Äidiksi 44-vuotiaana.

Te joiden mielestä ap on liian vanha, mikä mielestänne on viimeinen sopiva ikä tulla äidiksi? 40? 35? 30? 25?

Vierailija kirjoitti:

No huh. Ainokaiseni täytti viime vuonna 18 vuotta ollessani 43-vuotias. Ei tulisi mieleenkään aloittaa alusta sitä rumbaa. Mieskin on laitattanut piuhat poikki jo vuosikymmen sitten. Nyt naatiskellaan.

”Naatiskelu” on erilaista eri ihmisille. Minä sain juuri 44v iässä neljännen lapsen, ja minä nautin tästä hetkestä, enkä todellakaan laske päiviä siihen milloin lapsi muuttaa pois (niinkuin moni wt äiti tuntuu tekevän).

Ennenkin saatiin 50+ iässä lapsia. Jos luomusti tulee raskaaksi, ei todellakaan ole liian vanha.

T. 43v luomuraskaana

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin asiaa siltä kantilta, että olet kuusissakymmenissä kun lapsella on murrosikä ja se on haastavin tässä kasvatuksessa. Itse olin 34 - vuotias kun sain ainokaiseni ja nyt olen 50v eli mulla alkava vaihdevuosihässäkkä ja lapsella murrosikä eli hyvä yhdistelmä..

Niin? Mun eläkeikä on 68v joten 60v on työikäinen ja iskussa. Kuka oikeesti luulee että joku 60v on vanhus?

Mun naapuristossa asuu 75v eläkeläispari ja nää juoksee maratoneja, vaeltaa, reissaa ja ajelee prätkillä. Nääkään ei ole vielä vanhuksia.

Nämä naapurissasi asuvat 75 v. käpyset pääsivät varmasti jo 60 v. eläkkeelle.

Siis ei mitenkään verrattavissa tulivien sukupolvien jaksamiseen, töitähän "saavat"tulevaisuudessa esm. 70 luvulla syntyneet tehdä tonne jonnekkin 70 v, ennenkun pääsevät eläkkeelle.

Itse erityislapsien vanhempana en enää tekisi tuossa iässä.

Tämä ON myös sosioekonominen kysymys. Tutuissani kaikki akateemisia ja hyvät urat, naiset johtotehtävissä jne ja mun viitekehyksessä on normaalia tehdä lapset yli 40v, kaikki suunnilleen ikähaarukkaa 38-44 kun saaneet lapsen.

Siskoni pyörii kouluttamattomien alempiluokkaisten piireissä ja siellä saadaan lapset 16-24v iässä.

Sanotaanko näin että eri sosiaaliluokkien maailmat ei oikein kohtaa tässä keskustelussa.

Oletko ap huomioinut sen, että lapsesi saattaisi olla ns. erityislapsi? Jaksaisitko hoitaa erityislasta seuraavat parikymmentä vuotta?

Vierailija kirjoitti:

Tämä ON myös sosioekonominen kysymys. Tutuissani kaikki akateemisia ja hyvät urat, naiset johtotehtävissä jne ja mun viitekehyksessä on normaalia tehdä lapset yli 40v, kaikki suunnilleen ikähaarukkaa 38-44 kun saaneet lapsen.

Siskoni pyörii kouluttamattomien alempiluokkaisten piireissä ja siellä saadaan lapset 16-24v iässä.

Sanotaanko näin että eri sosiaaliluokkien maailmat ei oikein kohtaa tässä keskustelussa.

On sivistymätöntä leimata toiset ihmiset alempiluokkaisiksi - tuollainen asenne kertoo kirjoittajasta aika paljon. Toivottavasti et opeta lapsillesi tuollaista maailmankuvaa. Samanlainen asenne on valitettavasti omalla siskollanikin. Yllättäen emme ole juurikaan tekemisissä. Itselläni on hyvä ammatti, mutta tunnen ihmisiä hyvin erilaisista piireistä. Kaikilla heistä on omat hyvät ja huonot puolensa ja kaikki ovat samanarvoisia.

Vierailija kirjoitti:

Oletko ap huomioinut sen, että lapsesi saattaisi olla ns. erityislapsi? Jaksaisitko hoitaa erityislasta seuraavat parikymmentä vuotta?

Totta, murhetta riittää vaikka lapseni ovat aikuisia, itse olen nyt 50 v.

Kiitollinen olen että nuorena sain, jaksanut avuista jne riidellä.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ON myös sosioekonominen kysymys. Tutuissani kaikki akateemisia ja hyvät urat, naiset johtotehtävissä jne ja mun viitekehyksessä on normaalia tehdä lapset yli 40v, kaikki suunnilleen ikähaarukkaa 38-44 kun saaneet lapsen.

Siskoni pyörii kouluttamattomien alempiluokkaisten piireissä ja siellä saadaan lapset 16-24v iässä.

Sanotaanko näin että eri sosiaaliluokkien maailmat ei oikein kohtaa tässä keskustelussa.

Mitä pahaa siinä on, että saa lapsen esim. 24-vuotiaana? Jos on esim. 19-vuotiaana valmistunut ammattikoulusta ja saanut heti töitä, on jo viiden vuoden työkokemus.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ON myös sosioekonominen kysymys. Tutuissani kaikki akateemisia ja hyvät urat, naiset johtotehtävissä jne ja mun viitekehyksessä on normaalia tehdä lapset yli 40v, kaikki suunnilleen ikähaarukkaa 38-44 kun saaneet lapsen.

Siskoni pyörii kouluttamattomien alempiluokkaisten piireissä ja siellä saadaan lapset 16-24v iässä.

Sanotaanko näin että eri sosiaaliluokkien maailmat ei oikein kohtaa tässä keskustelussa.

Tämä kommentti leimaa akateemiset sivistymättömiksi moukiksi. No, ei toki pidä yleistää tässäkään asiassa.

Oletko muuten kysynyt jokaiselta siskosi tutulta heidän koulutuksena? Jollain voi myös olla koulutus vielä hankkimatta esimerkiksi sairauden tai haastavan elämäntilanteen takia. 

Omilla iäkkäillä vanhemmillani on akateeminen koulutus ja he ovat erittäin varakkaita. Lapsuuteni ei kuitenkaan ollut onnellinen.

Jos akateemikko pyöräyttää lapsensa sanotaanko 44 v. Vuorostaan akateemikon lapsi pyöräyttää sen oman lapsensa 40 v.

Jahas, nyt onkin jo seniori akateemikko jo yli 80 v. kun se lapsenlapsi tulee.

Vaan eipä se mitään, akateemikkohan elää aina tonne 90+, täysissä ruumin ja sielunvoimissa.

Vierailija kirjoitti:

Vapaaehtoisesti lapsettomalle todetaan usein, että hän tulee katumaan valintaansa. Tämä on monissa piireissä sosiaalisesti täysin hyväksytty kommentti.

Jos joku uskaltaa sanoa raskautta suunnitelevalle, että hän tulee katumaan valintaansa, sanoja saa hirveät vihat päällensä.

Tämä!

Sain 2 lasta nelikymppisenä.Ensimmäinen tuntui raskaalta, kun ei ollut aiempaa kokemusta mutta toinen antoi nukkua ja oli kaikin tavoin helppo vauva. Suosittelen lämpimästi. Nyt 20 vuotta myöhemmin he ovat aikuisia ja itse olen terve, työelämässä oleva kuusikymppinen. Ainoa harmin aihe on se, että että ei tuullut kolmatta lasta tehtyä.

Parasta elämässä ja fiksun lapsen sain. Nyt asuu omillaan ja opiskelee Hgin yliopistossa. Olisin menettänyt paljon ellei olisi lasta. Kiitos. Olen kiitollinen.

Mun isovanhemmat ei kauan ehtineet elossa olla, kun olin lapsi. Tai yksi mummo eli pitkään, mutta hänellä oli vakava muistisairaus.

t. vanhojen lapsi

Vierailija kirjoitti:

Parasta elämässä ja fiksun lapsen sain. Nyt asuu omillaan ja opiskelee Hgin yliopistossa. Olisin menettänyt paljon ellei olisi lasta. Kiitos. Olen kiitollinen.

En ollut ja en ole tiukkapipo.

Onko täällä ketään sellaista yli 40-vuotiaana lapsen saanutta, joka uskaltaa nimettömänä kertoa, että ei ollut hyvä idea hankkiutua raskaaksi enää siinä iässä?

Vanhempani olivat 20 - 15 vuotta vanhempia kuin luokkalaisteni vanhemmat. Koululla oli vanhempainiltoja ja erilaisia tapahtumia ja retkiä, mihin myös vanhemmat olivat tervetulleita. Äitini ei niihin juuri töidensä takia ehtinyt mukaan ja isäni valitti kotona, ettei ole oikein mitään yhteistä näiden nuorten vanhempien kanssa. Varmaan osittain tämän vuoksi minulla ei ollut kavereita. Meillä ei ollut myöskään yhtään tuttava- tai sukulaisperhettä, jossa olisi ollut ikäisiäni lapsia. Isä ei halunnut, että olen niin "hölmöjen" perheiden lasten kanssa tekemisissä, viittasi siis luokkalaisiini. Kotona ei oikein eletty niin sanotusti ajan hermolla, vaan monia asioita pidettiin nykyajan hömpötyksinä. Tästä arvatenkin seurasi koulussa kiusaamista ja syrjimistä. Varmaan vanhempani yrittivät parhaansa, mutta tässä joitakin vinkkejä, miten iäkkäämpien vanhempien ei kannata toimia.

Itse olen iltatähti ja menetin äitini syövälle ollessani 16-vuotias. Siskoni oli samassa tilanteessa jo 30v, joten ei paljoa kehuttavaa vanhasta vanhemmuudesta. Elämä olisi ihan erilaista jos olisi aikuisuuteen asti saanut äidin pitää.