Mitäs jos peruskoulunsa päättäneen ratkaisu onkin huono/väärä?

Nyt kannattaisi kyllä keskittyä siihen lukioon vaan jos sinne menee ja miettiä noita juttuja vasta, jos oikeasti käy niin että hän keskeyttää lukion. 

Ei se maailmaa kaatavaa ole, jos vähän aikaa tuossa iässä makaa kotonakin. Eikä tarvita mitään ihmeellistä ammatillista ambitiota, että hankkii koulutuksen jolla elättää itsensä. Ja voihan sitä mennä töihinkin jos ei vaan koulut nappaa. Esim. mun työkaverin poika pääsi varastohommiin ja tienaa yllättävän paljonkin vaikkei ole minkään sortin koulutusta.

Miksi lukio olisi huono valinta? Ja jos on, niin sitten uusi haku keväällä muualle.

Eiväthän amikset vielä ole alkaneet! Ensi hätään voi kuitenkin kysellä niistä mielenkiintoisista amiksista, olisiko siellä vielä vapaita paikkoja. Monissa on. Ja sinne vaan sitten. Tai yrittää nyt sen yhden vuoden käydä sitä lukiota ja katsoa tilannetta uudelleen keväällä.

Amiksissa on jatkuva haku. Ellei lukio suju, voi vaikka syksyllä hakea amiksiin. Monissa aloitusaikoja on jatkuvasti. Haku amiksen nettisivuilta. Tai valmaan

Nykyään ei haittaa mitään, vaikkei heti löydä oikeaa suuntaan.

En ala tässä hänestä kummemmin avautumaan, mutta on kaikkea muuta kuin "innoissaan" asian suhteen, jopa masentuneen oloinen jossakin määrin. Ei siedä edes pientä keskustelun tynkää mistään mikä aiheeseen liittyy, ei mitään intoa tmv. Pelkää ettei pärjää eikä jaksa niin pitkiä päiviä ja kaikkea sitä lukemisen määrää yms ja siihenkin syynsä vaikkei este olekaan. Kunnassamme on ns opintotakuu tai mikä se nyt onkin, mutta silti mietityttää eikä sekään asiaa auta miten ammatillisten koulutusten opetustasoa ym on alasajettu, ainakin uutisointien mukaan. Hän tarvitsee selkeät rutiinit ja rytmin ja struktuuria, muuten mielihyvä-ja mukavuus vie helposti voiton, vaikka on kyllä myös hyvin tunnollinen ja "kiltti".

Ap

Vierailija kirjoitti:

Eiväthän amikset vielä ole alkaneet! Ensi hätään voi kuitenkin kysellä niistä mielenkiintoisista amiksista, olisiko siellä vielä vapaita paikkoja. Monissa on. Ja sinne vaan sitten. Tai yrittää nyt sen yhden vuoden käydä sitä lukiota ja katsoa tilannetta uudelleen keväällä.

Itse ainakin kannustaisin lasta sen lukion käymiseen, ja siihen ettei kovin helposti luovuta jos alkuun on vaikeaa, varsinkin jos häntä ei myös mikään amislinja kovasti kiinnosta. Vähän tulee tästä aloituksesta sellainen olo että vanhempi ei usko lapsensa kykyihin - toivottavasti ei tätä epäuskoa siihen lapseen tartuta vaan opettaa, että jos vaikeuksia tuleekin, niin niistä pääsee yli tekemällä enemmän työtä opintojen eteen.

Itse menin aikoinaan peruskolusta lukioon ja keväällä hainkin siitten ammattikouluun ja lukion lopetin keväällä kesken ja syksyllä aloitin ammattikoulussa. Makoilemaan en ehtinyt, vaan käytin aikani harrastuksiin. Ammattikoulu sujuikin sitten tosi hyvin ja hain tekuun, mutta kävin ensin ammattikoulun loppuun ja sen jälkeen intin ja olin vähän aikaa asennustöissäkin ennen tekun alkamista. Nyt olen johtavassa asemassa oleva insinööri.

Joku kansanopistolinja?

Vierailija kirjoitti:

En ala tässä hänestä kummemmin avautumaan, mutta on kaikkea muuta kuin "innoissaan" asian suhteen, jopa masentuneen oloinen jossakin määrin. Ei siedä edes pientä keskustelun tynkää mistään mikä aiheeseen liittyy, ei mitään intoa tmv. Pelkää ettei pärjää eikä jaksa niin pitkiä päiviä ja kaikkea sitä lukemisen määrää yms ja siihenkin syynsä vaikkei este olekaan. Kunnassamme on ns opintotakuu tai mikä se nyt onkin, mutta silti mietityttää eikä sekään asiaa auta miten ammatillisten koulutusten opetustasoa ym on alasajettu, ainakin uutisointien mukaan. Hän tarvitsee selkeät rutiinit ja rytmin ja struktuuria, muuten mielihyvä-ja mukavuus vie helposti voiton, vaikka on kyllä myös hyvin tunnollinen ja "kiltti".

Ap

No jo hän on nyt peruskoulun päättänyt niin mitä sitä etukäteen keskustelemaan saati intoilemaan. Monia pelottaa tuossa iässä oma pärjääminen ja sekin miten saa kavereita tms. Ja koulu voi pitkän peruskouluputken jälkeen suorastaan tympäistä rankasti eikä todellakaan innostuttaa. Niin oli itsellänikin.

Mulla onneksi kuitenkin vanhemmat opetti tuossa vaiheessa sitten sitä pitkäjänteisyyttä, että vaikka tuntuukin tylsältä, niin jaksaa "paremman tulevaisuuden" eteen silti vääntää vaan niitä opintoja. Ja vaikka valitin etten osaa enkä pysty, olen liian tyhmä, niin jaksoivat rauhassa kertoa että se on kaikille vaikeaa mutta ei se johdu tyhmyydestä vaan täytyy harjoitella ja lukea vaan enemmän. Se on hyvä jos jo nuorena oppii pitkäjänteiseen työskentelyyn ja sisukkaaseen vaikeuksien voittamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiväthän amikset vielä ole alkaneet! Ensi hätään voi kuitenkin kysellä niistä mielenkiintoisista amiksista, olisiko siellä vielä vapaita paikkoja. Monissa on. Ja sinne vaan sitten. Tai yrittää nyt sen yhden vuoden käydä sitä lukiota ja katsoa tilannetta uudelleen keväällä.

Itse ainakin kannustaisin lasta sen lukion käymiseen, ja siihen ettei kovin helposti luovuta jos alkuun on vaikeaa, varsinkin jos häntä ei myös mikään amislinja kovasti kiinnosta. Vähän tulee tästä aloituksesta sellainen olo että vanhempi ei usko lapsensa kykyihin - toivottavasti ei tätä epäuskoa siihen lapseen tartuta vaan opettaa, että jos vaikeuksia tuleekin, niin niistä pääsee yli tekemällä enemmän työtä opintojen eteen.

Vanhemmat kyllä tietävät aika hyvin lastensa lukuhalut ja jos niitä ei ole, niin lukioon turha mennä, eikä sinne varsinkaan kannata painostaa. Mielummin yrittää keksiä lapselle ammatti, johon hänellä on lahjoja tai mielenkiintoa.

Meidän lukion käynyt ei saanut opiskelupaikkaa yliopistoon ja harmitteli nyt että ei tajunnut hakea vaikka autopuolelle, niin olisi tämän välivuoden aikana saanut jotain hyödyllisiä taitoja, vaikka ei siitä työtä itselleen hankkisikaan.

Vierailija kirjoitti:

Nyt kannattaisi kyllä keskittyä siihen lukioon vaan jos sinne menee ja miettiä noita juttuja vasta, jos oikeasti käy niin että hän keskeyttää lukion. 

Ei se maailmaa kaatavaa ole, jos vähän aikaa tuossa iässä makaa kotonakin. Eikä tarvita mitään ihmeellistä ammatillista ambitiota, että hankkii koulutuksen jolla elättää itsensä. Ja voihan sitä mennä töihinkin jos ei vaan koulut nappaa. Esim. mun työkaverin poika pääsi varastohommiin ja tienaa yllättävän paljonkin vaikkei ole minkään sortin koulutusta.

Lukion päättänyt ilmoittautui varamisepvalveluun ja sieltä on tullut töitä ihan sen verran mitä hän haluaa tehdä. Kotona asuvalla ei ole mikään pakko tehdä töitä 21 arkipäivää kuukaudessa, vaan voi vähän valikoida milloin tekee töitä ja käydä välillä matkoilla ja harrastelemassa.

Itsellä ainakin aikoinaan lukuhalut kasvoi, kun oli hanttihomissa ulkona räntäsateessa.

Eihän tilanteeseen liity mitään sellaista, että lapsi on esim.masentunut? Tai häntä on vaikka kiusattu koulussa, ja siksi uuden koulun aloittaminen pelottaa? Jos taustalla on vakavampia syitä, suosittelisin että haette hänelle yhdessä ensin apua jostakin.  Ja vasta sen jälkeen mietitään kouluun menoa. Niin erään mun tuttavan lapsen tapaukseessa ainakin toimittiin.