Lue keskustelun säännöt.
Haluttomuus suhteessa
24.07.2019 |
Kumman ongelma se oikeastaan on? Se haluton on tyytyväinen ja kokee toisen lähestymiset epänormaalina "jatkuvana vonkaamisena" ja halukas taas kokee, että jatkuva torjutuksi tuleminen on nöyryyttävää ja syö itsetuntoa. Ei siis tee enää aloitteita.
Haluton tavallaan "voitti" kun saa nyt olla rauhassa. Halukas harkitsee sivusuhdetta. Ahdistava tilanne.
Kommentit (51)
Parempi keskittyä harrastuksiin.
t. Mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi asia mua erityisesti ihmetyttää tässä haluttomuus jutussa. Jos toinen on haluton niin miksi pitää vongata koko ajan? Kun siitä tulee ahdistus ja paha olo kummallekin. Haluttomalle siksi että ahdistaa kun toinen vänkää vaikka tietää ettei toinen halua. Haluavalle kun tulee torjutuksi. Miksei ottaa oikeasti aikalisää koko seksiin, olla lähekkäin muuten ja yrittää ratkoa sitä haluttomuuden syytä. Tilanne ei ainakaan parane sillä että lisätään vain kummankin ahdistusta. Mikään voitto se aikalisä ei ole haluttomalle.
Jos on ottanut aikalisää eikä muutosta ja tilanne haluavan päässä pahenee. Molemminpuolinen jousto ja huomiointi kuuluu suhteeseen. Jos haluttomalla huolia sairautta niin voi silti toista huomioida edes hiukan.
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia mua erityisesti ihmetyttää tässä haluttomuus jutussa. Jos toinen on haluton niin miksi pitää vongata koko ajan? Kun siitä tulee ahdistus ja paha olo kummallekin. Haluttomalle siksi että ahdistaa kun toinen vänkää vaikka tietää ettei toinen halua. Haluavalle kun tulee torjutuksi. Miksei ottaa oikeasti aikalisää koko seksiin, olla lähekkäin muuten ja yrittää ratkoa sitä haluttomuuden syytä. Tilanne ei ainakaan parane sillä että lisätään vain kummankin ahdistusta. Mikään voitto se aikalisä ei ole haluttomalle.
Miksi pitää käyttää väkivaltaa haluavaa kohtaan?
Miksi aina edetään sen haluttoman ehdoilla? Hänelle pitää antaa tilaa ja aikaa ja ei saa edes ehdottaa mitään.
Miksei tehdä kompromissia, missä sovitaan vaikka, että torstaisin harrastetaan seksiä? Se harvoin kestää tuntitolkulla ja halutonkin varmasti selviää siitä hengissä, ei tarvii alistua vonkaamiselle, kun on yhdessä sovitut säännöt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pihtaamista parisuhteessa voi verrata mykkäkoulun pitämiseen. Molemmat ovat henkistä väkivaltaa.
Itselläni katosi kaikki seksihalut totaalisesti vaihdevuosien myötä. Mieheltä ne ei luonnollisesti ole kadonneet. Minua ei mitenkään inhota edes seksi ja mielelläni voisin esim. pari kertaa viikossa vaan antaa miehelle vaikkei se itsestäni enää miltään tunnukaan, mutta kun mies huomaa sen etten ole kiihottunut ja hän ei sitten itse tahdo sellaista seksiä, vaikka olen sanonut että en mitenkään kärsi seksistä eikä se ole minulle vastenmielinen velvollisuus. Ero tästä taitaa tulla, yli 20 vuoden jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin usein tätä samaa. Meillä mies on se joka kärsii haluttomuudesta. Olen koko suhteemme ajan ollut aktiivisempi osapuoli. Tunnen aivan hirveää häpeää,kun haluaisin seksiä. Jatkuva torjutuksi tuleminen oli jotenkin niin nöyryyttävää,että en ole enää aloitteita tehnyt,enkä muutenkaan asiasta puhunut. Seksiä ei olla nyt harrastettu enää n.5 vuoteen. Eli,kyllä meillä ainakin haluton voitti,ja on tyytyväinen kun asia on sivuutettu.
N33
Onko sillä merkitystä "kenen" ongelma se on?
Jokainen pari joutuu itse selvittämään libidojen epätasapainon ja viime kädessä kumpikin joutuu itse omalta kohdaltaan miettimään, kuinka isoihin kompromisseihin on valmis ryhtymään.
Tosin itse en halua, että puolisoni alkaisi vastentahtoisesti seksiin kanssani, joten siinä mielessä ei haluttamamman tarvitse tehdä kompromisseja. (No, ehkä viime kädessä se, että sallii syrjähyppyjä)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi aina edetään sen haluttoman ehdoilla? Hänelle pitää antaa tilaa ja aikaa ja ei saa edes ehdottaa mitään.
Miksei tehdä kompromissia, missä sovitaan vaikka, että torstaisin harrastetaan seksiä? Se harvoin kestää tuntitolkulla ja halutonkin varmasti selviää siitä hengissä, ei tarvii alistua vonkaamiselle, kun on yhdessä sovitut säännöt.
Kuka haluaa harrastaa seksiä haluttoman kanssa?
Pahempi tilanne mielestäni olisi se, että tämä haluton on haluton vain sinua kohtaan.
Eli hän haikailee niitä sivusuhteita ja "voittaa" sinänsä kaksinkertaisesti, jos käy vielä vieraissa sen lisäksi että "estää" sinua saamasta häntä. Sairas ihminen tosin täytyisi sellaisen olla. Helppo olisi sanoa, että lähde lätkimään mutta jos rakastaa tätä halutonta niin vaikeaa se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mietin usein tätä samaa. Meillä mies on se joka kärsii haluttomuudesta. Olen koko suhteemme ajan ollut aktiivisempi osapuoli. Tunnen aivan hirveää häpeää,kun haluaisin seksiä. Jatkuva torjutuksi tuleminen oli jotenkin niin nöyryyttävää,että en ole enää aloitteita tehnyt,enkä muutenkaan asiasta puhunut. Seksiä ei olla nyt harrastettu enää n.5 vuoteen. Eli,kyllä meillä ainakin haluton voitti,ja on tyytyväinen kun asia on sivuutettu.
N33
Niin kauan kuin asiaa ajattelee taisteluna ja voittamisena, en ihmettele että toinen on haluton.
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia mua erityisesti ihmetyttää tässä haluttomuus jutussa. Jos toinen on haluton niin miksi pitää vongata koko ajan? Kun siitä tulee ahdistus ja paha olo kummallekin. Haluttomalle siksi että ahdistaa kun toinen vänkää vaikka tietää ettei toinen halua. Haluavalle kun tulee torjutuksi. Miksei ottaa oikeasti aikalisää koko seksiin, olla lähekkäin muuten ja yrittää ratkoa sitä haluttomuuden syytä. Tilanne ei ainakaan parane sillä että lisätään vain kummankin ahdistusta. Mikään voitto se aikalisä ei ole haluttomalle.
Niin, ehkä se on se ongelma, jos pidät toisen lähestymistä "koko ajan vonkaamisena". Tälläisten syytösten jälkeen ei ehkä huvita olla "lähekkäin muuten" (toisin sanoen sen haluttoman ehdoilla) puhumattakaan haluttomuuden syyn ratkomisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselläni katosi kaikki seksihalut totaalisesti vaihdevuosien myötä. Mieheltä ne ei luonnollisesti ole kadonneet. Minua ei mitenkään inhota edes seksi ja mielelläni voisin esim. pari kertaa viikossa vaan antaa miehelle vaikkei se itsestäni enää miltään tunnukaan, mutta kun mies huomaa sen etten ole kiihottunut ja hän ei sitten itse tahdo sellaista seksiä, vaikka olen sanonut että en mitenkään kärsi seksistä eikä se ole minulle vastenmielinen velvollisuus. Ero tästä taitaa tulla, yli 20 vuoden jälkeen.
Ot, mutta tuossa iässä säälip#llu ei enää kiinnosta. Joskus kakarana sitä pani ihan mitä vain.
Vierailija kirjoitti:
Onko sillä merkitystä "kenen" ongelma se on?
Jokainen pari joutuu itse selvittämään libidojen epätasapainon ja viime kädessä kumpikin joutuu itse omalta kohdaltaan miettimään, kuinka isoihin kompromisseihin on valmis ryhtymään.
Tosin itse en halua, että puolisoni alkaisi vastentahtoisesti seksiin kanssani, joten siinä mielessä ei haluttamamman tarvitse tehdä kompromisseja. (No, ehkä viime kädessä se, että sallii syrjähyppyjä)
haluttomamman...
Täälläkin yksi halukas, jonka haluttoman kumppanin vuoksi meillä ei ole enää lainkaan fyysistä kontaktia.
En saa häneen edes koskettaa kämmenelläni. Ja kun pöljä edelleen rakastan häntä, niin en voi kuvitella sivusuhteita. Pelkään vain sitä päivää, että tulen petetyksi. Ei kovin terveeltä kuulosta, mutta minkäs teet...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin usein tätä samaa. Meillä mies on se joka kärsii haluttomuudesta. Olen koko suhteemme ajan ollut aktiivisempi osapuoli. Tunnen aivan hirveää häpeää,kun haluaisin seksiä. Jatkuva torjutuksi tuleminen oli jotenkin niin nöyryyttävää,että en ole enää aloitteita tehnyt,enkä muutenkaan asiasta puhunut. Seksiä ei olla nyt harrastettu enää n.5 vuoteen. Eli,kyllä meillä ainakin haluton voitti,ja on tyytyväinen kun asia on sivuutettu.
N33
Niin kauan kuin asiaa ajattelee taisteluna ja voittamisena, en ihmettele että toinen on haluton.
Näin se asia vain on. Saisin helpommin seksiä parisuhteen ulkopuolelta. Tuntuu kertakaikkiaan epäreilulta,että eromme tulee sen vuoksi,kun joudun hakea seksiä muualta,ja kaikki saavat osoittaa syyttävän sormensa juuri minuun. Ehkä onkin helpointa erota.
Tottakai mennään haluttoman ehdoilla. Ihan niin kuin mennään aina silloin kun haluat jotain mikä on toisen omaa. Vaikka kuinka haluaisit ajaa oman nurmikkosi naapurin Virtasten ruohonleikkurilla niin ei heidän tarvitse sitä sinulle antaa vaikka kuinka haluaisit ja olisit sitä mieltä että kyllähän nyt naapurille kuuluu lainata.
Mitä sillä saavutetaan että haluton pakotetaan seksiin? Ihanko oikeasti joku luulee että halut paranee sillä tavalla? Suhteen voi lopettaa jos seksihalut ei kohtaa ja jos se on iso ongelma suhteen kannalta. Tai sitten ihan oikeasti kunnolla yrittää ratkoa haluttomuutta. Sille on aina olemassa jokin syy. Se ei ole ratkomista että haukutaan pihtariksi ja vaaditaan että pakko sun nyt on kun mä haluan, mulla on oikeus! Kenelläkään ei ole oikeutta seksiin kuin itsensä kanssa.
Haluttomia on karkeasti kahta tyyppiä. Niitä jotka eivät halua eikä heitä kiinnosta halujen eriparisuus ja, että kumppanin tarpeet eivät täyty. Enkä tarkoita panettamisen tyydyttämisen tarvetta vaan läheisyyden ja hellyyden tarpeita. Muutenhan haluava olisi tyytyväinen kun masturboisi panetukeen. Se ei kuitenkaan täytä niitä läheisyyden ja hellyyden tarpeita.
Sitten on haluttomia, jotka kuitenkin ymmärtävät tämän halujen eriparisuuden kiduttavan sitä puutteessa olevaa. Siitä on turha syyllistyä jos ei tahallaan kiusaa puolisoa ja nauti hänen itsetuntonsa kolhuista. Tällainen haluamaton yrittää ratkaista ongelmaa yhdessä kumppaninsa kanssa, miettiä miten hänen halunsa saisi herätettyä ja miten molemmat olisivat onnellisia ja tyytyväisiä.
Haluavampiakin on karkeasti kahta tyyppiä. Niitä, jotka vain vonkaavat ja vonkaavat.. ja niitä, jotka hyväksyvät kumppanin haluavan vähemmän ja yrittävät auttaa kumppaniaan haluamaan oikeasti, jolloin itsekin saavat sen mitä haluavat.
Ja tietty jokainen on ainakin pienen hetken elämästään jokaista noista mainituista, jotain enemmän kuin toista. Ja kumppanisi saattaa reagoida olemalla sitten kolmatta. Ja sinä reagoit tavallasi. Siksi kaikki suhteet eivät kestä ja niin voi olla hyvä, kaikki eivät sovi yhteen kovin pitkään. Ja siksi jotkin suhteet löytävät aina ratkaisun ja ovat pääasiassa onnellisia.
Pihtaaminen on henkistä väkivaltaa.