Haluttomuus suhteessa

Vierailija kirjoitti:

Mietin usein tätä samaa. Meillä mies on se joka kärsii haluttomuudesta. Olen koko suhteemme ajan ollut aktiivisempi osapuoli. Tunnen aivan hirveää häpeää,kun haluaisin seksiä. Jatkuva torjutuksi tuleminen oli jotenkin niin nöyryyttävää,että en ole enää aloitteita tehnyt,enkä muutenkaan asiasta puhunut. Seksiä ei olla  nyt harrastettu enää n.5 vuoteen. Eli,kyllä meillä ainakin haluton voitti,ja on tyytyväinen kun asia on sivuutettu.

N33

Ei varmasti voittanut, uskon, että miehesi on yhtä onneton kuin sinäkin. Erotkaa.

Taas puhutaan haluttomuudesta.. Vaikka seksi tuntuu olevan haluavalle elämääkin suurempi asia jota pitää saada vaikka toisen hyvinvoinnin kustannuksella, niin haluttoman näkökulmasta se nähdään jonain neutraalina asiana jota voi sopimuksella antaa joka torstaisin.

Haluttomuus ei ole pihtaamista eikä sitä että ei tee nyt mieli koska väsyttää/on pää kipeä/muuta mielessä.

Olen itse kärsinyt haluttomuudesta, hormonaalisesta. Seksi ahdisti, ällötti, oksetti, inhotti ihan täysillä. Kaikissa muodoissaan, myös suu- ja käsipeli. (Sekin on jännää että suu- ja käsihommat on seksiä silloin kun haluavan täytyy saada mutta haluttoman näkökulmasta ne pitäisi olla verrannollisia tyyliin hartiahierontaan). Miestäni rakastin edelleen normaalisti, en vain kyennyt haluamaan seksiä kenenkään kanssa, ajatuskin sai ahdistuksen päälle. Joitakin kertoja kokeiltiin, miehen painostuksesta. Aina ei edes ehditty kunnolla alkuun kun tuli jo itku. Jos kykenin suoriutumaan seksin läpi, valvoin yön itkien ahdistusta. Onneksi oma mieheni on sen verran järki yksilö että tajusi että ei näin voi jatkaa. Pidettiin taukoa kunnes minun halut alkoi herätä ja suht pitkään mentiin niin että minä teen aina aloitteet. Asia on onneksi nyt jo takana päin ja seksi elämä palannut normaaleihin uomiinsa. Silti joskus tekee pahaa muistaa että mies alussa kuitenkin painosti kovastikin ja oli valmis seksiin vaikka tiesi että minä en siinä omasta halustani ole. Olisi varmasti liitto särkynyt jos olisi pidempään painostus jatkunut.

Vierailija kirjoitti:

Tottakai mennään haluttoman ehdoilla. Ihan niin kuin mennään aina silloin kun haluat jotain mikä on toisen omaa. Vaikka kuinka haluaisit ajaa oman nurmikkosi naapurin Virtasten ruohonleikkurilla niin ei heidän tarvitse sitä sinulle antaa vaikka kuinka haluaisit ja olisit sitä mieltä että kyllähän nyt naapurille kuuluu lainata.

Mitä sillä saavutetaan että haluton pakotetaan seksiin? Ihanko oikeasti joku luulee että halut paranee sillä tavalla? Suhteen voi lopettaa jos seksihalut ei kohtaa ja jos se on iso ongelma suhteen kannalta. Tai sitten ihan oikeasti kunnolla yrittää ratkoa haluttomuutta. Sille on aina olemassa jokin syy. Se ei ole ratkomista että haukutaan pihtariksi ja vaaditaan että pakko sun nyt on kun mä haluan, mulla on oikeus! Kenelläkään ei ole oikeutta seksiin kuin itsensä kanssa.

Niinpä, on varmaan hedelmällisempää keskittyä ongelmaan "Miksi sinä et halua" kuin "Mutku minä haluan". Vaatii tietysti kuitenkin sen, että se haluttomampikin on halukas asiaa edes jollakin tavalla käsittelemään, eikä pidä ongelmasta (housut jalassa) puhumistakin "vonkaamisena", koska olisi vain tyytyväisempi olotilaansa haluttomana. Se haluava on kuitenkin mielestäni vaikeammassa tilanteessa, koska kyllä sen lähes jokainen tietää tai edes jotenkin nuoruusvuosilta muistaa, että mitä se on kun panetus kuumottaa sisuksissa koko ajan, ja aloite toisensa jälkeen torjutaan. Se vaatii aika paljon, että silloin pystyy ratkomaan tilannetta käsittelemällä asiaa rakentavasti toisen näkökulmasta.

Täytyy tunnustaa, että koskaan lähes 25 vuoden suhteessa tämä ei ole ollut iso ongelma (lähinnä satunnaista väsymystä, jolloin toinen tai molemmat ei vaan jaksa), joten kirjoitteluni on vähän sellaista teoretisointia. Kuitenkin jos nyt kuvittelen että joutuisin tilanteeseen halukkaana osapuolena, niin varmaan yrittäisin pitää huolen itsestäni ja tarpeistani sillä tavalla, etten antaisi toisen unohtaa, että minulla on edelleen seksivietti ja se vaatii huomiota. En vaatisi ja olisin (yrittäisin olla) kiukkuamatta tai mököttämättä, mutta kertoisin ja näyttäisin vaimolle että minua panettaa, minulla seisoo, haluan orgasmin ja sen myös itselleni annan, vaikka vaimolla ei tällä hetkellä haluja olisikaan. En loukatakseni, vaan siksi että seksi on tähänkin asti ollut yhteinen asia liitossamme, enkä ole siitä yhteydestä valmis kovin kevyesti luopumaan. Koska tiedän, että hänelle seksi on aina ollut hyvin tärkeä asia, uskon että hänkin haluaisi tällaisen tilanteen korjata ja myös ymmärtäisi ja kunnioittaisi minunkin olotilaani. Mutta jos oikeasti tuollainen tilanne tulisi, niin ehkä homma ei sitten ollenkaan menisi noin aikuisesti, toivottavasti ei tarvitse koskaan ottaakaan selvää.

Tsemppiä kuitenkin kaikille tämän ongelman kanssa painiville. Jotenkin tuntuu siltä, että viime aikoina on ollut aika paljon tämänsuuntaisia avauksia, vaikka onhan tämä muutenkin sellainen kestoaihe. Taitaa kesä olla sellaista aikaa, että halut nostavat päätään, ja jos kumppanilla ei libidot kiihdykään samaan tahtiin, niin pettymys on tietysti suuri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin usein tätä samaa. Meillä mies on se joka kärsii haluttomuudesta. Olen koko suhteemme ajan ollut aktiivisempi osapuoli. Tunnen aivan hirveää häpeää,kun haluaisin seksiä. Jatkuva torjutuksi tuleminen oli jotenkin niin nöyryyttävää,että en ole enää aloitteita tehnyt,enkä muutenkaan asiasta puhunut. Seksiä ei olla  nyt harrastettu enää n.5 vuoteen. Eli,kyllä meillä ainakin haluton voitti,ja on tyytyväinen kun asia on sivuutettu.

N33

Ei varmasti voittanut, uskon, että miehesi on yhtä onneton kuin sinäkin. Erotkaa.

OT, mutta miksi ihmeessä täällä niin hirveän kevyesti heitellään tuota erotkaa-neuvoa?? Useimmiten tietysti sellaisena kestoläppänä, mutta aina välillä nähtävästi ihan tosissaankin. Onko teillä tosiaan pokkaa heittää noin radikaali neuvo heti ensimmäiseksi jonkun tuntemattoman ongelmaan, jonka hän on muutamalla rivillä kuvaillut jossain nettipalstalla?

Eiköhän tuossa asetelmassa pitäisi selvittää haluttomuuden syyt ja poistaa niistä ne jotka pystyy poistamaan.

Naisen haluttomuus hyvin usein johtuu siitä, että yhteinen seksi ei vaan anna oikein mitään, mies ei osaa tyydyttää naistaan (ei ole ehkä ikinä kuunnellut tai nainen ei ole osannut kertoa riittävän tarkasti). Mies on ehkä yhdyntäkeskeinen ja seksihalut loppuu aina siihen kun on päästy panemaan ja mies laukeaa. Nainen miettii miksi miehen pitäisi saada nautintoa seksistä, hänen itsensä jäädessä ilman ja toimiessa vaan panoalustana ukolleen. Tämä on kuitenkin ihan hyvä asian korjaamisen kannalta, miehen pitää vaan alkaa huomioida enemmän, keskustella mistä nainen oikeesti tykkäisi ja yrittää ottaa opikseen aidosti, toki se vaatii että nainenkin osaa ja suostuu kertomaan/näyttämään/ohjaamaan mikä toimii hänelle.

Miehen haluttomuus saattaa toki johtua siitäkin, että nainen lahnailee ja odottaa omaa tyydytystään mieheltä, antamatta juurikaan vastalahjaksi (esim. nuolemiessta suihinotto, käsityöstä käsihoito, jne). 

Haluttomuus voi olla toki liittyä vaikkapa stressiin, lääkitykseen, alkoholinkäyttöön, tupakointiin (aiheuttaa erityisesti miehille erektio-ongelmia). Naisilla taitaa vaihdevuodet viedä haluja hyvin usein, joskin osa hakee estrogeenihoidosta apua, osan tyytyessä lähinnä käyttämään liukastetta, jotta yhdyntä tuntuisi miellyttävämmältä.

Myös se miten toinen käyttäytyy itseä kohtaan muussa kuin seksiin liittyvissä asioissa, vaikuttaa rarkaisevasti siihen miten paljon toinen aiheuttaa itsessä haluja.

Vierailija kirjoitti:

Taas puhutaan haluttomuudesta.. Vaikka seksi tuntuu olevan haluavalle elämääkin suurempi asia jota pitää saada vaikka toisen hyvinvoinnin kustannuksella, niin haluttoman näkökulmasta se nähdään jonain neutraalina asiana jota voi sopimuksella antaa joka torstaisin.

Haluttomuus ei ole pihtaamista eikä sitä että ei tee nyt mieli koska väsyttää/on pää kipeä/muuta mielessä.

Olen itse kärsinyt haluttomuudesta, hormonaalisesta. Seksi ahdisti, ällötti, oksetti, inhotti ihan täysillä. Kaikissa muodoissaan, myös suu- ja käsipeli. (Sekin on jännää että suu- ja käsihommat on seksiä silloin kun haluavan täytyy saada mutta haluttoman näkökulmasta ne pitäisi olla verrannollisia tyyliin hartiahierontaan). Miestäni rakastin edelleen normaalisti, en vain kyennyt haluamaan seksiä kenenkään kanssa, ajatuskin sai ahdistuksen päälle. Joitakin kertoja kokeiltiin, miehen painostuksesta. Aina ei edes ehditty kunnolla alkuun kun tuli jo itku. Jos kykenin suoriutumaan seksin läpi, valvoin yön itkien ahdistusta. Onneksi oma mieheni on sen verran järki yksilö että tajusi että ei näin voi jatkaa. Pidettiin taukoa kunnes minun halut alkoi herätä ja suht pitkään mentiin niin että minä teen aina aloitteet. Asia on onneksi nyt jo takana päin ja seksi elämä palannut normaaleihin uomiinsa. Silti joskus tekee pahaa muistaa että mies alussa kuitenkin painosti kovastikin ja oli valmis seksiin vaikka tiesi että minä en siinä omasta halustani ole. Olisi varmasti liitto särkynyt jos olisi pidempään painostus jatkunut.

Aika rankkaa, ja onpa sulla melkoinen mies kun tuosta selvisitte. En kyllä tiedä onnistuisiko itseltä, jos seksi muuttuisi ihan kokonaan tabuksi, enkä saisi edes omaa seksuaalisuuttani tuoda esiin, vaan joutuisin sen kokonaan toiselta piilottamaan. Olisi todella kova paikka, jos ei saisi jakaa, vaikka edes yksisuuntaisesti, toisen kanssa sitä nautintoa, joka on ollut niin pitkään yhteinen ilo.

Millä tavalla halusi sitten aikanaan uudestaan heräsivät? Omia aikojaan, vai pyritkö itse tekemään jotakin asian hyväksi?

mies ei halua seksia vaan sitä kokemusta että nainen haluaa häntä

M49 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas puhutaan haluttomuudesta.. Vaikka seksi tuntuu olevan haluavalle elämääkin suurempi asia jota pitää saada vaikka toisen hyvinvoinnin kustannuksella, niin haluttoman näkökulmasta se nähdään jonain neutraalina asiana jota voi sopimuksella antaa joka torstaisin.

Haluttomuus ei ole pihtaamista eikä sitä että ei tee nyt mieli koska väsyttää/on pää kipeä/muuta mielessä.

Olen itse kärsinyt haluttomuudesta, hormonaalisesta. Seksi ahdisti, ällötti, oksetti, inhotti ihan täysillä. Kaikissa muodoissaan, myös suu- ja käsipeli. (Sekin on jännää että suu- ja käsihommat on seksiä silloin kun haluavan täytyy saada mutta haluttoman näkökulmasta ne pitäisi olla verrannollisia tyyliin hartiahierontaan). Miestäni rakastin edelleen normaalisti, en vain kyennyt haluamaan seksiä kenenkään kanssa, ajatuskin sai ahdistuksen päälle. Joitakin kertoja kokeiltiin, miehen painostuksesta. Aina ei edes ehditty kunnolla alkuun kun tuli jo itku. Jos kykenin suoriutumaan seksin läpi, valvoin yön itkien ahdistusta. Onneksi oma mieheni on sen verran järki yksilö että tajusi että ei näin voi jatkaa. Pidettiin taukoa kunnes minun halut alkoi herätä ja suht pitkään mentiin niin että minä teen aina aloitteet. Asia on onneksi nyt jo takana päin ja seksi elämä palannut normaaleihin uomiinsa. Silti joskus tekee pahaa muistaa että mies alussa kuitenkin painosti kovastikin ja oli valmis seksiin vaikka tiesi että minä en siinä omasta halustani ole. Olisi varmasti liitto särkynyt jos olisi pidempään painostus jatkunut.

Aika rankkaa, ja onpa sulla melkoinen mies kun tuosta selvisitte. En kyllä tiedä onnistuisiko itseltä, jos seksi muuttuisi ihan kokonaan tabuksi, enkä saisi edes omaa seksuaalisuuttani tuoda esiin, vaan joutuisin sen kokonaan toiselta piilottamaan. Olisi todella kova paikka, jos ei saisi jakaa, vaikka edes yksisuuntaisesti, toisen kanssa sitä nautintoa, joka on ollut niin pitkään yhteinen ilo.

Millä tavalla halusi sitten aikanaan uudestaan heräsivät? Omia aikojaan, vai pyritkö itse tekemään jotakin asian hyväksi?

Mielenkiintoista että koet seksiin muuttuneen tabuksi ja että mies ei saa tuoda seksuaalisuuttaan esille jos pidetään taukoa seksistä joka satuttaa, itkettää, vie jopa yöunet. Olisitko itse valmis harrastamaan seksiä niin että puolisosi voi silminnähden siitä pahoin ja itkee?

Meillä jäi seksi tauolle mutta ei muu läheisyys. Syy haluttomuuteen oli hormonaalinen ja oli odotettavissa että tilanne korjaantuu kun hormonit on taas tasapainossa. Asiasta toki keskusteltiin paljon ja puolison antama ymmärrys tilanteelle sekä seksi tauon hyväksyminen oli isossa osassa siinä että suhtautuminen seksiin ei muuttunut negatiiviseksi kaiken kaikkiaan ja haluttomuus pysyväksi. Ja tosiaan halut palasi aikanaan hormonitilanteen korjaantuessa. Alkuun kun halut oli palailemassa sitten mentiin niin että minä teen aloitteet, että halu seksiin tulee todellakin itsestäni. Sitten kun halut oli kunnolla palanneet, on toki ollut taas ihanaa että mieskin tekee suoria aloitteita.

Onko yleistäkin, että ajatellaan haluttoman kokevan voittavansa jos seksiä ei ole? Tai jopa tyytyväisenä myhäilevänsä vieressä kun kumppani kärvistelee? Tietenkin tämmöistäkin varmaan on, mutta kyllä se kertoo jostain traumasta tai siitä että seksi on ollut niin huonoa/kamalaa, että on siksi niin helpottunut kun ei enää täydy. Normaalisti sitä haluaa hyvää seksiä tai vähintään haluaa haluta.

Mun haluton jaksoni kesti vähän pitkään mutta rehellisesti uskon kärsineen siitä jopa enemmän kuin kumppani. Sen lisäksi että seksi tuntui pahalta, kärsin siitä etten enää halunnut ja kärsin siitä etten voinut antaa kumppanille sitä mitä hän haluaa. Kärsin hänenkin puolestaan. Ei siinä että tämä mikään kärsimyskilpailu olisi mutta ärsyttää kun moni tuntuu kuvittelevan että haluttomalle kaikki on ihan helppo nakki ja vaan halullinen kärsii.

Pitäkää huolta siitä että seksi on hyvää, ei vaan itsenne mielestä, vaan myös kumppanin mielestä niin haluttomuudesta, jos sellasta edes tulee, harvemmin tulee pysyvä ongelma. Joo ja tällä en nyt tarkoita sitä, että pitää suostua kaikkeen mitä puoliso haluaa ja ehdottaa, vaan että seksi on kummallekin mieluista.

itses vertaa eniten että meillä vaati 23 psygologikäyntiä tämä eikä oo kunnossa vielä. toisella halut kerran kuussa ksm. ja aloitteet miehellä lähes täysin.kumpikaan ei halua erota varsinkaan vaimo mutta ei kyllä keksi miksi roikkua mukana ja siis miten rakastaa.lapsia on siinä mielessä vaikeeta kun suhteemme ei voi hyvin. kuitenkin usein keskusteltu että molempien pitää tuntee itsensä hyväksytyksi eikä se pyykinpesu ja ruuanlaittoon riitä arkielämässä.eli yhteistä aikaa on oltava jos yhteen hiileen puhalletaan. kyllähän katteettomat lupaukset syö miestä...muuhun turhempaan on aikaa kyllä

ymmärrän niitä jotka ymmärtää puutteessa olevaa mutta meillä siis tuntuu olevan normaalia varmaan sekin että kerran kuussa naidaan.traagista vrt entisaikoijin kun oltiiin 1 lapsen jälkeenkin 5..6 x viikosssa.toiset taas ei piirtämisessä näe mitään väärää toista kohtaan.toisaalta taas ei voi pakottaa kerätään.tod ristiriitaista

Vierailija kirjoitti:

M49 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas puhutaan haluttomuudesta.. Vaikka seksi tuntuu olevan haluavalle elämääkin suurempi asia jota pitää saada vaikka toisen hyvinvoinnin kustannuksella, niin haluttoman näkökulmasta se nähdään jonain neutraalina asiana jota voi sopimuksella antaa joka torstaisin.

Haluttomuus ei ole pihtaamista eikä sitä että ei tee nyt mieli koska väsyttää/on pää kipeä/muuta mielessä.

Olen itse kärsinyt haluttomuudesta, hormonaalisesta. Seksi ahdisti, ällötti, oksetti, inhotti ihan täysillä. Kaikissa muodoissaan, myös suu- ja käsipeli. (Sekin on jännää että suu- ja käsihommat on seksiä silloin kun haluavan täytyy saada mutta haluttoman näkökulmasta ne pitäisi olla verrannollisia tyyliin hartiahierontaan). Miestäni rakastin edelleen normaalisti, en vain kyennyt haluamaan seksiä kenenkään kanssa, ajatuskin sai ahdistuksen päälle. Joitakin kertoja kokeiltiin, miehen painostuksesta. Aina ei edes ehditty kunnolla alkuun kun tuli jo itku. Jos kykenin suoriutumaan seksin läpi, valvoin yön itkien ahdistusta. Onneksi oma mieheni on sen verran järki yksilö että tajusi että ei näin voi jatkaa. Pidettiin taukoa kunnes minun halut alkoi herätä ja suht pitkään mentiin niin että minä teen aina aloitteet. Asia on onneksi nyt jo takana päin ja seksi elämä palannut normaaleihin uomiinsa. Silti joskus tekee pahaa muistaa että mies alussa kuitenkin painosti kovastikin ja oli valmis seksiin vaikka tiesi että minä en siinä omasta halustani ole. Olisi varmasti liitto särkynyt jos olisi pidempään painostus jatkunut.

Aika rankkaa, ja onpa sulla melkoinen mies kun tuosta selvisitte. En kyllä tiedä onnistuisiko itseltä, jos seksi muuttuisi ihan kokonaan tabuksi, enkä saisi edes omaa seksuaalisuuttani tuoda esiin, vaan joutuisin sen kokonaan toiselta piilottamaan. Olisi todella kova paikka, jos ei saisi jakaa, vaikka edes yksisuuntaisesti, toisen kanssa sitä nautintoa, joka on ollut niin pitkään yhteinen ilo.

Millä tavalla halusi sitten aikanaan uudestaan heräsivät? Omia aikojaan, vai pyritkö itse tekemään jotakin asian hyväksi?

Mielenkiintoista että koet seksiin muuttuneen tabuksi ja että mies ei saa tuoda seksuaalisuuttaan esille jos pidetään taukoa seksistä joka satuttaa, itkettää, vie jopa yöunet. Olisitko itse valmis harrastamaan seksiä niin että puolisosi voi silminnähden siitä pahoin ja itkee?

Meillä jäi seksi tauolle mutta ei muu läheisyys. Syy haluttomuuteen oli hormonaalinen ja oli odotettavissa että tilanne korjaantuu kun hormonit on taas tasapainossa. Asiasta toki keskusteltiin paljon ja puolison antama ymmärrys tilanteelle sekä seksi tauon hyväksyminen oli isossa osassa siinä että suhtautuminen seksiin ei muuttunut negatiiviseksi kaiken kaikkiaan ja haluttomuus pysyväksi. Ja tosiaan halut palasi aikanaan hormonitilanteen korjaantuessa. Alkuun kun halut oli palailemassa sitten mentiin niin että minä teen aloitteet, että halu seksiin tulee todellakin itsestäni. Sitten kun halut oli kunnolla palanneet, on toki ollut taas ihanaa että mieskin tekee suoria aloitteita.

En tarkoittanut että seksiä pitäisi itkien harrastaa. Tietenkään. En vain saanut ehkä ihan tarkkaa kuvaa kirjoituksestasi, että saiko seksistä ollenkaan puhua, saiko mies sanoa tai näyttää että halutti, vai pitikö olla niinkuin seksiä ei olisi olemassakaan. No, ilmeisesti ainakin puhua sai, mutta minulle ei tuosta vaan käynyt ilmi, miten miehen tarpeet tuona aikana hoidettiin, pitikö se tehdä salaa vessanpöntöllä istuen, vai saiko hän tuoda mitenkään ilmi, että nyt haluttaa.

Ajattelin että jos mieskin olisi joutunut kieltämään tai täysin salaamaan koko oman seksuaalisuutensa, niin se olisi ainakin minulle ollut kova paikka. Seksistä pidättäytyminen toisen vuoksi ei niinkään - meidän kolmen lapsen raskauden ja toipumisen aikoina on ollut lähes vuoden seksitauko kunakin, ja kyllä minä niistä olen selvinnyt, oikein hyvinkin. Tosin vaimolla ei ollut mitään ällötystä seksiä kohtaan, fyysisiä esteitä vain, ja hän kyllä hoiteli minut sitten käsipelillä aina tarvittaessa. Jos olisi nuo ajat pitänyt pakottaa itsensä aseksuaaliksi, niin olisi mennyt vaikeaksi.

Vierailija kirjoitti:

Taas puhutaan haluttomuudesta.. Vaikka seksi tuntuu olevan haluavalle elämääkin suurempi asia jota pitää saada vaikka toisen hyvinvoinnin kustannuksella, niin haluttoman näkökulmasta se nähdään jonain neutraalina asiana jota voi sopimuksella antaa joka torstaisin.

Haluttomuus ei ole pihtaamista eikä sitä että ei tee nyt mieli koska väsyttää/on pää kipeä/muuta mielessä.

Olen itse kärsinyt haluttomuudesta, hormonaalisesta. Seksi ahdisti, ällötti, oksetti, inhotti ihan täysillä. Kaikissa muodoissaan, myös suu- ja käsipeli. (Sekin on jännää että suu- ja käsihommat on seksiä silloin kun haluavan täytyy saada mutta haluttoman näkökulmasta ne pitäisi olla verrannollisia tyyliin hartiahierontaan). Miestäni rakastin edelleen normaalisti, en vain kyennyt haluamaan seksiä kenenkään kanssa, ajatuskin sai ahdistuksen päälle. Joitakin kertoja kokeiltiin, miehen painostuksesta. Aina ei edes ehditty kunnolla alkuun kun tuli jo itku. Jos kykenin suoriutumaan seksin läpi, valvoin yön itkien ahdistusta. Onneksi oma mieheni on sen verran järki yksilö että tajusi että ei näin voi jatkaa. Pidettiin taukoa kunnes minun halut alkoi herätä ja suht pitkään mentiin niin että minä teen aina aloitteet. Asia on onneksi nyt jo takana päin ja seksi elämä palannut normaaleihin uomiinsa. Silti joskus tekee pahaa muistaa että mies alussa kuitenkin painosti kovastikin ja oli valmis seksiin vaikka tiesi että minä en siinä omasta halustani ole. Olisi varmasti liitto särkynyt jos olisi pidempään painostus jatkunut.

Ymmärrän täysin, ettei painostamisesta voi seurata mitään hyvää, eikä seksiä pidä harrastaa vastentahtoisesti.

Kuitenkin oma ratkaisumallisi ("Pidettiin taukoa kunnes minun halut alkoi herätä ja suht pitkään mentiin niin että minä teen aina aloitteet.") toimii vain tietyissä tapauksissa. Meillä vaimo on ainakin myöntänyt, ettei häntä haittaisi olla ilman vaikka koko ajan, vaikka kuitenkin silloin harvoin kun seksiä on, hänkin siitä nauttii. Jatkuvasti torjutuksi tuleminen on tietysti asia, jonka mielummin sulkee mielestään, mutta toisaalta, jos ei "altista" itseään sille, ei olisi seksiä sitäkään vähää.

Minä en ole käytettävissä suhteisiin, joissa ei ole seksiä, joten aika pian tuo lakkaa olemasta kummankaan ongelma. Jos kumppanini ei halua seksiä kanssani, minä en halua suhdetta hänen kanssaan.

kaniko kirjoitti:

itses vertaa eniten että meillä vaati 23 psygologikäyntiä tämä eikä oo kunnossa vielä. toisella halut kerran kuussa ksm. ja aloitteet miehellä lähes täysin.kumpikaan ei halua erota varsinkaan vaimo mutta ei kyllä keksi miksi roikkua mukana ja siis miten rakastaa.lapsia on siinä mielessä vaikeeta kun suhteemme ei voi hyvin. kuitenkin usein keskusteltu että molempien pitää tuntee itsensä hyväksytyksi eikä se pyykinpesu ja ruuanlaittoon riitä arkielämässä.eli yhteistä aikaa on oltava jos yhteen hiileen puhalletaan. kyllähän katteettomat lupaukset syö miestä...muuhun turhempaan on aikaa kyllä

Lähinnä ihmetyttää, miksi kumpikaan teistä ei halua erota. Eihän tuo ole kunnon suhde.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin usein tätä samaa. Meillä mies on se joka kärsii haluttomuudesta. Olen koko suhteemme ajan ollut aktiivisempi osapuoli. Tunnen aivan hirveää häpeää,kun haluaisin seksiä. Jatkuva torjutuksi tuleminen oli jotenkin niin nöyryyttävää,että en ole enää aloitteita tehnyt,enkä muutenkaan asiasta puhunut. Seksiä ei olla  nyt harrastettu enää n.5 vuoteen. Eli,kyllä meillä ainakin haluton voitti,ja on tyytyväinen kun asia on sivuutettu.

N33

Ei varmasti voittanut, uskon, että miehesi on yhtä onneton kuin sinäkin. Erotkaa.

OT, mutta miksi ihmeessä täällä niin hirveän kevyesti heitellään tuota erotkaa-neuvoa?? Useimmiten tietysti sellaisena kestoläppänä, mutta aina välillä nähtävästi ihan tosissaankin. Onko teillä tosiaan pokkaa heittää noin radikaali neuvo heti ensimmäiseksi jonkun tuntemattoman ongelmaan, jonka hän on muutamalla rivillä kuvaillut jossain nettipalstalla?

Näiden muutamien rivien takana on usein ratkaisematon yhteensopivuusongelma, joka on aiheuttanut jommallekummalle tai molemmille paljon kärsimystä kuukausien, usein jopa vuosien ajan. Nämä ihmiset kaipaavat muistutuksen siitä, että elämä ei lopu eroon vaan alkaa siitä, ja aika usein vaihtamalla paranee.

Jokainen minun kanssani seurustelusuhteen aloittava tietää, että jos kanssani ei halua seksiä, ei minun kanssani voi olla parisuhteessakaan.

Haluttoman täytyy itse haluta haluta tyydyttää puolisonsa seksitarpeita. Jos ei halua haluta, eikä myöskään rakasta puolisoaa ja halua tälle hyvää. Silloin haluttoman pitää itse tehdä kaikkensa, että haluaisi haluta enemmän. Meilläkin on vaimolla joskus näin käynyt ja aina hän on itse ollut asiaa ratkaisemassa minun edukseni. On keskusteltu aina ja haettu ratkaisuja. Mutta eipä taukoja ole koskaan yli 2vkoa pidempää ollutkaan. Molemmilla on vastuu haluamisistaan. Itse olen pitänyt huolen, etten ole koskaan kieltäytynyt seksistä, jos toinen on halunnut. Pieni vaiva tyydyttää toisen halut ja aina siihen on itsekin syttynyt kumminkin.

M62

Samoin. Haluton mies, jota ei saa myöskään helliä. N

Vierailija kirjoitti:

Pihtaaminen on henkistä väkivaltaa.

Seksin vonkaaminen/painostaminen on henkistä väkivaltaa!Jokaisella on oikeus päättää omasta kehostaan.Ei kukaan halua eri määrää seksiä vain vittuillaakseen puolisolleen.Vaan sitä ei vaan haluta niin usein.

Jos toisen seksin ja läheisyyden tarpeen ja haluamisen kokee vonkaamiseksi on asenne pielessä. Jos läheisyys on vastenmielistä on rakkaus kuollut. Turha keksiä mitään selityksiä.  Kaikilla, niin miehillä kuin naisillakin on halaamisen ja läheisyyden tarve. Sen tyydyttämiseen seksi on tehokkainta. Jos tämä tarve tapetaan välinpitämättömyydellä, on ihan turha puhua rakastavansa toista.  Silloin parisuhde on loppu.