Lue keskustelun säännöt.
Kassoilla ja palvelutiskeillä perseily
26.07.2019 |
Minkä hel*etin takia etenkin lisääntymisikänsä ohittaneilla naisilla on taipumus aina jäädä siihen kassalle tai tiskille säätämään jotain, on sitten kyse kaupan kassasta, postin palvelutiskistä tai vastaavista palvelutilanteista? Kaivetaan käsilaukkua, etsitään bonuskorttia tai jotain fakin alennuskuponkia, lasketaan roposia, kysellään typeriä, rupatellaan jonninjoutavia, kaikenlaista ihme säätöä joka kestää ja kestää. Ja sitten kun homma on vihdoin ohi, niin ei tajuta edes väistyä seuraavan tieltä vaan jäädään pakkaamaan ja uudelleenorganisoimaan sitä FAKIN käsilaukkua. Jos kaikki asiakkaat tekisivät samaa, niin kauppojen aukioloajat pitäisi muuttaa ympärivuorokautisiksi jonojen venymisen takia. Miksi ei voi vain hoitaa asiaansa, maksaa ja suksia vi**uun?
Kommentit (49)
Tästä syystä itse valitsen kaupan, jossa on itsepalvelukassat. Järjetöntä tuhlata aikaa hitukkejen takana kassajonossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiusa se on pienikin kiusa. Kun takaa alkaa kuulumaan huokailu, tullaan ihan iholle ja jalanpolkeminen, kun kaikki ei mene niin kuin hänhaluaa tekemiseni muuttuu kuin hidastetuksi elokuvaksi.
Minä en huokaile enkä tule iholle. Olen ottanut tavaksi sanoa ystävällisesti hymyillen ”Anteeksi rouva, mutta täällä muut odottavat vuoroaan.” Saan närkästyneen katseen vastaukseksi. Aion jatkaa samaan tyyliin ja yrittää nolata perseilijän.
Ja minä vastaan aina maireasti hymyillen, nyt on minun vuoroni asioida, neiti on hyvä ja odottaa. Ja väki aina taputtaa!
Perseilijä on lähtenyt joka kerta litomaan, minä en kertaakaan.
Olen kerran ollut läsnä tälläisessä taputustilanteessa. Perjantaina yksi rouva puhisi ja tuhisi aikansa ja haki muilta myötäilyä totemalla mikä siinä on, että eläkeläiset aina tulee silloin kauppaan kun muut pääsee töistä. Yks mies jotesi tähän, että jos se suu napsuu noin paljon perjantaisin hae kaljasi ajoissa vai eikö säily? :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiusa se on pienikin kiusa. Kun takaa alkaa kuulumaan huokailu, tullaan ihan iholle ja jalanpolkeminen, kun kaikki ei mene niin kuin hänhaluaa tekemiseni muuttuu kuin hidastetuksi elokuvaksi.
Minä en huokaile enkä tule iholle. Olen ottanut tavaksi sanoa ystävällisesti hymyillen ”Anteeksi rouva, mutta täällä muut odottavat vuoroaan.” Saan närkästyneen katseen vastaukseksi. Aion jatkaa samaan tyyliin ja yrittää nolata perseilijän.
Anteeksi, mutta sinä olet nolo itse. Kyseinen "perseilijä" voi olla esim. sairas tai vammainen jne. Hitaus ei ole rikos. Tottakai pitäisi olla huomaavainen eikä tahallaan viivästyttää jonoa, mutta mulkoilu, arvostelu, haukkuminen jne. ei auta asiassa tippaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Itsepalvelukassat on supermahtava keksintö!
Erityisesti naurattaa kun nää hätähousut jumittaa itsepalvelukassoilla ku yrittävät edetä liian nopeasti ja järjestelmä menee sekaisin. Aseta tuote pakkaustasolle, aseta tuote pakkaustasolle, aseta tuote pakkaustasolle...
Vierailija kirjoitti:
Tästä syystä itse valitsen kaupan, jossa on itsepalvelukassat. Järjetöntä tuhlata aikaa hitukkejen takana kassajonossa.
Eivät nuo itsepalvelukassat aina ole sen nopeampia, jos sinne sattuu kerralla useampi, jotka eivät ole ennen sitä käyttäneet, tai jotka ostavat kärryllisen tavaraa. Varsinkin tuo jälkimmäinen ärsyttää, jos ennen kassaa on mainittu, että se on tarkoitettu vähäisille ostoksille, mutta siltikään kassoilla oleva myyjä ei ohjaa näitä täyden kärryn kanssa tulevia normikassoille. Eihän niissä ole edes pakkaustilaa useammalle ostoskassille, ainakaan jos toimii ohjeen mukaan, eli pakkaa ostokset vasta maksun jälkeen. Arvatenkin joitain sitten ärsyttää tämä ohjeiden mukainen hiturointi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerran jäin jumittamaan, kun kassa ei edes tervehtinyt, eikä sanonut loppusummaan. Loppujen lopuksi kun sanoi sen summan totesin, että aloitetaampa ihan alusta. Kun tulin tähän sanoin moi mitä sinun kuuluu silloin sanoa? Tokaisi siihen sitten, että voisitko ihan nyt vaan maksaa? Totesin, että en nämä ostokset jää nyt tähän ja minä lähden.
Summan näkee sieltä koneesta ja itseäni se ei edes kiinnosta, koska ostan joka tapauksessa mitä ostan ja rahaakin on tilillä aina enemmän kuin mitä ostosten loppusumma voi olla.
Olet aika nolo tapaus, varmaan näitä keski-iän ylittäneitä jotka kaivelevat viimeisiä voimantunteita elämässään höykyttämällä jotain avutonta kassatyöntekijää. Ja kaikki muut tilanteessa kärsivät perseilystä.
Vierailija kirjoitti:
Moni jumittaja jää myös tuijottamaan kuin lehmä uutta porttia sitä, kun kassa lukee viivakoodeja ostoksista. Bonuskorttikaan ei ole valmiiksi esillä, vaan sitä kaivellaan vasta sitten kun kaikki ostokset menneet tuon ihmeellisen viivakoodinlukijan ohi.
Mummelit eivät ymmärrä, että bonukset voi kuitata jo ensimmäisen tuotteen piippauksen jälkeen. Luulevat, että eivät saa sitä kaikista tuotteista jos eivät odota että kaikki on piipattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä syystä itse valitsen kaupan, jossa on itsepalvelukassat. Järjetöntä tuhlata aikaa hitukkejen takana kassajonossa.
Eivät nuo itsepalvelukassat aina ole sen nopeampia, jos sinne sattuu kerralla useampi, jotka eivät ole ennen sitä käyttäneet, tai jotka ostavat kärryllisen tavaraa. Varsinkin tuo jälkimmäinen ärsyttää, jos ennen kassaa on mainittu, että se on tarkoitettu vähäisille ostoksille, mutta siltikään kassoilla oleva myyjä ei ohjaa näitä täyden kärryn kanssa tulevia normikassoille. Eihän niissä ole edes pakkaustilaa useammalle ostoskassille, ainakaan jos toimii ohjeen mukaan, eli pakkaa ostokset vasta maksun jälkeen. Arvatenkin joitain sitten ärsyttää tämä ohjeiden mukainen hiturointi...
Harvoin noihin jonoja on ja uudemmat toimii jo tosi hyvin. Aivan järjetöntä pitää turhia kassoja töissä, koska maksaminen olisi helpompaa hoitaa automatisoidusti.
Suomalaisia me itse haukumme epäsosiaaliseksi tolloiksi. Sitten kun joku kaupassa kehtaa sanoa pari sanaa kassalle haukutaan keski-iän ylittäneeksi mummoksi joka tahalleen hidastaa normaalien ihmisten vouhkaamista. Ei tässä oikein tiedä enää miten käyttäytyä. Täytyy varmaan palata sivistyksen pariin pois Suomesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä saan raivoihottumaa eläkeläisten Veikkauskupongeista. Kasa lippusia ja tarkista nää 65 lappua. Jaa oliko 3 euron voitto. Piti olla 5 euron voitto. Katsopas nyt (haetaan lukulaseja)...
Ja sitten koko vuoden lotot kerralla. Kassoille tarvitaan henkilökuntaa-kuulutus. Joku huokaisee.
Lopulta eläkeläinen haluaa vielä arpoja. Ne valitaan tarkasti ja maksetaan kolikoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiusa se on pienikin kiusa. Kun takaa alkaa kuulumaan huokailu, tullaan ihan iholle ja jalanpolkeminen, kun kaikki ei mene niin kuin hänhaluaa tekemiseni muuttuu kuin hidastetuksi elokuvaksi.
Minä en huokaile enkä tule iholle. Olen ottanut tavaksi sanoa ystävällisesti hymyillen ”Anteeksi rouva, mutta täällä muut odottavat vuoroaan.” Saan närkästyneen katseen vastaukseksi. Aion jatkaa samaan tyyliin ja yrittää nolata perseilijän.
Itsesi vaan nolaat tuolla tavalla.
Kyllä sulla on aikaa odottaa ja jollei ole, niin opettele tekemään omat hommasi nopeammin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielikuvani, kun kassa seuraa äkäisenä keski-ikäisen asiakkaan laukun penkomista, mutta tulee hyvälle tuulelle, kun hidastelijaksi saapuu nuori nainen.
Lisääntymisiän ohittamisen merkityksestä kassalla vetelehtimiseen en osaa sanoa mitään, mutta avaudunpa silti eilisiltaisesta esityksestä.
Olin ison marketin helteisessä kassajonossa kuusikymppisen pariskunnan takana. Pariskunta oli kasannut ostoskorin täyteen limsapulloja ja kysyi kassahenkilöltä, mikä tarjous niitä koski. Ei mikään tarjous. Rouva kaivoi puhelimen esille ja ryhtyi väittämään, että kyllä jokin näistä tarjouksista varmasti koskee näitä. Muutaman minuutin turhan neuvottelemisen jälkeen (yksi rouvan taktiikoista oli se, että hän jäi tuijottamaan puhelintaan liikkumatta, puhumatta ja närkästyneen näköisenä) rouva totesi, ettei me näitä sitten oteta, ja jätti korin siihen paikkaan. Seuraavaksi neuvoteltiin yläkerrasta haetun keittiökoneen ominaisuuksista, hinnasta ja takuusta ja harkittiin ostamista. Otettiin puhelin taas esille ja näytettiin kassahenkilölle muita vaihtoehtoja. Päätettiin ostaa (no kai me nyt sitten tämä). Bonuksissa oli jotain juttua, josta piti keskustella. Ja taas se puhelin käteen, bonussivut esille ja semanttinen keskustelu käyntiin. Kun lopulta ostokset oli päätetty ja maksettu, rouva palasi vielä näyttämään kuittia kassahenkilölle. Pariskunta ei muuten kertaakaan ottanut katsekontaktia kassahenkilöön, vaan tuijotti joko ostoksiaan tai puhelinta. Ehkä sekin oli neuvottelutaktiikka, jolla otettiin etäisyyttä keskustelukumppaniin.
Ihailin koko esityksen ajan kassahenkilön viileää asiallisuutta. Jollei olisi ollut niin tuskallisen kuuma, olisin voinut ottaa tapauksen jonkinlaisena sketsinä. En puhkunut enkä protestoinut, vaikka mieleni teki hutkia rouvaa jäätelökassilla ja roiskauttaa hänen päälleen vähän hikeä otsaltani. Millä ihmeen logiikalla ostospäätökset, bonuskortin ihmeet ja tinkiminen tullaan hoitamaan kassalle, kun infotiski on kuuden metrin päässä?
Toinen mieleen jäänyt seikka: kaupassa oli aika monta aikuista miestä hihattomassa, mustassa topissa. Jostain syystä jokainen heistä, pömppömahainenkin, herätti minussa mielleyhtymän balettitunneista. Ostoskierrokseni loppupäässä mielikuvitukseni lisäsi jokaisen toppimiehen vyötärölle vaaleanpunaisen tutun. Toivottavasti he eivät käsittäneet hymyäni flirttailuksi tai ihailuksi. Ei toppeja julkisilla paikoilla, hyvät miehet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki saa asioida, kyllä juu. Se että jäädään rupattelemaan niitä omia jonninjoutavia asioita on kuitenkin ihan vain turhaa ja hölmöä ja hidastaa asiointia.
Ongelma on lähinnä se, että kaupoissa on nykyisin liian vähän työntekijöitä. Lisäksi kassatyöntekijät eivät älyä hälyttää lisää kassoja avuksi, kun jonot kasvavat. Joudun itse aina työntekijöitä tästä muistuttamaan. Itse veikkaan, että tahallisesti pitkitetyillä jonoilla ohjataan ihmisiä käyttämään enemmän itsepalvelukassoja.
Minua ärsyttävät nämä kassan eteen pakkaamaan jäävät. Itsellä yleensä lasten rattaat ja sitten saa omalla olla aina "anteeksi, väistäistikö vähäsen, että pääsen pakkaamaan omat ostokseni" ja vastaukseksi saa närkästyneenä katseen ja tuhahduksen ja tilaa tehdään tasan sen verran, että juuri ja juuri mahdun rattaiden kanssa ohi, kun oikein varovasti ja hitaasti hivuttaudun, että en kolhi tämän urpon nilkkoja.
Minulle, mummolle, sattui kerran tällainen juttu:
Kaupassamme oli aiemmin pikakassa, max. 5 ostosta, mikä myös selvästi kyltissä ilmoitettiin. Olin kerran menossa viiden ostokseni kanssa tälle kassalle, kun ihan viime metrillä (sananmukaisesti!) eteeni kiilasi törkeästi itseäni muutama vuosikymmen nuorempi nainen kukkuraisen kärrynsä kanssa. Kysyin häneltä asiallisen kohteliaasti, eikö hän ollut huomannut, että tämä oli max. 5 ostoksen pikakassa. Juu, oli kyllä eikä hänellä ollutkaan kuin viisi ostosta! Totta: kun tarkemmin katsoin, kärry oli täynnä hänen omia kassejaan + muiden kauppojen muovikasseja, varsinaisia uusia ostoksia oli vain ne sallitut viisi. Asia selvä, daami meni edelläni, latoi ostoksensa hihnalle, maksoi ne ja oli poistumassa, kun hälyportit pärähtivät soimaan. No, sitten alkoi se etsintä, mikä mahdollisesti sen hälyn aiheutti. Joka ikinen kassi, pussukka ja nyssäkkä oli käytävä ostos ostokselta läpi, ennen kuin syyllinen löytyi vihoviimeisestä pussista. Sitten alkoi kuitin metsästys, jotta asiakkaan syyttömyys saatiin todenettua... löytyihän sekin lopulta, niin että daami pääsi poistumaan ja me muut jonottajat vuorollamme asioimaan.
Että sellainen ”pika”kassa. Sitä ei kyseisessä kaupassa enää ole - tilalle on tullut viisi itsepalvelukassaa, ja se on hyvä se!
Vierailija kirjoitti:
Minulle, mummolle, sattui kerran tällainen juttu:
Kaupassamme oli aiemmin pikakassa, max. 5 ostosta, mikä myös selvästi kyltissä ilmoitettiin. Olin kerran menossa viiden ostokseni kanssa tälle kassalle, kun ihan viime metrillä (sananmukaisesti!) eteeni kiilasi törkeästi itseäni muutama vuosikymmen nuorempi nainen kukkuraisen kärrynsä kanssa. Kysyin häneltä asiallisen kohteliaasti, eikö hän ollut huomannut, että tämä oli max. 5 ostoksen pikakassa. Juu, oli kyllä eikä hänellä ollutkaan kuin viisi ostosta! Totta: kun tarkemmin katsoin, kärry oli täynnä hänen omia kassejaan + muiden kauppojen muovikasseja, varsinaisia uusia ostoksia oli vain ne sallitut viisi. Asia selvä, daami meni edelläni, latoi ostoksensa hihnalle, maksoi ne ja oli poistumassa, kun hälyportit pärähtivät soimaan. No, sitten alkoi se etsintä, mikä mahdollisesti sen hälyn aiheutti. Joka ikinen kassi, pussukka ja nyssäkkä oli käytävä ostos ostokselta läpi, ennen kuin syyllinen löytyi vihoviimeisestä pussista. Sitten alkoi kuitin metsästys, jotta asiakkaan syyttömyys saatiin todenettua... löytyihän sekin lopulta, niin että daami pääsi poistumaan ja me muut jonottajat vuorollamme asioimaan.
Että sellainen ”pika”kassa. Sitä ei kyseisessä kaupassa enää ole - tilalle on tullut viisi itsepalvelukassaa, ja se on hyvä se!
Et kyennyt kassien penkomisen kyyläämiseltä siirtymään viereiselle kassalle..?
Kerran jäin jumittamaan, kun kassa ei edes tervehtinyt, eikä sanonut loppusummaan. Loppujen lopuksi kun sanoi sen summan totesin, että aloitetaampa ihan alusta. Kun tulin tähän sanoin moi mitä sinun kuuluu silloin sanoa? Tokaisi siihen sitten, että voisitko ihan nyt vaan maksaa? Totesin, että en nämä ostokset jää nyt tähän ja minä lähden.