Varakas: hävettääkö ostaa halpatuotteita?
Olen hyvin toimeentuleva mutta sijoitan ja säästän. Pidän myös osaa halpatuotteista vastaavia merkkituotteita parempina, esim. lidlin vanulaput ja pakastemarjat. Silti halpiksien ostaminen hävettää ja tuntuu että leimaannun köyhäksi. En pröystäile varoillani mutta välillä tahtoisin selittää kassalla miksen valinnut merkkituotetta vaikka voisin. Kassaa ei tietenkään kiinnosta yhtään mutta itseäni hävettää jos näyttää siltä että minun olisi pakko kituuttaa. Voiko kukaan samaistua?
Kommentit (13)
Mulla oli parikymppisenä kaveripiirissä monimiljonääri. Lopetin tuolloin ajattelemasta, että säästeliäisyys on köyhien juttu, kun kauppareissulla kaveri vertaili kilohintoja siinä kuin me muutkin. (Eikä se kaveri ollut edes pihi, joissakin jutuissa käytti rahojaan aika ökysti.)
Ennen ei hävettänyt, kun luulin että kukaan ei edes tiedä minun varoistani, mutta sen jälkeen kun tajusin että ihmiset tsekkailee niitä verotietoja ja tietää että rahaa pitäisi olla, on vähän hävettänyt. Tämä tuli ilmi niin, että kun vaihdoin auton ja ostin uutena, naapuri vähän oudosti tuli siihen sanomaan, että hyvähän se on ostella, kun on siellä kunnan tulolistoilla palkintosijoilla. En edes tajunnut että olen, mutta kolmantena tosiaan olin eniten viime vuonna ansainneiden listalla. Pieni paikkakunta ja selvästikään ei kovin varakasta väkeä kun jopa minä olen täällä isorikas.
Onko sinulla otsassa tai kaulassa lappu: "Olen hyvätuloinen"? Mitä häpeämistä siinä on, että ostaa edullisia tuotteita? Uusrikkaat pröystäilevät ja osatavat kallista, "Kun on kerran varaa". Typerää. Opin jo opiskeluaikana tutkimaan kaikkien halpahallien tarjonnan ja ostamaan niistä, ja vaikka sitten koko työelämän ajan olin hyvätuloinen, en vaihtanut tyyliäni. Nyt jo työt taakseni jättäneenä käyn edelleen Tokmannilla, Lidlissä ja muissa ns. halpakaupoissa. Suuri osa halpakauppojen tuotteista on tarjolla myös kalliimmissa liikkeissä, vain muutamaa euroa tai kymppiä kalliimmalla hinnalla. Minulla oli aikanaan työkaveri, joka ei koskaan ostanut mitään tarjouksesta, esim. SOK:n jäsenetutuotteita, koska hän oli vakaasti sitä mieltä, että ne tarjoustuotteet ovat ihan varmasti sekundaa. En voi mitään, että huvitti ja naureskelin sisään päin.
Ei hävetä, tässä iässä hyvin harva asia enää hävettää. Toisaalta en valitse kauppaa hinnan takia, vaan asioin siellä missä huvittaa.
Ei ole, oikeasti varakas ei piittaa. Eikä ne oikeat rikkaat tykkää maksaa ylihintaa, ihan periaatteesta.
No täytyy myöntää, että viimeksi tuli hemmetin hölmö olo kun olin kassajonossa illalla ja kun vuoroni tuli, niin kello oli tasan 21.00 jolloin paistopisteen tuotteita alettiin myymään 60% alennuksella. Teki melkein mieli selittää, että en todellakaan tähdännyt tähän.
Minä ainakin kerään ilman muuta -30 % -tuotteita ja kaupan omia merkkejä, jos ja kun ovat minusta hyviä. En usko että muita kiinnostaa, minkä hintaryhmän tuotteita ostan.
Ja se nolouden tunne tosiaan mulla tulee sekä siitä että ihmiset ajattelee mun olevan pihi että siitä, kun en tue paikallisia yrittäjiä ostamalla sitä kalliimpaa vaikka olisi varaa. Isoissa kaupungeissa joissa asiakkaita riittää joka tapauksessa pitämään yllä laajempaa valikoimaa tämä ei olisi ongelma, mutta pienessä on. Ja pienessä myös ihmiset yleensä tietävät toisensa ja tosiaan tietää varakkuudesta vaikka kyseessä olisi aika tavis eikä mikään julkkis.
- 3
Joo, ei hävetä. Istan käytettynä ja kirppareilta kaiken mitä pystyn. Ruokatavaroissa ostan yleensä halvimman; aina laputettuja jos voin. Epäilisin että harva tietää mitä tienaan, kanssakaupassakävijät kaikkein vähiten että ansiotulot oli viime vuonna 130 000€. (joka täällä palstalla on ihan keskikastia)
Vierailija kirjoitti:
Ennen ei hävettänyt, kun luulin että kukaan ei edes tiedä minun varoistani, mutta sen jälkeen kun tajusin että ihmiset tsekkailee niitä verotietoja ja tietää että rahaa pitäisi olla, on vähän hävettänyt. Tämä tuli ilmi niin, että kun vaihdoin auton ja ostin uutena, naapuri vähän oudosti tuli siihen sanomaan, että hyvähän se on ostella, kun on siellä kunnan tulolistoilla palkintosijoilla. En edes tajunnut että olen, mutta kolmantena tosiaan olin eniten viime vuonna ansainneiden listalla. Pieni paikkakunta ja selvästikään ei kovin varakasta väkeä kun jopa minä olen täällä isorikas.
”En edes tajunnut että olen” 🤣🤣🤣
Jos tämä on totta, et ainakaan älykkyydelläsi ole omaisuuttasi ansainnut.
Ei hävetä. Ostan mitä tykkään ja suitsutan jos saan jotain halvalla. Kalliita ostoksia en sitten erityisemmin nosta esiin. Minulle on aivan sama jos joku leimaa minut köhäksi. Noloahan se olisi, jos saisi pihin leiman, mutta tuota en ole osannut pelätä.
Kyllä se tiedetään että rikkaat on pihejä ja juoksee tarjousten perässä, naurettavaahan se on. Maksattavat vakuutuksilla kaiken mahdollisen eivätkä korvaa mitenkään jos itse rikkovat toisen omaisuutta.
Ei hävetä. Ehkä ihan ääripihistely kuten kirpputoreilta vaatteiden tai astioiden komppaaminen tai ilmaisämpärien jonottaminen voisi tuntua nololta, mutta ei se että ostaa normi kaupasta sen Pirkka- tai Rainbow-tuotteen joka on halvin tai Lidlin kosmetiikkaa.