Miksi aina sanotaan, että vapaaehtoisesti lapsettomien on vaikea löytää samoin ajattelevaa seurustelukumppania?
Suomessa kuitenkin melkein kolmannes sinkuista ei halua lapsia, ja täällä pk-seudulla veloja on vielä enemmän. Ei tuo kriteerinä nyt niin paljon rajaa.
Vapaaehtoisesti lapsettomien naisten löytäminen treffeille ei ole ollut minulle kovin vaikeaa. Minä en halua naimisiin tai asua samassa osoitteessa, ja tuntuu, että nuo sulkevat pois useampia kumppaniehdokkaita kuin se, etten halua lapsia.
Mitä kokemuksia muilla on?
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Aikoinaan itse toivoin kovasti perhettä ja ihmissuhteeni kaatui toistuvasti siihen, että kumppanit ei joko halunnut lapsia tai eivät osanneet päättää haluavatko lapsia.
Sinkkuna ollessani olin samalla treffipalstalla kuin työkaverini, joka on vela. Yövuorossa juttelimme kaikenlaista ja hän taas kertoi päinvastaista, että hänen on vaikea löytää kumppania, joka tietää ettei ehdottomasti koskaan tahdo lapsia.
Ehkä sopivan kumppanin löytäminen ylipäätään on vaikeaa. Tai ei kai se kaikille ole ja tarvitaan siihen vähän tuuriakin.
Itse löysin lopulta etsimäni ja elän toivomaani perhe-elämää. Entisen työkaverini kohtalosta en tiedä, koska työpaikkani on vaihtunut jo vuosia sitten.
Se, että arpoo ja vaiheilee lasten hankkimisen kanssa, on ehdottomasti kaikkein yleisin kanta. Se, että ehdottomasti haluaa lapsia, ja se, ettei halua lapsia, ovat molemmat harvinaisempia kuin se, ettei tiedä. Näin siis ainakin pari kolmikymppisten kohdalla.
Hieno juttu. Olen miettinyt ihan samaa. Ei ole vaikeaa.
No, minä en tule koskaan hankkimaan lapsia. Onko se sitten ehdotonta, ettei halua tehdä elämästään ehdoin tahdoin huonompaa? En tiedä, mutta varmaan parasta, että lapsia haluavat tai lapsille takaportin auki jättävät eivät tuhlaa aikaansa minun kanssani. Naisilla tuo hedelmällisyys alkaa laskea suhteellisen nuorena vieläpä.