Ystävän tai perheenjäsenen syntymäpäivän unohtaminen

Vierailija kirjoitti:

Juuri minua ei arvosteta.

Mun kaveripiirissä kerättiin lahjoihin kolehti kaikille muille kun täytettiin pyöreitä.Itse sain pari myöhästynyttä tekstiviestiä.

Järjestivätkö kaikki muut jonkinlaiset juhlat pyöreitä vuosia täyttäessään ja sinä et? Jos näin, niin silloin tuo toiminta on minusta ihan ok.

Vierailija kirjoitti:

Juuri minua ei arvosteta.

Mun kaveripiirissä kerättiin lahjoihin kolehti kaikille muille kun täytettiin pyöreitä.Itse sain pari myöhästynyttä tekstiviestiä.

Itse en enää edes odota keneltäkään synttärionnitteluja. Nuorempana meillä oli tiivis kaveriporukka, jossa kaikille muille järjestettiin aina synttärit, mutta mulle ei kertaakaan. Samoin meillä oli pikkujouluja joissa vaihdettiin joululahjoja. Itse hankin jokaiselle lahjan erikseen, kyllähän se vähän kirpaisi kun huomasi ystävien "unohtaneen" lahjahankinnoissaan minut ja se joku 2 euron konvehtirasia olikin monelta kaverilta yhteisesti. Toiset aukoivat paketeistaan leffoja, vaatteita jne. 

Mutta nykyään synttärionnitteluiden väliin jääminen ei hetkauta. En itsekään onnittele enää juuri ketään, aikuisiällä sillä ei tunnu olevan enää niin suurta merkitystä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri minua ei arvosteta.

Mun kaveripiirissä kerättiin lahjoihin kolehti kaikille muille kun täytettiin pyöreitä.Itse sain pari myöhästynyttä tekstiviestiä.

Mulla vähän vastaava tilanne ja kieltämättä tuntui vähän karulta. Tosin kyseessä oli esimies. Olin osa 3 hengen tiimiä ja heistä nuorin. Muiden kollegoiden pyöreät syntymäpäivät muistettiin niin, että kotiin lähetettiin esimiehen toimesta kukkakimppu. Tiedän tämän kun minulta kysyttiin kummankin osoitetta ja kerrottiin miksi sitä tarvitaan. Kun minä pääsin samaan pyöreään lukuun, samainen esimies lähetti mulle tekstarin. Olisi oikeasti olisi ollut parempi kun olisi jättänyt viestin lähettämättä..

Narsistinen esimies ja ystävä ”osoittaa” tuolla sadistisella tavalla ”paikkasi”.

Rakkaussuhteissa tällainen toiminta toiselta - ei-rakastavalta - on kaikkein kivuliainta ja häiriintyneintä väkivaltaa. Ja jättää syvät haavat ja luottamuspulan jatkossakin ihmisiin.

Vierailija kirjoitti:

Itse unohdan ihan tahalleen sellaisten synttärit jotka ei oo kohdelleet mua hyvin. Esim kaverin jatkuvat oharit tai ilkeilevä sukulainen.

Mutta tässä iässä ei kauheasti jaksa miettiä omiakaan, eikä oikeastaan muidenkaan. Puolisoa lahjon, muita onnittelen viestillä.

Miksi alapeukutitte tätä?

Mulla oli nuoruudessa ja lapsena aina tuota samaa että muut kaveriporukassa sai yllätyslahjoja, kun taas mua muistettiin ehkä jollain tosi pienellä lahjalla yhteisesti, jos muistettiin olle kaan. Joukossa oli myös ihmisiä jotka kiusasi mua mutta esittivät kaveria.

Mua on aikuisena alkanut nyppiä se että itse teen muita varten vaikka mitä, muistan vaivalla synttäripäiviä ja kaverit vihjailee lahjoista, mutta silti en itse saa mitään. Yksi kaveri muisti jopa monta vuotta mun syntymäpäivän väärin. Luulin aina että hän vaan unohti onnitella ajoissa, joten sikäli parempi tuo että oli vaan muistanut kokonaan väärin. Mutta näette etten ole arvostuslistalla ollut kovin korkealla heille. On kavereita jotka vastailee viestin jos heitä huvittaa, peruu jos tuleekin parempaa tekemistä jne.

Ei mun tee mieli onnitella näitä ihmisiä jotka ei arvosta mua, ja tässä taannoin teinkin päätöksen että jätän onnittelematta synttäreinä ilkeitä tai välinpitämättömiä ihmisiä. Ottakoot näpäytyksena jos ottaa. En onneksi ole enää edes tekemisissä heidän kanssa. Ehkä heitä loukkasi kun ei saaneetkaan enää multa onnittelua. Mutta tein vaan saman mitä he mulle? Parempi näin. Jotkut on sokeita omalle käytökselleen, tai ehkä jotkut jopa tajuaa sen että tuota yhtä ei koskaan muisteta porukassa, ja silti kehtaavat vaatia itse muistamisia ja lahjoja.

En oikein tiedä mitä ajattelisin. Lähinnä kai arvelen, että ihan vaan unohtivat. Mutta kyllähän sitä miettii, että olenko tosiaan näin helposti unohdettavissa. Täytin talvella 50 v ja en pitänyt mitään erityisiä syntymäpäiväjuhlia, mutta sanoin miehelle, että ne jotka haluavat saavat tulla, kahvit keitän. Tein pari täytekakkua ja leivoin suolaisia, ostin kuohuviiniä. Mies ja lapset tietysti muistivat ja olivat paikalla sen lisäksi yksi ystävä kävi ja toi lahjan ja kukkia. Siskolta ja veljeltä ja yhdeltä ystävältä tuli onnitteluviestit somen kautta.

En siis odottanut ja toivonut mitään lahjoja, mutta olisi ollut kiva, jos olisi käynyt vieraita, en mitenkään kieltänyt ketään käymästä. Ja ehkä vähän enemmän onnitteluviestejä odotin. Itse olen muistanut kaikkia ystäviäni jotenkin jokaisena syntymäpäivänä, yleensä viestillä, puhelulla tai kortilla. Tasavuotisilla olen mennyt käymään, ellei synttärisankari ole kieltänyt. Ja vienyt aina jonkin pienen lahjan, esim. kuohuviinipullon tai kukkia. Miehen suvussa on ollut tapana kerätä lahjaksi rahaa tai ostaa lahjakortti jonnekin, vaikka ei mitään juhlia olisikaan. Kaikille muille näin on tehty, paitsi nyt minulle. En oikein tiedä mitä ajatella, olemme ihan hyvissä väleissä, kyläilemme, olen paljon hoitanut appea ja anoppia, jotka ovat jo vanhoja ja myös järjestänyt heille isot syntymäpäiväjuhlat molemmille. Moni ystävä tai sukulainen (esim. sisarusteni aikuiset lapset) eivät ole edes onnitelleet kun olemme tavanneet. Minusta vähän outoa ja mietin, että pitäisikö minunkin nyt siirtyä samalle linjalle?

Minua kyllä suoraan sanottuna vituttaa, jos joku läheiseni unohtaa syntymäpäiväni. Ehkä lapsellista, mutta mulle omat synttärini on tosi tärkeitä ja itse muistan aivan kaikkien syntymäpäivät, jopa naapurit ja entiset työkaverit. Mulla on oikeasti ihan sairaan hyvä päivämäärämuisti ja jos olen joskus jonkun syntymäpäivän kuullut niin muistan kyllä sen. Ymmärrän hyvin, ettei kaikilla ole samanlaista muistia kuin itselläni, mutta läheisimpien ihmisten oletan muistavan syntymäpäiväni.

Onnistuneesti unohdettiin miehen kanssa puolin ja toisin toistemme synttärit (ja hääpäivä). Kyse ei ollut tahallisesta ilkeilystä tai edes välinpitämättömyydestä. Elämä on juuri nyt hektistä ja joka päivä jotenkin toisemme huomioimme pienillä tavoilla ja ylläreillä. Ei se yksi päivä vaan ne kaikki muut -periaatteella elellään onnellisesti. Saman johdan ystäviin. Ihan sama muistavatko synttärinä, jos ovat tavoitettavissa, kun on elämän iloja ja suruja jaettavana tai kaipaa vaan seuraa.

Vierailija kirjoitti:

En oikein tiedä mitä ajattelisin. Lähinnä kai arvelen, että ihan vaan unohtivat. Mutta kyllähän sitä miettii, että olenko tosiaan näin helposti unohdettavissa. Täytin talvella 50 v ja en pitänyt mitään erityisiä syntymäpäiväjuhlia, mutta sanoin miehelle, että ne jotka haluavat saavat tulla, kahvit keitän. Tein pari täytekakkua ja leivoin suolaisia, ostin kuohuviiniä. Mies ja lapset tietysti muistivat ja olivat paikalla sen lisäksi yksi ystävä kävi ja toi lahjan ja kukkia. Siskolta ja veljeltä ja yhdeltä ystävältä tuli onnitteluviestit somen kautta.

En siis odottanut ja toivonut mitään lahjoja, mutta olisi ollut kiva, jos olisi käynyt vieraita, en mitenkään kieltänyt ketään käymästä. Ja ehkä vähän enemmän onnitteluviestejä odotin. Itse olen muistanut kaikkia ystäviäni jotenkin jokaisena syntymäpäivänä, yleensä viestillä, puhelulla tai kortilla. Tasavuotisilla olen mennyt käymään, ellei synttärisankari ole kieltänyt. Ja vienyt aina jonkin pienen lahjan, esim. kuohuviinipullon tai kukkia. Miehen suvussa on ollut tapana kerätä lahjaksi rahaa tai ostaa lahjakortti jonnekin, vaikka ei mitään juhlia olisikaan. Kaikille muille näin on tehty, paitsi nyt minulle. En oikein tiedä mitä ajatella, olemme ihan hyvissä väleissä, kyläilemme, olen paljon hoitanut appea ja anoppia, jotka ovat jo vanhoja ja myös järjestänyt heille isot syntymäpäiväjuhlat molemmille. Moni ystävä tai sukulainen (esim. sisarusteni aikuiset lapset) eivät ole edes onnitelleet kun olemme tavanneet. Minusta vähän outoa ja mietin, että pitäisikö minunkin nyt siirtyä samalle linjalle?

Hei kuule, sun pitää järjestää virallisesti ne juhlat ja kutsua paikalle suoraan ne ketä haluat!

Ilmeisesti kaikki ei pidä muiden muistamista niin tärkeänä, että laittavat päivämäärät ylös jonnekin. Mulla on kalenterissa kaikkien lähisukulaisten, kummilasten ja ystävien synttärit ja aina muistan jollain tavalla. Eräänkin ystävän synttärit olen muistanut joka vuosi yli 30 v kestäneen ystävyytemme ajan ja varsinkin ne tasavuosisynttärit. En tiedä miksi hän ei koskaan muista minun synttäreitäni. Vähän ennen viisikymppisiäni hän kysyi, että pidätkö juhlat ja milloin ne sun synttärit onkaan? Sanoin milloin ne on ja että en mitään virallisia pidä, mutta en nyt ovea lukkoonkaan laita. Ei kuulunut mitään ja olemme synttäreitteni jälkeen jo tavanneetkin, hän ei edes onnitellut. Ja olemme oikeasti hyviä ystäviä, tapaamme kerran kuukaudessa ja soittelemme lähes viikottain. Hän vietti synttäreitään samaan malliin, matalalla profiililla, kävin ja vein Kalevala-korun, jota tiesin hänen haluavan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En oikein tiedä mitä ajattelisin. Lähinnä kai arvelen, että ihan vaan unohtivat. Mutta kyllähän sitä miettii, että olenko tosiaan näin helposti unohdettavissa. Täytin talvella 50 v ja en pitänyt mitään erityisiä syntymäpäiväjuhlia, mutta sanoin miehelle, että ne jotka haluavat saavat tulla, kahvit keitän. Tein pari täytekakkua ja leivoin suolaisia, ostin kuohuviiniä. Mies ja lapset tietysti muistivat ja olivat paikalla sen lisäksi yksi ystävä kävi ja toi lahjan ja kukkia. Siskolta ja veljeltä ja yhdeltä ystävältä tuli onnitteluviestit somen kautta.

En siis odottanut ja toivonut mitään lahjoja, mutta olisi ollut kiva, jos olisi käynyt vieraita, en mitenkään kieltänyt ketään käymästä. Ja ehkä vähän enemmän onnitteluviestejä odotin. Itse olen muistanut kaikkia ystäviäni jotenkin jokaisena syntymäpäivänä, yleensä viestillä, puhelulla tai kortilla. Tasavuotisilla olen mennyt käymään, ellei synttärisankari ole kieltänyt. Ja vienyt aina jonkin pienen lahjan, esim. kuohuviinipullon tai kukkia. Miehen suvussa on ollut tapana kerätä lahjaksi rahaa tai ostaa lahjakortti jonnekin, vaikka ei mitään juhlia olisikaan. Kaikille muille näin on tehty, paitsi nyt minulle. En oikein tiedä mitä ajatella, olemme ihan hyvissä väleissä, kyläilemme, olen paljon hoitanut appea ja anoppia, jotka ovat jo vanhoja ja myös järjestänyt heille isot syntymäpäiväjuhlat molemmille. Moni ystävä tai sukulainen (esim. sisarusteni aikuiset lapset) eivät ole edes onnitelleet kun olemme tavanneet. Minusta vähän outoa ja mietin, että pitäisikö minunkin nyt siirtyä samalle linjalle?

Hei kuule, sun pitää järjestää virallisesti ne juhlat ja kutsua paikalle suoraan ne ketä haluat!

En viitsi, kun on vaikea rajata, ketä sinne kutsuu. Ja jos laittaa yleisen kutsun, niin tulisi pian liikaakin porukkaa. Lähinnä ihmettelen sitä, että ei onnitella ollenkaan, mitenkään. Mieheni suvusta kukaan ei ole onnitellut, ei myöskään sisarusteni lapset tai kummilapseni ja ystävistäkin vain tuo yksi. Itse olen kysynyt, että vietätkö synttäreitä, onko juhlat? Jos vastaus on ollut, että juu, niin olen mennyt ja vienyt lahjan. Jos taas, että en varsinaisesti, mutta saahan sitä käydä, olen mennyt ja vienyt jotain pientä. Ja jos on ollut ihan kielto, että ei saa tulla, niin olen lähettänyt onnittelukortin tai ainakin viestin tai soittanut. Miehen suvussa tosiaan on lahjottu, vaikka ei olisi mitään juhlia pidettykään. Siksi mietin, että no kai minussa se syy on. En vain tiedä mikä se voisi olla, kun en ole koskaan riidellyt kenenkään kanssa, enkä ole huonoissa väleissä, vaan esim. miehen veljen vaimon kanssa meillä on aina paljon puhuttavaa ja on ahkerasti kyläilty puolin ja toisin. Ehkä he sitten salaa inhoavat minua.

No ei kaikki vaan pidä synttäreitä tärkeinä. En minäkään enää aikuisena pidä. Nuorempana se syrjiminen mun synttäripäivänä vielä harmitti mutta nyt en edes välitä juhlia, enkä muista muidenkaan synttäreitä. En katso esim kalenteria joka päivä. En vaan oo sellainen.

En mä kyllä menis kellekään kylään jos sanotaan että ei oo juhlia mutta saa tulla.

Miksei reilusti pidä niitä juhlia jos harmittaa kun kukaan ei tuu

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti kaikki ei pidä muiden muistamista niin tärkeänä, että laittavat päivämäärät ylös jonnekin. Mulla on kalenterissa kaikkien lähisukulaisten, kummilasten ja ystävien synttärit ja aina muistan jollain tavalla. Eräänkin ystävän synttärit olen muistanut joka vuosi yli 30 v kestäneen ystävyytemme ajan ja varsinkin ne tasavuosisynttärit. En tiedä miksi hän ei koskaan muista minun synttäreitäni. Vähän ennen viisikymppisiäni hän kysyi, että pidätkö juhlat ja milloin ne sun synttärit onkaan? Sanoin milloin ne on ja että en mitään virallisia pidä, mutta en nyt ovea lukkoonkaan laita. Ei kuulunut mitään ja olemme synttäreitteni jälkeen jo tavanneetkin, hän ei edes onnitellut. Ja olemme oikeasti hyviä ystäviä, tapaamme kerran kuukaudessa ja soittelemme lähes viikottain. Hän vietti synttäreitään samaan malliin, matalalla profiililla, kävin ja vein Kalevala-korun, jota tiesin hänen haluavan. 

No onpa outo ystävä! Kyllä mä tuossa tilanteessa jo vähän miettisin, että onko teidän ystävyys sitä, mitä sä ajattelet sen olevan. Että ei muista hyvän ystävän viiskymppisiä mitenkään, on se outoa! Jos unohtaakin, niin kai sitä vois myöhemminkin onnitella. Huh.

Vierailija kirjoitti:

En mä kyllä menis kellekään kylään jos sanotaan että ei oo juhlia mutta saa tulla.

No mä menisin, jos kyse olis vaikka siskostani tai parhaasta ystävästäni. Muuten lähettäisin jonkunmoisen onnitteluviestin. Kyllä jotenkin pitää muistaa, vaikka ei toinen juhliskaan, mun mielestä ihan ilmiselvää! Outoa on, jos ei muista mitenkään, onnitellaan sitä ihan facessakin puolituttujakin. Ja joku ei muista ystävää mitenkään, en ymmärrä. Kaipa meitä vaan sitten on moneen junaan.

Vierailija kirjoitti:

Miksei reilusti pidä niitä juhlia jos harmittaa kun kukaan ei tuu

Pointti ei varmaan ole juhliminen vaan ylipäätään asian muistaminen & huomioiminen.

Ei mitään. En itsekään muista merkkipäiviä.

Ihmisiltä on nykyään hyvät tavat kateissa. Ihan selväähän se on, että läheisiä muistetaan ja varsinkin jos on jotkut 50-60-70-v jne synttärit. Ihan sama pitääkö juhlia vai ei, niin kohteliasta on jotenkin muistaa, vaikka soittamalla onnittelut tai laittamalla viesti jotain kautta. Itse lähetän vanhemmille sukulaisille aina kortin, nuoremmille viestin. Ystävien luona käyn, vaikka eivät juhlisikaan, en nimittäin odotakaan mitään juhlatarjoiluja, kunhan kahvit hörppästään ja on kiva viettää hetki yhdessä. Yleensä vien jonkin pienen muistamisen, joka ilahduttaa päivänsankaria, tyyliin: puutarhaihmiselle kukkasipuleita, käsityöharrastajalle neulelankaa, sisustajalle sisustuslehti. 

Nää synttäreitä muistamattomat ei varmaan muista onnitteluilla myöskään jos jollekin syntyy vauva, ellei sitten kutsuta katsomaan? Tai laita surunvalitteluja, ellei kutsuta hautajaisiin? Ei muista ylioppilasta, ellei kutsuta juhliin?

Vierailija kirjoitti:

En mä kyllä menis kellekään kylään jos sanotaan että ei oo juhlia mutta saa tulla.

En minäkään! Jos järjestetään juhlat niin toki tulen lahjan kera. Muutoin lähetän onnitteluviestin mikäli kaverisuhteemme on sellainen jossa tapana on. Kaikissa kaverisuhteissa ei  ole tapana lähettää onnitteluviestiä puoleen jos toiseen. En edes tiedä kaikkien tuttavuuksieni synytmäpäiviä.