Älkää naiset olko tyhmiä, ja tehkö minkäänlaisia " jos käy vahinko, niin tottakai tehdään abortti"- sopimuksia miestenne kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Minun mieheni lupasi tehdä vasektomian, mutta asiaa pohdittuaan hän alkoi kuitenkin ahdistumaan asiasta ja perääntyi. Kyllä se otti aivoon, mutta en minä ryhtynyt kiukuttelemaan että sähän lupasit. Tai no, ehkä alussa vähän, mutta lopulta ymmärsin että se oli hänellä yksinkertaisesti liian kova pala. Jotkut asiat ovat elämässä niin valtavia päätöksiä, että ihmisellä pitää olla oikeus mennä sen mukaan mikä tuntuu itsestä oikealta, vaikka se olisi jotain muuta kuin se mitä hän alunperin ajatteli. Minusta on jotenkin järkyttävää ajatella, että tällaisen mielenmuutoksen edessä se toisen ahdistus ja pahoinvointi ei joillekin merkitse mitään, vaan halutaan väkisin pitää kiinni siitä lupauksesta vaikka sen hinta olisi toiselle lopulta aivan kohtuuton. Minä en ymmärrä, miksi yleensä on parisuhteessa jos se toisen pahoinvointi ei liikuta ollenkaan.

Ero on siinä, että tuossa ei tapahtunut mitään peruuttamatonta. Reilu vertaus olisi, että nainen sanoo ensimmäisillä treffeillä tekevänsä abortin, mutta ennen seksiä sanoo, ettei teekkään. Ärsyttää ja aikaa meni hukkaan, mutta mitään peruuttamatonta ei tapahtunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä taas huomataan, miten pohjattoman itsekkäitä osa miehistä on. Ei ymmärretä eikä edes yritetä ymmärtää eroa suunnitelmallisen raskaaksi tulon ja abortista kiletäytymisen välillä. Vaaditaan naista tekemään miehen puolesta se suurin mahdollinen uhraus, surmaamaan oma jälkeläinen, ja mies ei edes pidä tuota uhrausta minään. Kun ei se vauva kasva omassa kropassa niin se on pelkkä roska, samoin näköjään se oma puolisokin jonka henkisestä tuskasta ei piitata pätkääkään. Olette oksettavia.

Enkä siis vastusta aborttia. Mutta tiedän että se on monelle syvästi traumaattinen kokemus, ja se vihamielinen uho millä osa miehistä aiheeseen suhtautuu saa minut voimaan pahoin. Ei-toivottu raskaus on naiselle hirveä tilanne, jossa ei ole hyviä vaihtoehtoja. Se, että kumppanin tukemisen sijaan mies alkaa tässä karmeassa tilanteessa syyllistämään ja kiukuttelemaan kertoo kyllä kyseisestä miehestä ihan kaiken tarvittavan. Ainakin sen, että tuollaisen mulkeron eteen nyt ei ainkaan kannata tehdä yhtään mitään.

Ei siinä ole mitään eroa aloittaako lupauksien rikkomiseen ehkäisystä vai abortista, koska kuitenkin yritetään samaa ja en voi luottaa siihen, että nainen ei olisi tahallaan jättänyt ehkäisyä pois ja kyllä tarkistaisin onko lapsi oma. Nainen voi olla alusta asti rehellinen jos ei aborttia aio tehdä.

Kyllä, tämä kuvastaa sinun kaltaistesi miesten ajatusmaailmaa täydellisesti. Ehkäisy ja abortti ovat ihan sama asia. Toisessa kumppanille syntyy pahimmillaan elinikäinen trauma ja syyllisyys, mutta tämä ei miehen vaakakupissa ole mitään. Ja minusta mies, jolle kumppanin pahoinvointi ei ole mitään ei myöskään ole kumppanina yhtään mitään.

Eivät ole sama asia ja en ole väittänyt niiden olevan. Jos ei aio tehdä aborttia niin voi sanoa sen ennen seksiä niin minä en joudu maksamaan elareita, sinä et traumatisodu ja lapsi ei kasva ilman isää.

Kun osa niistäkin naisista, jotka ovat aina ajatelleet tekevänsä sen abortin silmänräpäyksessä eivät siihen tosipaikan tullen kuitenkaan kykene. Väänteli asiaa miten päin vaan, se on oman lapsen alun tappaminen. Se ei ole kevyt päätös kenellekään edes suunnilleen terveelle ja normaalille ihmiselle. Jos haluat olla sataprosenttisen varma siitä ettet joudu isäksi, sinun ei pidä harrastaa seksiä. Vasektomiallakin pääset todennäköisesti pitkälle.

Tai ihan vaan sillä, että sanot kumppanillesi päin naamaa ettei hänen tunteensa tai hyvinvointinsa merkitse sinulle mitään. Sen jälkeen tuskin tarvitsee huolehtia ehkäisystä ainakaan hänen kanssaan.

Juu ja sukkaan tumputtaminen on hirveä massamurha. Harrastan seksiä naisten kanssa, mutta valehtelen nimeni niin siinäpähän etsivät P.Aholaista :D Sitoudun kun olen valmis lapsiin.

Sinä olet kyllä melkoinen lääketieteellinen ihme, jos tumputat sukkaan sikiöitä.

Ja jos sinä kerran valehtelet nimesi, niin ilmeisesti nyt puhutaan siis yhden yön jutusta, ihanko totta yhden yön keikat lupailevat sinulle jotain abortista? Mitä nämä aborttiasiat sinua edes liikuttavat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mieheni lupasi tehdä vasektomian, mutta asiaa pohdittuaan hän alkoi kuitenkin ahdistumaan asiasta ja perääntyi. Kyllä se otti aivoon, mutta en minä ryhtynyt kiukuttelemaan että sähän lupasit. Tai no, ehkä alussa vähän, mutta lopulta ymmärsin että se oli hänellä yksinkertaisesti liian kova pala. Jotkut asiat ovat elämässä niin valtavia päätöksiä, että ihmisellä pitää olla oikeus mennä sen mukaan mikä tuntuu itsestä oikealta, vaikka se olisi jotain muuta kuin se mitä hän alunperin ajatteli. Minusta on jotenkin järkyttävää ajatella, että tällaisen mielenmuutoksen edessä se toisen ahdistus ja pahoinvointi ei joillekin merkitse mitään, vaan halutaan väkisin pitää kiinni siitä lupauksesta vaikka sen hinta olisi toiselle lopulta aivan kohtuuton. Minä en ymmärrä, miksi yleensä on parisuhteessa jos se toisen pahoinvointi ei liikuta ollenkaan.

Ero on siinä, että tuossa ei tapahtunut mitään peruuttamatonta. Reilu vertaus olisi, että nainen sanoo ensimmäisillä treffeillä tekevänsä abortin, mutta ennen seksiä sanoo, ettei teekkään. Ärsyttää ja aikaa meni hukkaan, mutta mitään peruuttamatonta ei tapahtunut.

Miten niin ei tapahtunut? Minä joudun tuon vuoksi paljon isompaan leikkaukseen, joka on peruuttamaton ja jonka mahdolliset komplikaatiot ovat peruuttamattomia.

Toki seuraukset ovat minulle pienempiä kuin seuraukset lapsesta isälle. Mutta seuraukset abortista ovat useimmille naisille paljon suurempia ja peruuttamattomampia kuin yhden parin katkaisu on miehelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä taas huomataan, miten pohjattoman itsekkäitä osa miehistä on. Ei ymmärretä eikä edes yritetä ymmärtää eroa suunnitelmallisen raskaaksi tulon ja abortista kiletäytymisen välillä. Vaaditaan naista tekemään miehen puolesta se suurin mahdollinen uhraus, surmaamaan oma jälkeläinen, ja mies ei edes pidä tuota uhrausta minään. Kun ei se vauva kasva omassa kropassa niin se on pelkkä roska, samoin näköjään se oma puolisokin jonka henkisestä tuskasta ei piitata pätkääkään. Olette oksettavia.

Enkä siis vastusta aborttia. Mutta tiedän että se on monelle syvästi traumaattinen kokemus, ja se vihamielinen uho millä osa miehistä aiheeseen suhtautuu saa minut voimaan pahoin. Ei-toivottu raskaus on naiselle hirveä tilanne, jossa ei ole hyviä vaihtoehtoja. Se, että kumppanin tukemisen sijaan mies alkaa tässä karmeassa tilanteessa syyllistämään ja kiukuttelemaan kertoo kyllä kyseisestä miehestä ihan kaiken tarvittavan. Ainakin sen, että tuollaisen mulkeron eteen nyt ei ainkaan kannata tehdä yhtään mitään.

Ei siinä ole mitään eroa aloittaako lupauksien rikkomiseen ehkäisystä vai abortista, koska kuitenkin yritetään samaa ja en voi luottaa siihen, että nainen ei olisi tahallaan jättänyt ehkäisyä pois ja kyllä tarkistaisin onko lapsi oma. Nainen voi olla alusta asti rehellinen jos ei aborttia aio tehdä.

Kyllä, tämä kuvastaa sinun kaltaistesi miesten ajatusmaailmaa täydellisesti. Ehkäisy ja abortti ovat ihan sama asia. Toisessa kumppanille syntyy pahimmillaan elinikäinen trauma ja syyllisyys, mutta tämä ei miehen vaakakupissa ole mitään. Ja minusta mies, jolle kumppanin pahoinvointi ei ole mitään ei myöskään ole kumppanina yhtään mitään.

Eivät ole sama asia ja en ole väittänyt niiden olevan. Jos ei aio tehdä aborttia niin voi sanoa sen ennen seksiä niin minä en joudu maksamaan elareita, sinä et traumatisodu ja lapsi ei kasva ilman isää.

Kun osa niistäkin naisista, jotka ovat aina ajatelleet tekevänsä sen abortin silmänräpäyksessä eivät siihen tosipaikan tullen kuitenkaan kykene. Väänteli asiaa miten päin vaan, se on oman lapsen alun tappaminen. Se ei ole kevyt päätös kenellekään edes suunnilleen terveelle ja normaalille ihmiselle. Jos haluat olla sataprosenttisen varma siitä ettet joudu isäksi, sinun ei pidä harrastaa seksiä. Vasektomiallakin pääset todennäköisesti pitkälle.

Tai ihan vaan sillä, että sanot kumppanillesi päin naamaa ettei hänen tunteensa tai hyvinvointinsa merkitse sinulle mitään. Sen jälkeen tuskin tarvitsee huolehtia ehkäisystä ainakaan hänen kanssaan.

Juu ja sukkaan tumputtaminen on hirveä massamurha. Harrastan seksiä naisten kanssa, mutta valehtelen nimeni niin siinäpähän etsivät P.Aholaista :D Sitoudun kun olen valmis lapsiin.

Sinä olet kyllä melkoinen lääketieteellinen ihme, jos tumputat sukkaan sikiöitä.

Ja jos sinä kerran valehtelet nimesi, niin ilmeisesti nyt puhutaan siis yhden yön jutusta, ihanko totta yhden yön keikat lupailevat sinulle jotain abortista? Mitä nämä aborttiasiat sinua edes liikuttavat?

Kerralle tulee niin paljon, että vaikka laskisimme jokaisen puolikkaaksi ihmiseksi niin olisi uhrien määrä aika suuri. Minua ei kiinnosta, koska valehtelen nimeni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tuota, eikö tästä kannattaisi varoittaa miehiä?

Et koskaan tiedä millainen petollinen lu.tka naisesta kuoriutuu kun hän saa tietää olevansa raskaana.

Et taida tietää mitä nuo termit tarkoittavat.

niin... sanatarkasti lu.tkalla tarkoitetaan naista joka myy itseään (vrt. hu.or.a) mutta aivan kuten miestäkin voi sanoa "se on yks saatana" kun on tarkoitus haukkua tai halventaa miestä ilman että esimerkiksi sinä kuvittelisit miehen olevan langennut enkeli raamatullisen totuuden merkityksessä, naisesta voidaan käyttää termiä petollinen lut.ka ilman tarkoitetaan naisen myyvän itseään.

Petollinen taas on epärehellinen, vilpillinen, kavala, kiero. Tiedäthän... henkilö joka sanoo yhtä ja tekee toista, kuten sopii abortista jälkiehkäisykeinona ja päättääkin pitää lapsen.

Abortti ei ole todellakaan mikään ehkäisykeino.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mieheni lupasi tehdä vasektomian, mutta asiaa pohdittuaan hän alkoi kuitenkin ahdistumaan asiasta ja perääntyi. Kyllä se otti aivoon, mutta en minä ryhtynyt kiukuttelemaan että sähän lupasit. Tai no, ehkä alussa vähän, mutta lopulta ymmärsin että se oli hänellä yksinkertaisesti liian kova pala. Jotkut asiat ovat elämässä niin valtavia päätöksiä, että ihmisellä pitää olla oikeus mennä sen mukaan mikä tuntuu itsestä oikealta, vaikka se olisi jotain muuta kuin se mitä hän alunperin ajatteli. Minusta on jotenkin järkyttävää ajatella, että tällaisen mielenmuutoksen edessä se toisen ahdistus ja pahoinvointi ei joillekin merkitse mitään, vaan halutaan väkisin pitää kiinni siitä lupauksesta vaikka sen hinta olisi toiselle lopulta aivan kohtuuton. Minä en ymmärrä, miksi yleensä on parisuhteessa jos se toisen pahoinvointi ei liikuta ollenkaan.

Ero on siinä, että tuossa ei tapahtunut mitään peruuttamatonta. Reilu vertaus olisi, että nainen sanoo ensimmäisillä treffeillä tekevänsä abortin, mutta ennen seksiä sanoo, ettei teekkään. Ärsyttää ja aikaa meni hukkaan, mutta mitään peruuttamatonta ei tapahtunut.

Miten niin ei tapahtunut? Minä joudun tuon vuoksi paljon isompaan leikkaukseen, joka on peruuttamaton ja jonka mahdolliset komplikaatiot ovat peruuttamattomia.

Toki seuraukset ovat minulle pienempiä kuin seuraukset lapsesta isälle. Mutta seuraukset abortista ovat useimmille naisille paljon suurempia ja peruuttamattomampia kuin yhden parin katkaisu on miehelle.

Ei ollut pakko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tuota, eikö tästä kannattaisi varoittaa miehiä?

Et koskaan tiedä millainen petollinen lu.tka naisesta kuoriutuu kun hän saa tietää olevansa raskaana.

Ehkä hänestä kuoriutuukin vain hyvä äiti, joka suojelee syntymätöntä lastaan. 

Jos haluaa lapsia voi tiedä ne miehen kanssa joka on samoilla linjoilla.

Vahinkoraskaus on raskaus siinä missä muutkin raskaudet. Nainen on näissäkin tapauksissa ihan oikeasti raskaana ja kantaa sisällään elämää, jonka suhteen hänen täytyy tehdä viime kädessä päätös. Helppo se on miehen vierestä huudella, että tapa se sikiö.

Tulee naiselle helpommaksi olla rehellinen alusta asti jos haluaa lapsen.

No kun sehän se pointti on, että sitä voi kuvitella että ei todellakaan halua, mutta mieli muuttua täysin kun onkin raskaana.

Just siksi EI tällaisia sopimuksia, joissa ei ole kuin miehille etuja ja oikeuksia ja naisille pahimmillaan elämän raastavin ”velvollisuus”.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tuota, eikö tästä kannattaisi varoittaa miehiä?

Et koskaan tiedä millainen petollinen lu.tka naisesta kuoriutuu kun hän saa tietää olevansa raskaana.

Et taida tietää mitä nuo termit tarkoittavat.

niin... sanatarkasti lu.tkalla tarkoitetaan naista joka myy itseään (vrt. hu.or.a) mutta aivan kuten miestäkin voi sanoa "se on yks saatana" kun on tarkoitus haukkua tai halventaa miestä ilman että esimerkiksi sinä kuvittelisit miehen olevan langennut enkeli raamatullisen totuuden merkityksessä, naisesta voidaan käyttää termiä petollinen lut.ka ilman tarkoitetaan naisen myyvän itseään.

Petollinen taas on epärehellinen, vilpillinen, kavala, kiero. Tiedäthän... henkilö joka sanoo yhtä ja tekee toista, kuten sopii abortista jälkiehkäisykeinona ja päättääkin pitää lapsen.

Abortti ei ole todellakaan mikään ehkäisykeino.

ei ehkä sinulle mutta monelle afrikkalaiselle henkari on ainoa ehkäisykeino 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mieheni lupasi tehdä vasektomian, mutta asiaa pohdittuaan hän alkoi kuitenkin ahdistumaan asiasta ja perääntyi. Kyllä se otti aivoon, mutta en minä ryhtynyt kiukuttelemaan että sähän lupasit. Tai no, ehkä alussa vähän, mutta lopulta ymmärsin että se oli hänellä yksinkertaisesti liian kova pala. Jotkut asiat ovat elämässä niin valtavia päätöksiä, että ihmisellä pitää olla oikeus mennä sen mukaan mikä tuntuu itsestä oikealta, vaikka se olisi jotain muuta kuin se mitä hän alunperin ajatteli. Minusta on jotenkin järkyttävää ajatella, että tällaisen mielenmuutoksen edessä se toisen ahdistus ja pahoinvointi ei joillekin merkitse mitään, vaan halutaan väkisin pitää kiinni siitä lupauksesta vaikka sen hinta olisi toiselle lopulta aivan kohtuuton. Minä en ymmärrä, miksi yleensä on parisuhteessa jos se toisen pahoinvointi ei liikuta ollenkaan.

Ero on siinä, että tuossa ei tapahtunut mitään peruuttamatonta. Reilu vertaus olisi, että nainen sanoo ensimmäisillä treffeillä tekevänsä abortin, mutta ennen seksiä sanoo, ettei teekkään. Ärsyttää ja aikaa meni hukkaan, mutta mitään peruuttamatonta ei tapahtunut.

Miten niin ei tapahtunut? Minä joudun tuon vuoksi paljon isompaan leikkaukseen, joka on peruuttamaton ja jonka mahdolliset komplikaatiot ovat peruuttamattomia.

Toki seuraukset ovat minulle pienempiä kuin seuraukset lapsesta isälle. Mutta seuraukset abortista ovat useimmille naisille paljon suurempia ja peruuttamattomampia kuin yhden parin katkaisu on miehelle.

Ei ollut pakko.

No, vaihtoehdot eli ei-toivottu lapsi tai avioero lienevät nekin peruuttamattomia. Joten ei voi sanoa, ettei päätöksellä ollut peruuttamattomia seurauksia.

Vierailija kirjoitti:

henkari esiin, ei siinä lääkäriä tarvita jos nainen ei sinne halua.

No, tuolla pääsee kivasti vankilaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

henkari esiin, ei siinä lääkäriä tarvita jos nainen ei sinne halua.

No, tuolla pääsee kivasti vankilaan.

Ehdonalaisesta ei joudu vankilaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet AP oikeassa. Vaikka itse kannatan abortteja, niin voisin luvata tuollaista korkeintaan itselleni. Jos lupaisin tuollaista toiselle, se olisi sama kuin sanoisin "joo perceillään vaan, ei mitään väliä, sinun ei tarvitse kantaa vastuuta mistään".

Samalla tavalla jos nainen lupaa jotain niin on vastuussa noudattaa lupaistaan.

Abortti on asia, jonka tekemistä ei voi sitovasti luvata. Samoin kuin esim. lapsiluku tai vasektomia. Jos mies lupaa naimisiin mennessä että tehdään 2 tai 3 lasta, ja yhden jälkeen huomaakin ettei halua enempää, onko hänellä velvollisuus noudattaa aiempaa lupaustaan ja tehdä se toinen lapsi?

Mikään ehkäisy ei ole ihan sataprosenttinen. Siksi voit sopia miehen kanssa, että käytätte ehkäisyä niin kauan kunnes sovitte toisin. Kerro kuitenkin miehelle, että jos ehkäisy pettää, mahdollisesti haluat lapsen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä taas huomataan, miten pohjattoman itsekkäitä osa miehistä on. Ei ymmärretä eikä edes yritetä ymmärtää eroa suunnitelmallisen raskaaksi tulon ja abortista kiletäytymisen välillä. Vaaditaan naista tekemään miehen puolesta se suurin mahdollinen uhraus, surmaamaan oma jälkeläinen, ja mies ei edes pidä tuota uhrausta minään. Kun ei se vauva kasva omassa kropassa niin se on pelkkä roska, samoin näköjään se oma puolisokin jonka henkisestä tuskasta ei piitata pätkääkään. Olette oksettavia.

Enkä siis vastusta aborttia. Mutta tiedän että se on monelle syvästi traumaattinen kokemus, ja se vihamielinen uho millä osa miehistä aiheeseen suhtautuu saa minut voimaan pahoin. Ei-toivottu raskaus on naiselle hirveä tilanne, jossa ei ole hyviä vaihtoehtoja. Se, että kumppanin tukemisen sijaan mies alkaa tässä karmeassa tilanteessa syyllistämään ja kiukuttelemaan kertoo kyllä kyseisestä miehestä ihan kaiken tarvittavan. Ainakin sen, että tuollaisen mulkeron eteen nyt ei ainkaan kannata tehdä yhtään mitään.

Ei siinä ole mitään eroa aloittaako lupauksien rikkomiseen ehkäisystä vai abortista, koska kuitenkin yritetään samaa ja en voi luottaa siihen, että nainen ei olisi tahallaan jättänyt ehkäisyä pois ja kyllä tarkistaisin onko lapsi oma. Nainen voi olla alusta asti rehellinen jos ei aborttia aio tehdä.

Kyllä, tämä kuvastaa sinun kaltaistesi miesten ajatusmaailmaa täydellisesti. Ehkäisy ja abortti ovat ihan sama asia. Toisessa kumppanille syntyy pahimmillaan elinikäinen trauma ja syyllisyys, mutta tämä ei miehen vaakakupissa ole mitään. Ja minusta mies, jolle kumppanin pahoinvointi ei ole mitään ei myöskään ole kumppanina yhtään mitään.

Eivät ole sama asia ja en ole väittänyt niiden olevan. Jos ei aio tehdä aborttia niin voi sanoa sen ennen seksiä niin minä en joudu maksamaan elareita, sinä et traumatisodu ja lapsi ei kasva ilman isää.

Kun osa niistäkin naisista, jotka ovat aina ajatelleet tekevänsä sen abortin silmänräpäyksessä eivät siihen tosipaikan tullen kuitenkaan kykene. Väänteli asiaa miten päin vaan, se on oman lapsen alun tappaminen. Se ei ole kevyt päätös kenellekään edes suunnilleen terveelle ja normaalille ihmiselle. Jos haluat olla sataprosenttisen varma siitä ettet joudu isäksi, sinun ei pidä harrastaa seksiä. Vasektomiallakin pääset todennäköisesti pitkälle.

Tai ihan vaan sillä, että sanot kumppanillesi päin naamaa ettei hänen tunteensa tai hyvinvointinsa merkitse sinulle mitään. Sen jälkeen tuskin tarvitsee huolehtia ehkäisystä ainakaan hänen kanssaan.

Juu ja sukkaan tumputtaminen on hirveä massamurha. Harrastan seksiä naisten kanssa, mutta valehtelen nimeni niin siinäpähän etsivät P.Aholaista :D Sitoudun kun olen valmis lapsiin.

Sinä olet kyllä melkoinen lääketieteellinen ihme, jos tumputat sukkaan sikiöitä.

Ja jos sinä kerran valehtelet nimesi, niin ilmeisesti nyt puhutaan siis yhden yön jutusta, ihanko totta yhden yön keikat lupailevat sinulle jotain abortista? Mitä nämä aborttiasiat sinua edes liikuttavat?

Kerralle tulee niin paljon, että vaikka laskisimme jokaisen puolikkaaksi ihmiseksi niin olisi uhrien määrä aika suuri. Minua ei kiinnosta, koska valehtelen nimeni.

No siinä tapauksessa tämä lienee aika turha keskustelu. Minun pointtini kun oli, miten pitkässä parisuhteessa oleva ei piittaa puolisonsa ahdistuksesta ja pahoinvoinnista. Sinä et ole parisuhteessa, joten sinä lienet väärä henkilö vastaamaan minun ihmettelyyni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

henkari esiin, ei siinä lääkäriä tarvita jos nainen ei sinne halua.

No, tuolla pääsee kivasti vankilaan.

Ehdonalaisesta ei joudu vankilaan.

Mitä varten joku sinun kaltaisesi edes seurustelee? Miksi? Vai onko tämä taas niiden miesten tyhjää uhoa, jotka eivät ole koskaan naista nähneetkään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mieheni lupasi tehdä vasektomian, mutta asiaa pohdittuaan hän alkoi kuitenkin ahdistumaan asiasta ja perääntyi. Kyllä se otti aivoon, mutta en minä ryhtynyt kiukuttelemaan että sähän lupasit. Tai no, ehkä alussa vähän, mutta lopulta ymmärsin että se oli hänellä yksinkertaisesti liian kova pala. Jotkut asiat ovat elämässä niin valtavia päätöksiä, että ihmisellä pitää olla oikeus mennä sen mukaan mikä tuntuu itsestä oikealta, vaikka se olisi jotain muuta kuin se mitä hän alunperin ajatteli. Minusta on jotenkin järkyttävää ajatella, että tällaisen mielenmuutoksen edessä se toisen ahdistus ja pahoinvointi ei joillekin merkitse mitään, vaan halutaan väkisin pitää kiinni siitä lupauksesta vaikka sen hinta olisi toiselle lopulta aivan kohtuuton. Minä en ymmärrä, miksi yleensä on parisuhteessa jos se toisen pahoinvointi ei liikuta ollenkaan.

Ero on siinä, että tuossa ei tapahtunut mitään peruuttamatonta. Reilu vertaus olisi, että nainen sanoo ensimmäisillä treffeillä tekevänsä abortin, mutta ennen seksiä sanoo, ettei teekkään. Ärsyttää ja aikaa meni hukkaan, mutta mitään peruuttamatonta ei tapahtunut.

Onko yleistäkin, että ensitreffeillä pyydetään sitovaa lupausta aborttiin? Ihan mielenkiinnosta, että millainen vastaanotto tällaiseen pyyntöön on yleensä tullut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mieheni lupasi tehdä vasektomian, mutta asiaa pohdittuaan hän alkoi kuitenkin ahdistumaan asiasta ja perääntyi. Kyllä se otti aivoon, mutta en minä ryhtynyt kiukuttelemaan että sähän lupasit. Tai no, ehkä alussa vähän, mutta lopulta ymmärsin että se oli hänellä yksinkertaisesti liian kova pala. Jotkut asiat ovat elämässä niin valtavia päätöksiä, että ihmisellä pitää olla oikeus mennä sen mukaan mikä tuntuu itsestä oikealta, vaikka se olisi jotain muuta kuin se mitä hän alunperin ajatteli. Minusta on jotenkin järkyttävää ajatella, että tällaisen mielenmuutoksen edessä se toisen ahdistus ja pahoinvointi ei joillekin merkitse mitään, vaan halutaan väkisin pitää kiinni siitä lupauksesta vaikka sen hinta olisi toiselle lopulta aivan kohtuuton. Minä en ymmärrä, miksi yleensä on parisuhteessa jos se toisen pahoinvointi ei liikuta ollenkaan.

Ero on siinä, että tuossa ei tapahtunut mitään peruuttamatonta. Reilu vertaus olisi, että nainen sanoo ensimmäisillä treffeillä tekevänsä abortin, mutta ennen seksiä sanoo, ettei teekkään. Ärsyttää ja aikaa meni hukkaan, mutta mitään peruuttamatonta ei tapahtunut.

tai toteaa tehneensä vasektomian ja nainen pamahtaa paksuksi.

vrt. oletko pillerillä... juu juu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet AP oikeassa. Vaikka itse kannatan abortteja, niin voisin luvata tuollaista korkeintaan itselleni. Jos lupaisin tuollaista toiselle, se olisi sama kuin sanoisin "joo perceillään vaan, ei mitään väliä, sinun ei tarvitse kantaa vastuuta mistään".

Samalla tavalla jos nainen lupaa jotain niin on vastuussa noudattaa lupaistaan.

Abortti on asia, jonka tekemistä ei voi sitovasti luvata. Samoin kuin esim. lapsiluku tai vasektomia. Jos mies lupaa naimisiin mennessä että tehdään 2 tai 3 lasta, ja yhden jälkeen huomaakin ettei halua enempää, onko hänellä velvollisuus noudattaa aiempaa lupaustaan ja tehdä se toinen lapsi?

ei tietenkän ole ja nainen laittaa tällöin ukon vaihtoon tai hankkii lapsen omatoimisesti. Mies naimisissa joten se joutuu maksamaan ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mieheni lupasi tehdä vasektomian, mutta asiaa pohdittuaan hän alkoi kuitenkin ahdistumaan asiasta ja perääntyi. Kyllä se otti aivoon, mutta en minä ryhtynyt kiukuttelemaan että sähän lupasit. Tai no, ehkä alussa vähän, mutta lopulta ymmärsin että se oli hänellä yksinkertaisesti liian kova pala. Jotkut asiat ovat elämässä niin valtavia päätöksiä, että ihmisellä pitää olla oikeus mennä sen mukaan mikä tuntuu itsestä oikealta, vaikka se olisi jotain muuta kuin se mitä hän alunperin ajatteli. Minusta on jotenkin järkyttävää ajatella, että tällaisen mielenmuutoksen edessä se toisen ahdistus ja pahoinvointi ei joillekin merkitse mitään, vaan halutaan väkisin pitää kiinni siitä lupauksesta vaikka sen hinta olisi toiselle lopulta aivan kohtuuton. Minä en ymmärrä, miksi yleensä on parisuhteessa jos se toisen pahoinvointi ei liikuta ollenkaan.

Ero on siinä, että tuossa ei tapahtunut mitään peruuttamatonta. Reilu vertaus olisi, että nainen sanoo ensimmäisillä treffeillä tekevänsä abortin, mutta ennen seksiä sanoo, ettei teekkään. Ärsyttää ja aikaa meni hukkaan, mutta mitään peruuttamatonta ei tapahtunut.

tai toteaa tehneensä vasektomian ja nainen pamahtaa paksuksi.

vrt. oletko pillerillä... juu juu

Nämäkään ei ole vertailukelpoisia, koska vain toisen sisällä elää lapsi. Minusta on suorastaan pelottavaa, miten vaikea joidenkin miesten on ymmärtää, että sillä ihan oikeasti on jotain väliä kenen kropassa se vauva köllii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mieheni lupasi tehdä vasektomian, mutta asiaa pohdittuaan hän alkoi kuitenkin ahdistumaan asiasta ja perääntyi. Kyllä se otti aivoon, mutta en minä ryhtynyt kiukuttelemaan että sähän lupasit. Tai no, ehkä alussa vähän, mutta lopulta ymmärsin että se oli hänellä yksinkertaisesti liian kova pala. Jotkut asiat ovat elämässä niin valtavia päätöksiä, että ihmisellä pitää olla oikeus mennä sen mukaan mikä tuntuu itsestä oikealta, vaikka se olisi jotain muuta kuin se mitä hän alunperin ajatteli. Minusta on jotenkin järkyttävää ajatella, että tällaisen mielenmuutoksen edessä se toisen ahdistus ja pahoinvointi ei joillekin merkitse mitään, vaan halutaan väkisin pitää kiinni siitä lupauksesta vaikka sen hinta olisi toiselle lopulta aivan kohtuuton. Minä en ymmärrä, miksi yleensä on parisuhteessa jos se toisen pahoinvointi ei liikuta ollenkaan.

Ero on siinä, että tuossa ei tapahtunut mitään peruuttamatonta. Reilu vertaus olisi, että nainen sanoo ensimmäisillä treffeillä tekevänsä abortin, mutta ennen seksiä sanoo, ettei teekkään. Ärsyttää ja aikaa meni hukkaan, mutta mitään peruuttamatonta ei tapahtunut.

Onko yleistäkin, että ensitreffeillä pyydetään sitovaa lupausta aborttiin? Ihan mielenkiinnosta, että millainen vastaanotto tällaiseen pyyntöön on yleensä tullut?

Mielenkiintoiset ensitreffit, kun pitää toiseen tutustumisen lisäksi käydä läpi seksimieltymykset, entiset suhteet, lapsikysymys, ehkäisy, taudit, kaikki elämän vastoinkäymiset ja miten niissä toimitaan aina siihen asti, suostuuko toinen omaishoitajaksi elämän ehtoopuolella.