Lue keskustelun säännöt.
Toisen naisen kadehtiminen
27.07.2019 |
Miehelläni oli lyhyt suhde erääseen naiseen, joka ei tiennyt olemassaolostani mitään. Pettäminen tuli ilmi, kun havaitsin miehen vahtivan puhelintaan kuin haukka, kun aiemmin hän saattoi jättää sen lojumaan ties mihin tai unohtaa kotiin työpäivän tai vaikkapa lenkin ajaksi. Kysyin asiasta, hän raivostui ja syytti minua mustasukkaisuudesta, mutta lopulta myönsi tavanneensa erään naisen työn kautta. Suhde oli kestänyt noin kolme kuukautta ja seksiä ja tapaamisia oli ollut ja lisäksi yksi yhdessä vietetty viikonloppu miehen kotikaupungissa, jossa olivat yöpyneet hotellissa. Mies myönsi, ettei ollut kertonut uudelle tuttavuudelleen olevansa naimisissa.
No, tein hieman salapoliisityötä ja sain selville, kuka tämä toinen nainen on. Lähestyin häntä Facebookissa, ja kerroin, että tiedän hänen tapailevan miestäni. Nainen oli järkyttynyt, pettynyt ja surullinen. Ehdotin tapaamista. Hän suostui. Sovimme tapaamisen erääseen kahvilaan.
Kävimme läpi kaiken tapahtuneen. Naisen ja mieheni kertomukset täsmäsivät. Hän kannusti minua lähtemään suhteesta, mutta kerroin aikovani vielä yrittää liittomme korjaamista. Pahoitellen hän toivotti minulle ja miehelleni parempaa jatkoa.
Mutta nyt varsinaiseen ongelmaan: nyt en saa tätä toista naista mielestäni. Hän oli rehellisesti sanottuna upea ilmestys, pieni ja siro, paksut vaaleat hiukset, persoonalliset vaatteet. Luonnollinen, naisellinen, eleganttikin. Meikkaamattomat, perinteisellä tavalla kauniit kasvot, joissa vähän päivetystä ja reippaasti pisamia. Ulkoisesti olemme kuin yö ja päivä.
Eikä siinä mitään, mutta kun hän oli niin ystävällinen ja herttainen luonnekin! Sillä aikaa kun minä itkin räkä poskella kahvilan nurkassa, hän kykeni hillitsemään tunteensa ja lohduttamaan minua, vaikka näin että hänkin nieleskeli kyyneleitä. Koin saavani pettymyksen hetkellä enemmän turvaa häneltä kuin omalta mieheltäni.
Tiedän, että tämä on hullu ajatus, mutta tällä hetkellä yritän kaikin tavoin muistuttaa enemmän tätä toista naista. Värjäytin jopa hiukset vaaleiksi ja eräs ilta kokeilin piirtää punaisella meikkikynällä pisamia kasvoihini. Kyllä, epätoivoni on saavuttanut lakipisteensä. Ajattelen, että pettäminen on omaa syytäni, kun en ole tietynlainen ja jos vain muistuttaisin enemmän tätä naista, kelpaisin paremmin miehelleni. :(
Meneekö tämä olo joskus ohi, onko muilla ollut vastaavia pakkomielteitä? Taidan olla seonnut, kun kuvittelen yhä että saan vielä miehen kanssa asiat kuntoon... Ehkä pitäisi sittenkin erota. :(
Kommentit (21)
Samaistun vähän. Kun ex jätti katsoin netistä hänen uuden kuvia, oli tosi eri näköinen kun mä. Kokeilin myös itse eri värisiä hiuksia. Hauska huomio oli että tämä nainen samaan aikaan kokeili saman värisiä hiuksia kuin minulla oli ollut. Tuon naisen kanssa kerran istuttiin iltaa samassa porukassa kun olin vielä ex kanssa yhdessä ja hän piikitteli minua ulkonäöstäni. Ehkä molemmat tunsi eri aikaan jonkun kateuden piston toisesta.
Pian kuitenkin poistin tuon naisen tiedot ja en enää koskaan katsonut mitä puuhaa. Ex oli myös kauhea minulle, kohteli huonosti ja yritin selvitä traumoista. Tuosta on jo ikuisuus. Nykyään olen miehen kanssa joka tykkää minun tyylistäni.
Jättäisit sinäkin tuon pettäjän
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Absurdi provo. Neljäs kappale paljasti provoksi.
Vierailija kirjoitti:
Samaistun vähän. Kun ex jätti katsoin netistä hänen uuden kuvia, oli tosi eri näköinen kun mä. Kokeilin myös itse eri värisiä hiuksia. Hauska huomio oli että tämä nainen samaan aikaan kokeili saman värisiä hiuksia kuin minulla oli ollut. Tuon naisen kanssa kerran istuttiin iltaa samassa porukassa kun olin vielä ex kanssa yhdessä ja hän piikitteli minua ulkonäöstäni. Ehkä molemmat tunsi eri aikaan jonkun kateuden piston toisesta.
Pian kuitenkin poistin tuon naisen tiedot ja en enää koskaan katsonut mitä puuhaa. Ex oli myös kauhea minulle, kohteli huonosti ja yritin selvitä traumoista. Tuosta on jo ikuisuus. Nykyään olen miehen kanssa joka tykkää minun tyylistäni.
Jättäisit sinäkin tuon pettäjän
Tiedän, että pitäisi jättää, mutta tuntuu etten ole tarpeeksi vahva siihen.. :( itsetuntoni on oikeasti lyöty aivan lyttyyn.
Ja todennäköisesti jonkun toisen silmissä tuo toinen nainenkin on ihan niin tavis kun vaan voi, mutta kun ajattelen, että koska hän on kelvannut miehelleni niin hänessä täytyy olla jotain sellaista erityistä mitä minussa ei ole. Vähän sama kuin se, kun joku tosi ihanan oloinen ihminen alkaa näyttää entistä paremmalta kun tietää hänen olevan mukava. Tuolta nainen minun silmissäni näyttää tällä hetkellä, tai tuollaisena hänet muistan. En voi sille mitään.
Porvoossa on tapana värjätä hiukset jotta näyttäisi miehensä jalkavaimolta. Se on jopa yleistä. Porvoossa.
Kyllä sun nyt vaan kannattaa jättää se mies. Hänen käytös sua kohtaan on varmaan osasyynä siihen että ajattelet noin kurjasti itsestäni. Tsemppiä eroon! Pärjäät kyllä. T. Äskeinen samaistuja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei todellakaan kannata päästää miestä ja kakkosnaista helpolla ja erota. Hienovarainen kidutus ja kosto on paras. Sitten kun olet saanut paikattua tämän sivusuhteen voit jättää yllättäin miehesi.
Ei kannata yrittää muuttua täksi toiseksi vaan mahdollisimman paljon sellaiseksi, mitään kä olit kun mies sinuun rakastui. Yhteinen menneisyys, mukavat muistot auttavat miestäkin muistamaan mutta KSI olette yhd ssä.
Vierailija kirjoitti:
Absurdi provo. Neljäs kappale paljasti provoksi.
Kesänovelli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan kannata päästää miestä ja kakkosnaista helpolla ja erota. Hienovarainen kidutus ja kosto on paras. Sitten kun olet saanut paikattua tämän sivusuhteen voit jättää yllättäin miehesi.
Ei kannata yrittää muuttua täksi toiseksi vaan mahdollisimman paljon sellaiseksi, mitään kä olit kun mies sinuun rakastui. Yhteinen menneisyys, mukavat muistot auttavat miestäkin muistamaan mutta KSI olette yhd ssä.
Ei siis paikata sivusuhdetta vaan pilataan se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sivusuhde on ainut, mikä pitää ihmisen järjissään ja onnellisena. Vakisuhde tappaa tylsyyteen ja tukehduttaa saatanalliseen arkeen.
Vierailija kirjoitti:
Absurdi provo. Neljäs kappale paljasti provoksi.
Puuttui vain, että nimimerkki olisi AP.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä yks joka on värjännyt hiukset tummaksi siksi kun miehen kaikki exät oli bruneja!! 😂 Olin nuori ja epävarma, mies mua 9v vanhempi ja "elämää nähnyt". Nykyään yhdessä nauretaan näille mun epätoivoisille hurmaamisyrityksille.. voin kertoo, että ne ei kannata.
Ole kuule oma itsesi vaan ja lemppaa tuollainen kulkum*lkku. Käytä tuo aika ja vaivannäkö jonkun ihanan miehen hurmaamiseen. Sellaisen joka arvostaa sua sellaisena kun oot.
Miksi ihmeessä sä halusit tavata tämän jalkavaimon? Ihan omituista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sivusuhde on ainut, mikä pitää ihmisen järjissään ja onnellisena. Vakisuhde tappaa tylsyyteen ja tukehduttaa saatanalliseen arkeen.
Tiedätkö kuule kun ihmisen ei ole mikään pakko ryhtyä yhtään minkäänlaiseen suhteeseen . Voi olla vapaa sinkku vaikka ikuisesti. Jos on sattunut vasten tahtoaan suhteeseen joutumaan, niin eroamalla pääsee vapaaksi.
Aloittajan kirjoitus oli tosi koskettava.Tuollain ei pitäisi kenenkään tuntea,kun on suhteessa.Koita olla vertaamatta itseäsi toiseen naiseen.Sun miehes on tehnyt väärin sua kohtaan.Mieti haluatko elää tuollaisessa suhteessa.Mailmasta löytyy varmasti mies,joka tykkää vain sinusta.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä sä halusit tavata tämän jalkavaimon? Ihan omituista.
Ajattelin, että pääsisin helpommin asiasta yli kun tapaisimme kasvokkain. Ja rehellisesti: halusin näyttää hänelle olevani parempi ja vihata häntä. Tarkoitus ei ollut mitään huutoitkukohtausta vetää. Hävettää vieläkin..
Tästä aikaa siis pari kuukautta, kesän alussa tavattiin. Ehkä pitää antaa ajan kulua ja mennä terapiaan tai jotain.
Miksi edes haluat jatkaa miehen kanssa? Kuulostaa siltä, että uhraat enemmän ajatuksia miehesi rakastajattareen kuin mieheesi ja teidän liittoon.
Vaikka provohan tämäkin tietty.
Ap:lle patenttiratkaisu tässä, ole hyvä: kiihkeä kolmen kimppa. 😀
Ja niin. Olen 27v, mieheni 35v. Ja asiallisia vastauksia toivoisin, en voi puhua tästä kenellekään läheiselleni kun olen niin häpeissäni. :(