Missä ikisinkkumies voisi tavata ikisinkkunaisen?

Vierailija kirjoitti:

Kivastipa lanka lähti taas väärille raiteille. Olisin itsekin ollut kiinnostunut, mutta vastaus näyttää olevan ei mistään. Pitäkää tunkkinne perkeleen vänkääjät ja menkää itseenne tuon jatkuvat vastakkaisen sukupuolen mollaamisen kanssa.

Mistä vaan on vastaus hyvä ystävä.

Mistä vaan.

Sinccis

'Mutta siihen pitää olla uskallusta ..

Vierailija kirjoitti:

Kivastipa lanka lähti taas väärille raiteille. Olisin itsekin ollut kiinnostunut, mutta vastaus näyttää olevan ei mistään. Pitäkää tunkkinne perkeleen vänkääjät ja menkää itseenne tuon jatkuvat vastakkaisen sukupuolen mollaamisen kanssa.

Noh tämä AV palsta nyt on ehkä hiukan väärä foorumi, jos haluaa kunnollisia vastauksia. Toki niitäkin saa, jos osaa skipata lätinäviestit välistä.

Oikea vastaus on että ei mistään. Ikisinkkumies ei kelpaa ikisinkkunaisille, ja ikisinkkumiehelle eivät kelpaa ne naiset joihin hänellä olisi mahdollisuus. Mission impossible. MOT.

Jos olisin Antiikin Kreikassa ja mies kuolisi tulipalossa, niin voisin oikein hyvin ottaa tällaisen naisen kakkosvaimoksi.

Sinccis

Jotkut naiset on itse katkeria koska se komea jännnämies ei osoittautunutkaan (ullätus ullätus) luotettavaksi, ja nyt koulukiusaajan tavoin purkavat vihansa yksinäisiin ujomiehiin.

Minä olen kai tällainen ikisinkku, vaikken tosin omasta tahdostani. Olen vain kauhea ujo, mitä tulee miehiin. Menen aina ihan lukkoon, kun mies tulee juttelemaan, ja saatan ihan kirjaimellisesti paeta paikalta, ja se on sitten siinä.

Löydät minut kursseilta, taidenäyttelyistä ja kirjastosta. Tule rohkeasti juttelemaan, mutta mitä ihanampi olet, sitä todennäköisemmin menen lukkoon. Pahoittelut tästä jo etukäteen. Yritän työstää asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omituinen ajatus että ikisinkkuus olisi joku oma valinta. En minä ainakaan ole valinnut sitä ettei sopiva mies ole sattunut kohdalle. Kateellisena katsonut ystäviä ja kavereita, joille näin on käynyt.

Tää on ainainen ongelma, varsinkin kun ulkonäkökeskeinen pikahaku ei kiinnosta. Kun poissuljet nettideitit etkä halua roikkua baareissa (kun ei siellä roiku muutenkaan), vaihtoehdot alkavatkin olla jo vähissä.

Missä sinusta sitten olisi hyvä tavata, jos saisit valita?

Kaikista paras vaihtoehto olisi varmaan jokin harrastus tms ympäristö, jossa on mahdollista tutustua ihmiseen ihmisenä, ei deittinä. Mutta olosuhteet olisivat sellaiset, ettei harrastus kärsi mahdollisesta erosta/yksipuolisesta ihastumisesta jne.

Millaisista harrastuksista puhut tässä? Olen harrastanut jossain vaiheessa järjestetyn toiminnan piirissä elektroniikkaharrastajien kokoontumisia ja valokuvaus"kerhoa". Kummassakaan ei näkynyt naisia. Olisi ihan kiva tutustua naiseen harrastuksessa, mutta en silti osaa mihinkään ompelukurssille mennä tavatakseni naisia.

Siinä se ongelma onkin. Itse käyn kuntosalilla ja ryhmäliikuntatunneilla. Salilla tutustumisessa (yleensä tosin porukka treenaa siellä eikä seurustele) kuitenkin häiritsee riski siitä, että jos tapailu menisikin jollain tapaa puihin, niin luultavasti miettisin toistuvasti tuleeko deitti siellä vastaan. En halua "pilata" harrastustani, joka on paikka nollata päätä ja purkaa stressiä.

Paras vaihtoehto olisi varmaan jokin rajallisen ajan kestävä kurssi, mutta mikä se olisi, sitä en osaa sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Minun on aika vaikea ymmärtää että miksi tällaisen ikisinkkumiehen pitäisi saada itselleen neitsytvaimo?

Deittipalstoilla on paljon tällaisia 40v miehiä, jotka ei ole koskaan seurustelleet eikä halua kumppania jolla on jo aikaisempia suhteita tai lapsia. No, lapset ymmärrän ettei välttämättä sovi kuvioon mutta muuten en tajua.

Normaalilla ihmisellä on yli 40v iäissä jo muutama parisuhde takana. Jos ei ole, niin ihmisessä täytyy olla perustavalla tavalla jotain hyvin erikoista.

Minä sovin kuvaukseen, ja kyllä, voin sanoa olevani perustavalla tavalla hyvin erikoinen tapaus. Siksi haluan kaltaiseni uniikin lumihiutalenaisen. En suostu tyytymään yhtään vähempään. Olen sen arvoinen.

Perheellisten ja useissa parisuhteissa olleiden ihmistrn kanssa maailmamme ovat niin eroavaiset, että en edes jaksa aloittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun on aika vaikea ymmärtää että miksi tällaisen ikisinkkumiehen pitäisi saada itselleen neitsytvaimo?

Deittipalstoilla on paljon tällaisia 40v miehiä, jotka ei ole koskaan seurustelleet eikä halua kumppania jolla on jo aikaisempia suhteita tai lapsia. No, lapset ymmärrän ettei välttämättä sovi kuvioon mutta muuten en tajua.

Normaalilla ihmisellä on yli 40v iäissä jo muutama parisuhde takana. Jos ei ole, niin ihmisessä täytyy olla perustavalla tavalla jotain hyvin erikoista.

Minulla on jokunen puolen vuoden - parin vuoden suhde takana, ei tosin enää viimevuosina. En missään tapauksessa halua mitään yh-äitiä tai avioliitosta tai 10+ vuoden avoliitosta eronnutta. Sellaiset naiset ovat niin erilaisia ihmisiä kuin minä, ettei siitä mitään tulisi.

Millä tavalla erilaisia? Miten pitkä aiempi parisuhde määrittä ihmisen muuta elämää? Siten että ihminen on kykeneväinen sitoutumaan ja joustamaan elämässään. Ei juuri muuten. Eivät kaikki pitkästä parisuhteesta eronneet ole tylsiä harmaavarpusia.

Juuh eli minä kyllä varmasti pystyisin ymmärtämään naista, mutta tuollainen nainen ei ikinä ymmärtäisi minua. En ala lompakoksi jollekin muijalle joka vaan urputtaa eikä tulisi ikinä ymmärtämään minua.

Eli sun oletus on että jos naisella on lapsia tai aiempi pitkä parisuhde, hän etsii sinusta elättäjää? Miten se sitten poikkeaa siitä että jos löytäisit jonkun naisen jolla ei sitä aiempaa suhdetta tai lapsia ole? Muuten kuin että se jolla on jo lapsia, ei välttämättä enää halua niitä lisää. Lasten isä maksaa lasten elatuksesta. Ikisinkkunainen voi haluta sen kaiken ydinperhehelvetin.

Yh-äideille ja pitkästä suhteesta eronneille olen pelkkä lompakko. Ikisinkkunaiselle voisin olla jotain muutakin.

En ala _pelkäksi_ lompakoksi. Paljon kivempaa käyttää rahat itse.

Oletko koskaan kuullut erillisistä rahoista parisuhteessa? Meillä ei muuta vaihtoehtoa edes harkittu. Molemmat laittavat taloustilille (asuminen, ruoka, yhteinen auto) sen verran, että kulut tulevat katettua ja kaikki muu on omaa rahaa.

Niinpä!

Tätä ei tyhmempi tajua!

Sinccis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen eronnut pitkästä suhteesta. Syynä oli se, että miehellä paljastui olevan toinen nainen. En kyllä ymmärrä logiikkaasi siitä, miksi ihmeessä minä haluaisin mieheltä lompakon ? Kyllä minulla on ihan omat rahat millä elän. Tosin aloittajalla on sen verran suuri asennevamma ylipäätään naisia kohtaan, että sinkkuna todennäköisesti pysyykin.

Ei tarvi olla näin ilkeä. Miksi naiset aina alkaa ilkeilemään kokemattomille hölmöille miehille.

Ne on katkeria, nimenomaan, koska ne _ei oo saanut_ naista.

Kyllä kuka vaan nainenkin olisi katkera, jos miehet olisi aina vaan sylkeneet silmille. 

Koittakaa nyt vähän ymmärtää ..

Sinccis

Olen samaa mieltä että ei tarvitse kirjoittaa ilkeästi, mutta en ole tippaakaan katkera vaikka näin 36-vuotiaana odottelen edelleen ensimmäistä kokemustani miesten suhteen. He kun eivät ole edes pitkällä tikulla koskeneet. Kiinnostuneita / treffikutsuja / myönteisiä vastauksia omiin kutsuihini 0. Katkeruus on silti oma valinta. Ja minä valitsen toisen tien - ei se miesten vika ole että eivät tykkää juuri minusta.

Ikisinkku kirjoitti:

Minä olen kai tällainen ikisinkku, vaikken tosin omasta tahdostani. Olen vain kauhea ujo, mitä tulee miehiin. Menen aina ihan lukkoon, kun mies tulee juttelemaan, ja saatan ihan kirjaimellisesti paeta paikalta, ja se on sitten siinä.

Löydät minut kursseilta, taidenäyttelyistä ja kirjastosta. Tule rohkeasti juttelemaan, mutta mitä ihanampi olet, sitä todennäköisemmin menen lukkoon. Pahoittelut tästä jo etukäteen. Yritän työstää asiaa.

Tulen sitten, kun olet vapaa kahleistasi. 

Eihän siitä mitään muuten tuu. Niin hyvä olen.

Sinccis

Mut hei, mun täytyy tästä lähtä grillaamaan. Nähdään joku päivä taas.

Sinccis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kivastipa lanka lähti taas väärille raiteille. Olisin itsekin ollut kiinnostunut, mutta vastaus näyttää olevan ei mistään. Pitäkää tunkkinne perkeleen vänkääjät ja menkää itseenne tuon jatkuvat vastakkaisen sukupuolen mollaamisen kanssa.

Noh tämä AV palsta nyt on ehkä hiukan väärä foorumi, jos haluaa kunnollisia vastauksia. Toki niitäkin saa, jos osaa skipata lätinäviestit välistä.

Juuri näin. Joskus harvoin täällä on onnistunut tekemään henkilökohtaisia oivalluksia ja sitä kautta jopa kehittämään itseään jonkun toisen kirjoittajan viestin ansiosta. Pääosin painotus on kuitenkin kärkevissä ja loukkaavissa kommenteissa, ja provosoinnissa. eri

Miten käsitellä sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsivää ?

Sinccis

Jos sä lähdet karkuun, niin sä voit aina tulla takaisin.

Ei ihmiset siitä suutu, että sulla on muuta ns. _menoa_. 

Voisihan sitä menoa olla ihan oikeastikin ..

Sinccis

Vierailija kirjoitti:

Omituinen ajatus että ikisinkkuus olisi joku oma valinta. En minä ainakaan ole valinnut sitä ettei sopiva mies ole sattunut kohdalle. Kateellisena katsonut ystäviä ja kavereita, joille näin on käynyt.

Tää on ainainen ongelma, varsinkin kun ulkonäkökeskeinen pikahaku ei kiinnosta. Kun poissuljet nettideitit etkä halua roikkua baareissa (kun ei siellä roiku muutenkaan), vaihtoehdot alkavatkin olla jo vähissä.

On se joillekin valinta, eikä se ole huono juttu., että itse voi vapaasti valita elämänmuotonsa. Oma käsityksesi ruokkii luuloa ikisikuista säälittävinä ja passiivisia uhreina. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omituinen ajatus että ikisinkkuus olisi joku oma valinta. En minä ainakaan ole valinnut sitä ettei sopiva mies ole sattunut kohdalle. Kateellisena katsonut ystäviä ja kavereita, joille näin on käynyt.

Tää on ainainen ongelma, varsinkin kun ulkonäkökeskeinen pikahaku ei kiinnosta. Kun poissuljet nettideitit etkä halua roikkua baareissa (kun ei siellä roiku muutenkaan), vaihtoehdot alkavatkin olla jo vähissä.

Missä sinusta sitten olisi hyvä tavata, jos saisit valita?

Kaikista paras vaihtoehto olisi varmaan jokin harrastus tms ympäristö, jossa on mahdollista tutustua ihmiseen ihmisenä, ei deittinä. Mutta olosuhteet olisivat sellaiset, ettei harrastus kärsi mahdollisesta erosta/yksipuolisesta ihastumisesta jne.

Millaisista harrastuksista puhut tässä? Olen harrastanut jossain vaiheessa järjestetyn toiminnan piirissä elektroniikkaharrastajien kokoontumisia ja valokuvaus"kerhoa". Kummassakaan ei näkynyt naisia. Olisi ihan kiva tutustua naiseen harrastuksessa, mutta en silti osaa mihinkään ompelukurssille mennä tavatakseni naisia.

Olen eri, mutta tämä harrastusten sukupuolittuminen on selkeä ongelma. Naiset jotka haluisivat löytää seuraa eivät "kehtaa" mennä elektroniikkakurssille, kun taas miehet eivät ole tarpeeksi kiinnostuneita lähteekseen paritanssikurssille tai vaikka huonekaluverhoiluun :/ Yritän koota tähän alle neuvoja kursseista johon ehkä "toisena sukupuolena" voisi kannattaa hakeutua jos kantti kestää: paras lopputulema on mikäli hakee kurssille missä lähinnä pelkästään toista sukupuolta, mutta noi sekaryhmät voi toimia ujommille.

Tässä siis ihan omia ajatuksia sukupuolittuneista harrastuksista:

Liikaa naisia:

- kirjallisuusryhmät, esimerkiksi lukupiiri

- harrastusteatteri

- kielikurssit

- maalaus, piirustus, savityöt

- paritanssit, jooga, muut tanssilajit

Liikaa miehiä:

- sukututkimus

- valokuvaus

- elektroniikkaharrastukset

- tietokonekurssit

- puutyöt

Epävarmaa sukupuolijakautuneisuudesta.

- tietokoneen kuvankäsittely (piirustus ja maalaustaide kiinnostaa naisia mutta tietokoneet miehiä)

- kansantanssit (näissä on aika pienet sisäänpäinkääntyneet piirit jossa lähinnä vanhoja pariskuntia, en tiedä miten uudet kasvot löytävät harrastukseen ja kumpaa sukupuolta he ovat)

- viinikurssit (voisin kuvitella että kiinnostaa vähän kumpaakin sukupuolta)

Kunpa pitkäaikaisista mt-ongelmista (masennus, ahdistus, paniikkihäiriö jne.) kärsiviä/kuntoutuvia naisia voisikin tavata jossain. Sellaisia, jotka ovat kuitenkin ulkoisesti hyvännäköisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen eronnut pitkästä suhteesta. Syynä oli se, että miehellä paljastui olevan toinen nainen. En kyllä ymmärrä logiikkaasi siitä, miksi ihmeessä minä haluaisin mieheltä lompakon ? Kyllä minulla on ihan omat rahat millä elän. Tosin aloittajalla on sen verran suuri asennevamma ylipäätään naisia kohtaan, että sinkkuna todennäköisesti pysyykin.

Ei tarvi olla näin ilkeä. Miksi naiset aina alkaa ilkeilemään kokemattomille hölmöille miehille.

Ne on katkeria, nimenomaan, koska ne _ei oo saanut_ naista.

Kyllä kuka vaan nainenkin olisi katkera, jos miehet olisi aina vaan sylkeneet silmille. 

Koittakaa nyt vähän ymmärtää ..

Sinccis

Olen samaa mieltä että ei tarvitse kirjoittaa ilkeästi, mutta en ole tippaakaan katkera vaikka näin 36-vuotiaana odottelen edelleen ensimmäistä kokemustani miesten suhteen. He kun eivät ole edes pitkällä tikulla koskeneet. Kiinnostuneita / treffikutsuja / myönteisiä vastauksia omiin kutsuihini 0. Katkeruus on silti oma valinta. Ja minä valitsen toisen tien - ei se miesten vika ole että eivät tykkää juuri minusta.

Mä tykkään susta! 

Ja täällähän näitä vapaita sinkkumiehiä nyt on. Valitse omasi.!

Sinccis

Vierailija kirjoitti:

Kunpa pitkäaikaisista mt-ongelmista (masennus, ahdistus, paniikkihäiriö jne.) kärsiviä/kuntoutuvia naisia voisikin tavata jossain. Sellaisia, jotka ovat kuitenkin ulkoisesti hyvännäköisiä.

On aina hyvä tapailla naisia, joilla on mielenterveysongelmia!

Sinccis