Ystävän tai perheenjäsenen syntymäpäivän unohtaminen

Mulla ei ole kaikkien sukulaisten ja ystävien syntymäpäivät ja vuodet missään ylhäällä. Jos on kovin eri ikäinen kuin minä, niin en välttämättä edes muista, tuleeko se 50 täyteen tänä vai ensi vuonna. Jos ei kutsuta juhliin, niin en kyl-ala kellekään soittelemaan, että onko juhlia vai ei. Jos minua ei kutsuta, oletan, että henkilö ei juhli tai juhlii, mutta ei ole minua sinne kutsunut. Suurin osa ihmisistä ei halua mitään yllätysvieraita. Moni juhlii nykyään ihan lähipiirin kanssa Varanka minusta tilanne olisi ihan hullu, jos paukauttaisin jonkun syntymäpäivänä paikalle ja siellä istutaankin lähipiirin kanssa illallispöydässä.

Jos kutsutaan juhliin, tulen paikalle lahjan kanssa. Jos ei kutsuta, niin joillekin ihan lähimmille voin laittaa onnitteluviestin tai kortin, mutta muille en. En tuppaudu juhlimaan, jos ei kutsuta.

Vierailija kirjoitti:

Nää synttäreitä muistamattomat ei varmaan muista onnitteluilla myöskään jos jollekin syntyy vauva, ellei sitten kutsuta katsomaan? Tai laita surunvalitteluja, ellei kutsuta hautajaisiin? Ei muista ylioppilasta, ellei kutsuta juhliin?

Ihan kaikkein läheisimpien luo voin mennä käymään vauvan synnyttyä, esim. veljeni perheeseen. Tuttavien ja kavereiden luo en tuppaa. En itsekään erityisemmin pitänyt siitä, kun kaikki tuli synnytyksen jälkeen kutsumatta kyläilemään ja itse olin huonossa kunnossa ja väsynyt kahden viikon sairaalaputkesta, en olisi jaksanut mitään vieraita.

Adressin laitan kuolemantapauksen yhteydessä. Ihan kaikkein lähimpien luo toki menisin ja auttaisin ihan käytännön asioissa, mutta en silloin, jos en ole vainajan lähipiiriä.

Aika harvaa ylioppilasta muistan, jos ei juhliin kutsuta. Lähipiirin juhliin on aina kutsuttu, satunnaisten tuttavien lasten lakkiaisia en ole noteerannut.

En koe sitä tärkeäksi. Somessa olen pitänyt huolen,ettei syntymäpäivänä edes näy missään. 

Pidän enemmän muistamisesta yllättäen pitkin vuotta. Kukkakimppu ystävältä, kun tulin hänen mieleensä. Vanhan ajan postikortti kolahtaa postiluukusta. Veli varaa aikaa auttaa jossakin rempassa. Äiti tuo ihanan tuliaisen reissusta. Hyvä työkaveri laittaa meiliä vuosien jälkeen ja kysyy mitä kuuluu. Jne.

MInusta ihmisten huomioiminen joka päivä on kaikkein tärkeintä. Koen sen silloin spontaanimmaksi ja aidommaksi kuin että väkisin juhlitaan syntymäpäivääni. Ja jos haluan juhlistaa syntymäpäivääni laitan sitten kutsut menemään, että silloin myös juhlitaan. 

Vierailija kirjoitti:

En koe sitä tärkeäksi. Somessa olen pitänyt huolen,ettei syntymäpäivänä edes näy missään. 

Pidän enemmän muistamisesta yllättäen pitkin vuotta. Kukkakimppu ystävältä, kun tulin hänen mieleensä. Vanhan ajan postikortti kolahtaa postiluukusta. Veli varaa aikaa auttaa jossakin rempassa. Äiti tuo ihanan tuliaisen reissusta. Hyvä työkaveri laittaa meiliä vuosien jälkeen ja kysyy mitä kuuluu. Jne.

MInusta ihmisten huomioiminen joka päivä on kaikkein tärkeintä. Koen sen silloin spontaanimmaksi ja aidommaksi kuin että väkisin juhlitaan syntymäpäivääni. Ja jos haluan juhlistaa syntymäpäivääni laitan sitten kutsut menemään, että silloin myös juhlitaan. 

Jäi kertomatta, että myös lähipiirini on hyväksynyt tyylini ja etten edes erityisesti arvosta muistamista syntymäpäivänäni . Yhtä lailla minulla vaihtelee se muistanko muut, mutta yllätänkin sitten viemällä syömään marraskuun räntäsateissa tai maksan Tallinan retken tai mitä nyt milloinkin toinen tarvitsee tai on pitkään jotakin kohtuuhintaista toivonut. Olen antelias luonteeltani.

Huomasin kanssa että ihminen, josta olen kiinnostunut ja jonka kanssa paljon tekemisissä, ei onnitellut. Ei kasvotusten eikä mediassa. Minä onnitelen aina. Syitä on parikin, ensiksi se että hän ei myöskään onnitele muitakaan yhteisiä kavereitamme, hän ei roiku somessa ja taatusti olisi onnitellut jos olisin pitänyt meteliä synttäreistäni.

Henkilö on hieman narsistimainen, haluaa huomiota ja päteä ihmissuhteissaan. En anna onnitelemattomuuden haitata, muu arkinen huomiointi korvaa sen. Ja jos asia haittaisi, sanoisin siitä.

Aikuisten välivuosia ei ole tarpeellista onnitella, pyöreät muistetaan totta kai.

Sen sijaan jos välttämättä haluaa onnitella toista vailla 62-vuotispäivänä, niin mikä ettei. Sen sijaan jos aikuisena ihmisenä osoittaa loukkaantumisensa, ettei toinen aikuinen (poislukien vain ja ainoastaan puoliso) onnittele häntä välivuonna, niin on kyllä rehellisesti sanottuna aika käytöstavaton ja itsekäs ihminen.

On nimittäin äärimmäisen itsekästä pitää omaa väkivuosisyntymäpäiväänsä niin tärkeänä, että sellaisten jotka eivät saman katon alla asu, tulisi ne muistaa ja onnitella.

Lapsuuden kaverit ja lähimmät sukulaiset toki tietää syntymäpäiväni, mutta veikkaanpa, että aikuisiällä alkaneissa ystävyyssuhteissa kaikki ystäväni ei edes tiedä tai muista, mikä on syntymäpäiväni. Se ei näy mullakaan missään somessa, joten siellä ei julisteta kaikille, milloin täytän vuosia.

Onko teillä ylhäällä kaikkien setien, tätien ja kavereiden syntymäpäivät? Kysyttekö ne suoraan ihmisiltä vai mistä saatte ne tietoonne? Mulla on 12 setää ja tätiä ja kaikilla puolisot ja lähes parikymmentä serkkua - en tiedä kaikkien syntymäpäiviä. Lähimpien lapsuuden kavereiden synttärit tiedän, mutta en tiedä esim. parin vanhan työkaverin syntymäpäiviä, vaikka ollaan paljon tekemisissä ja ystävystytty työelämän myötä.

En oleta, että kukaan muu muistaa mun syntymäpäivää ku ehkä äiti. Puolisoa saatan muistuttaa vähä ennen eli en oleta et hänenkään tarvii muistaa. En mäkään muista juuri kenenkään synttäreitä paitsi lasten ja puolison. En tajua miks aikuisten kesken tarttis tommosesta mököttää.

Kaipa kysymys on vastavuoroisuudesta. Ajattelin joulukorttien lähettämisistä. Joulukortti TÄYTYY lähettää niille, joilta on saanut joulukortin. Jos joulukortti jää saamatta useana vuotena joltakin tutulta tai sukulaiselta, niin hänet pyyhitään pois lähetyslistalta seuraavana vuonna. Kun itse on onnitellut ystävää syntymäpäivän johdosta, niin on oletus että normaaleilla sosiaalisilla taidoilla varustettu ihminen myös onnittelee sinua. Etenkin kun tietää, että syntymäpäivä on hänellä tiedossa ja koska kuitenkin ollaan tekemisissä muutenkin.

Kukaan ei muista synttäreitäni. Itse huomioin ihmisiä milloin milläkin pienellä jutulla ja ilahdutan puolisoani aina hänen syntymäpäivänään, hän ei muista edes onnitella minua.  Yritän ajatella muita asioita.