Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ammattisairas lähipiirissä, miten jaksaa?
25.07.2019 |
Meillä on lähipiirissä ammattisairas henkilö, pääsi viimein työkyvyttömyyseläkkeelle jonkin aika sitten. Kaikkia diagnoosejaan ei ole kaiketi edes kertonut; luulisin että päädiagnoosin on masennus tai ahdistuneisuus mutta sen itse kieltää, selkäongelmia, kilpirauhasongelmua, ruoka-aineallergioita, IBS, halvausoireellinen migreeni nyt ainakin ja varmaan jotain muutakin. Omasta mielestään kaikki johtuu entisen työpaikan sisäilmaongelmien aiheuttamasta kroonisesta väsymysoireyhtymästä mutta sairaalloinen on ollut aina. Ruokavalio on suppea, päivärytmi kadoksissa jo vuosia -valvoo yöt, nukkuu päivät ja/tai nukkuu useamman vuorokauden putkeen. Alipainoinen tai syömishäiriöinen, asunto kaaoksessa ja todellakin täynnä tavaraa (hamstraaja/keräilypakko) Vuosien varrella on tutkittu kaikkea mahdollista mutta mitään ei ole löytynyt; huono vointi jatkuu ja jatkuu. Mikään lääkitys ei auta -esim vahvat lihasrelaksantit eivät hänen mielestään auta mitään; mikä kipulääke ai auta migreeniin joka jatkuu vuorokausitolkulla, terapiaan ei vuosiin suostunut ja nyt ei enää ole varaa.
Stressaa pienimmästäkin asiasta ja lähikaupassakäynti (alle 500m matkaa) vaatii päivän suunnittelun ja vuorokauden toipumisen. Julkisella tällä hetkellä vain uusitaan reseptit, mitään hoitoa tai kuntoutusta ei edes suunnitella tai tarjota.
Onko näin sairaiden paikka tosiaan yksin kotonaan? Miksei ole edes avohoidon seurantaa kerran viikossa tai jotain säännöllistä päivätoimintaa? Toisaalta huolestuttaa että miten pystyy elämään seuraavat 20-30 vuotta näin, toisaalta turhauttaa kun joku elää ensinnäkin täysin muiden veromaksajien tukemana sekä se, ettei saa mitään, edes pienintäkään toipumista aikaan. Edes se säännöllinen päivä- ja ateriarytmi ja ulkoilu. Ihan perusasioita; ihmeitä en odota. Lähipiiriä kuormittaa mm monen tunnin puheluilla, joiden ainoa puheenaihe ovat hänen huono vointinsa ja viimeisimmät vastoinkäymisensä. ( mikään ei koskaan onnistu; huono tuuri on aivan käsittämätön) Mitään ei voi tehdä oman vointinsa eteen eikä yrittää toipua kun työpaikalla oli sisäilmaongelma (10 vuotta sitten) Vertaistukiryhmissä on aktiivinen ja se tietysti vielä lietsoo tilanteen toivottomuutta
Rajoja vedän rajoittamalla puheluita mutta esim se asunnon kaaos ahdistaa jo ulkopuolistakin. Jos olette koskaan katsoneet ”Himohamstraajat” ohjelmaa niin aletaan olla sillä tasolla. Pitäisikö vain tehdä sosiaalipuolen huoli-ilmoitus? Osaa kyllä bluffata viranomaisten edessä eikä varmastikaan päästä ketään asuntoonsa; edes kavereitaan tai vanhempiaan eivät ole päästänyt käymään siellä useampaan vuoteen. Itse kävin siellä noin vuosi sitten vähän hätätilanteessa ja järkytyin. Oli puhelimessa puhunut kaaoksesta mutten ymmärtänyt mitä todellisuus oli ja silloinkin näin pelkän eteisen. Järkyttävä sekamelska ja esim kaikki pinnat tavaraa, kippoja, kuppeja, ruokaa, lehtipinoja niin täynnä että kulku oli pientä polkua myöten huoneesta toiseen. Olen tarjoutunut auttamaan esim jätepaperin viemisellä, ei halua apua vedoten siihen että halua tarkistaa ettei mitään tärkeitä kirjeitä ole niissä metrin korkuisissa jätepaperipinoissa. Kaikelle on aina samantapainen ihan järkevältä kuulostava selitys; jos ei muu niin se, että on viime aikoina voinut huonosti. Tai on voinut vähän paremmin ja on siksi tehnyt kaikkea muuta
Toista ei voi muuttaa mutta onko sairaallakin joku vastuu omasta voinnistaan?
Kommentit (38)
En jaksanut lukea, mutta uskoisin että osun aika lähelle kun kehoitan sinua viettämään enemmän aikaa täyspäisten ihmisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä joku huoli-ilmoitus voisi olla paikallaan. Aivan selkeästi psyykkisiä sairauksia. Voit myös rajata omaa rooliasi.
Huoli-ilmoituksen voisit tehdä, koska se saattaisi auttaa tätä ihmistä oikeasti, jos joku virallinen taho pääsisi tarttumaan asioihin.
Kuulostaa tapaukselta, joka sitten löydetään aikojen päästä muumioituneena, kun läheiset ovat pitkään vain kiitollisia siitä, ettei soittele enää.
En usko, että haluat lukea sitä lehdestä, joten tee voitavasi eli se ilmoitus.
Sun vika lause sen sanoo. Sairaalla itsellään on vastuu - muilla on toki vastuu tarjota apua ja tukea, mutta jos sitä ei halua, sitä ei voi väkisin antaa. Kun ei täytä pakkohoidon kriteerejä, kukaan ei voi väkisin auttaa, jos sairas itse ei halua, vaikka avun tarve olisi ilmeinen.
Valitettavasti masentuneille tuntuu olevan tyypillistä se, että takerrutaan vanhoihin asioihin ja vastoinkäymisiin, ei nähdä mitään valoa tunnelin päässä eikä nähdä omia vaikutusmahdollisuuksia asioihin ja elämänkulkuun. Ongelmallista tässä on se, että läheiset saattavat ihan oikeasti sairastua stressistä ja huolesta, jonka sairaan tilanne heille aiheuttaa. Tunne rajasi ja älä stressaa asioista, joihin et voi vaikuttaa.
Jos kyseessä ei ole oma lapsi, vedä ihan tiukat rajat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi sinä huolehdit tästä tyypistä? Onko huolehtimisestasi hänelle jotain hyötyä? Koska sinulla alkaa pää hajota asian takia? Miksi ryvet toisen asioissa???
Tässä on kaikki klassikot. Sisäilma, ibs ja väsymysoireyhtymä. Nämä on niin paljon mukavampia kuin tunnistaa oma psyykkinen tilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos kyseessä ei ole oma lapsi, vedä ihan tiukat rajat.
Ja vaikka olisikin oma lapsi, niinhän on jo aikuinen. Pelasta itsesi ensin.
Hamstraajien asunnot ovat riski paitsi asukkaalle itselleen, myös muille. Mahdolliset tuhoeläimet, hajut, palokuorma. Vihjaisin tilanteesta isännöitsijän suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tekisi mitään "huoli-ilmoituksia" jos tietäisin että ihminen itse ei sellaista puuttumista elämäänsä halua. Antaisin hänen elää kuten elää, mutta rajaisin yhteydenpitoa niin että tämän ihmisen seura ei kohtuuttomasti kuormita itseäni. Enkä todellakaan yrittäisi saada häntä "ottamaan vastuuta voinnistaan", se ei tule onnistumaan, koska näyttää että merkittävä osa hänen identiteettiään on olla sairas ja uhri. Hän ei siis todennäköisesti pohjimmiltaan edes halua voida paremmin, koska identiteetti tuhoutuisi.
Kyllä tuo tuttavasi vaikuttaa psyykkisesti sairaalta. Luultavasti on jotain muutakin kuin masennus. Hän tarvitsisi apua päivittäisen arjen hoitamiseen. Eikö nykyään voi tehdä huoli-ilmoituksen aikuisestakin ihmisestä? Hän kyllä vaikuttaa sellaiselta, joka ei ota mitään apua vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä luulet että se huoli-ilmoitus auttaa? Jos on kerran juuri työkyvyttömyyseläkkeelle päässyt, niin on hoidon piirissä jo. Kukaan sosiaalihuollon viranomainen ei voi ilman lupaa mennä kenenkään huusholliin tai auttaa ihmistä, joka apua ei halua. Piste.
Kyllä niistä Himohamstraajien ihmisistä suurin osa jatkaa ihan samaan malliin elämistään, jollei niitä pakoteta pois siitä asunnosta (= asunto on jo asumiskelvoton), vaikka asunto saataisiin laitettua kuntoon. Pakkohoitoa ei ole, niin mitäpä siinä sitten voi tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä on kaikki klassikot. Sisäilma, ibs ja väsymysoireyhtymä. Nämä on niin paljon mukavampia kuin tunnistaa oma psyykkinen tilanne.
Ja kilpirauhasen vajaatoiminta ja migreeni.
Työkyvyttömyyseläkkeelle ei pääse ap:n mutujutuilla joten loppukin on varmasti samaa tuubaa.
Vierailija kirjoitti:
Mitä luulet että se huoli-ilmoitus auttaa? Jos on kerran juuri työkyvyttömyyseläkkeelle päässyt, niin on hoidon piirissä jo. Kukaan sosiaalihuollon viranomainen ei voi ilman lupaa mennä kenenkään huusholliin tai auttaa ihmistä, joka apua ei halua. Piste.
Näin, ja hyvä että on näin. Sehän jo olisikin, jos kyyläävien sukulaisten huoli-ilmoituksista voisi joutua pakkotoimenpiteiden kohteeksi, koska ei elä ja ajattele kuin ne haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Työkyvyttömyyseläkkeelle ei pääse ap:n mutujutuilla joten loppukin on varmasti samaa tuubaa.
Kyllä pääsee masennuksella ja parilla muulla psyykenpuolen diagnoosilla. Jos ei fyysiseltä puolelta löydy vikaa ja on hyvin sairas, niin silläkin on diagnoosinumero, joku harhaisuushäiriö. Ja himohamstraajille on persoonallisuushäiriö useinkin. Pelkällä masennuksella ei pääse, mutta joku psykottinen diagnoosi, niin sitten alkaa tulla eläkepaperia.
Kuvaus on kuin yhdestä sukulaisesta, ei voi tehdä mitään. Jos asunnossa alkaa olla rottia ja voimakas haju, niin sitten voi isännöitsijä puuttua, mutta jossain vuokrakasarmissa tuskin sitäkään kovin helposti.
Vierailija kirjoitti:
Hamstraajien asunnot ovat riski paitsi asukkaalle itselleen, myös muille. Mahdolliset tuhoeläimet, hajut, palokuorma. Vihjaisin tilanteesta isännöitsijän suuntaan.
Aloita tästä. Jos tuota ihmistä ei pysty enää mikään pelastamaan, niin hänen ei tarvitse tuhota muiden lähellä asuvien elämää ja terveyttä. Häätö asunnosta olisi hyvä askel eteenpäin tai mihin hän haluaakaan mennä, ihan sama.
Alue: Aihe vapaa
Anna olla ja estä puhelut. Olkoon lähipiiriä tai ei, niin elä omaa elämääsi mielummin kuin toisen elämää.