Sain tänään tietää odottavani down-syndroomaista

Vierailija kirjoitti:

Arvostan ap vapauttasi valita, mutta mieti vielä ennen abortin tekemistä. 

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Propagandaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän iäkkään vanhemman jolla kova huoli , miten down lapsen käy ( siis jo aikuinen) kun hänestä aika jättää. Ei pysty itsenäiseen elämään.

Kuvitelkaa, miten vaikeaksi yhteiskunta on muuttunut digitalisaation ja automatisaation myötä. Käsi sydämelle, haluaisiko kukaan teistä elää kehitysvammaisena näin monimutkaistuneessa yhteiskunnassa? Kaikkein ikävintä se olemaan vielä niille rajatapauksille (ns. normaalin ja lievästi kehitysvammaisen rajamailla oleville) , jotka yhteiskunta on täysin unohtanut.

Totta. Ne jotka eivät ole kehitysvammaisia (ennen puhuttiin heikkolahjaisista) mutta eivät ole kovin pärjääviä selviytyäkseen tästä yhteiskunnasta, ovat suuremmassa vaarassa pudota palvelujärjestelmästä. Enää ei saa puhua heikkolahjaisista eikä koko sanaa tunne enää viranomaisetkaaan. On laaja-alaisia oppimisvaikeuksia ja haasteita siinä ja tässä. Pitäisi olla niin hienotunteinen matalan älykkyyden kanssa.

Raadollisesti sanottuna heikkolahjainen on keskinkertaistakin tyhmempi, vaikka äo on korkeampi kuin kehitysvammaisella. Jos pitäisi kuitenkin valita heikkolahjaisen ja kehitysvammaisen väliltä, olisin kehitysvammainen. Kehitysvammaisen tietä yhteiskunta sentään tasoittaa ja voi elää suht. ok elämää asuntolassa ja puuhastella toimintakeskuksessa tai tehdä jopa siivousta Mäkkärissä.

Heikkolahjaisuus tai kehitysvammaisuus ei tarkoita tyhmyyttä. Ymmärrän tyhmyyden ihan eri asiana. Siitä esimerkkejä löytyy tästäkin ketjusta.

Suomessa on matalapalkka alalla työvoimapula mihin mm.osa downeista voisi hyvinkin työllistyä, mutta erityisen työllistäminen on tehty Suomessa tosi vaikeaksi..down saa 16-vuotiaana eläkepäätöksen suoraa ja sen ohella on tarjolla tukitöitä. Ihmisiä pitäisi katsoa yksilöinä ja jos on mahdollisuus pärjätä töissä mistä saa palkkaa niin pitäisi järjestelmä myllätä täysin ja tehdä se helpommaksi. Itselläni on down lapsi ja lähinnä tuota pilkkaa tai arvostelua olen lukenut netistä, päin naamaa ei onneksi ole uskallettu sanoa minulle eikä lapselle🙈Eikä kannatakkaan, osataan molemmat pitää puolemme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän iäkkään vanhemman jolla kova huoli , miten down lapsen käy ( siis jo aikuinen) kun hänestä aika jättää. Ei pysty itsenäiseen elämään.

Kuvitelkaa, miten vaikeaksi yhteiskunta on muuttunut digitalisaation ja automatisaation myötä. Käsi sydämelle, haluaisiko kukaan teistä elää kehitysvammaisena näin monimutkaistuneessa yhteiskunnassa? Kaikkein ikävintä se olemaan vielä niille rajatapauksille (ns. normaalin ja lievästi kehitysvammaisen rajamailla oleville) , jotka yhteiskunta on täysin unohtanut.

Haluaisin elää omana itsenäni ja eihän niille vammaisuuksille mitään voi ja jos aletaan oikein hiuksia halkomaan, niin kaikenmaailman adhd:tkin on vammaisuuksia ja oletko sitä mieltä ettei nämä saisi elää? Ja muutenkin, eipä ne tavallisetkaan suomalaiset niin älykkäitä ja terveitä yleensä ole ilman mitään vammaisuutta kuten esim ruoka-allergioita, näköongelmia, jnejne

Nyt en lukenut ketjua ja et kertonut mistä testeistä kyse, mutta onhan niitä testejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän iäkkään vanhemman jolla kova huoli , miten down lapsen käy ( siis jo aikuinen) kun hänestä aika jättää. Ei pysty itsenäiseen elämään.

Kuvitelkaa, miten vaikeaksi yhteiskunta on muuttunut digitalisaation ja automatisaation myötä. Käsi sydämelle, haluaisiko kukaan teistä elää kehitysvammaisena näin monimutkaistuneessa yhteiskunnassa? Kaikkein ikävintä se olemaan vielä niille rajatapauksille (ns. normaalin ja lievästi kehitysvammaisen rajamailla oleville) , jotka yhteiskunta on täysin unohtanut.

Haluaisin elää omana itsenäni ja eihän niille vammaisuuksille mitään voi ja jos aletaan oikein hiuksia halkomaan, niin kaikenmaailman adhd:tkin on vammaisuuksia ja oletko sitä mieltä ettei nämä saisi elää? Ja muutenkin, eipä ne tavallisetkaan suomalaiset niin älykkäitä ja terveitä yleensä ole ilman mitään vammaisuutta kuten esim ruoka-allergioita, näköongelmia, jnejne

Ja ihan kuin joku allerginen ihminen olisi lopun elämää edunvalvonnan alla, puuhastelemassa jollain pajalla ja asuisi tukiasunnossa. Monet tietämäni adhd:tkin asuvat vuokra-asunnoissa,on käyty koulut, perustettu yritykset jne. Adhd:ta on laidasta laitaan: heissä on vähemmän tai enemmän älykkäitä tai tyhmiä. Monikos down on esim. yrittäjä, hoitaja, opettajana, lentäjänä tai kassalla töissä?

Aloittajan kysymykseen en ota kantaa, mutta Down-syndroomaisista saa ehkä todellisemman käsityksen heidän kanssaan toimiessaan tai ollessaan kontaktissa. Yleisesti ottaen se älyllinen kehitysvamma ei monella ole niin syvä kuin osa ehkä vähäisen tiedon puutteessa kuvittelee. Vaikutelmaa lisää usein ehkä enemmän puheen vaikeus ja änkytys kuin itse älylliset puutteet.

Myös vaihtelua vamman laadussa on aika tavalla. Käsittääkseni osalla voi olla myös ns. mosaiikki-Down, jossa viallista DNA:ta ei ole kaikissa soluissa, jolloin ilmiasu on lievempi. Itsekin tiedän n. 40-v. Down-miehen, joka liikkuu itsenäisesti asioilla yms. Eikä se keskustelu nyt monesti sen kummempaa älyllisesti ole kuin muidenkaan kanssa, arkipäiväistä jutustelua.

Ja Down-lasten vanhemmille: helposti myös käy niin, että Down-lapselta odotetaan ja vaaditaan vähemmän. Puhutaan vähemmän, harjaannutetaan vähemmän. Kuitenkin käytännössä myös oppiminen lisää paitsi älykkyyttä ja prosessointikyvyn resursseja. Mutta ennen kaikkea se lisää taitoja, joista kognitiiviset kyvyt meillä aivan kaikilla rakentuvat. Huippuälykkään geenit omaavakin lapsi jää täysin heitteillä ja opettamatta susilapsen tasolle, se kuvannee hyvin harjaannuttamisen ja opettamisen merkitystä. Monesti vain käy niin, että odotusarvo toimii tahtomattaan itseään toteuttavana ennusteena.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on matalapalkka alalla työvoimapula mihin mm.osa downeista voisi hyvinkin työllistyä, mutta erityisen työllistäminen on tehty Suomessa tosi vaikeaksi..down saa 16-vuotiaana eläkepäätöksen suoraa ja sen ohella on tarjolla tukitöitä. Ihmisiä pitäisi katsoa yksilöinä ja jos on mahdollisuus pärjätä töissä mistä saa palkkaa niin pitäisi järjestelmä myllätä täysin ja tehdä se helpommaksi. Itselläni on down lapsi ja lähinnä tuota pilkkaa tai arvostelua olen lukenut netistä, päin naamaa ei onneksi ole uskallettu sanoa minulle eikä lapselle🙈Eikä kannatakkaan, osataan molemmat pitää puolemme.

Miten kuvittelet kehitysvammaisten selviävän nykyajan vaatimuksista työelämässä, kun tänä päivänä terveen kirjoissa olevat heikot (ent. heikkolahjaisuus, nykyään diagnosoidaan laaja-alaisina oppimisvaikeuksina) eivät selviydy edes arkisista asioistakaan. Tosin kehitysvammaisia yhteiskunta sentään tukee ja tietä tasoitetaaan, on erityisammattikoulut, on tuetut työt, on työpajat, on eläkkeet ja on tuetut asumiset. Vielä 80-luvulla oli mahdollista toimia apupojan hommissa ilman koulutusta. Nykyään monilla normaaliälyisilläkin on vaikeaa työllistymisen suhteen, kun mieluummin palkataan nuorisonohjaajan sijaan sosionomi tai koodaajaksi joku tietotekniikan insinööri.

Vierailija kirjoitti:

Aloittajan kysymykseen en ota kantaa, mutta Down-syndroomaisista saa ehkä todellisemman käsityksen heidän kanssaan toimiessaan tai ollessaan kontaktissa. Yleisesti ottaen se älyllinen kehitysvamma ei monella ole niin syvä kuin osa ehkä vähäisen tiedon puutteessa kuvittelee. Vaikutelmaa lisää usein ehkä enemmän puheen vaikeus ja änkytys kuin itse älylliset puutteet.

Myös vaihtelua vamman laadussa on aika tavalla. Käsittääkseni osalla voi olla myös ns. mosaiikki-Down, jossa viallista DNA:ta ei ole kaikissa soluissa, jolloin ilmiasu on lievempi. Itsekin tiedän n. 40-v. Down-miehen, joka liikkuu itsenäisesti asioilla yms. Eikä se keskustelu nyt monesti sen kummempaa älyllisesti ole kuin muidenkaan kanssa, arkipäiväistä jutustelua.

Ja Down-lasten vanhemmille: helposti myös käy niin, että Down-lapselta odotetaan ja vaaditaan vähemmän. Puhutaan vähemmän, harjaannutetaan vähemmän. Kuitenkin käytännössä myös oppiminen lisää paitsi älykkyyttä ja prosessointikyvyn resursseja. Mutta ennen kaikkea se lisää taitoja, joista kognitiiviset kyvyt meillä aivan kaikilla rakentuvat. Huippuälykkään geenit omaavakin lapsi jää täysin heitteillä ja opettamatta susilapsen tasolle, se kuvannee hyvin harjaannuttamisen ja opettamisen merkitystä. Monesti vain käy niin, että odotusarvo toimii tahtomattaan itseään toteuttavana ennusteena.

Downin vamman syy ei ole dna: ssa vaan heillä on ylimääräinen kromosomi. Se voi tosiaan olla vain osassa soluja.

Mistä on peräisin käsitys, että kehitysvammainen lapsi olisi kiinni vanhemmissaan vielä aikuisenakin? Ei kenenkään ole pakko ryhtyä omaishoitajaksi, vaan nykyään on hoitolaitoksia joissa vammaiset voivat asua. Edunvalvojankin saa kunnalta.

Mitä sitten, vaikka lapsella olisi kehitysvamma? Lapsi voi silti olla hauska, ahkera, ihana ja toki myös välillä ärsyttävä kuten kuja tahansa muukin. Ei kukaan valitse miltä lapsi näyttää tai onko sairas vai ei. Itselleni tärkeintä että lapsi on onnellinen. Paljon kurjempaa olisi olla yksinäinen. Oma kehitysvammainen teinini on hyvällä huumorilla varustettu naisen alku, joka harrastaa tanssia ja laulamista, on vilkas ja tykkää kun tekemistä on. Koskaan ei ole tylsiä hetkiä. Kavereita on laidasta laitaan. On erittäin sosiaalinen ja haaveilee hoiva-alan koulutuksesta. Olenkin ehdottanut hoiva-avustajaa ja joissain päiväkodeissa on kehitysvammaisia töissä. Sitten taas tuo lukiota käyvä lapsi on niin paljon stressannut tulevaa, harrastuksissakaan ei ole nyt käynyt, on univaikeuksia yms. Hän vaikuttaa jotenkin epätoivoiselta vaikka aiemmin ollut hyvä koulussa. Nyt miettii että voiko hän ollenkaan päästä kiinnostavalle alalle keskivertona.

Vierailija kirjoitti:

Aloittajan kysymykseen en ota kantaa, mutta Down-syndroomaisista saa ehkä todellisemman käsityksen heidän kanssaan toimiessaan tai ollessaan kontaktissa. Yleisesti ottaen se älyllinen kehitysvamma ei monella ole niin syvä kuin osa ehkä vähäisen tiedon puutteessa kuvittelee. Vaikutelmaa lisää usein ehkä enemmän puheen vaikeus ja änkytys kuin itse älylliset puutteet.

Myös vaihtelua vamman laadussa on aika tavalla. Käsittääkseni osalla voi olla myös ns. mosaiikki-Down, jossa viallista DNA:ta ei ole kaikissa soluissa, jolloin ilmiasu on lievempi. Itsekin tiedän n. 40-v. Down-miehen, joka liikkuu itsenäisesti asioilla yms. Eikä se keskustelu nyt monesti sen kummempaa älyllisesti ole kuin muidenkaan kanssa, arkipäiväistä jutustelua.

Ja Down-lasten vanhemmille: helposti myös käy niin, että Down-lapselta odotetaan ja vaaditaan vähemmän. Puhutaan vähemmän, harjaannutetaan vähemmän. Kuitenkin käytännössä myös oppiminen lisää paitsi älykkyyttä ja prosessointikyvyn resursseja. Mutta ennen kaikkea se lisää taitoja, joista kognitiiviset kyvyt meillä aivan kaikilla rakentuvat. Huippuälykkään geenit omaavakin lapsi jää täysin heitteillä ja opettamatta susilapsen tasolle, se kuvannee hyvin harjaannuttamisen ja opettamisen merkitystä. Monesti vain käy niin, että odotusarvo toimii tahtomattaan itseään toteuttavana ennusteena.

Niin totta kirjoitat. Olen nähnyt kehitysvammaisten hoidon ja asenteet monelta vuosikymmeneltä. Siinä missä vammaiset joskus piilotettiin eikä edes yritetty opettaa, nyt tuodaan sinne missä muutkin ovat ja kuntoutetaan. Nykyisin ymmärretään, että jokainen oppii. Parhaiten pärjääviä kehitysvammaisia olen nähnyt tulevan perheistä, joissa kohdellaan kuten muitakin. Vaaditaan tekemään niissä rajoissa mihin pystyy eikä paapota. Valitettavasti myös näitä ikuisesti palvelevia vanhempia olen nähnyt. Tehdään kaikki lapsen puolesta vuodesta toiseen ja usein uhriudutaan. Tänä aikana ei ole mitään oikeaa syytä abortoida down sikiötä. Joillakin on asenteissa paljon vialla kuten tämäkin ketju osoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Aloittajan kysymykseen en ota kantaa, mutta Down-syndroomaisista saa ehkä todellisemman käsityksen heidän kanssaan toimiessaan tai ollessaan kontaktissa. Yleisesti ottaen se älyllinen kehitysvamma ei monella ole niin syvä kuin osa ehkä vähäisen tiedon puutteessa kuvittelee. Vaikutelmaa lisää usein ehkä enemmän puheen vaikeus ja änkytys kuin itse älylliset puutteet.

Myös vaihtelua vamman laadussa on aika tavalla. Käsittääkseni osalla voi olla myös ns. mosaiikki-Down, jossa viallista DNA:ta ei ole kaikissa soluissa, jolloin ilmiasu on lievempi. Itsekin tiedän n. 40-v. Down-miehen, joka liikkuu itsenäisesti asioilla yms. Eikä se keskustelu nyt monesti sen kummempaa älyllisesti ole kuin muidenkaan kanssa, arkipäiväistä jutustelua.

Ja Down-lasten vanhemmille: helposti myös käy niin, että Down-lapselta odotetaan ja vaaditaan vähemmän. Puhutaan vähemmän, harjaannutetaan vähemmän. Kuitenkin käytännössä myös oppiminen lisää paitsi älykkyyttä ja prosessointikyvyn resursseja. Mutta ennen kaikkea se lisää taitoja, joista kognitiiviset kyvyt meillä aivan kaikilla rakentuvat. Huippuälykkään geenit omaavakin lapsi jää täysin heitteillä ja opettamatta susilapsen tasolle, se kuvannee hyvin harjaannuttamisen ja opettamisen merkitystä. Monesti vain käy niin, että odotusarvo toimii tahtomattaan itseään toteuttavana ennusteena.

Kehitysvammaisuudessa puhevaikeus liittyy osittain juurikin älyyn. Sitten on erikseen kehityksellinen kielihäiriö ja muita diagnooseja, joiden omistajalla voi olla normaali käsityskyky. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittajan kysymykseen en ota kantaa, mutta Down-syndroomaisista saa ehkä todellisemman käsityksen heidän kanssaan toimiessaan tai ollessaan kontaktissa. Yleisesti ottaen se älyllinen kehitysvamma ei monella ole niin syvä kuin osa ehkä vähäisen tiedon puutteessa kuvittelee. Vaikutelmaa lisää usein ehkä enemmän puheen vaikeus ja änkytys kuin itse älylliset puutteet.

Myös vaihtelua vamman laadussa on aika tavalla. Käsittääkseni osalla voi olla myös ns. mosaiikki-Down, jossa viallista DNA:ta ei ole kaikissa soluissa, jolloin ilmiasu on lievempi. Itsekin tiedän n. 40-v. Down-miehen, joka liikkuu itsenäisesti asioilla yms. Eikä se keskustelu nyt monesti sen kummempaa älyllisesti ole kuin muidenkaan kanssa, arkipäiväistä jutustelua.

Ja Down-lasten vanhemmille: helposti myös käy niin, että Down-lapselta odotetaan ja vaaditaan vähemmän. Puhutaan vähemmän, harjaannutetaan vähemmän. Kuitenkin käytännössä myös oppiminen lisää paitsi älykkyyttä ja prosessointikyvyn resursseja. Mutta ennen kaikkea se lisää taitoja, joista kognitiiviset kyvyt meillä aivan kaikilla rakentuvat. Huippuälykkään geenit omaavakin lapsi jää täysin heitteillä ja opettamatta susilapsen tasolle, se kuvannee hyvin harjaannuttamisen ja opettamisen merkitystä. Monesti vain käy niin, että odotusarvo toimii tahtomattaan itseään toteuttavana ennusteena.

Kehitysvammaisuudessa puhevaikeus liittyy osittain juurikin älyyn. Sitten on erikseen kehityksellinen kielihäiriö ja muita diagnooseja, joiden omistajalla voi olla normaali käsityskyky. 

Downeilla useimmiten liittyy rakenteellisiin ongelmiin. Nielussa, kurkussa, kielessä ym. voi olla puhumista vaikeuttavia tekijöitä. Viittomilla yleensä silloin voi kommunikoida ja usein äänteellinen puhuminenkin jossain vaiheessa alkaa sujua.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on matalapalkka alalla työvoimapula mihin mm.osa downeista voisi hyvinkin työllistyä, mutta erityisen työllistäminen on tehty Suomessa tosi vaikeaksi..down saa 16-vuotiaana eläkepäätöksen suoraa ja sen ohella on tarjolla tukitöitä. Ihmisiä pitäisi katsoa yksilöinä ja jos on mahdollisuus pärjätä töissä mistä saa palkkaa niin pitäisi järjestelmä myllätä täysin ja tehdä se helpommaksi. Itselläni on down lapsi ja lähinnä tuota pilkkaa tai arvostelua olen lukenut netistä, päin naamaa ei onneksi ole uskallettu sanoa minulle eikä lapselle🙈Eikä kannatakkaan, osataan molemmat pitää puolemme.

Yhteiskunta on siinä mielessä erikoinen että se suostuu milläkin verukkeella mihinkin tekoihin. Jos kehitysvammainen haluaa tehdä töitä, niin sitä ihmetellään, onhan hänellä eläke. Ei kukaan sano masentuneelle, että mihin hän nyt palkkaa saa kun saa kuitenkin sairaspäivärahaa. Yhteiskunta on halukas viemään mielenterveysongelmaisia eteenpäin ja työelämään, mutta kehitysvammaisia se ei koske.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on matalapalkka alalla työvoimapula mihin mm.osa downeista voisi hyvinkin työllistyä, mutta erityisen työllistäminen on tehty Suomessa tosi vaikeaksi..down saa 16-vuotiaana eläkepäätöksen suoraa ja sen ohella on tarjolla tukitöitä. Ihmisiä pitäisi katsoa yksilöinä ja jos on mahdollisuus pärjätä töissä mistä saa palkkaa niin pitäisi järjestelmä myllätä täysin ja tehdä se helpommaksi. Itselläni on down lapsi ja lähinnä tuota pilkkaa tai arvostelua olen lukenut netistä, päin naamaa ei onneksi ole uskallettu sanoa minulle eikä lapselle🙈Eikä kannatakkaan, osataan molemmat pitää puolemme.

Yhteiskunta on siinä mielessä erikoinen että se suostuu milläkin verukkeella mihinkin tekoihin. Jos kehitysvammainen haluaa tehdä töitä, niin sitä ihmetellään, onhan hänellä eläke. Ei kukaan sano masentuneelle, että mihin hän nyt palkkaa saa kun saa kuitenkin sairaspäivärahaa. Yhteiskunta on halukas viemään mielenterveysongelmaisia eteenpäin ja työelämään, mutta kehitysvammaisia se ei koske.

Tarkoitin sitä, että eihän töitä haluavalta masentuneeltakaan kysytä, että mihin hän palkkaa tarvitsee kun saa kuitenkin sairaspäivärahaa. Miksi kevojen asioita pitää vain polkea alaspäin? Oma kehitysvammainen lapsi olisi todella taitava pitämään huolta siisteydestä ja pitää ruoanlaitosta. Nopeus on myös hänen vahvuus. Olisi aika etevä siivous- tai keittiötyössä.

Down- syndrooman omaavilla on usein myös synnynnäisiä sydänvikoja ja suurempi riski sairastua esim. Leukemiaan.

En tiedä yhtään Down- ihmistä joka asuisi täysin itsenäisesti ja selviytyisi arjesta ilman apua.

Kolmannessa valtakunnassa ratkaisu olisi itsestään selvä.

Kaikki vammaiset pitäisi tappaa myrkkyruiskeella.

Kuulemma DDR:ssä hukutettiin vastasyntynyt vesisankoon jos syntyi vaikeavammaisena. Aika harsh eli eiköhän sikiöseulonnat ja abortit ole ihan positiivista kehitystä länsimaissa. Tietenkin vapaaehtoisina kaikki pitää olla.