Lue keskustelun säännöt.
Siis onko lapsiperheissä kyläily aina tämmöistä?
24.07.2019 |
Perheessä 5 ja 2 vuotiaat lapset ja perheen aikuisten kanssa keskustelusta ei tule mitään kun lapset vaativat koko ajan huomiota. Ennen tykkäsin käydä heillä ja jutella niitä näitä, nykyään vierailut on sitä että pitää pari tuntia katsoa kun lapset esittää temppujaan ja keskeyttää aikuisten juttelut joka välissä.
Onko kaikissa lapsiperheissä tuommoista että mistään ei oikeasti voi jutella kun lapsia pitää huomioida jatkuvalla syötöllä?
Kommentit (29)
No meillä on yhä tuollaista ja lasten iät 8 ja 6v. Kun vieras saapuu niin etenkin nuorempi villiintyy, asiaa on ja pitää esitellä lelut ja temput ja missä oltiin eilen ja mitä huomenna ja ja ja. Tauotonta räpätystä ensi alkuun. Sitten hieman rauhoittuvat ja lopun kolmasosaa vierailusta jo yleensä leikkivät omiaan.
Koko ajan pitenee tuo rauhaisa oma aika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun vähän alle 2-vuotias osaa odottaa hetken, kun sanoo lapseen katsoen, että odota vähän. Ei tosin kauaa odota, mutta kuitenkin. Ei myöskään jaksa kauaa "häiritä" aikuisia, jos puhutaan keskenämme vaan menee omiin leikkeihin. Huomiota saa kyllä noin muuten todella paljon. Luulen, että ongelma on se, että lapset on totutettu siihen, että aikuisia saa keskeyttää vaikka koko ajan jos on asiaa. Tosin sama pätee mielestäni toisinkin päin eli jos lapsella on juttu kesken (ei nyt mikään tunnin monologi), niin sekin pitäisi kuunnella loppuun eikä antaa aikuisten keskeyttää ellei ole oikeasti syytä.
No ei ole.
Meillä toki lapset ovat kiinnostuneita kaikista meille tulevista vieraista. Monesti pyydämme heidät hetkeksi seurustelemaan, vaikka ei vieraalla lapsia olisikaan. Hetken siinä oltuaan ja kuunneltuaan lapset malttavat mennä hyvin omiin leikkeihinsä tai pienemmät leikkiä siinä sivussa jotain.
Kaksivuotias totta kai hakee huomiota, mutta tietenkin lapsia tulisi pienestä asti opettaa esim. siihen että jatkuva keskeyttely ei ole ok ja että aikuisillakin voi joskus olla asioita, joista halutaan puhua ihan rauhassa. Isommat lapset tämän jo ymmärtävät, kun treeniä tulee tarpeeksi.
Lapset on hyvä ottaa huomioon ja pakkokin on, eihän lapsia voi vaan lakaista johonkin nurkkaan odottamaan kunnes vieras lähtee. Mutta kaiken keskipisteenä heidän ei tarvitse olla. Iästä on tietysti kiinni, mitä lapselta voi odottaa ja mitä häneltä sallitaan.
T. Viiden lapsen äiti
Normaalia. Minä en edes halua että meille tullaan jauhamaan asioista jotka ei sovi lasten korville. Ne kuulumiset voi vaihtaa kaksin tai puhelimessa. Meillä kotona lapset saa toki olla missä haluavat, tämä on heidän koti.
Minusta huvittavaa valittaa että lapset haluaa huomiota, kun ap itse tässä tuntuu olevan sellainen aikuislapsi, joka sitä huomiota niin kovin kadehtii.
Siskollani on nyt 7 j 5 vuotiaat lapset. JOKA ikinen kerta kun nähdään lapset hyppivät, tahtovat leikkiä, höpöttävät, huutavat ym ym. Ja sisko menee jonnekin nurkkaan vierailun ajaksi ja on käynnykällään.. Nähdään suhteellisen harvoin ja ihana on siskonlapsia nähdä ja leikkiä ym. Mutta olisi se kiva jutella sen oman siskonkin kanssa. Nämä vierailut on tosi raskaita kun sen 2-4h vierailun aikana lapset ovat sinussa kiinni kuin iilimadot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ketkä vielä harrastavat kyläilyä? Meillä kyläilee vain lähiomaisia ja harvoin niitäkin. Lapset voivat olla järkytys sellaiselle joka ei ole tottunut niihin. Itse en vieraile lapsiperheissä enkä ota niitä kotiini ollenkaan huonojen kokemusten takia. En vaan jaksa jos yksikin levoton mukula juoksee ja ronkkii, ronaa joka paikan eikä usko mitään puhetta. Enkä jaksa jotain moottori turpaakaan kuunnella. Pitää vaan hakea juttuseuransa sitten muualta. Lapsiperheisiin en menisi kyläileen jo senkään takia kun sieltä voi saada kaikki taudit ja ne huushollit ovat monilla likaisia.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole.
Mulla on hyvä ystävä ja muistan kun hän seurusteli reilu parikymppisenä samanikäisen miehen kanssa. Mies oli yhteisestä kaveriporukastamme. Asuin silloin ulkomailla ja näimme harvoin. Kun menin sinne esim. kahville, niin koko kahvittelu oli sitä, että miehellä (joka oli siis kyllä juonut kanssamme kahvit ja lähtenyt sitten kuuntelemaan musiikkia jne. kun me jatkoimme kuulumisten vaihtoa) oli jotain asiaa. Vaikka siis tyyliin että missä on bändin xx levy tai että onko meillä juustoa. Ihan siis 10 min välein. Ja joka kerta ystäväni keskeytti juttumme: "oota vähän..niin mitä "Matti"? Joo on juustoa, se on siinä jääkaapissa keskimmäisellä hyllyllä. Ota ensin sitä vanhaa äläkä avaa uutta. Leipää on lisää pakastimessa..." Ja nämä olivat siis aikuisia ihmisiä joiden yhteisestä kodista oli kyse.
Onko vaikea arvata, että ystäväni lapset ovat aina saaneet keskeyttaa aikuisten jutut ihan minkä tahansa tyhjänpäiväisen asian vuoksi: "äiti, kato, äiti, äiti, äitiiiiii, äiti, äiti, äitiiiiiiiiiii." "No mitä kulta rakas, mikä hätänä?" "Mun sukassa on tällasia kissoja" "No niin on. Nuo on ne sun lempisukat. Ne kissasukat jotka ostettiin silloin Prismasta, muistatkos kun olit iloinen kun sait nuo kissasukat? Sulle tuli iloinen mieli kun sait kissasukat ja ne on vieläkin sun lempisukat, sulla on hyvä mieli kun sulla on noin kivat kissasukat"
Ja kolmen minuutin päästä taas jotain yhtä tärkeää. Ja taas sanoitetaan muutama minuutti sen lapsen fiiliksiä milloin vaaleanpunaisesta paidasta, milloin siitä saako ottaa vielä kymmenennen keksi ja kun ei saa niin miltä se nyt mahdollisesti tuntuu ja voi voi kun sulla on nyt paha mieli kun et saa keksiä.
Miksi mulla tuli tästä Puutalobabyn Krista mieleen? :D :D :D :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ketkä vielä harrastavat kyläilyä? Meillä kyläilee vain lähiomaisia ja harvoin niitäkin. Lapset voivat olla järkytys sellaiselle joka ei ole tottunut niihin. Itse en vieraile lapsiperheissä enkä ota niitä kotiini ollenkaan huonojen kokemusten takia. En vaan jaksa jos yksikin levoton mukula juoksee ja ronkkii, ronaa joka paikan eikä usko mitään puhetta. Enkä jaksa jotain moottori turpaakaan kuunnella. Pitää vaan hakea juttuseuransa sitten muualta. Lapsiperheisiin en menisi kyläileen jo senkään takia kun sieltä voi saada kaikki taudit ja ne huushollit ovat monilla likaisia.
Minä kyläilen, ja ihan lapsiperheissäkin, vaikka olen vela ja en todellakaan edes pidä lapsista. Ajoitan/ajoitamme lasten äidin kanssa nämä kyläilyt siten, että näen lasta max 30 minuuttia ennen kuin on sen nukkumaanmenoaika. Sen jälkeen voidaankin keskittyä viininjuontiin ja juoruiluun. :)
Kestää pettymyksen? Joo, kyllä se kestetään, mutta mikä järki on ylipäätään edes pyytää kylään ja toisen mennä sinne, jos ei saa edes juteltua mistään kunnolla? Eli ei niin yhtään mitään järkeä.