Lue keskustelun säännöt.
Mielipiteitä lasten hoitoon viemisestä anoppilaan?
Pyydättekö te puolison vanhemmilta lasten hoitoapua? Vai tarjoutuvatko isovanhemmat itse ottamaan lapsia hoitoon?
Meillä tilanne se, että omat vanhempani ovat molemmat kuolleet ja meillä kolme lasta, joista nuorin vasta vauva. Olen nyt äitiyslomalla kesän, ja samoin vanhemmat lapset ovat lomalla koko kesän.
Minusta on ihanaa olla lasten kanssa, MUTTA mies tehnyt koko kesän pitkää päivää lähes ilman lomaa, joten olen ollut käytännössä yksin kolmen lapsen kanssa KOKO kesän. Olen kysynyt mieheltä monesti että eikö oikeasti ole mahdollista pitää yhtään lomaa. Yhden viikon siis piti, eikä osaa sanoa koska pitää seuraavan kerran lomaa. Ja sen ainoan lomaviikonkin oli auttamassa omia vanhempiaan kun heillä isompi piharemppa meneillään. Perheenä emme ole tehneet oikeastaan mitään koko kesänä.
Sanoin taas tänään, että käy kyllä voimille koittaa yksin keksiä isommille lapsille jatkuvasti tekemistä, toivoisin kuitenkin että heillä olisi edes vähän kiva kesä. Mies on sitä mieltä, että voisin ”työntää” lapsia hänen vanhemmilleen hoitoon. Minulle se on tosi vaikeaa, koska eivät itse tarjoudu ollenkaan ottamaan lapsia.
Mielipiteitä?
Kommentit (257)
EI anoppilalle kirjoitti:
Nyt ryhtiliike kotona eli mies = lasten isä hoitamaan lapsia! Ota asia puheeksi lastenneuvolassa ja tarvittaessa pyydä apua kunnan kotipalvelusta, seurakunnan perhetyöstä tai MLL:sta. Kotiapua ja lastenhoitajan saa kotiin. Älä vie lapsia anoppilaan hoitoon, koska appivanhemmat pilaavat lapset. Appivanhempiin ei voi luottaa. Anopille ja appiukolle miniän ohjeet lastenhoitoon ovat kuin punainen vaate. Lapsille tarjotaan makeaa ja roskaruokaa ja päivärytmi laitetaan pilalle.
Oletkohan nyt varmasti ottanut iltalääkkeesi :O
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap.n kannattaa asennoitua siihen, että hoitaa nyt lapsia (miksi mies ei pidä mitään vapaita, kun vauva?) ja hoitaa niitä vielä parikymmentä vuotta, sitten sama meno jatkuu kun kaikki kolme tekevät omia lapsia eli mummu hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
JS87 kirjoitti:
Noniin, nyt kun olette kaikki saaneet haukkua sitä miestä, niin eikö kellekään ole todellakaan tullut mieleen, että mies painaa pitkää päivää ilman lomaa töissä juuri siksi, että välittää perheestään?!
Talous on varmasti tiukilla kun nainen on himassa kolmen muksun kanssa, ei ne laskut siitä miksikään muutu. Mies haluaa ylläpitää perheen elintason paikkaamalla sen vajeen, jonka naisen kotona olo aiheuttaa.
Ja ihan kokemuksesta tiedän, ettei pitkän päivän jälkeen jaksa eikä kyllä kiinnostakkaan enää touhuta koko iltaa lasten kanssa. Eri sitten jos olisi joku paperinpyörittelijä, eikä oikea duunari.Tässä taas hyvä esimerkki, miksi vanhempien erotessa, miehestä ei ole lapsen lähivanhemmaksi, vaikka eron jälkeen sitä niin kovasti miehet haluavat
"ettei pitkän päivän jälkeen jaksa eikä kyllä kiinnostakkaan enää touhuta koko iltaa lasten kanssa" ja sitten ihmetellään, kun äiti saa lapsen lähihuoltajuuden.Kun lapset pitäisi käydä päiväkodista heti työpäivän jälkeen, tehtävä lapselle ruuat, pestävä pyykit jne. jostakin syystä tämä onnistuu yh-äidiltä, teki miten raskasta työtä tahansa, mutta ei mieheltä, niin kuin kommentoija itsekin toteaa
"ettei pitkän päivän jälkeen jaksa eikä kyllä kiinnostakkaan enää touhuta koko iltaa lasten kanssa". Ja tämä kaikki otetaan huomioon kun määrätään lähihuoltaja.
Jep, kaverini on kätilö, tekee 3-vuorotyötä ja on kahden lapsen yh. Ei ole mitään kevyttä paperinpyörittelyä tuo homma mutta kummasti silti jaksaa 5- ja 8-vuotiaiden lasten kanssa olla töitten jälkeen.
Kyllä naisen osa on raskas ja työntäyteinen ja niitä vaatimuksia sanelee joka puolelta, eikä mikään oli tarpeeksi tai riittävästi. Ja näitä vaatimuksia asettaa naiset itse.
Missä on miehet, lasten isä ja isoisät?
Vai, onko oletusarvona, ettei heidän tarvitse luopua tai joustaa mistään, vaikka haluavat lapsia. Ovat vapaamatkustajia ja yksi lapsi lisää huolettavana.
Ei riitä, ettå nainen kasvattaa ja hoitaa omat lapsensa, käy kokopäivätyössä, joka on alati uusiutuva ja vaativa, hoitaa ja auttaa arkisissa asioissa appi ja omia iäkkäitä vanhempiaa, naapurin mummoja, kuuntelee äksyilevää puolisoa, kärsii vaihdevuosioireita, omaa kroppaa kolottaa ja terveys reistailee ja lisäksi lomat ja viikonloput pitäisi hoitaa lastenlapsia, joita saattaa olla useampia, jopa 10, jos useampi lapsi jne. jne. vaatimusten lista on loputon naisilla ja mitä vanhemmaksi nainen tulee, vaatimukset senkun kasvavat.
Ja ihan kuin naiset/mummot olisivat ennen riemusta kiljuneet, EI ja nyt monen mummon nivelet ovat kuluneet paljosta työstä ja itku silmässä muistelevat, miten omaa aikaa ei ollut, ei edes lukea kirjaa, kun vielä näki, nyt vanhainkodissa kun sitä aikaa olisi, niin ei näe.
Ja tätä, erityisesti naiset jaksavat vielä ihannoida, siirtää mallin itselleen ja tyttärilleen.
Luoja varjelkoon minua mummoudesta, sillä jo nyt olen jaksamisen äärirajoilla, kun olen 53v kolmen teinin äiti, työelämässä, sairas mies hoidettavana ja vanhempani ja appivanhempani tarvitsevat apua arkisissa asioissa ja jos tähän vielä olisi lastenlapsien hoitovelvollisuus, niin ei kiitos.
Ps. Minua ei koskaan ole mummot hoitaneet, olivat 600km päässä, ei edes kesälomalla, sama myös lapsillani. Kyllä tässä on ihan itse kannettu vastuu lapsista, kun niitä itse halusimme, ilman isovanhemmilta kysymättä.
Sinun mies ei kohtele sinua oikein. Kuulostaa siltä että olet ihan täysi itsestäänselvyys jonka tarpeista ja tyytyväisyydestä ei tarvitse välittää. Kaikki muut menevät edelle.
Täysin sama tilanne itsellänikin. Kolme lasta ja kotiäitivuosien aikana mies on vuosi vuodelta unohtanut että olen muutakin kuin kodinhoitaja. Viime vuonna tilanne kärjistyi ja avioero on tulossa juuri voimaan. Harkitse eropapereiden jättämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä naisen osa on raskas ja työntäyteinen ja niitä vaatimuksia sanelee joka puolelta, eikä mikään oli tarpeeksi tai riittävästi. Ja näitä vaatimuksia asettaa naiset itse.
Missä on miehet, lasten isä ja isoisät?
Vai, onko oletusarvona, ettei heidän tarvitse luopua tai joustaa mistään, vaikka haluavat lapsia. Ovat vapaamatkustajia ja yksi lapsi lisää huolettavana.Ei riitä, ettå nainen kasvattaa ja hoitaa omat lapsensa, käy kokopäivätyössä, joka on alati uusiutuva ja vaativa, hoitaa ja auttaa arkisissa asioissa appi ja omia iäkkäitä vanhempiaa, naapurin mummoja, kuuntelee äksyilevää puolisoa, kärsii vaihdevuosioireita, omaa kroppaa kolottaa ja terveys reistailee ja lisäksi lomat ja viikonloput pitäisi hoitaa lastenlapsia, joita saattaa olla useampia, jopa 10, jos useampi lapsi jne. jne. vaatimusten lista on loputon naisilla ja mitä vanhemmaksi nainen tulee, vaatimukset senkun kasvavat.
Ja ihan kuin naiset/mummot olisivat ennen riemusta kiljuneet, EI ja nyt monen mummon nivelet ovat kuluneet paljosta työstä ja itku silmässä muistelevat, miten omaa aikaa ei ollut, ei edes lukea kirjaa, kun vielä näki, nyt vanhainkodissa kun sitä aikaa olisi, niin ei näe.
Ja tätä, erityisesti naiset jaksavat vielä ihannoida, siirtää mallin itselleen ja tyttärilleen.
Luoja varjelkoon minua mummoudesta, sillä jo nyt olen jaksamisen äärirajoilla, kun olen 53v kolmen teinin äiti, työelämässä, sairas mies hoidettavana ja vanhempani ja appivanhempani tarvitsevat apua arkisissa asioissa ja jos tähän vielä olisi lastenlapsien hoitovelvollisuus, niin ei kiitos.
Ps. Minua ei koskaan ole mummot hoitaneet, olivat 600km päässä, ei edes kesälomalla, sama myös lapsillani. Kyllä tässä on ihan itse kannettu vastuu lapsista, kun niitä itse halusimme, ilman isovanhemmilta kysymättä.
Varo siirtämästä tuota mallia tyttäreihisi, jos heitä on.
Sulta puuttuu vaan pyhimyksen kruunu päästä.
Mitä jos kupsahtaisit, osaako kukaan ympärilläsi toimia jos sinua ei olisi?
Ymmärränkö oikein kirjottamaasi, hoidat sairasta miestäsi, autat vanhempiasi ja appeja.
Tosin vanhempasi ja apet eivät ole koskaan teitä auttaneet esm. lapsienne kanssa? Mutta nyt saavan mitä parhaan avun sulta?
Ympärilläsi on paljon ihmisiä jotka kuluttavat energiaasi. Miksi uhraudut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huhhuh. tätä nykyajan perhe-elämää. Puuttuu vain, kun ap. kertoo, kuinka teillä on omat rahat ja tilit, maksat puolet perheen kuluista ja omaisuus on miehen nimissä ja vielä avioehto. Ja kuvioon on tehty kolme lasta. Ja hoidat lapset ja kotityöt, kun mies on yrittäjä ja tekee pitkää päivää ja miehellä illat menevät lepoon ja nukkumiseen, kun on syönyt ap. valmistaman ja tarjoileman aterian.
Ja jos ei nainen enää jaksa, huudetaan anoppia apuun, kun oma äiti on kuollut.
Missä on miehet? Lapsen isä ja isoisät. Vai eikö he osaa hoitaa lapsia tai tehdä kotitöitä?
On todella surullista, kuinka tämän päivån naiset polkevat perheen tasa-arvoa ja naisen oikeuksia. Millaisen maailman ja arvot jätätte omille tyttärillenne.
Kait te hankitte lapset yhteistuumin ja jos mies halusi kolme lasta, niin eikö se ole itsestään selvää, että myös hän joutuu luopumaan vapaa-ajasta ja vähentämään työntekoa.
Ja toisin, silloin palkataan ulkopuolista apua, jonka mies maksaa.Ja nyt siihen on loistava tilaisuus kun lukiolaiset ja opiskelijat ovat työtä vailla ja tulevat pientä palkkaa vastaan tulevat hoitamaan lapsia ja auttamaan kotitöissä.
Näin asiat ratkaistiin ennen.
Perhe-elämä 70-80 luvuilla; vanhempani veivät lapset koko ajan molempiin mummoloihin, mummot hoiti joka viikonloppu, koulujen lomat, aina kun lapsenlapset sairasti, välillä olivat 1-2 vko kerrallaan auttamassa vanhempia perheessä asuen.
Perhe-elämä 2010-luvulla: kunmatkaan isovanhemmat eivät ole auttaneet mitenkään, koskaan. Ei siis mitään apua tai välittämistä, ei edes henkistä tukea.
Mitäpä kuulet kummalla perheellä on raskaampaa? Sukupolvien ketju katkesi monissa suvuissa suuriin ikäluokkiin eli aiemmin jatkunut auttamisketju loppui siihrn kun suuret ikäluokat ilmoitti että me emme sitten auta.
Todella tekopyhää verrata että ennen osattiin paremmin.
Ja me vuorostamme valitsemme kuinka paljon autamme tai käymme katsomassa vanhainkodissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan ei kysy miten anoppi jaksaa?
Jos rakennushommat meneillään anoppi todennäköisesti häärii keittiössä ja valmistaa työmiehille ruuat ja tarjoaa kahvit ja ruokapöydässä saattaa istua kymmenenkin ihmistä.
Hankkii ja käy kaupsssa ostamassa ruuat, tiskaa astiat, siivoaa, pesee pyykit jne. vanha ihminen. Ja ehkä auttaa raksalla siivoamisesta.
Ja tähän kuvioon vielä anopille kaksi pientä lasta hoidettavaksi, joille pitäisi tarjota virikkeellistä toimintaa ja leikkejä, valvoa ettei kosketa itseään nauloihin ja työkoneisiin rakennuksella, tehdä erikseen lapsille välipalat, laittaa päiväunille ja valvoa ruutuaikaa.
Mitä jos anoppi hoitaisi vauvaa ja ap. ottaisi vastuun anopin töistä, isompien lapsien kanssa. Eikun....
Eikö ap. hälytyskellot soineet jo ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen, minkälaisen helmen kanssa on hankkinut lapsia?
Ymmärrän, että ihminen erehtyy kerran ja ehkä toisenkin, mutta en enää jos niistä ei ota oppia, vaan lankeaa samaan vielä kolmanen kerran.
Onko kolme lasta sun idea, vai onko ne yhdessä päätetty, jos on, niin mies maksakoon osan osuuteensa palkkaamalla esim. siivoojan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
JS87 kirjoitti:
Noniin, nyt kun olette kaikki saaneet haukkua sitä miestä, niin eikö kellekään ole todellakaan tullut mieleen, että mies painaa pitkää päivää ilman lomaa töissä juuri siksi, että välittää perheestään?!
Talous on varmasti tiukilla kun nainen on himassa kolmen muksun kanssa, ei ne laskut siitä miksikään muutu. Mies haluaa ylläpitää perheen elintason paikkaamalla sen vajeen, jonka naisen kotona olo aiheuttaa.
Ja ihan kokemuksesta tiedän, ettei pitkän päivän jälkeen jaksa eikä kyllä kiinnostakkaan enää touhuta koko iltaa lasten kanssa. Eri sitten jos olisi joku paperinpyörittelijä, eikä oikea duunari.
Omia lapsiaan ei jaksa hoitaa, mutta vanhemmilleen jaksaa rakentaa terassia? Anteeksi vaan, mutta tuossa ei ole selittelyn varaa. Mies toimii väärin.
Me äiditkin käymme töissä. Olemme välillä todella väsyneitä töiden jälkeen. Ja silti, lasten kanssa on pakko jaksaa olla. Meidän kaikkien.
Tietenkin voit kysyä. Ovat heidän lapsenlapsiaan. Mun suvussa ajatellaan että yks isovanhempien tärkeimpiä tehtäviä on turvata lastenlastensa elämää silloin kun vanhemmilla on monta rautaa tulessa, ruuhkavuodet ja työkiireet. Näin on ollut läpi historian, isovanhemmat turvanneet kehitystä ja eloonjäämistä. Jos vain isovanhemmilla riittää terveyttä. Toki tänä päivänä osa isovanhemmista ottaa kaiken irti narsistisesta kulttuurista ja keskittyy itseensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suuret ikäluokat ovat eläneet ajan jolloin hyvinvointia tuli lisää kun vain teki töitä, voivat ostaa aina vain enemmän, hommata talot ja mökit ja muut. He ovat eläneet suomen hyvinvointivaltion kasvun ja nauttineet sen hedelmistä, ja ajatuksesta et jokainen on oman onnensa seppä. Heidän on vaikeaa käsittää että se itsestäänselvä hyvinvointi on pirstaloitunut ja oman omaisuuden kartuttamisen sijaan tarvitaan taas yhteisöllisyyttä. Lisäksi suuri osa heidän vanhemmistaan on ollut sodan rikkomia, joten heidän lapsuutensa on voinut olla todella tunnevammainen. Mikä entisestään haittaa kykyä ottaa muut huomioon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen ex-vaimo, eli lasten äiti on tunkemassa lapsia koko ajan mieheni vanhemmille, eli EX-anoppilaan, joten varmaankin voit kysyä appivanhemmiltasi :D
Ei varmaan mihinkään ex-anoppilaan kuitenkaan, vaan lasten omaan nykyiseen mummolaan.
No niinpä. Kuitenkin eron jälkeen asiat riippuu siitä miten ne on sovittu ja mennyt, mikään itsestäänselvyys tuollainen kuvio ei eron jälkeen ole, vaan lapset on mummolassa hoidossa kun ovat isällään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä mies "suostui" pitämään yhden viikon lomaa. Sen viikon se on kuitenkin koko ajan naama kiinni läppärissä ja sama isovanhemmilla. Sama firma siis kyseessä. Ihan sama vienkö papalle, mummulle tai annanko miehen katsottavaksi. Kaikilla on naama kiinni läppärissä ja puhelin korvalla. Nyt ensi viikolla on pari päivää kun päiväkoti on vielä kiinni, niin mies on luvannut pitää etäpäivää. Oikein tuossa mietinkin, että muistaako edes sitä vähää, että tilaa sitä pizzaa jossain välissä. Piirrettyjä ja pizzaa (toivottavasti).
Vierailija kirjoitti:
Äitini tuli äidiksi 70-luvulla ja voin sanoa että oli helppoa ja lokoisaa. Kodinhoitaja oli kotona ennen synnytystä ja synnytyksen jälkeen, mummot auttoivat viikottain, muita sukulaisia asui 30km säteellä ja auttoivat lasten kanssa. Vanhempani kävivät kaksin lomilla ja laittoivat lapset usein mummolaan kun haluaisvat lapsivapaata, siis tyyliin joka toinen viikonloppu.
Kyllä minäkin jaksaisin jos olisi noin lokoisaa.
Mutta kun ei ole. Ei ole mummolaa mihin viedä lapset (isovanhemmat eivät halua kotiaan kutsittavan mummolaksi ja sinne ei lapset saa mennä, eivät halua hoitaa tai viettää aikaa lastenlasten kanssa) eikä ole muutenkaan ketään kuka hetken katsoisi lapsia. Yksin on jaksettava aina ja puolison kanssa ei kaksin pääse koskaan mihinkään. Palkattu lastenvahti on lähinnä stressi ja usein huono kokemus (mll teini tehnyt oharit jne).
Ei mikään ihme että nykyäidit uupuu. Ollaan yksin ilman tukea ja apua ja yksin pitää jaksaa aina. Kyllä ennen oli letkeän lupsakkaa!
Suurten ikäluokkien muorit ei edes tajua miten helppoa niillä oli nykypäivään verrattuna.
Niin tuli äidiksi samaan aikaan täälläkin ja oli ihan toisin. Haukkumisen lomassa anoppi sanoi ettei hoida miniän pentuja, kiikutti maitopullot talvella jäätymään eikä talon jääkaappia saanut käyttää. Mikään ei kelvannut eikä auttanut missään, osasi kyllä kupata jonka teki hyvin. Neitinsä ja heidän perheet kenellä oli huolsi kyllä kauemmaksikin. Sitä monisukupolvista maalaisidylliä ja sama jatkui akan muutettua omaan huusholliinsa. Kummankin sukua oli 10 km säteellä enempikin ja mummu pelkästään auttoi, kaikella tavalla. Tuoreen äidin sukulaisilla oli heilläkin samat kuviot niin he olivat lähinnä korvan roolissa, edes. Eikä puolisostaankaan ollut apua kun ei osannut panna suvulleen vastaan. Ei yhteistä aikaa, ei kahdestaan, ei kolmestaan, ei lomia, ei matkoja, piti tehdä mitä kuului tehdä, ei sitä mitä olisi halunnut ja osannut. Tulos näkyy. En tiedä pääseekö siitä ikinä yli. Saa arvata keiden kanssa EN ole tekemisissä ja kenelle EI tipu apua, jos uskaltaisivat olla sitä vailla porttikiellosta huolimatta. Riittää.
Lapset vuorotellen pihalle leikkimään niin ei tuu tappelua. Paljon ulkoilua päivällä ja touhua niin saat heidät aikaisin illalla nukkumaan. Mll hoitajaa tarvittaessa edullisesti, varmaan mies tienaakin jos kerta on pakko tehdä pitkiä päiviä joka päivä koko kesä. Siivousapua yms. Palkkaat. Sanot miehelle että olet aivan loppu että kohta sairaalaan joudut ja sit hän hoitaaki kolme lasta yksin ja jää kaikki työt tauolle.
JS87 kirjoitti:
Noniin, nyt kun olette kaikki saaneet haukkua sitä miestä, niin eikö kellekään ole todellakaan tullut mieleen, että mies painaa pitkää päivää ilman lomaa töissä juuri siksi, että välittää perheestään?!
Talous on varmasti tiukilla kun nainen on himassa kolmen muksun kanssa, ei ne laskut siitä miksikään muutu. Mies haluaa ylläpitää perheen elintason paikkaamalla sen vajeen, jonka naisen kotona olo aiheuttaa.
Ja ihan kokemuksesta tiedän, ettei pitkän päivän jälkeen jaksa eikä kyllä kiinnostakkaan enää touhuta koko iltaa lasten kanssa. Eri sitten jos olisi joku paperinpyörittelijä, eikä oikea duunari.
Meillä oli ex-miehen kanssa tuo selitys. Ratkaisuna menin itse iltapainotteiseen työhö, jotta taloudellinen vastuu jakautuisi. Ei todellakaan mitään paperinpyörittelyä. Lopputulos oli että tein edelleen kaikki kotityöt ja iltapalan antaminen lapsille oli myös kohtuuton urakka. Siis se ainoa homma, mikä miehelle jäi. Tiskit odottivat likaisena tiskipöydällä jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juttele miehesi kanssa. Sua kohdellaan huonosti.
Juttelusta ei tahdo tulla mitään. Tai juttelimme itse asiassa jo, ja hän lupasi pitää vielä kaksi päivää lomaa ennen kuin koulu ja päiväkoti alkaa. Hänen mielestään se on nyt sillä selvä, ihan tosissaan ajattelee että se riittää ja minun pitäisi olla tyytyväinen. Ja alkoi vielä puhua, että ehtisi silloinkin autella vanhempiaan!
Ei siis osaa suunnitella mitään tekemistä perheen kanssa. Eikö tosiaan kiinnosta vai mikä mättää?
T. Ap
Ei jaksa lapsiperhearkea vaan keksii muuta tekemistä ja äiti varmaankin tekee lihapadan valmiiksi nenän eteen remppahommissa. Tuommoinen mieslajike on yleinen.
On suurta hulluutta siirtää lasten hoitovastuu vanhalle anopille, vaan jo maanantaina hakemus päiväkotiin, joka olisi pitänyt tehdä jo aikoja sitten ja kaksi nuorinta lasta päiväkotiin.
Ja kohta alkavat koulut, jolloin 8v on useamman tunnin pois kotoa ja saa lämpimän aterian. Ja eikö 8v osaa tehdä itse välipalat ja lämmittää ruuan?
Ja sillä tavalla päivähoito ongelmat ratkeavat.
Jos viikonloppuna ei voimasi riitä olla lasten kanssa, niin korkeintaan silloin anoppia apuun. Ja kannattaa sitä miestä pitää vähän kauempana, kun selvästikään ei ole kykenevä lasten isäksi. Ja vielä kolme lasta!
miksette mene puistoon perheenä?