Lue keskustelun säännöt.
Häpeän ulkonäköäni niin paljon etten käy helteilläkään ulkona. Onko muita samanlaisia?
26.07.2019 |
Mietityttää että kuinka kauan jaksan käydä töissä ihmisten naurettavana.
Kommentit (78)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laita kuulokkeista musaa soimaan äläkä katso ketään kasvoihin. Ihmiset kiinnittää suhun huomiota vain jos sä ensin kiinnität heihin.
Vierailija kirjoitti:
Tukholmassa hunnutetut naiset nauroivat kippurassa tuulessa pyöriville ohuille hiuksilleni ja ryhtyivät oikein kuvaamaan kännyköillään.
Aasialainen mies taas kysyi nauraen että "what are you" Ei siis kuka, vaan mikä.
Eihän tuossa naurettu rumuudelle(si) vaan tilanteelle. Yhtä hyvinhän naurun kohde olisi voinut olla superkaunotar.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joopajoo, koitappa olla tavis suomalainen mies. Moni nainen tulee ja sanoo kyllä ihan suoraan mitä ajattelee kun ei ole sellainen turkkikreikka latinoadonis, tai edes joku puoliulkkari. Hyvä etteivät sylje päälle.
Sitten kun on vähän ylipainoa vielä eikä edes varakkaan näköinen mies niin on ihan ilmaa ihmisille. Kassat päästää muut etuilemaan jne.
Tuohon verrattuna mikä tahansa nainen saa punainen matto käytöstä.
Tuo nyt on ihan höpöhöpöä ja tiedät sen itsekin, niin älä jaksa. Suomalaisista miehistä parisuhteessa on kuitenkin elämänsä aikana vähintään kerran lähes kaikki reilusti yli 90% ja osa niistä jotka eivät ole, ei kaikki edes halua parisuhdetta.
Olisitko tyytyväinen työuraasi, jos olisit kerran elämässäsi päässyt puistoon kesätöihin, mutta muuten olisit ollut työtön?
Sellaista on tavismiehen elämä. Ei todellakaan ihanaa romantiikkaa kesäöinä ja ulkomaanmatkoilla. Ei säätöjä, fwb-suhteita, ihanaa kihelmöintiä ja aktiivista tinderöintiä.
Tavismiehen elämässä huippusuoritus on se, että se yksi ainoa duuni on eläkevirka postinjakajana.
Hanki lääkitys masennukseesi tai testovajeeseesi. Elämä alkaa näyttää vähän toiselta.
Minä en usko näitä tarinoita, että ihmiset nauraa jonkun ulkonäölle. Edes pahimpina teinivuosina en nauranut kenenkään ulkonäölle, enkä ikinä ole todistanut tällaista tapahtuvan. Olen itse ehkä 40kg ylikiloinen ja välillä käy mielessä "mitähän toi minusta ajattelee". Mutta järkevinä hetkinä tajuan, ettei tasan yhtään mitään. Ei ketään oikeasti kiinnosta miltä minä näytän. Sanoisin, että tähän kannattaa oikeasti hakea ammatti-apua joko joltain terapeutilta tai oman maun mukaan kuntosalilta ja taitavalla kirurgilta. Ehkä ensimmäistä vaihtoehtoa suosittelisin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joopajoo, koitappa olla tavis suomalainen mies. Moni nainen tulee ja sanoo kyllä ihan suoraan mitä ajattelee kun ei ole sellainen turkkikreikka latinoadonis, tai edes joku puoliulkkari. Hyvä etteivät sylje päälle.
Sitten kun on vähän ylipainoa vielä eikä edes varakkaan näköinen mies niin on ihan ilmaa ihmisille. Kassat päästää muut etuilemaan jne.
Tuohon verrattuna mikä tahansa nainen saa punainen matto käytöstä.
Kerro tilanteesta, jossa noin on tapahtunut. Kiinnostaa. En nimittäin usko. Jos joku on yrittänyt sinua etuilla tai on etuillut, ei kassa sitä etuilijaa ota riveleistä kiinni ja estä sitä, vaan joo "päästää etuilemaan". Kaikille voi käydä noin eikä se kassasta johdu.
Viimeksi tapahtui gigantissa suomenojan megastoressa. joku venakko tyttärensä kanssa röyhkeesti vaan kysyi jotain myyjältä kun se oli palvelemassa toista asiakasta. myyjä sitten sanoi niille että etsikää se osaston toinen myyjä . Ne lähti ja tuli takaisin. Sitten kun myyjä oli valmis niin se alkoi palvelemaan niitä. Valitin että olin kyllä eka mutta myyjä oli siihen vaan että sori kyllä ne oli ensin. Siihen mä vaan että mitä vttu kyllä olin täällä jo silloin kun ne tuli. Siihen se eka asiakaskin oli että kyllä ne oli eka. En tiedä mistä syystä sekin valehteli.
Vierailija kirjoitti:
Minä en usko näitä tarinoita, että ihmiset nauraa jonkun ulkonäölle. Edes pahimpina teinivuosina en nauranut kenenkään ulkonäölle, enkä ikinä ole todistanut tällaista tapahtuvan. Olen itse ehkä 40kg ylikiloinen ja välillä käy mielessä "mitähän toi minusta ajattelee". Mutta järkevinä hetkinä tajuan, ettei tasan yhtään mitään. Ei ketään oikeasti kiinnosta miltä minä näytän. Sanoisin, että tähän kannattaa oikeasti hakea ammatti-apua joko joltain terapeutilta tai oman maun mukaan kuntosalilta ja taitavalla kirurgilta. Ehkä ensimmäistä vaihtoehtoa suosittelisin
Höpö höpö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis on käsittämättömän törkeää viitata ihmisten kokemuksille kintaalla ja ylimielisesti todeta, ettei haukkumisia ja nauramisia tapahdu vaan kuvittelee omiaan. Kyllä niitä tapahtuu. Oma entinen psykologi vuosia sitten oli myös sitä mieltä, että kuvittelen koska olin masentunut. Vaikka kaikki kokemukseni todisti myös toinen ihminen, joku kavereistani.
Minulle on huudettu ohiajavasta autosta "v---n läski!", bussissa nuorten miesten porukka kommentoi avoimesti painoani ja kuinka "ahmiminen" on rumaa (en syönyt silloin mitään :D), myös tyypillisiä "hyi v---u!" -huudahduksia on sanottu kadulla ja ties missä, kerran sylkäistiin perään. Kaikki nämä kun olin 166cm/82kg. Ei tarvi siis olla yli satakiloinen, että saa solvauksia. Joten kyllä, ahdistaa mennä välillä ulos vaikka olen laihtunut hurjasti. Ruma olen edelleen :D
Ihmiset osaa olla idiootteja vielä aikuisinakin. Se on varmasti hirveän vaikeaa, kun pilkataan ulkonäköä jolle ihminen ei voi mitään. Mutta jos olet mukava, niin sulla on paljon enemmän annettavaa kuin noilla naurajilla. Kiusaaminen on säälittävää. Muista että sulla on tämä elämä, sen jälkeen mennään hautaan ja me kaikki mädännytään siellä ja madot ryömii suusta ulos. Yritä siis iloita asioista joissa on edes jotain hyvää, hämärtyvistä kesäilloista, luonnosta tai jäätelöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Helppo se on sanoa, mutta mulla ei pää kestä sitä ihmisten nauramista. Sattuu rintakehään niin että välillä pelkään että sydän pettää. Tuntuu aina vaan niin pahalta. Siihen ei kertakaikkiaan totu.
Vaikea kuvitella, miten ihmiset muka olisivat noin sivistymättömiä ja tyhmiä??
Näin vähän aikaa parikin nuorta naista - molemmilla heistä oli oikein selvät peruukit, selvästi kiinasta tilattu, eikä edes yritetty peitellä sitä.
Minusta se tuntui hyvältä - he kulkivat päät pystyssä ja itsevarmoina ilmiselvät peruukit päissään, ihan samoin kun tämä virolainen lankaperuukkinainen kirjailija, jonka nimeä en nyt muista.
Mikset itsekin tilaa peruukkia, jos noin ahdistaa ja opiskele meikkaamaan niin hyvin, että näytät kaunottarelta - nykyään kuka tahansa voi meikata itsensä kauniiksi. Netissä on tästä ohjeita pilvin pimein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä myös yksi mitäänsanomattoman näköinen nainen. Elämää ei kannata ulkonäön takia jättää elämättä. Ei se miltä näyttää, ole kaikki kaikessa. Ja muutenkin kaikki ihmiset vanhenee ja nekin, jotka omaa kauniin ulkonäön, rupsahtaa joskus. Tee elämässä sellaisia asioita mitkä tukee hyvinvointiasi. Älä mieti liikaa muiden ajatuksia, siihen kannattaa pyrkiä. Ja tämän lisäksi sanoisin, että harva tuolla kadulla syynää kanssaihmisten ulkonäköä. Useimmat keskittyvät ihan omiin asioihinsa.
N29
En mieti muiden ajatuksia, ei minua kenenkään ajatukset häiritse vaan ne teot, eli nauraminen. En kestä sitä että ihmiset eivät edes yritä peittää nauramistaan vaan sitä tehdään suoraan päin naamaa, tuijotetaan häpeilemättä ja nauretaan.
Se häpeä ja nöyryytys kun missään ei kukaan kunnioita sinua ihmisenä. Ikäänkuin et olisi ihminen lainkaan.
Vaikea kuvitella, että noita naureskelijoita ihan päivittäisessä elämässä joka paikassa tulee vastaan. Mullekin on joskus tuntematon ihminen sanonut minua katsoessaan että "hyi v*ttu" ja joskus joku äijä kommentoi "kyllä tuota pussi päässä laittaisi". Näistä olen ajatellut lähinnä, että ompa siinä todella urpo tyyppi, joka ei joko ole saanut minkäänlaista kasvatusta käytöstavoista tai on muuten vaan suoraan sanottuna palikka, tyhmä kuin saapas.
Joskus kun ihminen on todella epävarma, saattaa myös tulkita liikaa toisten ihmisten käytöstä. Joku nauraa ja katsoo sinua, mutta saattaa nauraa vaikka jollekin ihan muulle asialle; kaveri kertoi hauskan jutun tai kuuntelee jotain hauskaa podcastia tms. Ei ne katseet ja naurut ihan välttämättä johdu sinusta vaikka sinuun päin sattuisi katsomaankin.
N29
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan turha kriisi, jos et ole hoikka, pitkä ja komea tai kaunis niin olet täysin näkymätön, ei kukaan sinua katso. Voit elää näkymättömänä koko elämäsi.
Vierailija kirjoitti:
Minä painan 141kg ja elän täysillä.
Et kauaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanotaan näin, että joskus silloin nippanappa parikymppisenä ja vähän altakin häpesin ulkonäköäni. Sain ihan osakseni pilkkaa ja naurua kaupassa ja julkisilla paikoilla asioidessani jos joku sattui minuun vilkaisemaan. Nykyään saan edelleen vilkaisuja osakseni, mutta ei ketään enää tunnu kiinnostavan kun eivät naura tai pilkkaa muutenkaan. Jossain vaiheessa vähän jumiuiduinkin sisälle, ja välttelin ihmismassoja. Kuitenkin sitten eräänä päivänä vaan ajattelin, että vittujenkos sillä on väliä vaikka nauravat ja pilkkaavat, se on heidän typeryyttään, ja melkoinen elämä pitää heilläkin olla jos moiseen käytökseen energiaansa tuhlaavat. Eihän se tietty siihen loppunut se ivailu, mutta jossain vaiheessa vaan huomasin, että kait olen jotenkin hukkunut massaan kun ei enää aiheuttanut mitään suurempia reaktioita. Ei sitä voi edes sanoin kuvailla miten iso taakka putosi harteilta kun sai taas ihan normaalisti käydä asioilla ja olla olemassa. En minä edelleenkään ihmismassoista tai ihmisistä ylipäätään pidä, mutta pärjään jotenkin. Ihmiset suhtautuu siihen ulkonäöstä johtuvaan kiusaan eri tavoin, itsellenikin se oli pirun kova pala nieltäväksi, mutta jotenkin sain sen asian sivuutettua. Edelleen ulkonäköni on herkkä aihe minulle, mutta kuten sanottua pärjään jo jotenkin asian kanssa.
Terveisin Naispelko26
Olen ihan tavallinen nainen ja en todellakaan katso ketään miehiä negatiivisesti. Jos miehellä on puhtaat sopivankokoiset vaatteet ja hiukset (ja parta) jotenkuten ruokottu niin ei ole mitään väliä minkä näköinen hän muuten on. Tai onko varakas vai ei. Ei haittaisi jos miehet hymyilisivät ja olisi vähän pilkettä silmäkulmassa.
Vierailija kirjoitti:
Siis on käsittämättömän törkeää viitata ihmisten kokemuksille kintaalla ja ylimielisesti todeta, ettei haukkumisia ja nauramisia tapahdu vaan kuvittelee omiaan. Kyllä niitä tapahtuu. Oma entinen psykologi vuosia sitten oli myös sitä mieltä, että kuvittelen koska olin masentunut. Vaikka kaikki kokemukseni todisti myös toinen ihminen, joku kavereistani.
Minulle on huudettu ohiajavasta autosta "v---n läski!", bussissa nuorten miesten porukka kommentoi avoimesti painoani ja kuinka "ahmiminen" on rumaa (en syönyt silloin mitään :D), myös tyypillisiä "hyi v---u!" -huudahduksia on sanottu kadulla ja ties missä, kerran sylkäistiin perään. Kaikki nämä kun olin 166cm/82kg. Ei tarvi siis olla yli satakiloinen, että saa solvauksia. Joten kyllä, ahdistaa mennä välillä ulos vaikka olen laihtunut hurjasti. Ruma olen edelleen :D
En usko
Luin vaan tuon ekan sivun.Jokaisella on oikeus olla sellainen kuin on.Täällä ei kukaan ole täydellinen.Kyllä nyt 34 vuoden iässä luulen ymmärtäväni,että ihmisiä on monen näköisiä ja kokoisia.
Jos joku selvästi pilkkaa ja arvostelee toista selvästi tarkoituksena loukata kohdetta,syy on ihan sen pilkkaajan omien korvien välissä.
Terveen itsetunnon omaavan ja omaan elämäänsä tyytyväisen ei tarvitse arvostella toisia.
Ne on vaan muita ihmisiä,joilla ei pitäisi omaan elämään olla mitään väliä.
Olisitko tyytyväinen työuraasi, jos olisit kerran elämässäsi päässyt puistoon kesätöihin, mutta muuten olisit ollut työtön?
Sellaista on tavismiehen elämä. Ei todellakaan ihanaa romantiikkaa kesäöinä ja ulkomaanmatkoilla. Ei säätöjä, fwb-suhteita, ihanaa kihelmöintiä ja aktiivista tinderöintiä.
Tavismiehen elämässä huippusuoritus on se, että se yksi ainoa duuni on eläkevirka postinjakajana.