Miten olet onnistunut pitämään miehesi niin pitkään ja jos lähti lopulta tuli niin missä teit suurimman virheen?

Vierailija kirjoitti:

Eikö tuo kysymys vähän kumoa itse itsensä? ”Jos lopulta lähti niin missä teit virheen, mutta ei tarvitse vastata jos et pystynyt pitämään miestäsi?”

Taidat olla nihilisti pilkunviilaaja persoona

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haha, ihan itse potkaisin sen pellolle koska mitään yhteistä tekemistä ja mielenkiinnon kohteita ei enää löytynyt. Miksi haluaisin viettää aikaa ihmisen kanssa joka ei halua viettää aikaa minun kanssani?

Yli 20v kesti suhde, ja olis varmaan kestänyt pitempään jos olisin jaksanut olla keittiöpiika.

Uusi kumppanini hoitaa kotitöistä minua suuremman osan, ja on mua siistimpi.

Ihan uteliaisuutta:

odotat että mies viettää aikaa kanssasi, mutta et itse vietä aikaa hänen harrastusten parissa?

Meillä exän kanssa oli juuri näin, silloin oli kivaa yhteistä tekemistä kun tein hänen juttujaan. Toisinpäin ei ollut kivaa tekemistä.

Tämä M46

No en minä tiedä, mutta jotain oon kai tehnyt oikein, koska tuo mies vielä 24 vuoden jälkeen omasta tahdostaan on kanssani. Ei ole tarvinnut pakottaa, enkä ikinä pakottaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö tuo kysymys vähän kumoa itse itsensä? ”Jos lopulta lähti niin missä teit virheen, mutta ei tarvitse vastata jos et pystynyt pitämään miestäsi?”

Taidat olla nihilisti pilkunviilaaja persoona

Taidat olla se sama, jonka sivistyssanojen väärinkäyttöä paheksuin jo aiemmin. Nimenomaan sanaa nihilisti. Opettele sanojen tarkoitus, ennenkuin alat niitä viljelemään.

lisää ohjeita kiitos

Kuinka pitää mies (6 helppoa askelta)

1. Opettele kokkaamaan loistavia herkullisia aterioita

2. Ole naisellinen (pitkät hiukset, hyvä meikki, kynnet jne)

3. Älä nalkuta mitättömistä asioista

4. Ole velaton

5. Älä ole yh mamma

6. Tiedä kuinka miellyttää miestä sängyssä

Ei mies lähtenyt. Minä lähdin. 

Miehet pysyvät suhteessa ihan omasta tahdostaan. En ole käyttänyt mitään erikoisia konsteja. Toki meillä keskustellaan paljon ja on myös läheisyyttä ja erotiikkaa.

Emme ole naimisissa, joten mies ei voi koskaan tietää, josko tämä jatkuu vai ei.

Mun kokemusten mukaan miehen pitäminen ei ole kummoinenkaan temppu. Monet miehet on niin mukavuuden haluisia, muutosvastaarintaisia tapojensa orjia, että jos on päädytty joo saman katon alle, niin harva mies lähtee enää potkimatta. Ja itseasiassa voi joutua potkimaankin ihan huolella. Miehille ei tunnu riittävän lähtemisen syyksi esim se, ettei kummallakaan ole enää mielenkiintoa viettää aikaa yhdessä tai tehdä mitään yhdessä.

Tiedän, että tuo oli karkea yleistys ja varmasti moni mies on ihan erilainen. Mutta silti noin omaakohtaisesti koko kysymys tuntuu ihan koomiselta :D

14v perushyvässä suhteessa missä en kuitenkaan saanut arvostusta naisena, vaimona tai äitinä. Valitsin yh:n elämän enkä katunut hetkeäkään. Myöhemmin paljastui myös miehen sivusuhde mutta sillä ei enää ollut väliä.

Nykyinen suhde kestänyt 23v ja mies on todella sitoutunut tähän. Sen verran mukavuudenhaluinen etten ihan heti usko hänen lähtevän. Jos rakastuu tulisesti toiseen poistun takavasemmalle sovinnolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haha, ihan itse potkaisin sen pellolle koska mitään yhteistä tekemistä ja mielenkiinnon kohteita ei enää löytynyt. Miksi haluaisin viettää aikaa ihmisen kanssa joka ei halua viettää aikaa minun kanssani?

Yli 20v kesti suhde, ja olis varmaan kestänyt pitempään jos olisin jaksanut olla keittiöpiika.

Uusi kumppanini hoitaa kotitöistä minua suuremman osan, ja on mua siistimpi.

Ihan uteliaisuutta:

odotat että mies viettää aikaa kanssasi, mutta et itse vietä aikaa hänen harrastusten parissa?

Meillä exän kanssa oli juuri näin, silloin oli kivaa yhteistä tekemistä kun tein hänen juttujaan. Toisinpäin ei ollut kivaa tekemistä.

Minun mieheni sanoi eilen "eikai kukaan jaksa viettää aikaa kanssasi kun olet niin tylsä?" ja "olisitpa intohimoisempi ihminen" ja "no hanki ystäviä" ja "ei ihme, että oot yksinäinen kun oot niin tylsä" jnejne..

Nyt arvon av-raati aa äänestää.

- yläpeukku: jätä se sika

- alapeukku: jää suhteeseen

Huomionarvoista, että meillä on yhteisiä lapsia (joiden isää kadun), mies tienaa todella vähän ja mies on katsonut viimeisen vuoden pornoa eikä minua.

Järkyttävää! Sanasta sanaan kuin oma tilanne josta erosin vuosia sitten. Ulkopuoliset ihmiset haukkuivat minut kun niin hyvän miehen jätin enkä ymmärtänyt omaa parastani joten he hylkäsivät minut.

En ole katunut ja erottuihan ystävät.

Ps. Samat ihmiset seurasivat ns. sinkkuvuosiani ja taas tiesivät paremmin kuinka muka lensin miehestä mieheen. On se kumma kun tapaa potentiaalisen kumppani ehdokkaan ja se ensimmäinen n. puolivuotinen joka menee tutustumiseen onks tää vai eiks tää ole hyvä juttu, leimataan. Kaksinaismoralismi.

N42

Miehenä vastaan oman kokemuksen/ajatukset. Pitkään mietin että miksi en saanut pidettyä vaimoa loppuelämää. Meidän suhde oli todella hyvä minun mielestä eikä meillä ollut henkilökohtaisia haasteita suhteessa. Joten ensimmäiset ajatukset kohdistui siihen mitä tapahtui. En pystynyt tarjoamaan urakehitystä (yleni suhteen ansiosta), toinen oli että en voinut tarjota lasta meille (kun vaimo oli maho).

Mutta pitkän itsetutkistelun jälkeen luultavasti parisuhteen kariutumisen syynä on ollut myös itsestäänselvyys. Koska mitään vikaa ei ollut ja päivät meni aika samalla kaavalla. Joten eiköhän ex-vaimo lähtenyt vain hakemaan vaihtelua ja muutosta "arkeen".

-M38

Ps. Parisuhde kesti 17v.

Parisuhteessa kohta parikyt vuotta. Toinen pitkä suhde mun elämässä. Eka kesti pitkälle yli kymmenen vuotta, aloimme seurustelemaan eksän kanssa jo 14 v. Eka suhde loppui koska mulle ei riittänyt se mikä hänelle riitti. Kunnianhmo puuttui kokonaan mutta kun nuorena alkaa seurustelemaan niin ei sitä tiedä millainen siitä toisesta aikuisena muotoutuu. Eli hän olis jatkanut vielä.

Mä olen sellainen perinteinen kotihengetär mutta en sulkeudu kotiin. Pidän itseni hyvännäköisenä mutta en miehen vaan itseni vuoksi. Mun toinen suhde alkoi melkein heti kun eka loppui. Tunkua oli jokseenkin paljon mun kainaloon vaikka mulla oli kaksi just kouluikäistä lasta. Tapailin useampaa miestä kerrallaan mutta tämä nyksä veti pisimmän korren. Minua ehdittiin kosia kahteen otteeseen ennenkuin lopetin ne muut suhteet eli siis vuoden sisälle siitä kun olin eronnut eksästä.

Mun mies on tyytyväinen ja yrittää pitää myös mut tyytyväisenä. Kuvaavaa ehkä meidän suhteesta on se, että mies sanoo lapsille että äidin sana menee aina kaiken muun yläpuolelle. Hän myös kehuu minua estottomasti niin lapsille kuin muille:) Meillä on myös yhteisiä lapsia. Mä kohtelen häntä niin että hän ymmärtää että on mun mielestä maailman älykkäin ja komein mies ja paras isä ja puoliso. Varpaillaan häntä pitää se, että miehet pörräävät edelleen mun ympärillä. 

Hauskinta tässä on se, että naiset ovat aina olleet sitä mieltä että en ole seksikäs enkä hyvännäköinen ja muutenkin täys luuseri:)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin 20 vuotta naimisissa ja sitten mies valitsi toisen.

Elin miestä varten, olin oikea pikkuvaimo ja kodinhengetär. Pidin itsestäni huolta jne. En nalkuttanut. Kai tällä sain pidettyä miehen tyytyväisenä.

Joku parisuhdeterapeutti on sanonut, että vaatii suurta viisautta erottaa omat ongelmansa parisuhteen ongelmista. Väitän, että mieheltä puuttui tämä viisaus. Ei, en ole täydellinen, mutta minussa ei ole mitään sellaista vikaa, mikä saisi ihmisen eroamaan minusta.

Voi, tuo on ihan kauhea ajatus, että pitäisi olla jokin nimetty vika, että olisi oikeutettu eroamaan.

Vanhemmalla sukupolvella vähän tällaista ajattelua on. Kun sisareni erosi miehestään, sitä päiviteltiin. Kun ei miehessä ollut mitään vikaa! Niin oli kunnollinen, kävi töissä ja huolehti lapsistakin.

Se on niin, että joskus ei vain pysty jatkamaan suhdetta, vaikka toinen olisi kuinka täydellinen. Hyvä mies tai nainen, jossa ei ole mitään erityistä vikaa, ei ole välttämättä sopiva ja oikea itselle.

Miten voi olla mahdollista, että joku ihminen on sopiva itselle 20 vuotta ja sitten ei yhtäkkiä enää olekaan?

Ei ihminen itsessään muutu paljoa. Tai harva kykenee muuttumaan. Ainoastaan ajatukset, arvot ja asenteet yleensä muuttuvat vuosien varrella. Eikä se ole mikään syy erota, jos toinen ajattelee eri tavalla kuin itse. Ja jos arvot muuttuvat, niin kyllä Esim. uskovainen ja ateistikin voivat elää rinta rinnan.

En minä mitenkään "onnistu pitämään". Hän rakastaa mua ja haluu olla mun kans. Pelkää että mä lähden. Ei oo tarvetta lähteä. Yli 30 v naimisissa.

Eli ...olemalla oma itseni on vastaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin 20 vuotta naimisissa ja sitten mies valitsi toisen.

Elin miestä varten, olin oikea pikkuvaimo ja kodinhengetär. Pidin itsestäni huolta jne. En nalkuttanut. Kai tällä sain pidettyä miehen tyytyväisenä.

Joku parisuhdeterapeutti on sanonut, että vaatii suurta viisautta erottaa omat ongelmansa parisuhteen ongelmista. Väitän, että mieheltä puuttui tämä viisaus. Ei, en ole täydellinen, mutta minussa ei ole mitään sellaista vikaa, mikä saisi ihmisen eroamaan minusta.

Jospa oletkin tylsä? Särmätön?

Aika harva tykkää draama-queenista.... pitkässä juoksussa minä tykkää rauhallaisesta ja ehkä särmättömästä puolisostani enemmän kuin ex-tuuliviiri-aikahtelijasta, kun ei enää tarvi joka asiasta vääntää ja käydä valtataistelua.