Miten olet onnistunut pitämään miehesi niin pitkään ja jos lähti lopulta tuli niin missä teit suurimman virheen?

Molemmat ollaan ja saadaan olla omia itsejämme aidosti. Syvä luottamus ja kunnioitus kaikessa toiminnassa ja vuorovaikutuksessa. Näin pidetään fiksu, menestynyt, komea ja hauska mies. 35

Haha, ihan itse potkaisin sen pellolle koska mitään yhteistä tekemistä ja mielenkiinnon kohteita ei enää löytynyt. Miksi haluaisin viettää aikaa ihmisen kanssa joka ei halua viettää aikaa minun kanssani?

Yli 20v kesti suhde, ja olis varmaan kestänyt pitempään jos olisin jaksanut olla keittiöpiika.

Uusi kumppanini hoitaa kotitöistä minua suuremman osan, ja on mua siistimpi.

Eiköhän ongelma ole yleensä se, että se ei lähde. Miehet nyt ripustaa itsensä mihin tahansa ja on hyvin laiskoja häipymään vaikka miten tukalat olot tekisi.

Heitin pihalle. Ymmärsin että ei kannata pitää.

Olin 20 vuotta naimisissa ja sitten mies valitsi toisen.

Elin miestä varten, olin oikea pikkuvaimo ja kodinhengetär. Pidin itsestäni huolta jne. En nalkuttanut. Kai tällä sain pidettyä miehen tyytyväisenä.

Joku parisuhdeterapeutti on sanonut, että vaatii suurta viisautta erottaa omat ongelmansa parisuhteen ongelmista. Väitän, että mieheltä puuttui tämä viisaus. Ei, en ole täydellinen, mutta minussa ei ole mitään sellaista vikaa, mikä saisi ihmisen eroamaan minusta.

Parisuhteemme on toki monen asian summa, mieleen tulee esimerkiksi molemminpuolinen luottamus, jokapäiväinen koskettelu (ei välttämättä seksuaalista, mutta läheisyyttä on aina), se että meillä on yhdessä hauskaa... mutta varmaankin tärkein on se, että valitsin alunperinkin oikein. Ja valinta taas meni nappiin aiempien huonojen kokemuksien suomalla viisaudella ja toki enimmäkseen onnella.

En myöskään näe, että miehen "pitäminen" olisi tavoitteenani, vaan yhdessäolon onnellisuus. Jos jostain syystä onni katoaisi eikä yritykset toisi sitä takaisin, en haluaisi jatkaa suhdetta. En pelkää yksinoloa.

Suurin osa eroistahan tapahtuu naisen aloitteesta, muistaakseni yli 80%, joten olisi pitänyt varmaan kysyä miehiltä. Vastaan kuitenkin, että seksi on meillä toiminut aina todella hyvin. Puhumme toisillemme kauniisti, vältämme loukkaamista riidellessäkin. Pidämme toistemme ulkonäöstä ja sanomme sen lähes päivittäin. Hellyyttä ja huomioimista paljon, mutta myös tuuria, että olen tavannut noin sopivan. N60, naimisissa 41 vuotta

Vierailija kirjoitti:

Haha, ihan itse potkaisin sen pellolle koska mitään yhteistä tekemistä ja mielenkiinnon kohteita ei enää löytynyt. Miksi haluaisin viettää aikaa ihmisen kanssa joka ei halua viettää aikaa minun kanssani?

Yli 20v kesti suhde, ja olis varmaan kestänyt pitempään jos olisin jaksanut olla keittiöpiika.

Uusi kumppanini hoitaa kotitöistä minua suuremman osan, ja on mua siistimpi.

Ihan uteliaisuutta:

odotat että mies viettää aikaa kanssasi, mutta et itse vietä aikaa hänen harrastusten parissa?

Seksi, kaikenlainen läheisyys, yhteinen huumori ja toisen itsenäisyyden kunnioittaminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haha, ihan itse potkaisin sen pellolle koska mitään yhteistä tekemistä ja mielenkiinnon kohteita ei enää löytynyt. Miksi haluaisin viettää aikaa ihmisen kanssa joka ei halua viettää aikaa minun kanssani?

Yli 20v kesti suhde, ja olis varmaan kestänyt pitempään jos olisin jaksanut olla keittiöpiika.

Uusi kumppanini hoitaa kotitöistä minua suuremman osan, ja on mua siistimpi.

Ihan uteliaisuutta:

odotat että mies viettää aikaa kanssasi, mutta et itse vietä aikaa hänen harrastusten parissa?

Meillä exän kanssa oli juuri näin, silloin oli kivaa yhteistä tekemistä kun tein hänen juttujaan. Toisinpäin ei ollut kivaa tekemistä.

Eikö tuo kysymys vähän kumoa itse itsensä? ”Jos lopulta lähti niin missä teit virheen, mutta ei tarvitse vastata jos et pystynyt pitämään miestäsi?”

Jouduin jättämään, kun hän paitsi halusi käydä vieraissa myös ihastui uuteen naiseensa ja kertoi, että minä en ole hänen naisensa ja seksi on ohi.

Huom hän olisi siis jatkanut kanssani yhä. WTF? Jos hänen tunteensa minua kohtaan olivat hiipuneet tai kuolleet, eihän se olisi enää koskaan paremmaksi muuttunut.

Mulla mies ei ole vaan parempaakaan löytänyt, siis uskoisin niin ja moni väitti 35v sitten että kyllä se paremman vielä löytää. Minua pidettiin niin arvottomana huonona naisena kun en halunnut lapsia enkä kotipiiaksi hellapoliisiksi. Lapsia kun ei ole eikä sen takia pakko avioliittoakaan niin olisi ollut helppoa lähteä ja nyt kun ollaan jo sen verran iäkkäitä niin vanha koira ei enään uusille tavoille opi ja siinä vaihtamisessa voi käydä niin huonosti että jääpi lopuksi yksin kokonaan. Jos mies häipyisi niin itseäni ei tässä iässä enään kiinnosta uusi suhde ja hekuma, työntää pää ihan tuntemattomaan. Eläisin erakkona ennemmin loppu elämän. 

Vierailija kirjoitti:

Olin 20 vuotta naimisissa ja sitten mies valitsi toisen.

Elin miestä varten, olin oikea pikkuvaimo ja kodinhengetär. Pidin itsestäni huolta jne. En nalkuttanut. Kai tällä sain pidettyä miehen tyytyväisenä.

Joku parisuhdeterapeutti on sanonut, että vaatii suurta viisautta erottaa omat ongelmansa parisuhteen ongelmista. Väitän, että mieheltä puuttui tämä viisaus. Ei, en ole täydellinen, mutta minussa ei ole mitään sellaista vikaa, mikä saisi ihmisen eroamaan minusta.

Jospa oletkin tylsä? Särmätön?

Vierailija kirjoitti:

Haha, ihan itse potkaisin sen pellolle koska mitään yhteistä tekemistä ja mielenkiinnon kohteita ei enää löytynyt. Miksi haluaisin viettää aikaa ihmisen kanssa joka ei halua viettää aikaa minun kanssani?

Yli 20v kesti suhde, ja olis varmaan kestänyt pitempään jos olisin jaksanut olla keittiöpiika.

Uusi kumppanini hoitaa kotitöistä minua suuremman osan, ja on mua siistimpi.

Tarvitsit siis rengin itsellesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haha, ihan itse potkaisin sen pellolle koska mitään yhteistä tekemistä ja mielenkiinnon kohteita ei enää löytynyt. Miksi haluaisin viettää aikaa ihmisen kanssa joka ei halua viettää aikaa minun kanssani?

Yli 20v kesti suhde, ja olis varmaan kestänyt pitempään jos olisin jaksanut olla keittiöpiika.

Uusi kumppanini hoitaa kotitöistä minua suuremman osan, ja on mua siistimpi.

Tarvitsit siis rengin itsellesi.

Mieluummin näin päin. Katsoisin kyllä että tässä uudessa suhteessani asioita tehdään tasavertaisemmin, että jos mä laitan ruan niin toinen korjaa astiat pöydästä. Kukaan tuskin haluaa olla toiselle pelkkä palvelija, parisuhteeseen tarvitaan muutakin.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän ongelma ole yleensä se, että se ei lähde. Miehet nyt ripustaa itsensä mihin tahansa ja on hyvin laiskoja häipymään vaikka miten tukalat olot tekisi.

Täh...? Miksi täytyisi toinen saada jotenkin "savustettua" ulos suhteesta? Eikö voi vain istua alas ja sanoa, että tämä ei toimi. Ja yrittää yhdessä parantaa tilannetta, ei huonontaa sitä. Jos suhde ei siitä riittävästi kohene, niin lusikat jakoon.

Jos tuo "tukalien olojen tekeminen" on kovinkin yleinen asenne, niin ei ihme, että avioliitot voivat niin huonosti. (vai lankesinko provoon...)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haha, ihan itse potkaisin sen pellolle koska mitään yhteistä tekemistä ja mielenkiinnon kohteita ei enää löytynyt. Miksi haluaisin viettää aikaa ihmisen kanssa joka ei halua viettää aikaa minun kanssani?

Yli 20v kesti suhde, ja olis varmaan kestänyt pitempään jos olisin jaksanut olla keittiöpiika.

Uusi kumppanini hoitaa kotitöistä minua suuremman osan, ja on mua siistimpi.

Ihan uteliaisuutta:

odotat että mies viettää aikaa kanssasi, mutta et itse vietä aikaa hänen harrastusten parissa?

Meillä exän kanssa oli juuri näin, silloin oli kivaa yhteistä tekemistä kun tein hänen juttujaan. Toisinpäin ei ollut kivaa tekemistä.

Minun mieheni sanoi eilen "eikai kukaan jaksa viettää aikaa kanssasi kun olet niin tylsä?" ja "olisitpa intohimoisempi ihminen" ja "no hanki ystäviä" ja "ei ihme, että oot yksinäinen kun oot niin tylsä" jnejne..

Nyt arvon av-raati aa äänestää.

- yläpeukku: jätä se sika

- alapeukku: jää suhteeseen

Huomionarvoista, että meillä on yhteisiä lapsia (joiden isää kadun), mies tienaa todella vähän ja mies on katsonut viimeisen vuoden pornoa eikä minua.

Omasta mielestäni mies on sangen vähään tyytyvä otus :)

Huolehdin kodista suht hyvin, laitan ruokaa ja seksiä hän saa aina kun haluaa. Olemme olleet yhdessä kohta 30vuotta. Meitä yhdistää myös samanlainen huumorintaju. Miehen rahoilla emme varsinaisesti elä, minulla on oma työ josta saadun (pienen) palkan saan käyttää miten itse haluan.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä että meillä ei koskaan olisi sotkuista tai ettemme ikinä riitelisi mistään. Ollaan joskus eri mieltäkin mutta todella harvoin enää nykyään. Mietin aina kun kuuntelen ystävieni kertomuksia omista miehistään että omani on helmi sikojen joukossa.

Vierailija kirjoitti:

Olin 20 vuotta naimisissa ja sitten mies valitsi toisen.

Elin miestä varten, olin oikea pikkuvaimo ja kodinhengetär. Pidin itsestäni huolta jne. En nalkuttanut. Kai tällä sain pidettyä miehen tyytyväisenä.

Joku parisuhdeterapeutti on sanonut, että vaatii suurta viisautta erottaa omat ongelmansa parisuhteen ongelmista. Väitän, että mieheltä puuttui tämä viisaus. Ei, en ole täydellinen, mutta minussa ei ole mitään sellaista vikaa, mikä saisi ihmisen eroamaan minusta.

Voi, tuo on ihan kauhea ajatus, että pitäisi olla jokin nimetty vika, että olisi oikeutettu eroamaan.

Vanhemmalla sukupolvella vähän tällaista ajattelua on. Kun sisareni erosi miehestään, sitä päiviteltiin. Kun ei miehessä ollut mitään vikaa! Niin oli kunnollinen, kävi töissä ja huolehti lapsistakin.

Se on niin, että joskus ei vain pysty jatkamaan suhdetta, vaikka toinen olisi kuinka täydellinen. Hyvä mies tai nainen, jossa ei ole mitään erityistä vikaa, ei ole välttämättä sopiva ja oikea itselle.