Lue keskustelun säännöt.
Mies haluaa ehdottomasti abortin, minä en
27.07.2019 |
Sain viime viikolla tietää olevani raskaana. Aiemmin, kun ollaan keskusteltu miehen kanssa, ollaan molemmat oltu abortin kannalla. Kuitenkin nyt yllättäen asian konkretisoiduttua ajatus keskeytyksestä tuntuu ylitsepääsemättömän kamalalta ja on oikeastaan ajanut mut siihen tilaan, että olen aborttipapereiden hakemisen jälkeen maannut viimeisen viikon kotonani neljän seinän sisällä itkemässä ja pakenemassa ajatusta.
Mies on viikonloppureissussa kavereidensa kanssa, eilen illalla viestitellessämme kyseli, pitäisikö ensi viikolla vaan "käydä hoitamassa homma pois alta", koko ajatus raskaudesta on hänen mukaansa ihan kamala ja hän haluaa vain eroon siitä, totesi sivulauseessa myös että varmaan tappaisi itsensä hyvin pian, jos pidettäisiin lapsi.
Kaikki tuo sattui ihan älyttömästi, enkä ole edes varma miksi. Ahdistaa niin paljon. Lääkäri sanoi, etten voi antaa kenenkään muun tehdä päätöstä puolestani ja että on tehtävä se päätös, jonka kanssa pystyy elämään. En halua tuhota mieheni elämää, mutta samalla pelkään, että oma mielenterveyteni romahtaa abortin myötä. En kuitenkaan usko, että pystyisi äitiyteen yksin, olen tällä hetkellä työtön ja mulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö.
Ahdistaa niin saakelisti. Onko kukaan ollut esim. vastaavassa tilanteessa? Mikä oli ratkaisunne ja mitä siitä seurasi?
Kommentit (455)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen reaktio on kyllä täysin ymmärrettävä: ap:han tässä on valehdellut ka johtanut haetaan väittämällä, että tekisi abortin, jos tulisi raskaaksi. Turha sitä miestä on vihata siitä, että luotti kumppaniinsa joka paljastuikin petturiksi.
Jos mies yöhön sopimukseen luottaen on laiminlyönyt ehkäisyn, niin kyllä ihan itseään saa syyttää.
Siis miten niin? Jos minä ja mieheni ollaan sovittu, että ei juoda maitoa, ja annan miehelle kaupparahaa ja hän tulee kaupasta maidon kanssa, onko se silloin minun syyni?
En ymmärrä, jos on sovittu että RASKAUDEN SATTUESSA tehdään abortti, miten raskaaksi tuleminen muuttaa sitä sopimusta? Sehän on nimenomaan se tilanne, mistä sovittiin ja MITÄ VARTEN ylipäätään sovittiin. Ei kai kukaan sovi abortista sillä ajatuksella, ettei raskaus koskaan ikinä ole mahdollinen ja onhan tässä jo vasektomiakin tehty.
Normaalit ihmiset ymmärtävät, ettei tuollaista sopimusta voi tehdä, koska ihminen ei voi tietää miten kokee asian raskaana ollessaan, ennen kuin on oikeasti raskaana.
Normaalit ihmiset ymmärtävät että asioista sopiminen on normaali asia ja näin koko yhteiskuntakin toimii. Jotenkin tuo sopimuksen kunnioittaminen unohtuu kun mammat haluavat jotakin. Suhteet perustuvat luottamukseen ja luottamus tarkoittaa sitä että toimii niin kuin on yhdessä sovittu, eikä tee asioita oman päänsä mukaan. Sitten jos haluaa muutoksia, niin tehdään uusi erilainen sopimus, minkä molemmat luonnollisesti hyväksyvät. Perustele asiasi käyttäen faktoja eikä mutua.
Normaali ihminen myös ymmärtää, että me emme voi täysin tietää omia ja toisen reaktioita ns kriisitilanteissa. On helppo sopia, että käydään kirkossa sunnuntaisin tai ei anneta lapsille karkkia ennen kuin täyttävät vaikkapa 5. Ja että jos asiasta haluaa poiketa, sovitaan uudestaan. Mutta abortti on eri asia. Siinä pysyvästi tapetaan lapsen alku eikä tätä saa takaisin koskaan. Jonkun toisen lapsen ehkä, mutta tätä ei. Puhetasolla voi olla helppoa sanoa, että joo, en halua lasta ja tottakai abortti, mutta tosipaikan tullen asia on vaan punnittava uudestaan.
Vähän sama kuin kuivalla maalla sopisi, että pelastetaan toisemme hukkuvasta laivasta mutta veden noustessa selviytymisvaisto kun iskee päälle, voipi olla että heikompi jää hukkumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen reaktio on kyllä täysin ymmärrettävä: ap:han tässä on valehdellut ka johtanut haetaan väittämällä, että tekisi abortin, jos tulisi raskaaksi. Turha sitä miestä on vihata siitä, että luotti kumppaniinsa joka paljastuikin petturiksi.
En tiedä avattiinko tätä ehkäisyasiaa jossain viestissä tarkemmin, mutta jostain sain sellaisen käsityksen, että ehkäisyn kanssa otettiin vähän tietoista riskiä miehen puolelta. Tyyliin "en halua käyttää kumia, teet sitten abortin, jos huonosti käy" tai "oho pillerit unohtui, mitä turhaan käyttää kumia varmuuden vuoksi" ja toinen on ajatusta myötäillyt. Miten asia meni tarkasti on vaikea sanoa, mutta jos ei lasta halua, ei kyllä mitään tietoisia uhkapelejä pelailla ja sitten yritetä saada kumppania tilille jostain muka sovitusta.
Sinä saat sellaisen käsityksen, mikä ajaa agendaasi, esimerkiksi tuossa kirjoitat "muka sovitusta", miten niin muka sovitusta? Johan ap on sanonut että he ovat asiasta sopineet.
Äh, haluat nyt ymmärtää väärin. Tilanteita on monenlaisia. Eikä tuollaista asiaa voi vaan sopia, siksi se on muka sovittua. Ja miten tämä muka sopimus on syntynyt? Seksin hetkellä mies on sanonut haluavansa tulla sisään ja toinen on mutissut kiihkon hetkellä jotain joojoo. Vai oikeasti on istuttu täysissä sielun voimissa keittiön pöydän ääressä ja analysoitu todennäköisyyksiä ja yhdessä tietoisesti päätetty ottaa riski. Vai jotain ihan muuta.
Jos lasta ei missään nimessä halua, mitään riskejä ei vaan oteta. Jos ottaa riskin, on valmis kärsimään seuraukset eikä vedota johonkin "mutku me sovittiin".
Älä oleta asioita. Asiasta on keskusteltu ja molemmat ovat ilmaisseet että eivät halua lasta. Silloin jos vahinkoraskaus syystä tai toisesta tulee, niin kumpikin voi luottaa siihen että lasta ei tule. Ap taas ei näytä olevan tämän luottamuksen arvoinen.
Ja varmaan suhteeseen mennessä on jo ihan oletuksena tukea kumppania vaikeina hetkinä eikä kiukutella, jos hän epäröi vaikeita päätöksiä? Eihän tässä edes ole vielä päätetty ettei aborttia tehtäisi, vaan ainoastaan on epävarma olo onko se sittenkään paras ratkaisu. Ja silti mies uhkailee itsarilla..
On helppo olla abortin kannalla silloin kun se lapsen alku ei ole itsensä sisällä ja aborttia ei tehdä itselle. Eihän se omaa elämää hetkauta mihinkään suuntaan, käytännössä voi ajatella kuin mitään raskautta ei olisi ollutkaan. Ap:llekin asia on voinut olla ajatuksena helppo silloin kun se on ollut vielä sillä tasolla että jos nyt joskus vahinko kävisi. Mutta kun raskaus on alkanut ja asiaa joutuu ihan tosissaan katsomaan silmästä silmään, voi suhtautuminen olla ihan eri. Elämässä on monia asioita joista ei voi päättää/luvata etukäteen mitään varmaa. Esim jotkut on sitä mieltä että jos sairastuu vakavasti, niin kuula kalloon vaan, en ala täällä kituen elämään, mutta kummasti se elämänhalu sitten tosipaikan tullessa löytyykin.
Lapsiasia on myös sellainen mistä ei vaan voi päättää 100% varmaa. Vai kuinka moni olisi valmis lyömään lukkoon omasta lisääntymisestään vaikkapa 20-vuotiaana? Kumpikin, mies tai nainen, saa muuttaa mielensä siinä haluaako lapsia vai ei, vaikka mitä olisi sovittu aiemmin, mutta se toki täytyy tehdä rehellisesti ja kertoa heti, että toinen voi tehdä omat päätöksensä.
Joku tuolla aiemmin vertasi ap:n tilannetta siihen että mies vie naiselta 15 vuotta ja sitten sanoo etten haluakaan lasta. Nämä tapaukset kyllä yleensä menee niin että mies on tietoisesti valehdellut sen 15 vuotta haluavansa lapsen ja sitten kun olisi viimein jo pakko ryhtyä toimiin niin paljastaa vasta ettei haluakaan. Ei mitenkään verrannollinen ap:n tilanteeseen.
Ap ehkä on paras lopettaa suhde. Pidit lapsen tai et, en usko että suhde tuosta enää hyväksi muuttuu. Mieti ihan itsesi näkökulmasta haluatko abortin. Abortti on mielestäni täysin ok jos nainenkin sen haluaa, mutta jos epäröit niin silloin asiaa kannattaa vielä miettiä, voisitko lapsen pitää, pärjäätkö lapsen kanssa yksin. Kaikkea hyvää sinulle ap!
Faktoja kaipaavalle: hormoonit on jännä juttu. Ne saa solumöykystä kasvamaan uuden elämän sekä äidin kehon JA mielen sopeutumaan ja haluamaan tätä. Ei-raskaana tehty "sopimus" abortista ei todellakaan ole pätevä. Edes Suomen lain mukaan. Viime kädessä nainen päätää, vaikka kuinka ulisuttaisi
Anteeksi nyt suorasukaisuuteni, mutta kyllä vakavasti harkitsisin aborttia ja myös miehen jättämistä. Mies kuulostaa vähintäänkin häiriintyneeltä uhkaillessaan ja syyllistäessään sinua näin vaikealla hetkellä. Itsemurhalla uhkailu on ala-arvoista ja todella idiootin ja epätasapainoisen kuvan antaa miehestä. Terve, tasapainoinen ja fiksu ihminen ei kiristäisi näin. Jättämällä voi shokkivaiheessa uhkailla, mutta ei tappamisella.
Lisäksi sinulla on mielenterveysongelmia, joten pohja yh-elämälle ei ole kovin vakaa. Lapsen geenejäkin hieman pohtisin... Kannattaako kahden mielenterveysongelmaisen lyödä geenejään yhteen. Ei ainakaan jos lapsi on lisäksi osittain ei-toivottukin ja vielä päätyy yh-perheeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen reaktio on kyllä täysin ymmärrettävä: ap:han tässä on valehdellut ka johtanut haetaan väittämällä, että tekisi abortin, jos tulisi raskaaksi. Turha sitä miestä on vihata siitä, että luotti kumppaniinsa joka paljastuikin petturiksi.
Jos mies yöhön sopimukseen luottaen on laiminlyönyt ehkäisyn, niin kyllä ihan itseään saa syyttää.
Siis miten niin? Jos minä ja mieheni ollaan sovittu, että ei juoda maitoa, ja annan miehelle kaupparahaa ja hän tulee kaupasta maidon kanssa, onko se silloin minun syyni?
En ymmärrä, jos on sovittu että RASKAUDEN SATTUESSA tehdään abortti, miten raskaaksi tuleminen muuttaa sitä sopimusta? Sehän on nimenomaan se tilanne, mistä sovittiin ja MITÄ VARTEN ylipäätään sovittiin. Ei kai kukaan sovi abortista sillä ajatuksella, ettei raskaus koskaan ikinä ole mahdollinen ja onhan tässä jo vasektomiakin tehty.
Normaalit ihmiset ymmärtävät, ettei tuollaista sopimusta voi tehdä, koska ihminen ei voi tietää miten kokee asian raskaana ollessaan, ennen kuin on oikeasti raskaana.
Normaalit ihmiset ymmärtävät että asioista sopiminen on normaali asia ja näin koko yhteiskuntakin toimii. Jotenkin tuo sopimuksen kunnioittaminen unohtuu kun mammat haluavat jotakin. Suhteet perustuvat luottamukseen ja luottamus tarkoittaa sitä että toimii niin kuin on yhdessä sovittu, eikä tee asioita oman päänsä mukaan. Sitten jos haluaa muutoksia, niin tehdään uusi erilainen sopimus, minkä molemmat luonnollisesti hyväksyvät. Perustele asiasi käyttäen faktoja eikä mutua.
Normaali ihminen myös ymmärtää, että me emme voi täysin tietää omia ja toisen reaktioita ns kriisitilanteissa. On helppo sopia, että käydään kirkossa sunnuntaisin tai ei anneta lapsille karkkia ennen kuin täyttävät vaikkapa 5. Ja että jos asiasta haluaa poiketa, sovitaan uudestaan. Mutta abortti on eri asia. Siinä pysyvästi tapetaan lapsen alku eikä tätä saa takaisin koskaan. Jonkun toisen lapsen ehkä, mutta tätä ei. Puhetasolla voi olla helppoa sanoa, että joo, en halua lasta ja tottakai abortti, mutta tosipaikan tullen asia on vaan punnittava uudestaan.
Vähän sama kuin kuivalla maalla sopisi, että pelastetaan toisemme hukkuvasta laivasta mutta veden noustessa selviytymisvaisto kun iskee päälle, voipi olla että heikompi jää hukkumaan.
Täysin eri asia. Hukkuvassa laivassa on kuolemanvaarassa, raskauden koittaessa ei! Nyt järki käteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen reaktio on kyllä täysin ymmärrettävä: ap:han tässä on valehdellut ka johtanut haetaan väittämällä, että tekisi abortin, jos tulisi raskaaksi. Turha sitä miestä on vihata siitä, että luotti kumppaniinsa joka paljastuikin petturiksi.
Jos mies yöhön sopimukseen luottaen on laiminlyönyt ehkäisyn, niin kyllä ihan itseään saa syyttää.
Siis miten niin? Jos minä ja mieheni ollaan sovittu, että ei juoda maitoa, ja annan miehelle kaupparahaa ja hän tulee kaupasta maidon kanssa, onko se silloin minun syyni?
En ymmärrä, jos on sovittu että RASKAUDEN SATTUESSA tehdään abortti, miten raskaaksi tuleminen muuttaa sitä sopimusta? Sehän on nimenomaan se tilanne, mistä sovittiin ja MITÄ VARTEN ylipäätään sovittiin. Ei kai kukaan sovi abortista sillä ajatuksella, ettei raskaus koskaan ikinä ole mahdollinen ja onhan tässä jo vasektomiakin tehty.
Normaalit ihmiset ymmärtävät, ettei tuollaista sopimusta voi tehdä, koska ihminen ei voi tietää miten kokee asian raskaana ollessaan, ennen kuin on oikeasti raskaana.
Normaalit ihmiset ymmärtävät että asioista sopiminen on normaali asia ja näin koko yhteiskuntakin toimii. Jotenkin tuo sopimuksen kunnioittaminen unohtuu kun mammat haluavat jotakin. Suhteet perustuvat luottamukseen ja luottamus tarkoittaa sitä että toimii niin kuin on yhdessä sovittu, eikä tee asioita oman päänsä mukaan. Sitten jos haluaa muutoksia, niin tehdään uusi erilainen sopimus, minkä molemmat luonnollisesti hyväksyvät. Perustele asiasi käyttäen faktoja eikä mutua.
Normaali ihminen myös ymmärtää, että me emme voi täysin tietää omia ja toisen reaktioita ns kriisitilanteissa. On helppo sopia, että käydään kirkossa sunnuntaisin tai ei anneta lapsille karkkia ennen kuin täyttävät vaikkapa 5. Ja että jos asiasta haluaa poiketa, sovitaan uudestaan. Mutta abortti on eri asia. Siinä pysyvästi tapetaan lapsen alku eikä tätä saa takaisin koskaan. Jonkun toisen lapsen ehkä, mutta tätä ei. Puhetasolla voi olla helppoa sanoa, että joo, en halua lasta ja tottakai abortti, mutta tosipaikan tullen asia on vaan punnittava uudestaan.
Vähän sama kuin kuivalla maalla sopisi, että pelastetaan toisemme hukkuvasta laivasta mutta veden noustessa selviytymisvaisto kun iskee päälle, voipi olla että heikompi jää hukkumaan.
Täysin eri asia. Hukkuvassa laivassa on kuolemanvaarassa, raskauden koittaessa ei! Nyt järki käteen.
Lisääntymisvaisto on hyvin, hyvin voimakas sekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen reaktio on kyllä täysin ymmärrettävä: ap:han tässä on valehdellut ka johtanut haetaan väittämällä, että tekisi abortin, jos tulisi raskaaksi. Turha sitä miestä on vihata siitä, että luotti kumppaniinsa joka paljastuikin petturiksi.
Jos mies yöhön sopimukseen luottaen on laiminlyönyt ehkäisyn, niin kyllä ihan itseään saa syyttää.
Siis miten niin? Jos minä ja mieheni ollaan sovittu, että ei juoda maitoa, ja annan miehelle kaupparahaa ja hän tulee kaupasta maidon kanssa, onko se silloin minun syyni?
En ymmärrä, jos on sovittu että RASKAUDEN SATTUESSA tehdään abortti, miten raskaaksi tuleminen muuttaa sitä sopimusta? Sehän on nimenomaan se tilanne, mistä sovittiin ja MITÄ VARTEN ylipäätään sovittiin. Ei kai kukaan sovi abortista sillä ajatuksella, ettei raskaus koskaan ikinä ole mahdollinen ja onhan tässä jo vasektomiakin tehty.
Normaalit ihmiset ymmärtävät, ettei tuollaista sopimusta voi tehdä, koska ihminen ei voi tietää miten kokee asian raskaana ollessaan, ennen kuin on oikeasti raskaana.
Normaalit ihmiset ymmärtävät että asioista sopiminen on normaali asia ja näin koko yhteiskuntakin toimii. Jotenkin tuo sopimuksen kunnioittaminen unohtuu kun mammat haluavat jotakin. Suhteet perustuvat luottamukseen ja luottamus tarkoittaa sitä että toimii niin kuin on yhdessä sovittu, eikä tee asioita oman päänsä mukaan. Sitten jos haluaa muutoksia, niin tehdään uusi erilainen sopimus, minkä molemmat luonnollisesti hyväksyvät. Perustele asiasi käyttäen faktoja eikä mutua.
Normaali ihminen myös ymmärtää, että me emme voi täysin tietää omia ja toisen reaktioita ns kriisitilanteissa. On helppo sopia, että käydään kirkossa sunnuntaisin tai ei anneta lapsille karkkia ennen kuin täyttävät vaikkapa 5. Ja että jos asiasta haluaa poiketa, sovitaan uudestaan. Mutta abortti on eri asia. Siinä pysyvästi tapetaan lapsen alku eikä tätä saa takaisin koskaan. Jonkun toisen lapsen ehkä, mutta tätä ei. Puhetasolla voi olla helppoa sanoa, että joo, en halua lasta ja tottakai abortti, mutta tosipaikan tullen asia on vaan punnittava uudestaan.
Vähän sama kuin kuivalla maalla sopisi, että pelastetaan toisemme hukkuvasta laivasta mutta veden noustessa selviytymisvaisto kun iskee päälle, voipi olla että heikompi jää hukkumaan.
Täysin eri asia. Hukkuvassa laivassa on kuolemanvaarassa, raskauden koittaessa ei! Nyt järki käteen.
Tässä nyt uhataan lapsen henkeä, ja naiselle iskee suojelusvietti. Täysin vastaava tilanne.
Ap tekee sydämensä mukaan.
On naisia, joille keskeytys on ok. Toiset taas eivät toivu henkisesti koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsesta epätäydellisestikin mutta parhaansa yrittäen huolehtiminen vie kaiken ”oman ajan”. Rankka homma mutta antaahan se kumminkin. Eihän Suomessa vaille yhteiskunnan tukea jää - jos kokee, että yksin saa lapsen kasvattaa.
Onhan tuo mies aika kersa. Vaihtoehtohan tuossa on sekin, että ap eroaa, pitää lapsen, isää ei merkitä mihinkään ja Kela maksaa elarit. Mies saa jatkaa elämäänsä niin kuin tähänkin asti.
Yksinhuoltajuus ei ole maailmanloppu. On paljon ”kunnollisia ydinperheitä” joissa on työttömyyttä, mielenterveysongelmia, sairauksia, taloudellisia ongelmia ym.mutta niin vain hekin sinnittelevät.
On myös idylliperheitä joissa ei ole mitään ongelmia mutta silti tapahtuu perhesurmia.
Elämä ei ole mustavalkoista.
Laspi päivähoitoon ja jos ap tulee olemaan lastensuojelun asiakas, saatte sieltä varmaan apua ja tukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No johan se lukee otsikossa. Sinä et halua aborttia. Tietenkään et silloin sitä tee. Ihan järjetöntä tehdä abortti vastoin omaa tahtoa, miksi edes mietit moisia.
Järki käteen. Jos elämäntilanne on se että lasta ei tule tehdä, siinä ei auta se mitä haluaa. Minä haluan merenrantahuvilan, mutta en selviä sitten ylläpidon vaatimista kuluista ja veloista, joten onko minun nyt haettava lainaa ja ostettava tuo huvila? Ei pelkällä halulla tule oikeuttaa asioita, resursseilla voi. Onko aplla resursseja kasvattaa ja elättää lapsi? Ei taida olla.
Ei ole niillä tuhansilla maa hantulijoil lakaan jotka saavat täyden ylläpidon, eivät tod.näk.koskaan tuota mitään, tekevät lisää lapsia ja ne lapset ja nuoret aiheuttavat paljon häiriöitä kouluissa ja ostareiden nurkilla koska maamme kulttuuria ja tapoja ei tarvitse kunnioittaa.
Työttömyyskin on yleensä tilapäistä suomalaisen kohdalla kun löytyy kuitenkin kielitaito ja jonkinlainen koulutus.
Itse miettisin asiaa lapsen parhaan kannalta. Pystyisitkö yksin antamaan lapsellesi hyvän elämän ja taisit siihen jo vastatakin. Muiden apu ja yhteiskunnan tuki on vain apua. Lähtökohtana omasta mielestäni tulee olla se, pystynkö olemaan hyvä vanhempi yksin ja pärjäämään yksin. Aina voi tulla eroja, puolison menetys, eikä tukiverkostokaan välttämättä ole pysyvä. Kovasti täällä puhutaan yhteiskunnan tuen puolesta ja tee mikä on itsellesi parhaaksi, mutta näitä meillä on lastensuojelu pullollaan ja kasvavissa määrin.
Sanoisinkin, että pohdi tarkkaan, pysytytkö tähän ilman lapsen isää ja olemaan hyvä vanhempi. Lapsen ei tule myöskään "kärsiä" vanhemman mielenterveysongelmista, joten senkin hoidon tulisi olla tasapainossa. Jos pystyt, niin pidä lapsi. Miehenhän ei ole pakko isyyttä tunnustaa tai olla millään tavalla mukana lapsen elämässä, joten turha itsemurhalla uhkailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuo mies aika kersa. Vaihtoehtohan tuossa on sekin, että ap eroaa, pitää lapsen, isää ei merkitä mihinkään ja Kela maksaa elarit. Mies saa jatkaa elämäänsä niin kuin tähänkin asti.
Yksinhuoltajuus ei ole maailmanloppu. On paljon ”kunnollisia ydinperheitä” joissa on työttömyyttä, mielenterveysongelmia, sairauksia, taloudellisia ongelmia ym.mutta niin vain hekin sinnittelevät.
On myös idylliperheitä joissa ei ole mitään ongelmia mutta silti tapahtuu perhesurmia.
Elämä ei ole mustavalkoista.
Laspi päivähoitoon ja jos ap tulee olemaan lastensuojelun asiakas, saatte sieltä varmaan apua ja tukea.
Tuo on hyvä vaihtoehto. En ole kuullut koskaan että kukaan nainen suostuisi tähän. Onhan sitä tutkittukin että naiset ovat valmiita tekemään kompromisseja miehen ulkonäön ja luonteen suhteen mikäli tämä on varakas. Apn tilanne on mikä on, niin tuskin hän on valmis tuohon, vai oletko ap?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No johan se lukee otsikossa. Sinä et halua aborttia. Tietenkään et silloin sitä tee. Ihan järjetöntä tehdä abortti vastoin omaa tahtoa, miksi edes mietit moisia.
Järki käteen. Jos elämäntilanne on se että lasta ei tule tehdä, siinä ei auta se mitä haluaa. Minä haluan merenrantahuvilan, mutta en selviä sitten ylläpidon vaatimista kuluista ja veloista, joten onko minun nyt haettava lainaa ja ostettava tuo huvila? Ei pelkällä halulla tule oikeuttaa asioita, resursseilla voi. Onko aplla resursseja kasvattaa ja elättää lapsi? Ei taida olla.
Ei ole niillä tuhansilla maa hantulijoil lakaan jotka saavat täyden ylläpidon, eivät tod.näk.koskaan tuota mitään, tekevät lisää lapsia ja ne lapset ja nuoret aiheuttavat paljon häiriöitä kouluissa ja ostareiden nurkilla koska maamme kulttuuria ja tapoja ei tarvitse kunnioittaa.
Työttömyyskin on yleensä tilapäistä suomalaisen kohdalla kun löytyy kuitenkin kielitaito ja jonkinlainen koulutus.
Heitä ei tänne kaivatakkaan. Suomalaisten työttömyys on yleensä.. onko tämä nyt jokin argumentti?! Yleensä vanhemmat on vastuuntuntoisia. Yleensä rattijuoppo ei aja kenenkään päälle. Mitä koitat tällä saavuttaa?
Vierailija kirjoitti:
Ap tekee sydämensä mukaan.
On naisia, joille keskeytys on ok. Toiset taas eivät toivu henkisesti koskaan.
on mtongelmia niin lapsi on sitten parempi pitää? Miten tehdään sydämensä mukaan, tehdään niin kuin hormonipäissään ja mtongelmien keskellä tuntuu? Ymmärrätkö että jos jokin tuntuu joltakin se ei ole automaattisesti oikein tai paras vaihtoehto, minusta tuntuu nyt että sinä et osaa ajatella, vaan kehotat pitämään lapsen tunteen perusteella, vaikka ap ei juuri pysty pitämään huolta edes itsestään. Onkohan tämä minun tunteeni nyt tosi ja pidämme sitä yhdessä faktana?
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuo mies aika kersa. Vaihtoehtohan tuossa on sekin, että ap eroaa, pitää lapsen, isää ei merkitä mihinkään ja Kela maksaa elarit. Mies saa jatkaa elämäänsä niin kuin tähänkin asti.
Yksinhuoltajuus ei ole maailmanloppu. On paljon ”kunnollisia ydinperheitä” joissa on työttömyyttä, mielenterveysongelmia, sairauksia, taloudellisia ongelmia ym.mutta niin vain hekin sinnittelevät.
On myös idylliperheitä joissa ei ole mitään ongelmia mutta silti tapahtuu perhesurmia.
Elämä ei ole mustavalkoista.
Laspi päivähoitoon ja jos ap tulee olemaan lastensuojelun asiakas, saatte sieltä varmaan apua ja tukea.
Ei taida mennä perille että huonoja asioita voi tulla elämässä vastaan, mutta tehdä sitten tieten tahtoen lapsi huonoihin lähtökohtiin ovat kaksi täysin eri asiaa.
Mies ei ilmeisesti rakasta sinua eikä miellä sinua äiti materiaaliksi ap. Kuinka vanhoja olette?
Adoptio kirjoitti:
Hyi että kun monet ehdottaa lapsen murhaamista, häpeäisitte,, antakaa adoptioon mielummin, on niin paljon naisia jotka ei saa lapsia vaikka haluaisivat
Ole sinäkin hiljaa ! Se kakara kun ei ole EDELLEENKÄÄN mikään yhdenkään naisen ihmisoikeus.
Älä oleta asioita. Asiasta on keskusteltu ja molemmat ovat ilmaisseet että eivät halua lasta. Silloin jos vahinkoraskaus syystä tai toisesta tulee, niin kumpikin voi luottaa siihen että lasta ei tule. Ap taas ei näytä olevan tämän luottamuksen arvoinen.