Lue keskustelun säännöt.
HS: Lasten epäterveelliset eväät takavarikoidaan
24.07.2019 |
https://www.hs.fi/kaupunki/helsinki/art-2000006182263.html
Onko tässä menty liian pitkälle? Mielestäni ei kun kyse on urheilusta mutta yleisellä tasolla joo.
Kommentit (258)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsi vielä sen ikäinen, ettei tarvitse miettiä huippu-urheilua tai muutakaan perusliikunnan lisäksi. Mutta kyllä lähtökohta on se, että pidämme ruokavaliosta ja säännöllisestä syömisestä kiinni ja rajoitamme tyhjien kalorien syömistä. En ymmärrä, miksi opettaisin lapsen syömään mokkapaloja herkkuhetkiin, kun voi herkutella vaikka kypsällä banaanilla ja maapähkinävoilla. Poikkeustilanteet, kuten juhlat erikseen.
Ja koen asian juuri niin, että kun asiaan on alusta saakka opittu ja opetettu, niin sitä sitten helpommin ottaa ajattelun mukaan välipaloihin isompana. En minäkään enää kaipaa suklaapatukkaa, vaan otan kaupasta mieluummin hedelmiä välipalaksi.
Nykyään mietin, että miksi pitäisi edes saada joka kohtaan jotain spesiaalia, eihän se enää siinä vaiheessa ole herkku, kun se on arkipäivää. Ja urheillessa on hyvä kiinnittää monipuoliseen ruokaan pelkän energian sijaan. Niinkuin kaikessa muussakin, ihan vaikka opiskelun suhteen.
Kypsät banaanit on meillä arkiruokaa, ei mitään erikoisia herkkuja.
Sama. Nämä banskuttelijat löytävät tulevaisuudessa itse kaupan karkkiosaston ja siitäpä riemu repeää.
Ja oksentavat ekoilla valvomattomilla (että oma banskuäippä ei ole mukana) kaverisynttäreillä pöytään kun vetävät kaksin käsin kiellettyä karkkia, kakkua ja mokkapaloja...Nähty NIIIIIIIN monta kertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsi vielä sen ikäinen, ettei tarvitse miettiä huippu-urheilua tai muutakaan perusliikunnan lisäksi. Mutta kyllä lähtökohta on se, että pidämme ruokavaliosta ja säännöllisestä syömisestä kiinni ja rajoitamme tyhjien kalorien syömistä. En ymmärrä, miksi opettaisin lapsen syömään mokkapaloja herkkuhetkiin, kun voi herkutella vaikka kypsällä banaanilla ja maapähkinävoilla. Poikkeustilanteet, kuten juhlat erikseen.
Ja koen asian juuri niin, että kun asiaan on alusta saakka opittu ja opetettu, niin sitä sitten helpommin ottaa ajattelun mukaan välipaloihin isompana. En minäkään enää kaipaa suklaapatukkaa, vaan otan kaupasta mieluummin hedelmiä välipalaksi.
Nykyään mietin, että miksi pitäisi edes saada joka kohtaan jotain spesiaalia, eihän se enää siinä vaiheessa ole herkku, kun se on arkipäivää. Ja urheillessa on hyvä kiinnittää monipuoliseen ruokaan pelkän energian sijaan. Niinkuin kaikessa muussakin, ihan vaikka opiskelun suhteen.
Kypsät banaanit on meillä arkiruokaa, ei mitään erikoisia herkkuja.
Sama. Nämä banskuttelijat löytävät tulevaisuudessa itse kaupan karkkiosaston ja siitäpä riemu repeää.
Ja oksentavat ekoilla valvomattomilla (että oma banskuäippä ei ole mukana) kaverisynttäreillä pöytään kun vetävät kaksin käsin kiellettyä karkkia, kakkua ja mokkapaloja...Nähty NIIIIIIIN monta kertaa.
Kannattaisi ehkä vähän rajoittaa sitä herkkujen syöntiä kutsuillakin ettei joku lapsista syö kaikkia herkkuja ja muut jää ilman.
Noin muuten vähintään muutaman kerran jälkeen oppivat että ne baskut sittenkin taisi olla parempi vaihtoehto herkutella, ei tule huonoa oloa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsi vielä sen ikäinen, ettei tarvitse miettiä huippu-urheilua tai muutakaan perusliikunnan lisäksi. Mutta kyllä lähtökohta on se, että pidämme ruokavaliosta ja säännöllisestä syömisestä kiinni ja rajoitamme tyhjien kalorien syömistä. En ymmärrä, miksi opettaisin lapsen syömään mokkapaloja herkkuhetkiin, kun voi herkutella vaikka kypsällä banaanilla ja maapähkinävoilla. Poikkeustilanteet, kuten juhlat erikseen.
Ja koen asian juuri niin, että kun asiaan on alusta saakka opittu ja opetettu, niin sitä sitten helpommin ottaa ajattelun mukaan välipaloihin isompana. En minäkään enää kaipaa suklaapatukkaa, vaan otan kaupasta mieluummin hedelmiä välipalaksi.
Nykyään mietin, että miksi pitäisi edes saada joka kohtaan jotain spesiaalia, eihän se enää siinä vaiheessa ole herkku, kun se on arkipäivää. Ja urheillessa on hyvä kiinnittää monipuoliseen ruokaan pelkän energian sijaan. Niinkuin kaikessa muussakin, ihan vaikka opiskelun suhteen.
Kypsät banaanit on meillä arkiruokaa, ei mitään erikoisia herkkuja.
Sama. Nämä banskuttelijat löytävät tulevaisuudessa itse kaupan karkkiosaston ja siitäpä riemu repeää.
Jos haluavat arkisia herkkuja todennäköisemmin heidät löytää hedelmä-ja vihannesosatolta, karkkeja mussutamaan tottuneet taas helpoiten löytää edelleen sieltä karkkihyllyjen välistä.
Niin, että sokeriosastolla molemmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsi vielä sen ikäinen, ettei tarvitse miettiä huippu-urheilua tai muutakaan perusliikunnan lisäksi. Mutta kyllä lähtökohta on se, että pidämme ruokavaliosta ja säännöllisestä syömisestä kiinni ja rajoitamme tyhjien kalorien syömistä. En ymmärrä, miksi opettaisin lapsen syömään mokkapaloja herkkuhetkiin, kun voi herkutella vaikka kypsällä banaanilla ja maapähkinävoilla. Poikkeustilanteet, kuten juhlat erikseen.
Ja koen asian juuri niin, että kun asiaan on alusta saakka opittu ja opetettu, niin sitä sitten helpommin ottaa ajattelun mukaan välipaloihin isompana. En minäkään enää kaipaa suklaapatukkaa, vaan otan kaupasta mieluummin hedelmiä välipalaksi.
Nykyään mietin, että miksi pitäisi edes saada joka kohtaan jotain spesiaalia, eihän se enää siinä vaiheessa ole herkku, kun se on arkipäivää. Ja urheillessa on hyvä kiinnittää monipuoliseen ruokaan pelkän energian sijaan. Niinkuin kaikessa muussakin, ihan vaikka opiskelun suhteen.
Kypsät banaanit on meillä arkiruokaa, ei mitään erikoisia herkkuja.
Sama. Nämä banskuttelijat löytävät tulevaisuudessa itse kaupan karkkiosaston ja siitäpä riemu repeää.
Ja oksentavat ekoilla valvomattomilla (että oma banskuäippä ei ole mukana) kaverisynttäreillä pöytään kun vetävät kaksin käsin kiellettyä karkkia, kakkua ja mokkapaloja...Nähty NIIIIIIIN monta kertaa.
Ehkä sääntö on juuri sen takia keksitty. Ihan liian monta oksennusta pelin jälkeen bussissa, kun aina mahtuu mukaan niitä jotka ei tiedä rajojaan. Matkustaminen vielä lisää makeiden ja rasvaisten herkkujen aiheuttamaa huonoaoloa monilla. Oksennusta ei ole kiva siivota joka pelireissu jälkeen, joukkueenhuoltajalla tai - varajohtajalla varmasti on parempaakin tekemistä pelimatkoilla.
Ihan hyvä jos joku puuttuu tähän valitettavan yleiseen trendiin, jossa vanhemmat yrittävät varmistaa lastensa tulevaisuuden epäterveinä ja ylipainoisina. 2019 tutkimuksen mukaan joka neljäs suomalaislapsi on jo ylipainoinen. Siitä maksetaan sitten terveydenhoitokulujen myötä laskua tulevina vuosina.
Antamalla välipalaksi karkkia tai eineskakkaa varmistaa hyvin, että lapsi tulee jatkossakin mussuttamaan sokeria ja rasvaa ja olemaan kuten vanhempansa: lihava. Kehopositiivisuus ei merkitse sitä, että paisuttaa itsensä tieten tahtoen ja tietoisesti vaarantaa terveytensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvä jos joku puuttuu tähän valitettavan yleiseen trendiin, jossa vanhemmat yrittävät varmistaa lastensa tulevaisuuden epäterveinä ja ylipainoisina. 2019 tutkimuksen mukaan joka neljäs suomalaislapsi on jo ylipainoinen. Siitä maksetaan sitten terveydenhoitokulujen myötä laskua tulevina vuosina.
Antamalla välipalaksi karkkia tai eineskakkaa varmistaa hyvin, että lapsi tulee jatkossakin mussuttamaan sokeria ja rasvaa ja olemaan kuten vanhempansa: lihava. Kehopositiivisuus ei merkitse sitä, että paisuttaa itsensä tieten tahtoen ja tietoisesti vaarantaa terveytensä.
Rasvaa on aivan turha mollata, sokeri on se pahis.
Toki kaikki rasvakaan ei ole terveellistä, kuten margariinit ja siemenöljyt.
En tajunnut, että asian pitäisi olla ongelma.
Meillä oli jo vajaa 10 vuotta sitten ohjattu ottamaan terveelliset eväät pelieissuun.
Usein ne kyllä tulivat joukkueen puolesta, koska vieraspelireissuun menivät bussilla.
Oli myös tehty sopimus niin poikien kuin vamhempien kanssa, että jos näkee ihan vapaallakin jollain energiajuoman, sen saa hakea pois.
Terveelliset eväät reissussa ei kuitenkaan tarkoittanut, etteikö muulloin olisi ollut ok herkutellakin.
Nyt poikani on 21, ja juuri tuossa mietti, että joskus lapsena ihmetteli miksi jotkut eivät anna lapsilleen karamellia, mutta nyt sanoi ettei oikeastaan tajua miksi niitä juurikaan tulisi antaa. Hän ei ole mikään makeista kieltäytäjä täysin, mutta mieluummin syö hedelmiä, jotka ovat imeliä nekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsi vielä sen ikäinen, ettei tarvitse miettiä huippu-urheilua tai muutakaan perusliikunnan lisäksi. Mutta kyllä lähtökohta on se, että pidämme ruokavaliosta ja säännöllisestä syömisestä kiinni ja rajoitamme tyhjien kalorien syömistä. En ymmärrä, miksi opettaisin lapsen syömään mokkapaloja herkkuhetkiin, kun voi herkutella vaikka kypsällä banaanilla ja maapähkinävoilla. Poikkeustilanteet, kuten juhlat erikseen.
Ja koen asian juuri niin, että kun asiaan on alusta saakka opittu ja opetettu, niin sitä sitten helpommin ottaa ajattelun mukaan välipaloihin isompana. En minäkään enää kaipaa suklaapatukkaa, vaan otan kaupasta mieluummin hedelmiä välipalaksi.
Nykyään mietin, että miksi pitäisi edes saada joka kohtaan jotain spesiaalia, eihän se enää siinä vaiheessa ole herkku, kun se on arkipäivää. Ja urheillessa on hyvä kiinnittää monipuoliseen ruokaan pelkän energian sijaan. Niinkuin kaikessa muussakin, ihan vaikka opiskelun suhteen.
Kypsät banaanit on meillä arkiruokaa, ei mitään erikoisia herkkuja.
Sama. Nämä banskuttelijat löytävät tulevaisuudessa itse kaupan karkkiosaston ja siitäpä riemu repeää.
Ja oksentavat ekoilla valvomattomilla (että oma banskuäippä ei ole mukana) kaverisynttäreillä pöytään kun vetävät kaksin käsin kiellettyä karkkia, kakkua ja mokkapaloja...Nähty NIIIIIIIN monta kertaa.
Kannattaisi ehkä vähän rajoittaa sitä herkkujen syöntiä kutsuillakin ettei joku lapsista syö kaikkia herkkuja ja muut jää ilman.
Noin muuten vähintään muutaman kerran jälkeen oppivat että ne baskut sittenkin taisi olla parempi vaihtoehto herkutella, ei tule huonoa oloa.
En ole koskaan uskonut näihin makean ja herkkujen rajoittamiseen ja täyskieltoihin, koska juuri silla tavalla niistä tehdään jotakin erikoista ja "kiellettyä hedelmää" joka houkuttaa ja tekee siitä ihmeellistä. Näin on ollut kautta maailman sivun. Miten kävi kieltolain kanssa - alkoholin kulutus nousi.
Meillä lapset (nyt jo teinejä) ovat aina halutessaan saaneet syödä makeisia ja herkkuja. Aina löytyy ruokailutilasta makeisia, suklaata ja pakasteessa jäätelöä ja vapaasti kaikkien käytössä. Eikä niistä ole tehty mitään numeroa, eivätkä ole sen halutuimpia kuin kaurahiutaleet kaapissa.
Ja väittäisin, että meillä lapset syövät keskimääräistä vähemmän herkkuja ja makeisia. Nytkin on vielä pääsiäisen aikaisia suklaamunia. Eikä kertaakaan kukaan lapsi ole vielä syönyt karkkipussia tai suklaalevyä kerralla, vaan ottavat yhden tai muutaman makeisen ja se on siinä ja seuraava kerta saattaa taas olla useamman viikon päästä.
Ja kun 80-luvulla tuli karkkipäivä, niin makeisten myynti nousi rajusti ja sen ajan lapset pitävät vieläkin aikuisena lapsena opitun karkkipäivän ja saattavat ahmia makeispussin kerralla.
Eikä ruokaa ja herkkuja syödä vain elåäksemme tai se olisi terveellistä, vaan yhtä hyvin siitä pitää osata nauttia ja saada elämyksiä ja mielihyvää.
Ja mikä tekee suomalaista lapsista niin erityisiä, etteivät he voi syödä herkkuja ja makeaa lihomatta tai sairastumatta, kun esim. Euroopassa lapset aloittavat päivän makealla vaalealla leivällä, johon päälle laitetaan kaakaovoita, sokerista makeaa marmeladia, juodaan makeaa mehua jne. ja sama jatkuu evääksi kouluun ja päiväkotiin ja myöhemmin aterialla, joka lopetetaan aina makeaan jälkiruokaan, eikä sielä lapset ole sairaampia tai ylipainoisempia kuin Suomessa ja näin on ollut vuosisatoja.
Ihmetyttää suomalaisen vouhotus epäterveellisestä ruuasta ja kaikki makuelämykset ja nautinnot ovat kiellettyjä.
Ja ainainen syyllistäminen, vaikka jo nyt Suomessa käytetään Eu-maista vähiten sokeria, mutta sekin pitäisi vielä saada alemmaksi. Tai virvoitusjuomia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsi vielä sen ikäinen, ettei tarvitse miettiä huippu-urheilua tai muutakaan perusliikunnan lisäksi. Mutta kyllä lähtökohta on se, että pidämme ruokavaliosta ja säännöllisestä syömisestä kiinni ja rajoitamme tyhjien kalorien syömistä. En ymmärrä, miksi opettaisin lapsen syömään mokkapaloja herkkuhetkiin, kun voi herkutella vaikka kypsällä banaanilla ja maapähkinävoilla. Poikkeustilanteet, kuten juhlat erikseen.
Ja koen asian juuri niin, että kun asiaan on alusta saakka opittu ja opetettu, niin sitä sitten helpommin ottaa ajattelun mukaan välipaloihin isompana. En minäkään enää kaipaa suklaapatukkaa, vaan otan kaupasta mieluummin hedelmiä välipalaksi.
Nykyään mietin, että miksi pitäisi edes saada joka kohtaan jotain spesiaalia, eihän se enää siinä vaiheessa ole herkku, kun se on arkipäivää. Ja urheillessa on hyvä kiinnittää monipuoliseen ruokaan pelkän energian sijaan. Niinkuin kaikessa muussakin, ihan vaikka opiskelun suhteen.
Kypsät banaanit on meillä arkiruokaa, ei mitään erikoisia herkkuja.
Sama. Nämä banskuttelijat löytävät tulevaisuudessa itse kaupan karkkiosaston ja siitäpä riemu repeää.
Ja oksentavat ekoilla valvomattomilla (että oma banskuäippä ei ole mukana) kaverisynttäreillä pöytään kun vetävät kaksin käsin kiellettyä karkkia, kakkua ja mokkapaloja...Nähty NIIIIIIIN monta kertaa.
Kannattaisi ehkä vähän rajoittaa sitä herkkujen syöntiä kutsuillakin ettei joku lapsista syö kaikkia herkkuja ja muut jää ilman.
Noin muuten vähintään muutaman kerran jälkeen oppivat että ne baskut sittenkin taisi olla parempi vaihtoehto herkutella, ei tule huonoa oloa.En ole koskaan uskonut näihin makean ja herkkujen rajoittamiseen ja täyskieltoihin, koska juuri silla tavalla niistä tehdään jotakin erikoista ja "kiellettyä hedelmää" joka houkuttaa ja tekee siitä ihmeellistä. Näin on ollut kautta maailman sivun. Miten kävi kieltolain kanssa - alkoholin kulutus nousi.
Meillä lapset (nyt jo teinejä) ovat aina halutessaan saaneet syödä makeisia ja herkkuja. Aina löytyy ruokailutilasta makeisia, suklaata ja pakasteessa jäätelöä ja vapaasti kaikkien käytössä. Eikä niistä ole tehty mitään numeroa, eivätkä ole sen halutuimpia kuin kaurahiutaleet kaapissa.
Ja väittäisin, että meillä lapset syövät keskimääräistä vähemmän herkkuja ja makeisia. Nytkin on vielä pääsiäisen aikaisia suklaamunia. Eikä kertaakaan kukaan lapsi ole vielä syönyt karkkipussia tai suklaalevyä kerralla, vaan ottavat yhden tai muutaman makeisen ja se on siinä ja seuraava kerta saattaa taas olla useamman viikon päästä.
Ja kun 80-luvulla tuli karkkipäivä, niin makeisten myynti nousi rajusti ja sen ajan lapset pitävät vieläkin aikuisena lapsena opitun karkkipäivän ja saattavat ahmia makeispussin kerralla.
Eikä ruokaa ja herkkuja syödä vain elåäksemme tai se olisi terveellistä, vaan yhtä hyvin siitä pitää osata nauttia ja saada elämyksiä ja mielihyvää.
Ja mikä tekee suomalaista lapsista niin erityisiä, etteivät he voi syödä herkkuja ja makeaa lihomatta tai sairastumatta, kun esim. Euroopassa lapset aloittavat päivän makealla vaalealla leivällä, johon päälle laitetaan kaakaovoita, sokerista makeaa marmeladia, juodaan makeaa mehua jne. ja sama jatkuu evääksi kouluun ja päiväkotiin ja myöhemmin aterialla, joka lopetetaan aina makeaan jälkiruokaan, eikä sielä lapset ole sairaampia tai ylipainoisempia kuin Suomessa ja näin on ollut vuosisatoja.
Ihmetyttää suomalaisen vouhotus epäterveellisestä ruuasta ja kaikki makuelämykset ja nautinnot ovat kiellettyjä.
Ja ainainen syyllistäminen, vaikka jo nyt Suomessa käytetään Eu-maista vähiten sokeria, mutta sekin pitäisi vielä saada alemmaksi. Tai virvoitusjuomia.
Minä en ylipäätään ymmärrä tätä vouhotusta että pitää metelöidä muiden syömisistä tms. Jos joku haluaa syödä makeaa minun puolestani syökööt, mutta ei minun maailmani kaadu siihenkään että joku rajoittaa herkkujen syöntiä pelimatkoilla. Sen paremmin se ei kaadu siihenkään että joku äiti kieltää lapsensa syömästä meillä karkkeja vaikka synttärikutsuilla. Tämän ketjun perusteella noihinkin asioihin ilmeisesti kuitenkin voi maailma kaatua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvä jos joku puuttuu tähän valitettavan yleiseen trendiin, jossa vanhemmat yrittävät varmistaa lastensa tulevaisuuden epäterveinä ja ylipainoisina. 2019 tutkimuksen mukaan joka neljäs suomalaislapsi on jo ylipainoinen. Siitä maksetaan sitten terveydenhoitokulujen myötä laskua tulevina vuosina.
Antamalla välipalaksi karkkia tai eineskakkaa varmistaa hyvin, että lapsi tulee jatkossakin mussuttamaan sokeria ja rasvaa ja olemaan kuten vanhempansa: lihava. Kehopositiivisuus ei merkitse sitä, että paisuttaa itsensä tieten tahtoen ja tietoisesti vaarantaa terveytensä.
Rasvaa on aivan turha mollata, sokeri on se pahis.
Toki kaikki rasvakaan ei ole terveellistä, kuten margariinit ja siemenöljyt.
Onko jotakin tutkimusta suomalaisten terveellisyydestä ja kuolemattomuudesta. Suomessahan käytetäån vähinten sokeria maailmassa.
Ei ihme, jos suomalaiset ovat naama myttyrällä ja haukkuvat muita, kun ei saa edes nauttia herkuista ja kokea makuelämyksiä ja mielihyvää.
Toisin kuin esim. Ranskassa, siellä kruunataan päivittäin arkiruoka makealla jälkiruualla ja kun käydään lähes päivittäin kahviloissa, jopa puolivuotiaalle vauvalle ostetaan oma leivos, josta hän saa nauttia sydämensä kyllyydestä makeaa.
Eikä kukaan näihin makuelämyksiin ole vielä kuollut, päinvastoin iloitsevat ja nauttivat elämäståän.
Olisipa hauska tietää, kuinka jutussa oleva nainen (valmentaja) kun kuvittelen hänen olevan äidin, on hoitanut raskauden ja imetyksen, kun hänen lapsensa on hörppinyt naisen raskauden aikana lapsivettä, joka on makeaa ja sisältää sokeria ja myös rintamaito on makeaa ja sokeripitoista vai onko luopunut kokonaan imetyksestä ja tehnyt oman sokerittoman maidon vauvalle. Eikös noissa äidinmaitokorvikkeissa kaikissa ole sokeria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö, ihan tervettähän tuo on. Ne lapset voivat vetää mokkapalansa sitten sopivimmissa tilaisuuksissa kuin siellä liikuntaharrastuksessa.
Minä olin lapsi 70-luvulla, silloin mokkapalat oli jotakin herkkua jota sai synttäreillä ja vastaavissa juhlissa. Kukaan ei ollut syömishäiriöinen eikä juuri kukaan lihavakaan. Luokassa saattoi olla yksi vähän pullukampi, nykyään kolmasosa luokasta on selvästi ylipainoisia. Tämä tulee vielä kostautumaan niille lapsille terveydessä.
No ne luokan ylipainoiset ei varmasti ole noita, jotka urheilevat päivittäin (eli joita jutussa esitellään).
Kyllä se mässy kostautuu niille urheilevillekin nuorille. Nuorena opitaan ruokatavat, jotka sitten jäävät kun pituuskasvu päättyy, ja yleensä se urheilukin harvenee.
Se että lapsena voi vetää kaikkea roskaa ilman lihomista ei tarkoita ettei ylipainoa kerry sitten myöhemmin, kun on opittu että arkieväät on jotakin mokkapaloja.
Ja pyh! Kyllähän aikuinen ihminen tajuaa, ettei mokkapala ole mikään arkieväs, vaikka niitä joskus lapsena pelireissuilla syötiinkin.
Minä pelasin lapsena pesäpalloa ja oli ihan parasta kun pelin jälkeen koko joukkue meni yhdessä grillille syömään hampurilaisia. Ja nyt aikuisena syön toki terveellisesti ja monipuolisesti, mutta joskus vieläkin käyn grillillä, eikä se hamppari mulle edelleenkään mikään arkieväs ole.
Miksi ihmiset sitten vaan jatkuvasti lihovat, kun "aikuinen ihminen tajuaa"? Eivät tajua, ne jatkaa sitä samaa syömistapaa joka muodostuu lapsena, vaikka kasvu ja liikunta eivät enää viekään samoin energiaa. Ei muuten olisi joka toinen ylipainoinen millään., jos ne todella tajuaisin, ettei mokkapala ole arkieväs.
Luuletko aidosti, että alkoholisti ei tajua että alkoholi on vaarallista, ja että siitä kun sanoo, niin sitten kaikki alkaa sujua?
Tai tupakoitsija?
Tai huumeiden käyttäjä??
Tuskin luulet, joten miten se voi olla niin vaikeaa ymmärtää, että ihmiset syövät ihan samoista syistä kuin juovat tai käyttävät päihteitä? Stressinhallintaa, tunnesyömistä, traumoja taustalla, ja kyllä, myös niitä opittuja tapoja.
Mutta ei se nyt todellakaan ole niin yksinkertaista, että kielletään lapsilta herkut ja roskaruoka, niin terveiksi kasvavat. Usein kuitenkin päinvastoin, ne joilla on ollut natsikuri syömisten suhteen omille päästyään lihovat nopeasti ja paljon, kun siitä kurista pääsee eroon.
Edelleen, fiksuinta on enimmäkseen terveellinen ruokavalio rennolla otteella. Todellakaan ei ole mitään syytä kieltää pelireissujen makkaroita tai mokkapaloja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsi vielä sen ikäinen, ettei tarvitse miettiä huippu-urheilua tai muutakaan perusliikunnan lisäksi. Mutta kyllä lähtökohta on se, että pidämme ruokavaliosta ja säännöllisestä syömisestä kiinni ja rajoitamme tyhjien kalorien syömistä. En ymmärrä, miksi opettaisin lapsen syömään mokkapaloja herkkuhetkiin, kun voi herkutella vaikka kypsällä banaanilla ja maapähkinävoilla. Poikkeustilanteet, kuten juhlat erikseen.
Ja koen asian juuri niin, että kun asiaan on alusta saakka opittu ja opetettu, niin sitä sitten helpommin ottaa ajattelun mukaan välipaloihin isompana. En minäkään enää kaipaa suklaapatukkaa, vaan otan kaupasta mieluummin hedelmiä välipalaksi.
Nykyään mietin, että miksi pitäisi edes saada joka kohtaan jotain spesiaalia, eihän se enää siinä vaiheessa ole herkku, kun se on arkipäivää. Ja urheillessa on hyvä kiinnittää monipuoliseen ruokaan pelkän energian sijaan. Niinkuin kaikessa muussakin, ihan vaikka opiskelun suhteen.
Niin. Eli sulla on yksi pieni lapsi, mutta tiedät jo mitä tulee tapahtumaan hänen ollessa 12-13 -vuotias kuten nämä jutun pojat.
Silloin lapsesi on ehkä jopa harrastanut jotain lajiakin ja tiedät, että turnaukset ovat juuri sellaista spesiaalia tuon ikäisille urheilijapojille. Mennään usein bussilla toiseen kaupunkiin, pelataan - voitetaan - hävitään, mutta touhutaan jengillä koko päivä urheillen. Siihen kultturiin vähän niinkuin kuuluu se, että paluumatkalla porukalla herkutellaan ja/tai pelin jälkeen syödään vaikka se mokkapala tai makkara tai mennään vaikka hampurilaiselle koko jengin voimin.
JOS lapsesi joskus saa harrastaa urheilua seurassa, opit myös, että mokkapalat ovat ylivoimaisesti myydyin artikkeli varainhankintaa varten pidettävässä kioskissa. Ne ovat sitä niin taitoluistelukisoissa, voimistelukisoissa kuin lätkä- ja jalkapalloturnauksissakin. Jälkimmäisissä ehkä makkara on vahva haastaja. Opit myös sen, että luojan kiitos kisat ja turnaukset eivät ole jokapäiväisiä asioita eikä suinkaan arkipäivää. Koska saat leipoa ihan niihin spesiaalihetkiinkin niitä mokkapaloja ihan kyllästymiseen saakka. Tosin voithan lanseerata sitten jos tuolle tielle lapsesi kanssa joskus joudut, että korvataan mokkapalat naposteluporkkanoilla ja makkarat banaanilla. Uskon ehdotuksesi kannatuksen tulevan olemaan vankkaa!
Kunhan yleisesti pohdin sitä, miten sitä moskaa syötetään lapsille jo vauvasta saakka ja paljon. Täällä nyt tuntuu läskit huutavan, kuinka on oikeus. Ja makkaran sijaan ostaisin ennemmin hyvin täytetyn sämpylän. Urheileva nuori tarvitsee tietysti kaloreita, mutta aina on hyvä miettiä niitä kaloreiden lähteitä kokonaiavaltaisesti. Aika monet urheilullisen elämän jälkeen plösähtävät muodottomiksi, kun syödään yhtä paljon, vaikka ei enää liikkuisikaan. Siihenkin auttaa se, että on opittu alusta alkaen saamaan energia kunnon ruuasta, eikä suklaasta ja muista nopeista energian lähteistä. Ja ei, en ole kieltämässä herkkuja, vaan että ne pysyisi nimenomaan herkkuina. On kyseessä urheilija, muusikko tai lukutoukka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tajunnut, että asian pitäisi olla ongelma.
Meillä oli jo vajaa 10 vuotta sitten ohjattu ottamaan terveelliset eväät pelieissuun.Usein ne kyllä tulivat joukkueen puolesta, koska vieraspelireissuun menivät bussilla.
Oli myös tehty sopimus niin poikien kuin vamhempien kanssa, että jos näkee ihan vapaallakin jollain energiajuoman, sen saa hakea pois.
Terveelliset eväät reissussa ei kuitenkaan tarkoittanut, etteikö muulloin olisi ollut ok herkutellakin.
Nyt poikani on 21, ja juuri tuossa mietti, että joskus lapsena ihmetteli miksi jotkut eivät anna lapsilleen karamellia, mutta nyt sanoi ettei oikeastaan tajua miksi niitä juurikaan tulisi antaa. Hän ei ole mikään makeista kieltäytäjä täysin, mutta mieluummin syö hedelmiä, jotka ovat imeliä nekin.
On ihan ok ohjata ottamaan terveelliset eväät mukaan, mutta ei todellakaan ole ok mennä ottamaan kenenkään eväitä pois, jos ne eivät täyt normeja.
Samoin pelin jälkeen on kyllä täysin ok syödä se makkara tai mokkapala.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsi vielä sen ikäinen, ettei tarvitse miettiä huippu-urheilua tai muutakaan perusliikunnan lisäksi. Mutta kyllä lähtökohta on se, että pidämme ruokavaliosta ja säännöllisestä syömisestä kiinni ja rajoitamme tyhjien kalorien syömistä. En ymmärrä, miksi opettaisin lapsen syömään mokkapaloja herkkuhetkiin, kun voi herkutella vaikka kypsällä banaanilla ja maapähkinävoilla. Poikkeustilanteet, kuten juhlat erikseen.
Ja koen asian juuri niin, että kun asiaan on alusta saakka opittu ja opetettu, niin sitä sitten helpommin ottaa ajattelun mukaan välipaloihin isompana. En minäkään enää kaipaa suklaapatukkaa, vaan otan kaupasta mieluummin hedelmiä välipalaksi.
Nykyään mietin, että miksi pitäisi edes saada joka kohtaan jotain spesiaalia, eihän se enää siinä vaiheessa ole herkku, kun se on arkipäivää. Ja urheillessa on hyvä kiinnittää monipuoliseen ruokaan pelkän energian sijaan. Niinkuin kaikessa muussakin, ihan vaikka opiskelun suhteen.
Niin. Eli sulla on yksi pieni lapsi, mutta tiedät jo mitä tulee tapahtumaan hänen ollessa 12-13 -vuotias kuten nämä jutun pojat.
Silloin lapsesi on ehkä jopa harrastanut jotain lajiakin ja tiedät, että turnaukset ovat juuri sellaista spesiaalia tuon ikäisille urheilijapojille. Mennään usein bussilla toiseen kaupunkiin, pelataan - voitetaan - hävitään, mutta touhutaan jengillä koko päivä urheillen. Siihen kultturiin vähän niinkuin kuuluu se, että paluumatkalla porukalla herkutellaan ja/tai pelin jälkeen syödään vaikka se mokkapala tai makkara tai mennään vaikka hampurilaiselle koko jengin voimin.
JOS lapsesi joskus saa harrastaa urheilua seurassa, opit myös, että mokkapalat ovat ylivoimaisesti myydyin artikkeli varainhankintaa varten pidettävässä kioskissa. Ne ovat sitä niin taitoluistelukisoissa, voimistelukisoissa kuin lätkä- ja jalkapalloturnauksissakin. Jälkimmäisissä ehkä makkara on vahva haastaja. Opit myös sen, että luojan kiitos kisat ja turnaukset eivät ole jokapäiväisiä asioita eikä suinkaan arkipäivää. Koska saat leipoa ihan niihin spesiaalihetkiinkin niitä mokkapaloja ihan kyllästymiseen saakka. Tosin voithan lanseerata sitten jos tuolle tielle lapsesi kanssa joskus joudut, että korvataan mokkapalat naposteluporkkanoilla ja makkarat banaanilla. Uskon ehdotuksesi kannatuksen tulevan olemaan vankkaa!
Kunhan yleisesti pohdin sitä, miten sitä moskaa syötetään lapsille jo vauvasta saakka ja paljon. Täällä nyt tuntuu läskit huutavan, kuinka on oikeus. Ja makkaran sijaan ostaisin ennemmin hyvin täytetyn sämpylän. Urheileva nuori tarvitsee tietysti kaloreita, mutta aina on hyvä miettiä niitä kaloreiden lähteitä kokonaiavaltaisesti. Aika monet urheilullisen elämän jälkeen plösähtävät muodottomiksi, kun syödään yhtä paljon, vaikka ei enää liikkuisikaan. Siihenkin auttaa se, että on opittu alusta alkaen saamaan energia kunnon ruuasta, eikä suklaasta ja muista nopeista energian lähteistä. Ja ei, en ole kieltämässä herkkuja, vaan että ne pysyisi nimenomaan herkkuina. On kyseessä urheilija, muusikko tai lukutoukka.
NO mikä siis sun mielestäsi olisi parempi paikka sille herkuttelulle kuin turnauksen jälkeen? Yksin karkkipäivänä? Siitä tässä mun mielestäni on kysymys, että joku järki ja kohtuus noihin hommiin.
On paljon parempi oppia herkuttelemaan kivassa sosiaalisessa tilanteessa ystävien kanssa, ja esim. pelin/turnauksen jälkeen ON sellainen hetki.
PS. teet itsesi todella tyhmäksi lässyttäessäsi taas kerran läskeistä. Normaalipainoiset ja syömiskäyttäytymiseltään terveet ihmiset syövät ja sallivat kyllä muillekin herkkujen syönnin järkevästi erityistilanteissa.
Vierailija kirjoitti:
En tajunnut, että asian pitäisi olla ongelma.
Meillä oli jo vajaa 10 vuotta sitten ohjattu ottamaan terveelliset eväät pelieissuun.Usein ne kyllä tulivat joukkueen puolesta, koska vieraspelireissuun menivät bussilla.
Oli myös tehty sopimus niin poikien kuin vamhempien kanssa, että jos näkee ihan vapaallakin jollain energiajuoman, sen saa hakea pois.
Terveelliset eväät reissussa ei kuitenkaan tarkoittanut, etteikö muulloin olisi ollut ok herkutellakin.
Nyt poikani on 21, ja juuri tuossa mietti, että joskus lapsena ihmetteli miksi jotkut eivät anna lapsilleen karamellia, mutta nyt sanoi ettei oikeastaan tajua miksi niitä juurikaan tulisi antaa. Hän ei ole mikään makeista kieltäytäjä täysin, mutta mieluummin syö hedelmiä, jotka ovat imeliä nekin.
Hyvin on aivopesty poika. Tuottava muurahainen.
Tai sitten tarpeeksi fiksu valehdellakseen sulle suut silmät täyteen. Annat kuitenkin rahaa äitin kultapojulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsi vielä sen ikäinen, ettei tarvitse miettiä huippu-urheilua tai muutakaan perusliikunnan lisäksi. Mutta kyllä lähtökohta on se, että pidämme ruokavaliosta ja säännöllisestä syömisestä kiinni ja rajoitamme tyhjien kalorien syömistä. En ymmärrä, miksi opettaisin lapsen syömään mokkapaloja herkkuhetkiin, kun voi herkutella vaikka kypsällä banaanilla ja maapähkinävoilla. Poikkeustilanteet, kuten juhlat erikseen.
Ja koen asian juuri niin, että kun asiaan on alusta saakka opittu ja opetettu, niin sitä sitten helpommin ottaa ajattelun mukaan välipaloihin isompana. En minäkään enää kaipaa suklaapatukkaa, vaan otan kaupasta mieluummin hedelmiä välipalaksi.
Nykyään mietin, että miksi pitäisi edes saada joka kohtaan jotain spesiaalia, eihän se enää siinä vaiheessa ole herkku, kun se on arkipäivää. Ja urheillessa on hyvä kiinnittää monipuoliseen ruokaan pelkän energian sijaan. Niinkuin kaikessa muussakin, ihan vaikka opiskelun suhteen.
Kypsät banaanit on meillä arkiruokaa, ei mitään erikoisia herkkuja.
Sama. Nämä banskuttelijat löytävät tulevaisuudessa itse kaupan karkkiosaston ja siitäpä riemu repeää.
Ja oksentavat ekoilla valvomattomilla (että oma banskuäippä ei ole mukana) kaverisynttäreillä pöytään kun vetävät kaksin käsin kiellettyä karkkia, kakkua ja mokkapaloja...Nähty NIIIIIIIN monta kertaa.
Ei ainakaan toistaiseksi ole mennyt juhlissa övereiksi. En ole koskaan rajoittanut lapsen syömistä, olen vain tarkonnut eteen terveellisiä vaihtoehtoja. Kun lapsella ei ole paineita, ei tule pakonomaista tarvetta vetää juhlissa napaa täyteen, vaan sen verran kuin oma vatsa haluaa. Nää asiat pitää tehdä hienovaraisesti, jotta ne vain jäävät rutiiniksi ilman suorittamista.
Sen nyt näkee ihmisten ylipainossa, kauppojen hyllymäärissä ja ostoskoreista, että kotiin ostetaan karkkia ja sipsiä kasvisten ja hedelmien sijaan. Paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsi vielä sen ikäinen, ettei tarvitse miettiä huippu-urheilua tai muutakaan perusliikunnan lisäksi. Mutta kyllä lähtökohta on se, että pidämme ruokavaliosta ja säännöllisestä syömisestä kiinni ja rajoitamme tyhjien kalorien syömistä. En ymmärrä, miksi opettaisin lapsen syömään mokkapaloja herkkuhetkiin, kun voi herkutella vaikka kypsällä banaanilla ja maapähkinävoilla. Poikkeustilanteet, kuten juhlat erikseen.
Ja koen asian juuri niin, että kun asiaan on alusta saakka opittu ja opetettu, niin sitä sitten helpommin ottaa ajattelun mukaan välipaloihin isompana. En minäkään enää kaipaa suklaapatukkaa, vaan otan kaupasta mieluummin hedelmiä välipalaksi.
Nykyään mietin, että miksi pitäisi edes saada joka kohtaan jotain spesiaalia, eihän se enää siinä vaiheessa ole herkku, kun se on arkipäivää. Ja urheillessa on hyvä kiinnittää monipuoliseen ruokaan pelkän energian sijaan. Niinkuin kaikessa muussakin, ihan vaikka opiskelun suhteen.
Niin. Eli sulla on yksi pieni lapsi, mutta tiedät jo mitä tulee tapahtumaan hänen ollessa 12-13 -vuotias kuten nämä jutun pojat.
Silloin lapsesi on ehkä jopa harrastanut jotain lajiakin ja tiedät, että turnaukset ovat juuri sellaista spesiaalia tuon ikäisille urheilijapojille. Mennään usein bussilla toiseen kaupunkiin, pelataan - voitetaan - hävitään, mutta touhutaan jengillä koko päivä urheillen. Siihen kultturiin vähän niinkuin kuuluu se, että paluumatkalla porukalla herkutellaan ja/tai pelin jälkeen syödään vaikka se mokkapala tai makkara tai mennään vaikka hampurilaiselle koko jengin voimin.
JOS lapsesi joskus saa harrastaa urheilua seurassa, opit myös, että mokkapalat ovat ylivoimaisesti myydyin artikkeli varainhankintaa varten pidettävässä kioskissa. Ne ovat sitä niin taitoluistelukisoissa, voimistelukisoissa kuin lätkä- ja jalkapalloturnauksissakin. Jälkimmäisissä ehkä makkara on vahva haastaja. Opit myös sen, että luojan kiitos kisat ja turnaukset eivät ole jokapäiväisiä asioita eikä suinkaan arkipäivää. Koska saat leipoa ihan niihin spesiaalihetkiinkin niitä mokkapaloja ihan kyllästymiseen saakka. Tosin voithan lanseerata sitten jos tuolle tielle lapsesi kanssa joskus joudut, että korvataan mokkapalat naposteluporkkanoilla ja makkarat banaanilla. Uskon ehdotuksesi kannatuksen tulevan olemaan vankkaa!
Kunhan yleisesti pohdin sitä, miten sitä moskaa syötetään lapsille jo vauvasta saakka ja paljon. Täällä nyt tuntuu läskit huutavan, kuinka on oikeus. Ja makkaran sijaan ostaisin ennemmin hyvin täytetyn sämpylän. Urheileva nuori tarvitsee tietysti kaloreita, mutta aina on hyvä miettiä niitä kaloreiden lähteitä kokonaiavaltaisesti. Aika monet urheilullisen elämän jälkeen plösähtävät muodottomiksi, kun syödään yhtä paljon, vaikka ei enää liikkuisikaan. Siihenkin auttaa se, että on opittu alusta alkaen saamaan energia kunnon ruuasta, eikä suklaasta ja muista nopeista energian lähteistä. Ja ei, en ole kieltämässä herkkuja, vaan että ne pysyisi nimenomaan herkkuina. On kyseessä urheilija, muusikko tai lukutoukka.
NO mikä siis sun mielestäsi olisi parempi paikka sille herkuttelulle kuin turnauksen jälkeen? Yksin karkkipäivänä? Siitä tässä mun mielestäni on kysymys, että joku järki ja kohtuus noihin hommiin.
On paljon parempi oppia herkuttelemaan kivassa sosiaalisessa tilanteessa ystävien kanssa, ja esim. pelin/turnauksen jälkeen ON sellainen hetki.
PS. teet itsesi todella tyhmäksi lässyttäessäsi taas kerran läskeistä. Normaalipainoiset ja syömiskäyttäytymiseltään terveet ihmiset syövät ja sallivat kyllä muillekin herkkujen syönnin järkevästi erityistilanteissa.
Mielestäni tuossa artikkelissa puhuttiin muistakin eväistä, kuin vain turnauksen jälkeisestä yhteisöllisyydestä mokkapalan muodossa. Sitä voi juhlia vaikka sillä, että menee porukalla ravintolaan syömään, enemmän siinä on juhlan tuntua, kuin yhdessä mokkapalassa jossain bussissa.
Katso ympärillesi. Ylipainon vetäminen ei ole todellakaan tyhmää edes urheilijoita ajatellessa. Ruokailutavat opitaan jo pikkulapsesta saakka ja se jatkuu aikuisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsi vielä sen ikäinen, ettei tarvitse miettiä huippu-urheilua tai muutakaan perusliikunnan lisäksi. Mutta kyllä lähtökohta on se, että pidämme ruokavaliosta ja säännöllisestä syömisestä kiinni ja rajoitamme tyhjien kalorien syömistä. En ymmärrä, miksi opettaisin lapsen syömään mokkapaloja herkkuhetkiin, kun voi herkutella vaikka kypsällä banaanilla ja maapähkinävoilla. Poikkeustilanteet, kuten juhlat erikseen.
Ja koen asian juuri niin, että kun asiaan on alusta saakka opittu ja opetettu, niin sitä sitten helpommin ottaa ajattelun mukaan välipaloihin isompana. En minäkään enää kaipaa suklaapatukkaa, vaan otan kaupasta mieluummin hedelmiä välipalaksi.
Makkara on kuitenkin ravinnollisesti parempaa kuin sämpylä. Ja pitää kylläisenäkin.
Eikä banaani ole yhtään sen parempaa kuin muukaan sokeri.
Nykyään mietin, että miksi pitäisi edes saada joka kohtaan jotain spesiaalia, eihän se enää siinä vaiheessa ole herkku, kun se on arkipäivää. Ja urheillessa on hyvä kiinnittää monipuoliseen ruokaan pelkän energian sijaan. Niinkuin kaikessa muussakin, ihan vaikka opiskelun suhteen.
Niin. Eli sulla on yksi pieni lapsi, mutta tiedät jo mitä tulee tapahtumaan hänen ollessa 12-13 -vuotias kuten nämä jutun pojat.
Silloin lapsesi on ehkä jopa harrastanut jotain lajiakin ja tiedät, että turnaukset ovat juuri sellaista spesiaalia tuon ikäisille urheilijapojille. Mennään usein bussilla toiseen kaupunkiin, pelataan - voitetaan - hävitään, mutta touhutaan jengillä koko päivä urheillen. Siihen kultturiin vähän niinkuin kuuluu se, että paluumatkalla porukalla herkutellaan ja/tai pelin jälkeen syödään vaikka se mokkapala tai makkara tai mennään vaikka hampurilaiselle koko jengin voimin.
JOS lapsesi joskus saa harrastaa urheilua seurassa, opit myös, että mokkapalat ovat ylivoimaisesti myydyin artikkeli varainhankintaa varten pidettävässä kioskissa. Ne ovat sitä niin taitoluistelukisoissa, voimistelukisoissa kuin lätkä- ja jalkapalloturnauksissakin. Jälkimmäisissä ehkä makkara on vahva haastaja. Opit myös sen, että luojan kiitos kisat ja turnaukset eivät ole jokapäiväisiä asioita eikä suinkaan arkipäivää. Koska saat leipoa ihan niihin spesiaalihetkiinkin niitä mokkapaloja ihan kyllästymiseen saakka. Tosin voithan lanseerata sitten jos tuolle tielle lapsesi kanssa joskus joudut, että korvataan mokkapalat naposteluporkkanoilla ja makkarat banaanilla. Uskon ehdotuksesi kannatuksen tulevan olemaan vankkaa!
Kunhan yleisesti pohdin sitä, miten sitä moskaa syötetään lapsille jo vauvasta saakka ja paljon. Täällä nyt tuntuu läskit huutavan, kuinka on oikeus. Ja makkaran sijaan ostaisin ennemmin hyvin täytetyn sämpylän. Urheileva nuori tarvitsee tietysti kaloreita, mutta aina on hyvä miettiä niitä kaloreiden lähteitä kokonaiavaltaisesti. Aika monet urheilullisen elämän jälkeen plösähtävät muodottomiksi, kun syödään yhtä paljon, vaikka ei enää liikkuisikaan. Siihenkin auttaa se, että on opittu alusta alkaen saamaan energia kunnon ruuasta, eikä suklaasta ja muista nopeista energian lähteistä. Ja ei, en ole kieltämässä herkkuja, vaan että ne pysyisi nimenomaan herkkuina. On kyseessä urheilija, muusikko tai lukutoukka.
Niin. Eli sulla on yksi pieni lapsi, mutta tiedät jo mitä tulee tapahtumaan hänen ollessa 12-13 -vuotias kuten nämä jutun pojat.
Silloin lapsesi on ehkä jopa harrastanut jotain lajiakin ja tiedät, että turnaukset ovat juuri sellaista spesiaalia tuon ikäisille urheilijapojille. Mennään usein bussilla toiseen kaupunkiin, pelataan - voitetaan - hävitään, mutta touhutaan jengillä koko päivä urheillen. Siihen kultturiin vähän niinkuin kuuluu se, että paluumatkalla porukalla herkutellaan ja/tai pelin jälkeen syödään vaikka se mokkapala tai makkara tai mennään vaikka hampurilaiselle koko jengin voimin.
JOS lapsesi joskus saa harrastaa urheilua seurassa, opit myös, että mokkapalat ovat ylivoimaisesti myydyin artikkeli varainhankintaa varten pidettävässä kioskissa. Ne ovat sitä niin taitoluistelukisoissa, voimistelukisoissa kuin lätkä- ja jalkapalloturnauksissakin. Jälkimmäisissä ehkä makkara on vahva haastaja. Opit myös sen, että luojan kiitos kisat ja turnaukset eivät ole jokapäiväisiä asioita eikä suinkaan arkipäivää. Koska saat leipoa ihan niihin spesiaalihetkiinkin niitä mokkapaloja ihan kyllästymiseen saakka. Tosin voithan lanseerata sitten jos tuolle tielle lapsesi kanssa joskus joudut, että korvataan mokkapalat naposteluporkkanoilla ja makkarat banaanilla. Uskon ehdotuksesi kannatuksen tulevan olemaan vankkaa!