Pitäisikö elokuvissa ja sarjoissa olla epäviehättävän näköisinä yleisesti kulttuurissamme pidettyjä ihmisiä?
Puhuimme tänään työpaikalla tästä ja tuli mieleen tehdä gallup.
"Yleisesti kulttuurissamme epäviehättävän näköisenä pidettävällä" tarkoitan esim. naista, jolla on harvat hiukset, aknea ja omenamallinen kroppa (vaikka hän olisi normaalipainoinen).
Nythän tuppaa olemaan niin, että vaikka leffoissa ja valokuvamalleina olisi esim. ylipainoisia naisia, he ovat tiimalasimallisia, persikkaihoisia ja kasvonpiirteiltään nätteinä pidettyjä meidän kulttuurissamme yleensä.
Mitä jos leffoihin, sarjoihin alettaisiin castata _myös_ oikeasti yleisesti kulttuurissamme epäviehättävän näköisinä pidettyjä ihmisiä? Nykyisenlaisiakin toki, mutta myös muita?
Kannatatko?
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Ainakin ruotsalaisissa, saksalaisissa ja englantilaisissa dekkarisarjoissa on ihan taviksen näköisiä, leuattomia ja möhköjä ja muutenkin ei niin viehättäviä ihmisiä. Eivätkä siis mitenkään konnan roolissa vaan ihan tavallisen kansalaisen roolissa. Se on osa noiden sarjojen viehätystä.
Ai viehätystä? Mä olen täysin kyllästynyt noihin ikäviin dekkareihin. Niissä on aina kamalia ja ihan absurdeja draamoja. Midsommerin (britti) murhatkin on niin kuvottavaksi muuttunut, ettei sitä kestä katsoa enää ollenkaan.
Lea Sommerissa (saksalainen) oli kiva kun sillä oli ekaksi se komea nuori poliisi apuna mut sitten ne meni kuolettamaan sen.
En tahdo. Nytkin jää jotain 3/4 katsomatta, kun en tykkää jonkun näyttelijän ulkonäöstä. Yök = punatukkaiset, lyhytkasvuiset, Meryl Streep jatkan huomenna. Kommenttiosio menee just kiinni.
Jos sarjassa on kaikennäköisiä; rumia, taviksia ja kauniita, niin ne kauniit herättävät enemmän huomiota. Jos kaikki ovat kauniita, siihen tavallaan turtuu, eikä edes tiedosta katsovansa erityiskauniita ihmisiä. Kauneudesta tulee itsestäänselvyys. En pidä siitä, että ylikauneus on sarjan/leffan sisäisessä maailmassa normi eikä poikkeus. On hassua, jos jokainen sivuhahmokin, satunnaisia ohikulkijoita myöten, on superkaunis. Paitsi tietysti, jos ohjelma kertoo tarkoituksella kauniista ihmisistä eikä kauniiden näyttelijöiden ole tarkoituskaan edustaa taviksia.
Se on muuten totta, että sukupuolten välillä on eroja tässäkin. Ns. rumia miehiä kyllä on hahmoina paljonkin mutta ei naisia. Joku nörttiä esittävä poika näyttää oikeasti nörtiltä, mutta nörttimäinen tyttö on silti kaunis (laseineen ja hammasrautoineen). Kertoo taas jotain siitä, että naisissa arvostetaan vain ulkonäköä.
Vierailija kirjoitti:
Se on muuten totta, että sukupuolten välillä on eroja tässäkin. Ns. rumia miehiä kyllä on hahmoina paljonkin mutta ei naisia. Joku nörttiä esittävä poika näyttää oikeasti nörtiltä, mutta nörttimäinen tyttö on silti kaunis (laseineen ja hammasrautoineen). Kertoo taas jotain siitä, että naisissa arvostetaan vain ulkonäköä.
Minäkin olen huomannut, että ohjelmissa mieshahmot ovat usein sen näköisiä, että vastaaviin törmää joka kauppareissuilla eikä edes kiinnitä huomiota. Hieno homma tämä, mutta samalla naishahmot sivuroolit mukaan lukien saattavat olla sen näköisiä (meikkeineen ym.), että on harvinainen tapahtuma, jos vastaavan näköiseen törmää oikeassa elämässä.
Keskivertoa paremman ulkonäön sijaan mieshahmoilla on sitten usein muita yliominaisuuksia: esim. ihmeellinen älykkyys tms.
Itse haluaisin kaikkiin lihottavien ruokien mainoksiin ylipainoiset mallit. Esim jäätelömainoksessa sen hoikan supermallin sijaan söisi jäätelöä 150kg läski. Tai pizzamainoksessa hyvännököisten hoikkien nuorten sijaan siellä olisi 120kg läskeillä illanistujaiset pizzan ääressä.
Ainakin ruotsalaisissa, saksalaisissa ja englantilaisissa dekkarisarjoissa on ihan taviksen näköisiä, leuattomia ja möhköjä ja muutenkin ei niin viehättäviä ihmisiä. Eivätkä siis mitenkään konnan roolissa vaan ihan tavallisen kansalaisen roolissa. Se on osa noiden sarjojen viehätystä.