Lue keskustelun säännöt.
Ammattisairas lähipiirissä, miten jaksaa?
25.07.2019 |
Meillä on lähipiirissä ammattisairas henkilö, pääsi viimein työkyvyttömyyseläkkeelle jonkin aika sitten. Kaikkia diagnoosejaan ei ole kaiketi edes kertonut; luulisin että päädiagnoosin on masennus tai ahdistuneisuus mutta sen itse kieltää, selkäongelmia, kilpirauhasongelmua, ruoka-aineallergioita, IBS, halvausoireellinen migreeni nyt ainakin ja varmaan jotain muutakin. Omasta mielestään kaikki johtuu entisen työpaikan sisäilmaongelmien aiheuttamasta kroonisesta väsymysoireyhtymästä mutta sairaalloinen on ollut aina. Ruokavalio on suppea, päivärytmi kadoksissa jo vuosia -valvoo yöt, nukkuu päivät ja/tai nukkuu useamman vuorokauden putkeen. Alipainoinen tai syömishäiriöinen, asunto kaaoksessa ja todellakin täynnä tavaraa (hamstraaja/keräilypakko) Vuosien varrella on tutkittu kaikkea mahdollista mutta mitään ei ole löytynyt; huono vointi jatkuu ja jatkuu. Mikään lääkitys ei auta -esim vahvat lihasrelaksantit eivät hänen mielestään auta mitään; mikä kipulääke ai auta migreeniin joka jatkuu vuorokausitolkulla, terapiaan ei vuosiin suostunut ja nyt ei enää ole varaa.
Stressaa pienimmästäkin asiasta ja lähikaupassakäynti (alle 500m matkaa) vaatii päivän suunnittelun ja vuorokauden toipumisen. Julkisella tällä hetkellä vain uusitaan reseptit, mitään hoitoa tai kuntoutusta ei edes suunnitella tai tarjota.
Onko näin sairaiden paikka tosiaan yksin kotonaan? Miksei ole edes avohoidon seurantaa kerran viikossa tai jotain säännöllistä päivätoimintaa? Toisaalta huolestuttaa että miten pystyy elämään seuraavat 20-30 vuotta näin, toisaalta turhauttaa kun joku elää ensinnäkin täysin muiden veromaksajien tukemana sekä se, ettei saa mitään, edes pienintäkään toipumista aikaan. Edes se säännöllinen päivä- ja ateriarytmi ja ulkoilu. Ihan perusasioita; ihmeitä en odota. Lähipiiriä kuormittaa mm monen tunnin puheluilla, joiden ainoa puheenaihe ovat hänen huono vointinsa ja viimeisimmät vastoinkäymisensä. ( mikään ei koskaan onnistu; huono tuuri on aivan käsittämätön) Mitään ei voi tehdä oman vointinsa eteen eikä yrittää toipua kun työpaikalla oli sisäilmaongelma (10 vuotta sitten) Vertaistukiryhmissä on aktiivinen ja se tietysti vielä lietsoo tilanteen toivottomuutta
Rajoja vedän rajoittamalla puheluita mutta esim se asunnon kaaos ahdistaa jo ulkopuolistakin. Jos olette koskaan katsoneet ”Himohamstraajat” ohjelmaa niin aletaan olla sillä tasolla. Pitäisikö vain tehdä sosiaalipuolen huoli-ilmoitus? Osaa kyllä bluffata viranomaisten edessä eikä varmastikaan päästä ketään asuntoonsa; edes kavereitaan tai vanhempiaan eivät ole päästänyt käymään siellä useampaan vuoteen. Itse kävin siellä noin vuosi sitten vähän hätätilanteessa ja järkytyin. Oli puhelimessa puhunut kaaoksesta mutten ymmärtänyt mitä todellisuus oli ja silloinkin näin pelkän eteisen. Järkyttävä sekamelska ja esim kaikki pinnat tavaraa, kippoja, kuppeja, ruokaa, lehtipinoja niin täynnä että kulku oli pientä polkua myöten huoneesta toiseen. Olen tarjoutunut auttamaan esim jätepaperin viemisellä, ei halua apua vedoten siihen että halua tarkistaa ettei mitään tärkeitä kirjeitä ole niissä metrin korkuisissa jätepaperipinoissa. Kaikelle on aina samantapainen ihan järkevältä kuulostava selitys; jos ei muu niin se, että on viime aikoina voinut huonosti. Tai on voinut vähän paremmin ja on siksi tehnyt kaikkea muuta
Toista ei voi muuttaa mutta onko sairaallakin joku vastuu omasta voinnistaan?
Kommentit (38)
Veikkaan että tämä tapahtuu Oulussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk0…
Se on harhaluuloisuushäiriö, kun luulee sairastavansa kaikennäköisiä sairauksia, mutta mitään ei löydy. Ovat kuolemaisillaan, mutta ei löydy kuin vaarattomia pikkuvaivoja korkeintaan. Siihen päälle masennus, niin kyllä pääsee eläkkeelle. Ap:n kuvauksessa on kuvauksesta päätellen vielä paniikkihäiriökin.
Onhan nuo kaikki vakavia sairauksia, ettei tällainen pysty työelämään ja eivät myöskään mene hoitoon, koska heidän mielestään on vika lääkäreissä, jotka eivät suorita tarpeeksi tutkimuksia.
Nähtävästi tämä sairaus on aika yleinen ketjusta päätellen, tuntemassani tapauksessa on myös kyseessä himohamstraaja. Rottiakin on hirveät määrät, mutta ok-talossa ei voi isännöitsijääkään apuun kutsua. Mitään ei voi tehdä, kaikkea on yritetty. Ainoa mitä voi tehdä on
1. Olla vain sen verran tekemisissä kuin oma hermo kestää
2. Kääntää puheenaihetta muualle kuin omaan itseen, sairauksiin, vastoinkäymisiin
Loppujen lopuksi jokainen vastaa itse elämästään. Voi olla ihan synnynnäinenkin häiriö tämä tallainen, mutta pahenee vain iän myötä. Jos ei katso tarvitsevansa terapiaa, niin lähipiiri ei voi auttaa. Suhteet menee vain huonommiksi kaikista yrityksistä.
Yksi vaihtoehto voisi olla se että tekisi ilmoituksen palo- ja pelastustoimelle ilmeisestä vaarasta. Ainakin Tampereella sen voi tehdä nettilomakkeella. Jospa palotarkastajan kotikäynti motivoisi ottamaan apua vastaan? Muutenhan voi sitten olla häätö edessä. Apuahan hänelle on ihan varmasti tarjottu ja tarjotaan kunhan vain ottaisi sitä vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Yksi vaihtoehto voisi olla se että tekisi ilmoituksen palo- ja pelastustoimelle ilmeisestä vaarasta. Ainakin Tampereella sen voi tehdä nettilomakkeella. Jospa palotarkastajan kotikäynti motivoisi ottamaan apua vastaan? Muutenhan voi sitten olla häätö edessä. Apuahan hänelle on ihan varmasti tarjottu ja tarjotaan kunhan vain ottaisi sitä vastaan.
Et varmaan ole ikinä ollut himohamstraajien kanssa tekemisissä :D Viranomaisten kanssa rettelöinti on heidän parhaita harrastuksiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on kaikki klassikot. Sisäilma, ibs ja väsymysoireyhtymä. Nämä on niin paljon mukavampia kuin tunnistaa oma psyykkinen tilanne.
Ja kilpirauhasen vajaatoiminta ja migreeni.
Borrelioosi puuttuu ja sähköallergia.
Fibromyalgia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä tuhlaa ainakaan aikaasi monen tunnin puheluihin, tai jatkuvaan valituksen kuunteluun. Sairastut vielä itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä luulet että se huoli-ilmoitus auttaa? Jos on kerran juuri työkyvyttömyyseläkkeelle päässyt, niin on hoidon piirissä jo. Kukaan sosiaalihuollon viranomainen ei voi ilman lupaa mennä kenenkään huusholliin tai auttaa ihmistä, joka apua ei halua. Piste.
Näin, ja hyvä että on näin. Sehän jo olisikin, jos kyyläävien sukulaisten huoli-ilmoituksista voisi joutua pakkotoimenpiteiden kohteeksi, koska ei elä ja ajattele kuin ne haluaa.
Kuvauksen perusteella ei elä siten kuin itsekään haluaa.
Pitäisi ainakin tsekata tilanne.
Jos rotat pakenee kämpästä laumoittain, kun oven avaa, on syytä vähän auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kylläpä apta harmittaa kun joku pääsee vähemmällä. Olet kovasti kateellinen ja katkera .
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä apta harmittaa kun joku pääsee vähemmällä. Olet kovasti kateellinen ja katkera .
? pääsee vähemmällä mistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä apta harmittaa kun joku pääsee vähemmällä. Olet kovasti kateellinen ja katkera .
Eipä oikein kuulosta siltä, että vähemmällä pääsee.
Mutta miksi kuormittua liikaa muiden ongelmista? Jokainen taaplaa tyylillään, en nyt mitä mitä hyötyä jostain huoli-ilmoituksestakaan olisi, jos sitten saa häädön. Ei se asunnottomuus ainakaan paranna tilannetta. Palomestari tuskin on mikään mestaripsykologi, joka auttaa noin sairasta saamaan uusia oivalluksia elämästään. Surullista, mutta minkäpä sille voi läheinenkään.
Kuulostaa hyvin tutulta. Sosiaalitoimi on tarjonnut apua, mutta sekään ei kelpaa tai aina vääränlaista apua. Olen lakannut vaivaamasta asialla päätäni. Monta vuotta murehdin ja yritin auttaa, mutta ei kelvannut. Ei sitten. Surullista kun oma läheinen kyseessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ikinä jaksaisi panna näin paljon kirjoitusrivejä toisen ihmisen asioihin. Herää nyt oikeasti.
Siinä missä on olemassa koiria ja hevosia, joilla on ns. huono hermorakenne, on myös vastaavanlaisia ihmisiä. Aloituksessa on kuvattu sellainen. Esim. autoimmuunioireet, IBS ja väsymysoireyhtymä lienee juurikin samaa jatkuvaa keskushermoston stressitilaa kuin tuo yleinen ahdistus. Mitään tuolle ei ulkopuolinen voi tehdä, paitsi pelastaa itsensä, koska vika on tässä vaiheessa jo ikään kuin sisäänrakennettu - oli se sitten geenien tai ympäristön tekosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyseessä on erittäin vakava masennus. Itse olin juuri tuollainen vuosia sitten, ja asuntoni näytti myös samalta. Nyt jälkikäteen tajuan että olin ihan sekaisin, mulla oli psykooseja yms. Tuossa tapauksessa ihminen täytyy viedä jonnekin hoitoon tai edes terapiaan. Ja jos on jatkuvasti yksin tuollaisessa sekavassa kämpässä se sekoittaa vaan psyykettä vielä pahemmin. Jos olisin AP tekisin sen ilmoituksen tai ottaisin yhteyttä vaikka psykiatriseen sairaalaan ja kysyisin miten tuossa tilanteessa voi edetä.
Surullista tosiaan. Ihan en jaksa syvään/vakavaan masennukseen uskoa ainakaan näin kesäaikaan kun jaksaa esim. reissata jonkin verran lähikesätapahtumissa yms. Mutta kun pimeys tulee syksyn myötä; tilanne pahenee. Olen vähän miettinyt yritänkö ottaa hänen ystäviinsä yhteyttä onko joku käynyt siellä asunnossa tämän vuoden puolella ja onko heillä sama huoli kuin minulla. Jos asiat ovat nyt paremmassa jamassa niin hyvä; jos jaamme huolen niin ehkä sitten voisi yrittää ottaa yhteyttä jonnekin; sosiaalipuoleen tms. ap
Oma veljeni kuulostaa tuollaiselta osittain. Ollut nyt jo 10 vuotta työkyvyttömyyseläkkeellä. Sydän itsellä särkyy, kun ihminen on hyväntahtoinen mutta ihan sekaisin. Ihan kuin lapsi (aikuinen mies). Mikään ei auta, joskus parempi, joskus ei. Yritän olla tekemisissä sen minkä jaksan, mutta koville ottaa. Hyvää lopputulosta ei koskaan tule, kärsimys vaan loppuu joskus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on kaikki klassikot. Sisäilma, ibs ja väsymysoireyhtymä. Nämä on niin paljon mukavampia kuin tunnistaa oma psyykkinen tilanne.
Ja kilpirauhasen vajaatoiminta ja migreeni.
Borrelioosi puuttuu ja sähköallergia.
En jaksanut lukea listaa enää uudelleen, mutta olihan matala rautavarasto myös mukana?
Borrelioosi puuttuu ja sähköallergia.