Lue keskustelun säännöt.
Pitävätkö jotkut oikeasti eläimen elämää yhtä arvokkaana kuin ihmisen?
24.07.2019 |
Jos pidät, miten voit elää sen kanssa, millainen eläinten asema maailmassa on?
Enkä tarkoita vain tuotantoeläimiä vaan myös esimerkiksi riistaeläimiä, joiden ampumista pidetään jopa eettisenä, kun eiväthän ne ehdi kärsiä.
Eikä lemmikkieläimenkään asemaa kukaan toivoisi edes pahimmalle vihamiehelleen. Ihminen päättää, milloin lemmikki syntyy ja kuolee ja sen päälle vielä senkin, missä ja miten se saa olla, mitä tehdä ja milloin lisääntyä. Kuvitelkaa nyt, että sama tehtäisiin ihmiselle. Varmaan se "rakastaa" omistajaansa, mutta eihän sillä muita vaihtoehtoja olekaan. (Lapsella tilanne on aluksi jossain määrin samankaltainen, mutta se sentään vähitellen itsenäistyy ja pääsee elämään omaa elämäänsä.)
Ei, itse en pidä eläimiä yhtä arvokkaina kuin ihmisiä. Ehkä ajattelen niin vain siksi, että se on yksinkertaisempaa, mutta ajattelenpa kuitenkin sen sijaan, että surisin arvottomasti elävien nautojen ja sen jälkeen hiirten ja hyttysten puolesta.
Tosin toisethan sitten vastaavasti ajattelevat ihmisistä, että mitä sitä suremaan jokaisen kehitysmaalaisen lapsen tai aikuisen puolesta, kun eihän kaikkien elämä kuitenkaan ikinä tule yhtä arvokkaaksi, vaikka mitä tehtäisiin. Mutta ihmisten elämä on kuitenkin edes periaatteessa mahdollista saada ihmisarvoiselle tasolle, eläimen elämää ei.
Kommentit (93)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen on niin älykäs, että on saanut tuhottua elinympäristönsä ennätysajassa. Yksikään eläin ei ole niin tyhmä. Sitä paitsi, osaako ihminen esim suunnistaa sisäisen kaikuluotainjärjestelmän avulla kuten valaat? Osaako ihminen haistaa syövän kuten jotkut koirat? Aistiiko ihminen toisen ihmisen verensokerin laskun vaikka kesken unien kuten jotkut kissat?
Eläimillä on paljon taitoja ja tietoa, jota ihmisellä ei ole.
Eläimissä parasta on se että ne eivät kykene olemaan pahoja. Niistä puuttuu sellainen sairas väkivallalla mässäily, kostaminen, juoniminen, kieroilu ja julmuus mikä ihmisille on ihan tyypillistä.
Kyllähän ihmisapinat kykenevät kostoon ja kieroiluun.
Taitaa muillakin kädellisillä olla taipumuksia agressioon lajitovereita kohtaan.
Jos ne tappelevat keskenään esim. jostain yhdestä ja samasta hyvästä hedelmästä, niin nahinaa ja mekkalaa ja mekastusta voi niiden kesken vähän aikaa olla, mutta eiväthän ne esim. lähde lentokoneilla maapallon toiselle puolelle tuhansien muiden apinoiden kanssa jotain sikäläisiä apinoita pommittamaan , kun eivät kai kovin 'ruudinkeksijöitäkään' taida olla muutenkaan ,edes luonteeltaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen on niin älykäs, että on saanut tuhottua elinympäristönsä ennätysajassa. Yksikään eläin ei ole niin tyhmä. Sitä paitsi, osaako ihminen esim suunnistaa sisäisen kaikuluotainjärjestelmän avulla kuten valaat? Osaako ihminen haistaa syövän kuten jotkut koirat? Aistiiko ihminen toisen ihmisen verensokerin laskun vaikka kesken unien kuten jotkut kissat?
Eläimillä on paljon taitoja ja tietoa, jota ihmisellä ei ole.
Eläimissä parasta on se että ne eivät kykene olemaan pahoja. Niistä puuttuu sellainen sairas väkivallalla mässäily, kostaminen, juoniminen, kieroilu ja julmuus mikä ihmisille on ihan tyypillistä.
Kyllähän ihmisapinat kykenevät kostoon ja kieroiluun.
Taitaa muillakin kädellisillä olla taipumuksia agressioon lajitovereita kohtaan.
Ja leijonat tappaa toisen uroksen penikat, että saa paneskella naaraan kanssa omat. Eikö tuo ole julmaa, väkivaltaista ja kaikkee? Ainiijuu, mut eihän ne elukat tajuu joten kaikki on ihan jees.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naapuri uhkasi tappaa kissani. Sanoin takaisin että jos kissa katoaa tai kuoleen niin sinäkin katoat. Muuttivat pois muutaman kk päästä.
Mitenkäs se nyt noin kissasi uhkasi tappaa! Sehän kun vain viattomasti katseli naapuria asuntosi ikkunasta ja ulkonakin kulkee aina valjaassa, eikö niin? Voisi kuvitella moisesta barbaarisesta kielenkäytöstä, että kissa olisi suurinpiirtein käynyt paskomassa naapurisi pihalle, mikä kyllä vaikuttaa aivan hullulta ajatukselta!
"alapeukutin koska toden totta annan kissani kulkea vapaana paskomassa ympäriinsä"
Pidän viemärirottaakin arvokkaampana kuin 99.9% ihmisistä. Ihminen on tämän planeetan suurin ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Pidän viemärirottaakin arvokkaampana kuin 99.9% ihmisistä. Ihminen on tämän planeetan suurin ongelma.
Kiva kun itseäsi sentään arvostat, olethan muita parempi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naapuri uhkasi tappaa kissani. Sanoin takaisin että jos kissa katoaa tai kuoleen niin sinäkin katoat. Muuttivat pois muutaman kk päästä.
Mitenkäs se nyt noin kissasi uhkasi tappaa! Sehän kun vain viattomasti katseli naapuria asuntosi ikkunasta ja ulkonakin kulkee aina valjaassa, eikö niin? Voisi kuvitella moisesta barbaarisesta kielenkäytöstä, että kissa olisi suurinpiirtein käynyt paskomassa naapurisi pihalle, mikä kyllä vaikuttaa aivan hullulta ajatukselta!
On kuulemma nähnyt kissani pihassaan useasti. Varmaan vääntänyt useammankin tortun sinne nurmikolle. Heillä ei ole edes lapsia ja hiekkalaatikkoa. Meillä kissat aina ollut pihalla ja tulevat sinne aina halutessaan pääsemään. Melkein joka päivä linnun ja rotan puoliksi syötyjä raatoja pihalla.
Äsken naapuri käytti rakkiaan lenkillä ja se väänsi tortut pihatien varteen. Tekis niin mieli ottaa nirri pois siltä räksyttävältä rakilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset tuntevat empatiaa eläimiä kohtaan, eikä se ole mikään viimeisin villitys, vaan varsin vanha tunne. Esimerkkejä tästä löytyy jopa antiikista: Kun Pompeius (Julius Caesarin pahin vastustaja sisällissodan vuosilta) toi Rooman areenoille tuhansia norsuja ihmisten ja muiden eläinten téurastettavaksi, suuttui väkiváltaan jo varsin tottunut väkijoukko tämän huvin kustantaneelle Pompeiukselle. Se ts. siirtyi siellä ja silloin niiden kaupunkiin téuraaksi kuljetettujen norsujen puolelle, vaikka oli siihen asti hurrannut gladiaattorien sun muiden elukoiden taisteluille, jotka poikkeuksetta johtivat toisen osapuolen kúólemaan.
Biologit ovat selvittäneet, että väkivahvat norsut, jotka voisivat halutessaan talloa ihmiset muruiksi, pitävät jostain syystä ihmisiä sympaattisina olentoina, ja että ne myös muistavat niitä kaltoinkohdelleet ihmiset tehden mielessään eron niiden kaltoinkohtelijoiden ja hyviksien välille. Sanotaan, että norsu muistaa kaiken ja että se on tunteellinen elukka, joka kykenee pitämään huolta niistä, jotka ovat olleet sille suopeita. Norsut myös todistetusti traumatisoituvat kuten ihmisetkin kaltoinkohtelusta (joko omiensa tai ihmisten suorittamasta), muistinsa ansiosta ne ehkä kykenevät käsittelemään monimutkaisiakin tunteita, joihin niiden laumahierarkiakin perustuu.
Norsujen sálametsästäjän henki ei ole minulle minkään arvoinen. Kannattaisin jopa kuólemantúomiota niille, jotka ampúvat näitä jaloja olentoja rahasta, vaikken muutoin kannata sitä tavallisille táppajille, joiden teot kohdistuvat omiin lajitovereihin. Ihmisen laskelmoidulle júlmuudelle eivät eläimet kykene vetämään vertoja, vaikka niiden vaistot pakottaisivat ne jatkuvaan ruuan métsastykseen. Ihminen on myös pahin ja julmin kaikista elävistä olennoista omia lajitovereitaan kohtaan. Siksi ihmiset ovat musta kaiken armon ulkopuolella, koska he kaikista muista poiketen voivat valita monista vaihtoehdoista mieleisensä, mutteivat sitäkään viitsi kovin usein tehdä.
Julmin peto kaikista on ihminen, joka voi valita oman osansa kirjoitti:
Ihmiset tuntevat empatiaa eläimiä kohtaan, eikä se ole mikään viimeisin villitys, vaan varsin vanha tunne. Esimerkkejä tästä löytyy jopa antiikista: Kun Pompeius (Julius Caesarin pahin vastustaja sisällissodan vuosilta) toi Rooman areenoille tuhansia norsuja ihmisten ja muiden eläinten téurastettavaksi, suuttui väkiváltaan jo varsin tottunut väkijoukko tämän huvin kustantaneelle Pompeiukselle. Se ts. siirtyi siellä ja silloin niiden kaupunkiin téuraaksi kuljetettujen norsujen puolelle, vaikka oli siihen asti hurrannut gladiaattorien sun muiden elukoiden taisteluille, jotka poikkeuksetta johtivat toisen osapuolen kúólemaan.
Biologit ovat selvittäneet, että väkivahvat norsut, jotka voisivat halutessaan talloa ihmiset muruiksi, pitävät jostain syystä ihmisiä sympaattisina olentoina, ja että ne myös muistavat niitä kaltoinkohdelleet ihmiset tehden mielessään eron niiden kaltoinkohtelijoiden ja hyviksien välille. Sanotaan, että norsu muistaa kaiken ja että se on tunteellinen elukka, joka kykenee pitämään huolta niistä, jotka ovat olleet sille suopeita. Norsut myös todistetusti traumatisoituvat kuten ihmisetkin kaltoinkohtelusta (joko omiensa tai ihmisten suorittamasta), muistinsa ansiosta ne ehkä kykenevät käsittelemään monimutkaisiakin tunteita, joihin niiden laumahierarkiakin perustuu.
Norsujen sálametsästäjän henki ei ole minulle minkään arvoinen. Kannattaisin jopa kuólemantúomiota niille, jotka ampúvat näitä jaloja olentoja rahasta, vaikken muutoin kannata sitä tavallisille táppajille, joiden teot kohdistuvat omiin lajitovereihin. Ihmisen laskelmoidulle júlmuudelle eivät eläimet kykene vetämään vertoja, vaikka niiden vaistot pakottaisivat ne jatkuvaan ruuan métsastykseen. Ihminen on myös pahin ja julmin kaikista elävistä olennoista omia lajitovereitaan kohtaan. Siksi ihmiset ovat musta kaiken armon ulkopuolella, koska he kaikista muista poiketen voivat valita monista vaihtoehdoista mieleisensä, mutteivat sitäkään viitsi kovin usein tehdä.
Ihminen on sellainen pskiainen, että se käyttää itseään rakastavia ja luottavaisia olentoja surutta hyväkseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Julmin peto kaikista on ihminen, joka voi valita oman osansa kirjoitti:
Ihmiset tuntevat empatiaa eläimiä kohtaan, eikä se ole mikään viimeisin villitys, vaan varsin vanha tunne. Esimerkkejä tästä löytyy jopa antiikista: Kun Pompeius (Julius Caesarin pahin vastustaja sisällissodan vuosilta) toi Rooman areenoille tuhansia norsuja ihmisten ja muiden eläinten téurastettavaksi, suuttui väkiváltaan jo varsin tottunut väkijoukko tämän huvin kustantaneelle Pompeiukselle. Se ts. siirtyi siellä ja silloin niiden kaupunkiin téuraaksi kuljetettujen norsujen puolelle, vaikka oli siihen asti hurrannut gladiaattorien sun muiden elukoiden taisteluille, jotka poikkeuksetta johtivat toisen osapuolen kúólemaan.
Biologit ovat selvittäneet, että väkivahvat norsut, jotka voisivat halutessaan talloa ihmiset muruiksi, pitävät jostain syystä ihmisiä sympaattisina olentoina, ja että ne myös muistavat niitä kaltoinkohdelleet ihmiset tehden mielessään eron niiden kaltoinkohtelijoiden ja hyviksien välille. Sanotaan, että norsu muistaa kaiken ja että se on tunteellinen elukka, joka kykenee pitämään huolta niistä, jotka ovat olleet sille suopeita. Norsut myös todistetusti traumatisoituvat kuten ihmisetkin kaltoinkohtelusta (joko omiensa tai ihmisten suorittamasta), muistinsa ansiosta ne ehkä kykenevät käsittelemään monimutkaisiakin tunteita, joihin niiden laumahierarkiakin perustuu.
Norsujen sálametsästäjän henki ei ole minulle minkään arvoinen. Kannattaisin jopa kuólemantúomiota niille, jotka ampúvat näitä jaloja olentoja rahasta, vaikken muutoin kannata sitä tavallisille táppajille, joiden teot kohdistuvat omiin lajitovereihin. Ihmisen laskelmoidulle júlmuudelle eivät eläimet kykene vetämään vertoja, vaikka niiden vaistot pakottaisivat ne jatkuvaan ruuan métsastykseen. Ihminen on myös pahin ja julmin kaikista elävistä olennoista omia lajitovereitaan kohtaan. Siksi ihmiset ovat musta kaiken armon ulkopuolella, koska he kaikista muista poiketen voivat valita monista vaihtoehdoista mieleisensä, mutteivat sitäkään viitsi kovin usein tehdä.
Ihminen on sellainen pskiainen, että se käyttää itseään rakastavia ja luottavaisia olentoja surutta hyväkseen.
Tunnustan, olen paskiainen. Vaimon jätettyä olen käyttänyt koiraa hyväkseni ja oman tyydytykseni saamiseksi.
Naapurin lapset voisi haudata syvälle multaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä pidän elämää yhtä arvokkaana.
Ääritapaus kaiken elämän kunnioittamisesta on esim. Kauko-Idän munkki, joka luutii hyönteiset maasta pois tieltään joka askeleella, jottei pieninkään ötökkä kuolisi. Jos kaikki tekisivät näin, niin kaikenlaiset tuhohyönteisetkin valtaisivat maailman ja ihmisen olisi väistyttävä. Kaikki lajit (ihminen ja eläinlajit) pyrkivät huolehtimaan sukunsa jatkumisesta ja hoivaamaan OMAA jälkikasvuaan; se on luonnon laki ja vaistonvaraista. Jos olisin uppoavassa laivassa ja joutuisin valitsemaan, niin kyllä pelastaisin lapseni ennen kuin koiran.
Jonkun asian tai olennon "arvo" on täysin suhteellista. Pienelle lapselle äiti on arvokkainta maailmassa. Mutta planeettaa ajatellen kumpikin on yksilöinä täysin arvottomia, kuten ihminen kokonaisuutena, jos vertaa esim. johonkin alkueläimeen.
En ole myöskään koskaan tajunnut, että miksi ihmiset miettivät elämän tarkoitusta. Ei kenenkään elämällä ole mitään tarkoitusta. Maapallo pärjäisi oikein hyvin ilman meitä.