Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Siis onko lapsiperheissä kyläily aina tämmöistä?

Vierailija
24.07.2019 |

Perheessä 5 ja 2 vuotiaat lapset ja perheen aikuisten kanssa keskustelusta ei tule mitään kun lapset vaativat koko ajan huomiota. Ennen tykkäsin käydä heillä ja jutella niitä näitä, nykyään vierailut on sitä että pitää pari tuntia katsoa kun lapset esittää temppujaan ja keskeyttää aikuisten juttelut joka välissä.

Onko kaikissa lapsiperheissä tuommoista että mistään ei oikeasti voi jutella kun lapsia pitää huomioida jatkuvalla syötöllä?

Kommentit (29)

Vierailija
1/29 |
24.07.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei ole.

Vierailija
2/29 |
24.07.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tuollaista se kyllä tuossa iässä on.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/29 |
24.07.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Todellakin on. Sama, jos yrittää puhua puhelimessa jonkun äidin kanssa. Jatkuvaa keskeyttelyä ja mekastusta taustalla. Äärimmäisen rasittavaa.

Vierailija
4/29 |
24.07.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Heh, jos perheessä on 2-vuotias niin juuri tuollaista se on :D Kamala ikä suoraan sanottuna.

Vierailija
5/29 |
24.07.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei ole. Mein lapset leikkineet keskenään n.3v alkaen sujuvasti, kun ollut vieraita.

Vierailija
6/29 |
24.07.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pitäisikö niitä lasten temppuja ihastellakin vai riittääkö ettei sano "painukaa hel vettiin siitä"?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/29 |
24.07.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei voi yleistää. Meillä oli muutama päivä sitten tuttavaperhe kylässsä. Alle 10-vuotiaita oli kuusi ja aikuiset saivat jutella rauhassa. Toki vastattiin lapsille, kun kysyivät jotain tai tarvitsi muuten huomioida, mutta ei estänyt aikuisten juttelua, eivätkä katkaisseet keskustelua koko ajan.

Vierailija
8/29 |
24.07.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aika monessa tuntuu nykyään olevan. Johtuu puhtaasti nykyisestä väljästä kasvatusilmapiiristä, jota niin kovin ihannoidaan.

Lapsi on KAIKEN keskipiste, aina ja joka tilanteessa. Kun lapsi oppii tähän (ja se tapahtuu nopeasti...) että aikuisten tehtävä on olla olemassa vain ja ainoastaan ihaillakseen heitä, ei tarvitse ihmetellä miksi narsismi kasvaa räjähdysmäisesti

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/29 |
24.07.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

No on ja ei. Siskoni nelivuotias poika on rasittavuuteen asti keskeyttäjä. Jos soitan siskolleni, hän ei ole hetkeäkään hiljaa vaan huutaa koko ajan ja sisko puhuu hänelle. Ja juu, en todellakaan jaksa soitella siskolleni juuri koskaan, koska en jaksa sitä että hän ei keskity minuun vaan poikaansa. Omat lapseni oppivat kyllä varsin nopeasti että silloin kun aikuiset puhuvat niitä ei keskeytetä kuin äärimmäisen tärkeän asian takia.

Vierailija
10/29 |
24.07.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

On. Kaikkein mukavinta on, jos lapsi haluaa leikkiseuraa ja vanhempi sanoo lapselle, että pyydäpäs Vierailijaa. Siinä sitä sitten päätyy taputtamaan kaverin lapsen trampoliinitempuille, kun kaveri puuhailee sisällä omiaan. Kannatti mennä kyläilemään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/29 |
24.07.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei ole.

Mulla on hyvä ystävä ja muistan kun hän seurusteli reilu parikymppisenä samanikäisen miehen kanssa. Mies oli yhteisestä kaveriporukastamme. Asuin silloin ulkomailla ja näimme harvoin. Kun menin sinne esim. kahville, niin koko kahvittelu oli sitä, että miehellä (joka oli siis kyllä juonut kanssamme kahvit ja lähtenyt sitten kuuntelemaan musiikkia jne. kun me jatkoimme kuulumisten vaihtoa) oli jotain asiaa. Vaikka siis tyyliin että missä on bändin xx levy tai että onko meillä juustoa. Ihan siis 10 min välein. Ja joka kerta ystäväni keskeytti juttumme: "oota vähän..niin mitä "Matti"? Joo on juustoa, se on siinä jääkaapissa keskimmäisellä hyllyllä. Ota ensin sitä vanhaa äläkä avaa uutta. Leipää on lisää pakastimessa..." Ja nämä olivat siis aikuisia ihmisiä joiden yhteisestä kodista oli kyse.

Onko vaikea arvata, että ystäväni lapset ovat aina saaneet keskeyttaa aikuisten jutut ihan minkä tahansa tyhjänpäiväisen asian vuoksi: "äiti, kato, äiti, äiti, äitiiiiii, äiti, äiti, äitiiiiiiiiiii."   "No mitä kulta rakas, mikä hätänä?"   "Mun sukassa on tällasia kissoja"    "No niin on. Nuo on ne sun lempisukat. Ne kissasukat jotka ostettiin silloin Prismasta, muistatkos kun olit iloinen kun sait nuo kissasukat? Sulle tuli iloinen mieli kun sait kissasukat ja ne on vieläkin sun lempisukat, sulla on hyvä mieli kun sulla on noin kivat kissasukat" 

Ja kolmen minuutin päästä taas jotain yhtä tärkeää. Ja taas sanoitetaan muutama minuutti sen lapsen fiiliksiä milloin vaaleanpunaisesta paidasta, milloin siitä saako ottaa vielä kymmenennen keksi ja kun ei saa niin miltä se nyt mahdollisesti tuntuu ja voi voi kun sulla on nyt paha mieli kun et saa keksiä.

Vierailija
12/29 |
24.07.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei ole, mutta ei niitä lapsia voi oikein kaappinkaan piilottaa. En usko hetkeäkään että ne lapset koko vierailu ajan esim. leikkisi ihan rauhassa keskenään. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/29 |
24.07.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vähän sellaista se taitaa olla. Meillä 5-vuotias on oppinut siihen, että juttelemaan ja kysymään saa tulla, mutta odotetaan omaa vuoroa. Nuorempi ei vielä tätä osaa (2v) mutta kovasti opetellaan.

Jos lapset häiritsevät niin parempi sitten nähdä ilman lapsia, vaikka harvemmin näkisi. Itselläni yksi ystävä ei pidä lapsista ja vanhempi lapsi on huomannut tämän.

Vierailija
14/29 |
24.07.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Ei ole. Mein lapset leikkineet keskenään n.3v alkaen sujuvasti, kun ollut vieraita.

Tuo on vähän kuin mies sanoisi ettei koskaan katso por no a :D Sellaista lasta ei olekaan joka koko vierailun ajan antaisi olla rauhassa. Ellei vierailut sitten ole tosi lyhyitä tai lasta huumattu.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/29 |
24.07.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä se jossain iässä oli just tuollaista, ja varsinkin jos vieras oli joku mieleinen ja kiva tyyppi, jota lapset harvoin näki.

Mutta ei se aika kauan kestänyt, nykyisin hyvä, että saa lapset (6v, 10v ja 14v) omista touhuistaan mun kavereita tervehtimään. Eivät taatusti jää jalkoihin pyörimään pakollista tervehdystä lukuunottamatta.

Vierailija
16/29 |
24.07.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Ei ole.

Mulla on hyvä ystävä ja muistan kun hän seurusteli reilu parikymppisenä samanikäisen miehen kanssa. Mies oli yhteisestä kaveriporukastamme. Asuin silloin ulkomailla ja näimme harvoin. Kun menin sinne esim. kahville, niin koko kahvittelu oli sitä, että miehellä (joka oli siis kyllä juonut kanssamme kahvit ja lähtenyt sitten kuuntelemaan musiikkia jne. kun me jatkoimme kuulumisten vaihtoa) oli jotain asiaa. Vaikka siis tyyliin että missä on bändin xx levy tai että onko meillä juustoa. Ihan siis 10 min välein. Ja joka kerta ystäväni keskeytti juttumme: "oota vähän..niin mitä "Matti"? Joo on juustoa, se on siinä jääkaapissa keskimmäisellä hyllyllä. Ota ensin sitä vanhaa äläkä avaa uutta. Leipää on lisää pakastimessa..." Ja nämä olivat siis aikuisia ihmisiä joiden yhteisestä kodista oli kyse.

Onko vaikea arvata, että ystäväni lapset ovat aina saaneet keskeyttaa aikuisten jutut ihan minkä tahansa tyhjänpäiväisen asian vuoksi: "äiti, kato, äiti, äiti, äitiiiiii, äiti, äiti, äitiiiiiiiiiii."   "No mitä kulta rakas, mikä hätänä?"   "Mun sukassa on tällasia kissoja"    "No niin on. Nuo on ne sun lempisukat. Ne kissasukat jotka ostettiin silloin Prismasta, muistatkos kun olit iloinen kun sait nuo kissasukat? Sulle tuli iloinen mieli kun sait kissasukat ja ne on vieläkin sun lempisukat, sulla on hyvä mieli kun sulla on noin kivat kissasukat" 

Ja kolmen minuutin päästä taas jotain yhtä tärkeää. Ja taas sanoitetaan muutama minuutti sen lapsen fiiliksiä milloin vaaleanpunaisesta paidasta, milloin siitä saako ottaa vielä kymmenennen keksi ja kun ei saa niin miltä se nyt mahdollisesti tuntuu ja voi voi kun sulla on nyt paha mieli kun et saa keksiä.

Ihana kuvaus :-D Ja joillakin se on just tota!

Vierailija
17/29 |
24.07.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kaksivuotiaan kanssa tuo on ihan tavallista. Viisivuotiaan voi yleensä jo kasvattaa sitä, että hän jaksaa odottaa omaa vuoroaan. Toki viisivuotiaissakin on eroa luonteessa, ja myös hetken vireystila vaikuttaa. Ihan normaalikin viisivuotias voi olla hankala, jos hän on väsynyt tai nälkäinen.

Vierailija
18/29 |
24.07.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei se aina ole. Ystävieni kanssa huomioitiin ensin lapsia ja sitten sanottiin, että aikuiset juttelevat nyt. Toki lapsetkin sai keskeyttää, jos jotain asiaa oli. Tosin poikkeuksena kummityttöni äiti harrasti sitä, että minun tehtäväni oli kyläillessäni viihdyttää vain lasta. Jos mentiin pihalle, äiti jutteli naapureittensa kanssa ja minä juoksin lapsen perässä.

Vierailija
19/29 |
24.07.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

No, ehkä myös aikuinen voi kestää sen pettymyksen, ettei häneen kiinnitetty koko ajan huomiota... Hohhoijaa, jotkut lapset nyt vaan on vaativampia. Ystävien tähden voit ehkä kestää sitä muutaman vuoden... Ja kyllä, lapset ovat ystävillesi tärkeämpiä, kuin sinä.

Vierailija
20/29 |
24.07.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä se tuollaista aika paljon on tuon ikäisten kanssa. Ihan normaalia. Minulla on itselläni lapsia mutta olen aina tavannut kavereitani mieluiten ilman lapsia, että saa jutella rauhassa. Lasten kanssa tapaan enemmän perheitä joiden lasten kanssa omat lapset ovat valmiiksi kavereita, niin kaikki menee luontevasti, lasten leikit sujuvat ja jos saa juteltua aikuisten kanssa niin se on vaan plussaa, ei oletus.

Mua kyllä vähän rassaa näissä avauksissa se sävy, että lapsissa tai kasvatuksessa on jotain vikaa jos on tuollaista. Ei 2-vuotiasta voi oikein edes päästää näkyvistään kuin hetkeksi. Ja jos on 2v ja 5v niin se 5v kaipaa yleensä huomiota koska 2v vie sitä niin paljon.

Mun 5v puuhailee mielellään itsekseen pitkiäkin aikoja jos on aikuisvieraita koska on kuopus ja iltatähti ja saa normaalielämässä meiltä tonneittain huomiota. Mutta jos on monta pientä niin ymmärrettävästi 5v haluaa huomiota siinä missä pienempikin.