, miehen pitäisi maksaa sinun oikkusi? Perusta ihmeessä se yritys ja ala elättämään miestäsi.
Mieshän on tehnyt niin jo vuosia toisinpäin
Jep.
Mies on varmaan henkisesti ja miksei fyysisestikin loppu kun on käynyt töissä jotta perheellä on makkaraa leivän päällä ja sitten auttanut vielä lasten hoitamisessa ja kasvattamisessa. Mutta vaimolle ei mikään tunnu riittävän, aina löytyy jotain uutta projektia, matkustamista jos ei muuta.
Olen ollut tuossa ap:n miehen tilanteessa. Mitä jos ottaisitte nyt pari vuotta ihan iisisti, että matkustelut ja uudet projektit pois. Mies voi saada tarmonsa takaisin kun ei ole kiristävää henkistä suorituspakkoa joka vuodelle. Sitten jos mies ei hengähdystauonkaan jälkeen innostu, niin voitte sopia viettävänne osan lomasta erillään. Lusikoita tuskin kannattaa tuon takia laittaa jakoon.
Kuulostaa nyt aivan siltä kuin viikon etelänmatka olisi joku suuri projekti, joka vaatii valtavan fyysisen ja henkisen panoksen onnistuakseen.
Ap:n tapauksessa loman rahoitus ei taida olla suurin ongelma vaan se että miehellä on vain eri kiinnostuksen kohteet kuin vaimolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, miehen pitäisi maksaa sinun oikkusi? Perusta ihmeessä se yritys ja ala elättämään miestäsi.
Mieshän on tehnyt niin jo vuosia toisinpäin
Ehkä tähän ei kuuluisi vastata, mutta meidän kahdestakymmenestä vuodesta
- 7 vuotta ollaan oltu tasaisen persaukisia opiskelijoita
- 5 vuoden ajan miehellä oli minua parempi palkka
- viimeiset 8 vuotta mulla on ollut parempi palkka
t. ap
Ainahan palstamammoilla on miestään parempi palkka.
Ja seuraavassa ketjussa itketään naisten huonoista palkoista.
Montako vuotta makasit kotona lasten varjolla?
Aah, Lompakko-Lasse, suosikki palstau.lini.
Melko grandioosi kuva sulla on suomalaisista miehistä jos luulet että heistä suurimmalla osalla olisi riittävästi massia elättää yhtään ketään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, miehen pitäisi maksaa sinun oikkusi? Perusta ihmeessä se yritys ja ala elättämään miestäsi.
Mieshän on tehnyt niin jo vuosia toisinpäin
Jep.
Mies on varmaan henkisesti ja miksei fyysisestikin loppu kun on käynyt töissä jotta perheellä on makkaraa leivän päällä ja sitten auttanut vielä lasten hoitamisessa ja kasvattamisessa. Mutta vaimolle ei mikään tunnu riittävän, aina löytyy jotain uutta projektia, matkustamista jos ei muuta.
Olen ollut tuossa ap:n miehen tilanteessa. Mitä jos ottaisitte nyt pari vuotta ihan iisisti, että matkustelut ja uudet projektit pois. Mies voi saada tarmonsa takaisin kun ei ole kiristävää henkistä suorituspakkoa joka vuodelle. Sitten jos mies ei hengähdystauonkaan jälkeen innostu, niin voitte sopia viettävänne osan lomasta erillään. Lusikoita tuskin kannattaa tuon takia laittaa jakoon.
Kuulostaa nyt aivan siltä kuin viikon etelänmatka olisi joku suuri projekti, joka vaatii valtavan fyysisen ja henkisen panoksen onnistuakseen.
Ap:n tapauksessa loman rahoitus ei taida olla suurin ongelma vaan se että miehellä on vain eri kiinnostuksen kohteet kuin vaimolla.
Yleensä naiset jaksavat itkeä metatyöstä ja lastenhoidosta loputtomiin, mutta nyt se ei olekaan ongelma. No ehkä ei jos ottaa valmiin all inclusive -paketin ja maksaa itsensä kipeäksi...
Itselläni on samanlainen mies. Tykkää kotoisesta rauhasta. Mikäs siinä, se on ihan ok. Voit toteuttaa haaveesi itsenäisesti. Olemme olleet yhdessä 30 vuotta. Matkustelen lasten kanssa, opiskelin uuden ammatin ja mietin väitöskirjan aloittamista. Miehen unelmana on tasainen elämä, eikä tykkää esimerkiksi yllätyksistä. Ei haittaa meikäläistä ollenkaan.